Kysyisin vaan...
Onko kenellä ollut samanlaista tilannetta. Ollaan oltu mieheni kanssa 4 vuotta yhdessä, myös asutaan yhdessä. Tällä hetkeellä olen 22 ja mies 25. Suhde on ollut aina toimiva(ei alkoholia, ei pettämisiä, ei väkivaltaa) ja suunniteltiin yhteistä OMAA kotia,lapsia myöhemmin jne. Minä opiskelen vielä ja tänä vuonna lähdin työharjoitteluun ulkomaille. Nyt 2 kuukauden jälkeen ajatukseni muuttuu, enkä ymmärrä syytä tähän. En ole innokas palaamaan takaisiin kotiin, vaikka ennen luulin olevani täysin tyytyväinen minun elämään ja suhteeseen.
Kerronko miehelleni ajatuksistani ja peloistani?
Vai mikä tämä on???? :(
vaihdon aikana
10
1572
Vastaukset
- orkku
itse kyllä haluaisin tietää ja se helpottaisi jopa sinuakin jos kertoisit peloistasi. se on todella vaikeaa kertoa koska ei tiedä miten toinen siihen reagoi. ja rakastatko miestäsi enään? jollet rakasta niin sun on kerrottava ettet rakasta(tietenkin..), mutta kaipaus on sitten ihan eriasia. mitä on kaipaus?..
- jos erotaan?!
Nyt tuntuu siltä, että kaduttaa. Mieheni on ihana ihminen, joka rakastaa ihan oikeasti!
Minun tunteista en ole enää varma:( kun tietäisi miksi?
- aina vaihtovuoteen
Avokki kun tuli takaisin vaihdosta, niin ensimmäinen ajatus oli että tuossako tuo pattipolvi tallustaa, ei olisi vähempää kiinnostanut.
90% kaikista suhteista kaatuu vaihtoon että sillämielin kannattaa lähteä.- nauti elämästäsi
olis aika ihmeellistä jos viettäisitte loppuelämän yhdessä. Sun silmät vain avautui siellä maailmalla, mikä on ihan mahtava juttu. Tälläisitä asioista kannattaa olla ihan varma. Sulla on vielä elämä edessä ja paljon ihanaa koettavaa, ole avoimin silmin ja ennenkaikkea avoimin mielin.
- muuttuu
nauti elämästäsi kirjoitti:
olis aika ihmeellistä jos viettäisitte loppuelämän yhdessä. Sun silmät vain avautui siellä maailmalla, mikä on ihan mahtava juttu. Tälläisitä asioista kannattaa olla ihan varma. Sulla on vielä elämä edessä ja paljon ihanaa koettavaa, ole avoimin silmin ja ennenkaikkea avoimin mielin.
Ilman muuta kerrot. Juttelette asiasta
avoimesti... mieli voi muuttua taas toiseen
suuntaan... tai sitten ei, mutta ainakin
asia tulee käsiteltyä. - ainoa ratkaisu
muuttuu kirjoitti:
Ilman muuta kerrot. Juttelette asiasta
avoimesti... mieli voi muuttua taas toiseen
suuntaan... tai sitten ei, mutta ainakin
asia tulee käsiteltyä.Hän kuitenkin huomaa sen, etten ole ihan ennallaan. Parempi jutella asiasta heti alussa.
Toivon, että hän ymmärtää. en tiedä...
- kuin muut
Ei suinkaan kaikki suhteet kaadu pitkälliseen ulkomailla oloon. En tiedä, mitä tunnet ja tunnetko rakastavasi vielä, mutta tiedän, että kaukana poissa Suomesta voi tuntea ihan eri tavalla kuin täällä. Olet ollut pitkään aikaan yksinäsi ja tutustunut uusiin ihmisiin ja muuhun ja miehesi ei ole koko ajan mielesssäsi. Jo pelkästään kaiken tuon uuden takia saatat tuntea, ettet ole tyytyväinen siihen. Mutta se ei estä sitä, ettetkö Suomeen palatessasi ja miehesi nähdessäsi tajuaisi, että juuri tuota haluatkin. Minä en puhuisi asiasta ennen kuin vasta Suomeen palattua, sillä ajatukset voi oikeasti muuttua, kun ihmisen näkee. Turha aiheuttaa turhaa huolta miehelle. Tämä on tietysti vain mun ajatukseni asiasta.
- ...
Itse olen samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Ennen kotiin paluuta ei oikein voi tietää miltä se kotoisa kolo taas tuntuukaan. Se voi sitten tuntua kumpaan suuntaan tahansa miltä tahansa. Itselläni epäilykset nykyistä suhdettani kohtaan vain lisääntyivät kotiin paluun jälkeen, mutta kyllä monella käy toisinkin päin. Ja malttia kannattaa olla mukana.
Lyhyempi (ei niin rutinoitunut) aika ulkomailla kun ei vastaa normaalia arkea. Se sotkee helposti pään, elämä on suhteellisen murheetonta, vastuut vähenevät ja monet arjen huolet eivät paina. Uusia tuttavuuksia tulee eteen ja houkutuksia... Ties mitä! Eli kotiin palattuakin kannattaa ehkä ottaa omista ajatuksistaan aikalisä. Antaa pään sopeutua taas siihen normaaliin arkeen, tarkastella kaikkia asioita mahdollisimman objektiivisesti. Sitten jos pidemmän päälle olet vielä sitä mieltä, että olet löytänyt ja oppinut jotain uutta itsestäsi, etkä halua enää sopeutua tai palata vanhaan, voit tehdä päätöksiä. Mutta muista! Kotoisat ympyrät tuntuvat melko varmasti todella tylsiltä kokemuksen jäljiltä... Älä kuitenkaan heti tee johtopäätöstä, että vika olisi välttämättä siinä parisuhteessa! Voit ehkä tehdä muitakin muutoksia toimissasi ja suunnitelmissasi.
Itselläni tuo päätös on vielä näin useamman kuukaudenkin jälkeen työn alla, mutta kyllä pitkäaikainen suhde on ansainnut jotain muuta kuin pikaisen päätöksen noinkin "hämäävien" elämänkokemusten jälkeen. Ja turhaan huolestutat kumppaniasi ainakaan vielä ennen kotiutumista asioilla. Hänellä on varmasti ikävä olo muutenkin kotoisissa ympyröissä ilman sinua, että turhaan kerrot hänelle vielä lisää "huonoja uutisia". Hän kun ei asialle mitään voi, eikä varsinkaan nyt kun olette eri maisemissa.
Tsemppiä! Toivottavasti tutustut itseesi hyvin, nautit ulkomaan kokemuksesta ja osaat tehdä päätöksiä elämäsi suhteen. Jos onnistut, niin lähetä toki tännekin vähän selkeitä ajatuksia... ;) - enkä osa olla
... kirjoitti:
Itse olen samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Ennen kotiin paluuta ei oikein voi tietää miltä se kotoisa kolo taas tuntuukaan. Se voi sitten tuntua kumpaan suuntaan tahansa miltä tahansa. Itselläni epäilykset nykyistä suhdettani kohtaan vain lisääntyivät kotiin paluun jälkeen, mutta kyllä monella käy toisinkin päin. Ja malttia kannattaa olla mukana.
Lyhyempi (ei niin rutinoitunut) aika ulkomailla kun ei vastaa normaalia arkea. Se sotkee helposti pään, elämä on suhteellisen murheetonta, vastuut vähenevät ja monet arjen huolet eivät paina. Uusia tuttavuuksia tulee eteen ja houkutuksia... Ties mitä! Eli kotiin palattuakin kannattaa ehkä ottaa omista ajatuksistaan aikalisä. Antaa pään sopeutua taas siihen normaaliin arkeen, tarkastella kaikkia asioita mahdollisimman objektiivisesti. Sitten jos pidemmän päälle olet vielä sitä mieltä, että olet löytänyt ja oppinut jotain uutta itsestäsi, etkä halua enää sopeutua tai palata vanhaan, voit tehdä päätöksiä. Mutta muista! Kotoisat ympyrät tuntuvat melko varmasti todella tylsiltä kokemuksen jäljiltä... Älä kuitenkaan heti tee johtopäätöstä, että vika olisi välttämättä siinä parisuhteessa! Voit ehkä tehdä muitakin muutoksia toimissasi ja suunnitelmissasi.
Itselläni tuo päätös on vielä näin useamman kuukaudenkin jälkeen työn alla, mutta kyllä pitkäaikainen suhde on ansainnut jotain muuta kuin pikaisen päätöksen noinkin "hämäävien" elämänkokemusten jälkeen. Ja turhaan huolestutat kumppaniasi ainakaan vielä ennen kotiutumista asioilla. Hänellä on varmasti ikävä olo muutenkin kotoisissa ympyröissä ilman sinua, että turhaan kerrot hänelle vielä lisää "huonoja uutisia". Hän kun ei asialle mitään voi, eikä varsinkaan nyt kun olette eri maisemissa.
Tsemppiä! Toivottavasti tutustut itseesi hyvin, nautit ulkomaan kokemuksesta ja osaat tehdä päätöksiä elämäsi suhteen. Jos onnistut, niin lähetä toki tännekin vähän selkeitä ajatuksia... ;)Kaipuu takaisiin on suuri(siis takaisiin ulkomaille)... Arki tuntuu ahdistavalta.
Mies niin rakastaa ja yrittää olla hyvä minulle... en pysty vastaamaan hänelle samalla tavalla. Ahdistaa sekin... olen umpikujassa. Pahoitan vain hänen mieltä ja se itkettää ja ärsyttää. En rakasta enää....välitän kylläkin ihmisenä ja ystävänä...
mikä neuvoksi??? - ...
enkä osa olla kirjoitti:
Kaipuu takaisiin on suuri(siis takaisiin ulkomaille)... Arki tuntuu ahdistavalta.
Mies niin rakastaa ja yrittää olla hyvä minulle... en pysty vastaamaan hänelle samalla tavalla. Ahdistaa sekin... olen umpikujassa. Pahoitan vain hänen mieltä ja se itkettää ja ärsyttää. En rakasta enää....välitän kylläkin ihmisenä ja ystävänä...
mikä neuvoksi???osaisin jotenkin neuvoa. Olen itse edelleen mietintämyssy päässä, vaikkakin alkaa vaakakuppi kallistua eron kannalle. En vain millään jääräpäisenä ihmisenä haluaisi luovuttaa, ja toisaalta pelkään tekeväni elämäni emämunauksen jos eron pistän käyntiin.
Välillä tuntuu jo helpottavalta ja arki alkaa tuntua luontevalta. Kumppani kuitenkaan ei. Välillä pohdin kuten aikaisemmin kirjoitin, että ehkä minua vain ahdistaa kaikki arjen asiat tässä ympärillä ja puran sen mieheeni. Enää en usko niin... Etäisyys ja aika erillään vain osoittivat, että toisen kanssa on tottumuksesta, ei rakkaudesta. Oma puolisoni on ollut siitä mahtava kotiin tuloni jälkeen, että hän on antanut minulle aikaa ja tilaa. Ei painosta ja toimii kaikinpuolin fiksusti. Arvostan sitä ja olen kiitollinen, mutta en enää haluakaan häntä lähelleni.
Vielä kun saisi rohkeutta ja voimaa tehdä päätös. Suosittelen silti edelleen tarkkailemaan tilannetta jonkin aikaa. Alkuajat kotona ovat semmoista tunnemyräkkää, että en tiedä voiko mitkään siinä tehdyt päätökset perustua täysin oikeille syille ja oikeille tuntemuksille. Mutta enpä tiedä mistä sitten tietää alkuajan myllerrysten olevan ohi. Voin vain omasta kokemuksestani todeta, että se arkipäivän tylsyys ja "kurjuus" on hieman laantunut tässä kahden kuukauden aikana. On hieman realistisempi ote asioihin kuin heti alussa ja monista vaihtoajan ystävistäni välittyy sama.
Kannattanee siis antaa itsellesi ja kumppanillesi hieman aikaa. Pitkässä suhteessa ei muutaman kuukauden mietintäaika tunnu missään. Vaikka itsestäsi pahalta tuntuukin, yritä ajatella kaikkia asioita mahdollisimman objektiivisesti ja katsella tilannetta hieman "ulkopuolelta".
Voimia! Toivottavasti mielesi selkiintyy, oli se sitten kumpaan suuntaan tahansa. Elämän isot päätökset eivät ole helppoja, eikä niitä pitäisi tehdä hätiköidysti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614206Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653435Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541792Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251657Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2971424Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132925Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235856en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115828Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe17797