elämän palasia

Minä luulin elämästä, jotain jo tietäväni
Elämäni palasiksi käsiini hajosi
Pieniksi sirpaleiksi, osia en löydä enää
Enkä mä tahdo että kukaan niitä osia kerää

Minä luulin kestäväni kovatkin myrskytuulet
Vaan kun sinä tulit, oli aallot liian suuret
Painuin pohjaan, nousin pintaan, painuin uudestaan
Enkä mä tiedä jaksanko nousta milloinkaan

kertosäe:
Minä katson sinua silmiin, sinä olet minulle rakas
Minä katson sinua silmiin, tahdoin sun tietävän sen
Minä katson sinua silmiin, vielä tämän viimeisen kerran
Minä katson sinua silmiin, enkä tiedä jaksanko huomiseen

Sinä tulit, sinä hoidit, sinä minut paransit
Vaan itse kompastuit, itsesi satutit
Sinun tähden minä itken vaikken näytä kyyneleitä
Tahtoisin auttaa vaan kuinka ihminen vois enkeleitä

Sinä sanoit olevasi vain lumihiutale pieni
Hetken elää, sitten sulaa, vesi maahan katoaa
Minun elämääni jätit jotain paljon suurempaa
Joka kestää, ei se sula, kultaakin kalliimpaa

kertosäe

Minä luotin, sinä tuotit tuskaa kun minulle myrkkysi juotit
Minä katsoin, kun sinä kasvoit minusta pois sinä tahdoit
Minä vannoin, sinä kannoit kylmääkin kylmempää vettä sä annoit
Minä jäin kun sinä jo lähdit sanoit moi niin kuin muka - välittäisit

kertosäe

NO MANS BAND - ELÄMÄN PALASIA

-Mä haluan sut takaisin, aivan hirveä ikävä. Mut kumpikin meistä tietää sen että se on mahdotonta. Mut sitten kun elämä loppuu maan päällä, niin mä toivon että me kohdataan jossain. Se, että missä, on oikeastaan samantekevää.