Hei!
Minulla on ollut jo viisi viikkoa koko ajan epämääräistä kurkun kuristusta ja tunne siitä, etten saa keuhkoihin sisäänhengityksessä tarpeeksi ilmaa. Nämä ovat siis pääoireita. Myös ollut kuolemanpelkoa, sekoamisen pelkoa, huimausta, keskittymiskyvyn puutetta, heikotusta, unihäiriöitä ja jännittyneisyyttä.
Olen lähes joka päivä ollut henkisen sietokyvyn äärirajoilla. Ei pysty kunnolla rentoutumaan, kun kurkkua kuristaa ja ei saa kunnolla ilmaa. Jopa puhuminen on melko tuskaista, kun kurkun alue on niin jännittynyt. Juuri nämä ruumiilliset oireet tekevät olon ikäväksi. Ja kaikista pahinta tässä tuntuu olevan se, että tämä olo ei tunnu lähtevän pois.
Olen 21-vuotias mies ja fyysisesti hyvässä kunnossa. Urheilen päivittäin. Allergioita löytyy jonkin verran.
Kävin näiden oireiden takia yleislääkärillä ja hän sanoi, että mitään elimellistä syytä ei ole tuohon. Kilpirauhasarvot ovat otettu verikokeella ja olivat normaalit. Lääkäri arveli oireiden johtuvan stressistä.
Mitä arvelette tämän olevan ja mitä pitäisi tehdä?
Kurkkua kuristaa ja ei saa ilmaa
9
1891
Vastaukset
- ahdistusoireyhtymä
vaikuttaisi mahdolliselta.
Mieliala- tai rauhoittava lääke voisi auttaa.
Mielenterveystoimistossa voi käydä juttelemassa - siellä on lääkäri ja terapiamahdollisuus.
Tuollainen oireisto hallitsee jo liikaa päivittäistä elämääsi eikä mene itsestään välttämättä ohi - hulluksi et taatusti ole tulossa. - on....
Aiemmassa kommentissa todettiinkin, että ahdistustahan se on. Mutta lääkärisi olisi kyllä voinut sinua hiukan paremmin evästää, antaa tietoa. Puhuminenkin jo saattaa helpottaa, tosin aika hallitsevalta se kuulostaa sinun kohdallasi.
Minulle ovat tuttuja tuntemuksia, muutamia kertoja on tullut noin viikon kestäneitä kausia, jolloin koko ajan on kuristanut kurkkua, ollut samanlaisia oireita. Fyysinen rasittaminen on auttanut minua selviämään niistä kurkkutuntemuksista. Se on kyllä ihan uskomatonta, miten psyykkinen stressi voi vaikuttaa, kurkun kuristaminen on niin todellinen tunne. Kaipa se on sitäkin, että jännittää niskoja ja harteita niin paljon, ihan tajuamattakaan.
Mene tosiaan keskustelemaan ja mieti miten voisit elämääsi helpottaa ja tasapainottaa. Jossakin on se ahdistuksen syy tai sitten niitä on useita. Minulla on itselläni on tapana vetää itseni piippuun, huolehdin ja mietin.. Vuoden olen syönyt ssri lääkettä, pientä annosta. Helpompaa on ollut, elämä on tasapainottunut, vaikka ongelmia onkin, ne eivät pääse hallitsemaan koko elämää.
Älä jää yksin sen kanssa.
kivaa loppukesää :) - Jerry86
Kiitokset vastauksista. Psykologiaa ja psykiatriaa jonkin verran lukeneena on myös käynyt mielessä, että oireeni sopisivat yleistyneisyyteen tuskaisuuteen. Se vaikuttaa todennäköiseltä.
Itselläni on melkoisen tiukka linja masennuslääkkeitä ja etenkin rauhottavia lääkkeitä kohtaan. Nämä ilmeisesti siirtävät oireita hetken kauemmas, mutta eivät poista itse ongelmaa. Tosin oma kohtaista kokemusta asiasta ei ole.
Aion nyt ilmeisesti tilata ajan psykologille ja katsoa mitä mieltä hän on asian suhteen. Mieluummin aloittaisin kognitiivisen terapian kuin lääkkeet. - toinen samanlainen
Minulla täsmälleen samanlaiset oireet.
Huimausta tosin ollut jo 8 kk.
Välillä pelkään kaikkia mahdollisia vakavia sairauksia.
Lääkärit eivät vain ole löytäneet muuta syytä -vielä- kuin kireät niskalihakset yms.
Onkohan nuo kireät lihakset seurausta jännittämisestä ja jonkinlaisesta stressistä ja pidemmän päälle syntyy ikäänkuin jonkinlainen noidankehä?
Osaksi pelkään vaan myös todella, että verisuonistoni ei ole kunnossa (ikää minulla kun jo pitkälti yli 40 v ja suvussa aikaisin ko. tauteihin sairastuneita ja kuolleita).
Siitä varmaan aiheutuu sitten vielä lisästressiä.
Olisin halunnut myös pään magneettikuvaukseen vakavampien juttujen poissulkemiseksi tuon huimauksen osalta (jota kyllä osaksi selitetty myös alhaisenpuoleisesta verenpaineesta johtuvaksi, mutta ei selity silläkään kokonaan), mutta kun ei ole itsellä rahaa ja julkisen terveydenhuollon kautta ei näköjään pääse, niin on vaan ollut pakko kituuttaa ja yrittää uskoa terveyskeskuslääkäriä kun sanoo, että mitään vakavampaa "tuskin" on.
Välillä vaan pelko ja epäilys hiippii mieleen ja varmaan pahentaa vielä reippaasti tätä olotilaa.
Hassua että tutkimuksiin on niin vaikea päästä (no ymmärrän, että tietysti maksavat paljon), mutta pääsisipä ainakin näistä suurimmista peloistaan, jos kerran oikeasti "mitään mainittavaa elimellistä vikaa ei ole".
Ehkä näissä oireissa on sitten kuitenkin takana vain pelkästään tuollainen ahdistuneisuushäiriö.
Itse sain siihen yhden lääkemääräyksenkin, lääkkeen kokeiltavaksi, mutta enpä edes kokeillut, kun luin tuoteselosteesta, että juuri tämän lääkkeen yleisimpiin sivuvaikutuksiin kuuluu huimaus (heh, mitähän lääkärillä ollut mielessä, kun tiesi kyllä aivan hyvin juuri tuon olevan yksi pahimmista ja hankalimmista tämänhetkisistä oireistani).
Olen aika herkkä lääkkeillekin ja tuskin selviän ilman yhtään sivuvaikutusta, luulen.
Muutenkin noiden lääkkeiden yleisimmät sivuvaikutukset kuulostavat täysin kamalilta ja epäloogisilta. Voi aiheutua unettomuutta yms., eli juuri niitä oireita mistä pitäis päästä eroon niiden lääkeiden avulla, hmm...- Amalia
Olen samaa mieltä näistä lääkkeistä. Miksi määrätään sellaisia joiden sivuvaikutuksena on huimaus joka on muutenkin jokapäiväistä ja josta nimenomaan haluaisi päästä. En tiedä onko minulla paniikkihäiriö vai vaan jännitystä ja julkisten paikkojen pelkoa. Aina siellä missä on paljon ihmisiä tulee sellainen tunne et äkkiä pois ja heti olo helpottuu kun pääsee johonkin rauhalliseen paikkaan. Ja yksi asia on mikä auttaa. Kun olen juonut muutaman kaljan tai jotain vastaavaa niin olen kuin itse rauhallisuus,ei tietoakaan mistään jännityksestä eikä paniikista eikä siihen tartte mitään humalaa vaan ihan vain pikkuisen jotain ja auttaa aina. Sain työterveyslääkäriltä jotain lääkkeitä, mutta en uskalla aloittaakaan syömään niitä kun pelkään niitä sivuoireita ja sitä kun ne kuulema pahentavat aluksi oireita. Ei tässä enää mitään pahentavaa kaipaa eihän sitä sitten pysty edes töissä käymään. Kun vaan pääsisi jollakin konstilla tuosta huimauksesta niin se olisi kuin lottovoitto, mut pitää varmaan kestää sitä koko loppuelämä. Jos joku tietää jonkun keinon niin kertokaa kiitos.
- vili vilperi
Amalia kirjoitti:
Olen samaa mieltä näistä lääkkeistä. Miksi määrätään sellaisia joiden sivuvaikutuksena on huimaus joka on muutenkin jokapäiväistä ja josta nimenomaan haluaisi päästä. En tiedä onko minulla paniikkihäiriö vai vaan jännitystä ja julkisten paikkojen pelkoa. Aina siellä missä on paljon ihmisiä tulee sellainen tunne et äkkiä pois ja heti olo helpottuu kun pääsee johonkin rauhalliseen paikkaan. Ja yksi asia on mikä auttaa. Kun olen juonut muutaman kaljan tai jotain vastaavaa niin olen kuin itse rauhallisuus,ei tietoakaan mistään jännityksestä eikä paniikista eikä siihen tartte mitään humalaa vaan ihan vain pikkuisen jotain ja auttaa aina. Sain työterveyslääkäriltä jotain lääkkeitä, mutta en uskalla aloittaakaan syömään niitä kun pelkään niitä sivuoireita ja sitä kun ne kuulema pahentavat aluksi oireita. Ei tässä enää mitään pahentavaa kaipaa eihän sitä sitten pysty edes töissä käymään. Kun vaan pääsisi jollakin konstilla tuosta huimauksesta niin se olisi kuin lottovoitto, mut pitää varmaan kestää sitä koko loppuelämä. Jos joku tietää jonkun keinon niin kertokaa kiitos.
Kuulostaapa tutulta, ihan kuin itse olisi kirjoittanut. Mulla huimaus alko viime vuoden marraskuussa, eli kestänyt kohta vuoden, ja on ihan jokapäiväistä. Välillä olo on "ihan ok" (silti kaukana "normaalista olosta") ja välillä taas niin huono, että kotonakin pelkästään sängystä nouseminen tuntuu vaikealta. Oloa on vaikea selittää, vähän sellanen epätodellinen ja pöhnänen olo koko ajan, väsymyskin on ihan mieletöntä kun tuntuu ettei energiaa riitä oikein mihinkään. Lääkärissä olen ravannut tämän vuoden puolella enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä, mutta mitään muuta lääkärit ei ole löytäneet kun hiukan kireät ja jännittyneet niska- ja hartialihakset. Tälläkin hetkellä käyn fysioterapiassa hieronnassa, mutta ei kyllä huomattavaa apua ole ollut. Olen käynyt neurologilla, joka sanoi ettei mitään esim. aivokasvaimeen/ms-tautiin viittaavaa ole. Neurologi määräsi silloin lihasrentouttavia, jotka kyllä tuntuivat auttavan. Omalääkärini ei näistä oireista oikein edes jaksa välittää, laittaa vaan sairaslomalle, ihan kuin se huimauksen poistaisi. Viimeksi kävin yksityisellä korvalääkärillä, joka sanoi että mitään sisäkorvaperäistä huimausta ei näyttäisi olevan kyseessä. Mistään ei siis löydy mitään, ja se alkaa olla todella turhauttavaa. Seuraavaksi olen miettinyt, olisiko mahdollista päästä magneettikuvaukseen jotta saisi todella sulkea kaikki "vakava" pois mielestä.
Nyt olen ruvennut miettimään, voisiko kyseessä olla paniikkihäiriötä. Olen nimittäin huomannut, että olo pahenee huomattavasti ns.julkisilla paikoilla (esim. kaupassa käydessä jos on paljon ihmisiä/melua) Tulee eräänlainen pakokauhu, tuntuu että on pakko päästä pois ja äkkiä. Mutta ei pelkästään julkisilla paikoilla, esim. sukulaisvierailuilla/- juhlilla voi tulla hirveä tunne, vaikka ympärillä onkin tuttuja ihmisiä! kädet tärisevät välillä todella paljon, ja lievää hengenahdistusta on aika ajoin. Mutta eikai kaikki tämä voi paniikkihäiriöstä johtua? ja jos voi, miksi huimaus/pöhnäinen olo on läsnä ihan koko ajan, vaikka olisin rauhassa yksin kotona?
Nämä oireet on tosi turhauttavia ja vaikuttaa kyllä jokapäiväiseen elämään, kun välillä ei voi edes kaupassa käydä tai kotoa lähteä pois. Olen vasta 20-vuotias, mutta näiden oireiden myötä alkaa elämänintokin laantua kun tuntuu ettei uskalla mihinkään enää lähteäkään. En enää esim. käy poikaystävän kanssa syömässä missään ravintolassa, koska minä joutuisin luultavasti kuitenkin jossain vaiheessa lähteä pihalle tai kotiin oloni takia.
Ja samaa mitä Amalia äskeisessä kommentissa kirjoitti, niin olen huomannut sen, että jos juon alkoholia, olo on aina hyvä. Muutama siideri riittää siihen, että yllättäen voinkin liikkua huoletta julkisilla paikoilla, käydä täpötäydessä kahvilassa ja illalla mennä baariin missä ihmisiä todella on paljon, ja silti olo on hyvä. Ei vaan ihan koko ajan viitsisi kännissä olla :D
Olen muuten kärsinyt anoreksiasta 15-vuotiaana, tietääkö kukaan voisiko tällä olla vaikutusta mihinkään?
ohhoh, tulipa siitä nyt oikein romaani, no kiva jos joku jaksoi lukea ja laittakaa ihmeessä omia kokemuksia! - sins
vili vilperi kirjoitti:
Kuulostaapa tutulta, ihan kuin itse olisi kirjoittanut. Mulla huimaus alko viime vuoden marraskuussa, eli kestänyt kohta vuoden, ja on ihan jokapäiväistä. Välillä olo on "ihan ok" (silti kaukana "normaalista olosta") ja välillä taas niin huono, että kotonakin pelkästään sängystä nouseminen tuntuu vaikealta. Oloa on vaikea selittää, vähän sellanen epätodellinen ja pöhnänen olo koko ajan, väsymyskin on ihan mieletöntä kun tuntuu ettei energiaa riitä oikein mihinkään. Lääkärissä olen ravannut tämän vuoden puolella enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä, mutta mitään muuta lääkärit ei ole löytäneet kun hiukan kireät ja jännittyneet niska- ja hartialihakset. Tälläkin hetkellä käyn fysioterapiassa hieronnassa, mutta ei kyllä huomattavaa apua ole ollut. Olen käynyt neurologilla, joka sanoi ettei mitään esim. aivokasvaimeen/ms-tautiin viittaavaa ole. Neurologi määräsi silloin lihasrentouttavia, jotka kyllä tuntuivat auttavan. Omalääkärini ei näistä oireista oikein edes jaksa välittää, laittaa vaan sairaslomalle, ihan kuin se huimauksen poistaisi. Viimeksi kävin yksityisellä korvalääkärillä, joka sanoi että mitään sisäkorvaperäistä huimausta ei näyttäisi olevan kyseessä. Mistään ei siis löydy mitään, ja se alkaa olla todella turhauttavaa. Seuraavaksi olen miettinyt, olisiko mahdollista päästä magneettikuvaukseen jotta saisi todella sulkea kaikki "vakava" pois mielestä.
Nyt olen ruvennut miettimään, voisiko kyseessä olla paniikkihäiriötä. Olen nimittäin huomannut, että olo pahenee huomattavasti ns.julkisilla paikoilla (esim. kaupassa käydessä jos on paljon ihmisiä/melua) Tulee eräänlainen pakokauhu, tuntuu että on pakko päästä pois ja äkkiä. Mutta ei pelkästään julkisilla paikoilla, esim. sukulaisvierailuilla/- juhlilla voi tulla hirveä tunne, vaikka ympärillä onkin tuttuja ihmisiä! kädet tärisevät välillä todella paljon, ja lievää hengenahdistusta on aika ajoin. Mutta eikai kaikki tämä voi paniikkihäiriöstä johtua? ja jos voi, miksi huimaus/pöhnäinen olo on läsnä ihan koko ajan, vaikka olisin rauhassa yksin kotona?
Nämä oireet on tosi turhauttavia ja vaikuttaa kyllä jokapäiväiseen elämään, kun välillä ei voi edes kaupassa käydä tai kotoa lähteä pois. Olen vasta 20-vuotias, mutta näiden oireiden myötä alkaa elämänintokin laantua kun tuntuu ettei uskalla mihinkään enää lähteäkään. En enää esim. käy poikaystävän kanssa syömässä missään ravintolassa, koska minä joutuisin luultavasti kuitenkin jossain vaiheessa lähteä pihalle tai kotiin oloni takia.
Ja samaa mitä Amalia äskeisessä kommentissa kirjoitti, niin olen huomannut sen, että jos juon alkoholia, olo on aina hyvä. Muutama siideri riittää siihen, että yllättäen voinkin liikkua huoletta julkisilla paikoilla, käydä täpötäydessä kahvilassa ja illalla mennä baariin missä ihmisiä todella on paljon, ja silti olo on hyvä. Ei vaan ihan koko ajan viitsisi kännissä olla :D
Olen muuten kärsinyt anoreksiasta 15-vuotiaana, tietääkö kukaan voisiko tällä olla vaikutusta mihinkään?
ohhoh, tulipa siitä nyt oikein romaani, no kiva jos joku jaksoi lukea ja laittakaa ihmeessä omia kokemuksia!No jostain olen lukenut että alttiudet paniikkihäiriöön ja mm syömishäiriöihin kulkevat käsi kädessä...
Tuohon kurkun kuristamiseen sen verran, että itselleni kun se iskee, ja ei meinaa mennä pois, alan lauleskella tai hyräillä... Kuulostaa hullulta mutta toimii. Ensin ei meinaa saada ääntä ulos ollenkaan, mutta sitten lihakset jotenkin rentoutuvat..varmaan siinä tulee samalla ajatelleeksi jotakin muuta kuin sitä että kuristaapa kovasti.
Julkisilla paikoilla tuo ei tietenkään oikein onnistu, mutta... - näyttää kertovan
sins kirjoitti:
No jostain olen lukenut että alttiudet paniikkihäiriöön ja mm syömishäiriöihin kulkevat käsi kädessä...
Tuohon kurkun kuristamiseen sen verran, että itselleni kun se iskee, ja ei meinaa mennä pois, alan lauleskella tai hyräillä... Kuulostaa hullulta mutta toimii. Ensin ei meinaa saada ääntä ulos ollenkaan, mutta sitten lihakset jotenkin rentoutuvat..varmaan siinä tulee samalla ajatelleeksi jotakin muuta kuin sitä että kuristaapa kovasti.
Julkisilla paikoilla tuo ei tietenkään oikein onnistu, mutta...paniikkioireista. "Jähmettyminen", lihasjäykkyys, huimaus, pala kurkussa, erilaiset kipuaistimukset liittyen sairaudenpelkoihin jne...
Laulaminen on hyvä tapa katkaista se pelkoprosessi, samoin oikeastaan mikä tahansa keskittymistä vaativa puuha. Hngittäminen keuhkojen aöaosalla nenän kautta (vatsahengitys) on helppo ja huomaamaton tapa, samalla voi keskittyä siihen hengittämisen fyysiseen tuntemukseen.
Silmien nopea sivuttaisliike vasemmalta oikealle pysäyttää myös panikoinnin ja voi tuoda alitajunnasta esille aistipohjaisia muistumia vanhoista traumoista, kukaan ei tiedä miksi tämä toimii mutta menetelmää käytetään eräässä psykoterapian suunnassa (EMDR).
- aiheuttaa
kyseiset oireet. Se uuvuttaa hermoston loppuun, jolloin elimistö oireilee monin keinoin. Elimistön jäykkyys ja kireä hengitys voi olla yksi oire.
http://recover.forumup.org/
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1017433
Siekkilässä ajettu ihmisten yli- mitä tapahtui? Länsi-Savo ei ole uutisoinut asiata
Manneja, vaiko matuja?805018- 794849
- 1324258
Alavuden sairaala
Säästääkö Alavuden sairaala sähkössä. Kävin Sunnuntaina vast. otolla. Odotushuone ja käytävä jolla lääkäri otti vastaan103048- 522679
- 402576
- 482229
Törkeää toimintaa
Todella törkeitä kaheleita niitä on Ylivieskassakin. https://www.ess.fi/uutissuomalainen/8570818102211Suudeltiin unessa viime yönä
Oltiin jossain rannalla jonkun avolava auton lavalla, jossa oli patja ja peitto. Uni päättyi, kun kömmit viereeni tähtit211840