Hei, tänä keväänä minun pieni eskarilainen sai diagnoosikseen ADHD, Fonologisen ohjelmoinnin häiriö, Lievä dysfasia sekä käytöshäiriö..
Kuntoutusohjaaja vieraili kotonamme antaen käytännön vinkkejä arkeen, jotka kyllä tulivat tarpeeseen. Mm. kuvallinen päiväjärjestys otetaan käyttöön poikani huonon lähimuistin vuoksi..
Ylivilkkautta tasaamme säännöllisellä liikunnalla mm. koiran lenkittämiset, jalkapallo..
Iltaa kohti rauhoitamme tilannetta lukuhetkillä ja kylpemisellä saunassa.. Ehkä elokuvaa katsellen..
Poikani on erittäin lyhytjännitteinen, menettää hermonsa nopeasti ja tulistuu, heittelee tavaroita..
Vauhdilla korvaa taidon esim ajaessa polkupyörällä sekä juostessa.. Hienomotoriikka on jäljessä ikätason, mutta visuaalinen hahmottaminen yli ikätason, minkä vuoksi kuvallinen päiväjärjestys on loistava ratkaisu..
Hoitopaikassa ollut kuvallinen päiväjärjestys jo vuoden, joten onkin jo aika siirtää sama kotiin..
Pojan puhe on erittäin epäselvää, konsonantteja puuttuu ja vokaaleita korvaantuu, siksi käymme puheterapiassa..
Kaikki tämänhetkiset terapia muodot ovat: Toimintaterapia, puheterapia, psykologi, sekä liikuntaterapia erikseen, sekä perheneuvontakeskus.. Aikaa kuluu mutta edistystä on tapahtunut..
Esim. raivonpuuskat vähentyneet, puhe hieman selkiintynyt, pitkäjännitteisyyttä on saatu lisää työskentelyyn..
Ajattelin kertoa hieman pojastani, jos täältä löytyy vastaavan sairauden omaavan lapsen kanssa asuvia perheitä tai vanhempia..
Pojastani olen toki kiitollinen ja rakastan ainoaa lastani todella paljon..
ADHD lapsen äiti
5
2315
Vastaukset
Maksim Gorki sanoi: "Lapset ovat elämän kukkia" :D
Uskovana voin sanoa, että lapset ovat Jumalan lahja.
Kirjoitit hienon tekstin, joten toivon viestin olevan hyödyksi muille.
Toivottavasti löydät tukea myös täältä!
Ystävällisin terveisin, Triple-ADHD ( foorumilla Triple-ADHD-AS )
ADHD:sta voit saada enemmän tietoa ja myös vertaistukea ja -apua ADHD-aikuiset ry:n keskustelufoorumilta. adhd-aikuiset.org
Olen yrittänyt myös sieltä houkutella lisää asiallisia kirjoittajia tänne.
Tämä palsta kaipaa nimenomaan myös paljon asiallisia kirjoittajia.
Voimia sinulle ja Jumalan siunausta!
Ystävällisin terveisin, Triple-ADHD ( foorumilla Triple-ADHD-AS )
P.S: Kerroin foorumista, jos olet käynyt.. ihan OK.. mutta jos tiennyt ja et ole käynyt.. osoite on siinä...
tai.. adhd-aikuiset.org ( Suomen suurin ADHD-foorumi ) Tervetuloa! :D- kleopatra84
kiitos rohkaisusta palstoille
- mairit
ADHD lapsen äidille, oletko käynyt asiantuntevasta terveyskaupasta kysymässä apua,olen saanut hyviä neuvoja ja apua
- äitijo3x
vanhin lapseni sai juuri diagnoosin adhd:n 5 vuoden taistelun jälkeen, poika nyt 10v. aloin ihmetellä jo vauva iässä että lapsi vaan nukkuu ja ei itke oikei ollenkaan. painoi syntyessään 2300g täysi aikaisena syntyi, oli napanuora irronnut osittain istukasta ja ollut vajaalla ravinnolla mahassa. tarhassa aina ihmettelivät kun ei syö kunnolla ja on niin apea että oliko kotona sattunut jotain.. tätä syyttelyä jatkui esikouluikään asti ja tarha sotki kaikki eri sossutantat mukaan kun väitti että meissä vanhemmissa oli vika kun lapsi oli mikä oli. sitten hain apua perheneuvolasta jolloin alkoi asiat rullata eteenpäin. poikaani kiusattiin tarhassa jatkuvasti ja hoitajat ei koskaan ollut nähnyt mitään.poika vaan kertoi kotona eikä olisi halunnut mennä hoitoon. sekin asia käännettiin niin että me olimme syyllisiä ei hoitopaikka. poikaa testattiin eri neuropsykologeilla ja neurologin luona. koulukypsyys testeissä hän kävi kaksi kertaa ennen kuin aloitti koulun. nyt pienluokassa ollut 1 luokasta lähtien ja olen siihen erittäin tyytyväinen. pojalla kekittymis-tarkkaavaisuushäiriö, muisti huono ja kielelliset ja matemaattiset tehtävät tuottavat vaikeutta. erittäin vilkas ja raivo altis nyrkki heiluu ja tavarat lentävät kun se hetki tulee. lääkitys on nyt opettajan päätettävissä jos hän vastaa kyselyyn yhdenkin vastauksen erilailla kuin minä ei poikani saa lääkitystä ja taas nolla pisteessä ollaan. syksyt ovat pojalleni kaikkein vaikeinta aikaa on omissa maailmoissaan kotona ja koulussa. vaadi ihmeessä pienluokkaa lapsellesi se on parasta tukea ja apua mitä hän voi koulutielleen saada.tämä adhd on niin tunnettu aihe tänä päivänä että ihmettelen miten niin sanotut päiväkodin hoitajat ja opettajat eivät tunnista tällaisia oireita lapsista vaan ovat heti syyttämässä vanhempia. heidäthän on opetettu tulkitsemaan lasten ongelmia ja kasvatusta ja ovat olevinaan kaikki tietäviä ja osaavia. ja pyh sanon minä, onneksi lastani ja minua on nyt jotkut kuulleet ja osanneet tutkia ja tulkita asioita oikein. ei se helppoa ollut kuulla diagnoosia vaikka itse sen jo tiesin mistä oli kyse mutta kyllä siinä kyyneleet silmiin tuli samalla helpotti kun sai vihdoin asioihin selvyyden ja osaa toimia oikein kotona, kylässä ja koulussa. nuoremmat lapseni ei ole vielä oirehtinut samalla lailla ja miehen suvun puolelta tämä on peräisin kun siellä sitä on useammalla henkilöllä. tsemppiä kaikille adhd:n kanssa ei anneta periksi kyllä se joskus helpottaa ja tukea saa aina!!
- leinukka
Luin viestisi ja tuntui kuin olisin itse kirjoittanut sen. Minunkin raskausaikana istukka oli osaksi irronnnut ja lapsi joka ultran perusteella olisi pitänyt painaa yli neljä kiloa syntyi vain 2,8 kiloisena.
Poika oli pienestä pitäen erittäin vilkas, mutta kaikki lapsethan on erillasia joten en siihen sen enempää kiinnittänyt huomiota. Ajattelin aina että lapsi on vain niin kovin elävainen että aina sattuu ja tapahtuu. Kunnes hän tuli minua vastaan leipäveitsi kädessä! Poika oli silloin kuusivuotias ja seuraavana päivänä soitin perheneuvolaan hakeakseni apua.
Tästä ensimmäisestä yhteydenotostani viranomaisiin on kulunut nyt toiset kuusi vuotta. Koko ajan olen pitänyt lapseni puolia mutta ymmärtänyt samalla oman vajavaisuuteni ymmärtää tätä lasta. Väkisinkin sitä syyttää itseä ja ellei minulla olisi toista poikaa, ajattelisin että että olen kasvattanut lastani väärin.
Ensimmäiset puolitoista vuotta perheneuvolassa meni siihen että ruodittiin minun (yksinhuoltajan) elämää ja koko ajan minusta tuntui että teen jotain ihan kamalan väärin. Paljastin asioita itsestäni enemmän kuin kenellekään ystävälleni, kaikki vain pojan tähden. Lapseni kävi tuon ajanjakson loppupuolella psykiatrisissa tutkimuksissa ja yhteenveto oli että lapsi on vilkas, mutta äärettömän sympaattinen ja fiksu - koulussa tosin alisuoriutuja. Ei ole mitään, mihin tarvitsisi kiinnittää erityistä huomioita.
Muutimme pian tämän jälkeen toiseen kaupunkiin ja halusin kuitenkin jatkaa perheneuvolakäyntejä. Puolen vuoden jälkeen lapseni sai ensimmäisen diaknoosin: erittäin selvä ADHD! Arki on ihan samanlaista kuin ennenkin, mutta en syytä enää itseäni ja huomaan jaksavani paljon paremmin. Olen lukenut paljon aiheesta, eikä äidin tuskaa ja hätää lapsen puolesta voi koskaan poistaa , mutta paljon on asioita selvennyt.
Toivon paljon voimia kaikkien pienten ADHD lasten vanhemille - ja muistakaa että ei meille anneta enempää kuin jaksamme kantaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 62915
- 119704
J-mies, miten voit olla niin varma siitä
että minä olen juuri se nainen, kenen ajattelet ja haluat minun olevan, se kenelle avaat ajatuksiasi ja tunnustat syvimp80698Jani Wickholm on kuollut
Tämä oli Janilta hieno laulu. https://youtu.be/72wWxqWon7k?is=5HKdV-H8yY466YXm44649- 39636
- 87571
Alan pikkuhiljaa olemaan sinut
sen asian kanssa, että en tule enää löytämään ketään. Mikä tilanne sinulla on ja miten olet koittanut ratkaista tilante111543- 38492
- 41481
- 72463