Siinäpä se, eli te, jotka jotain tietäisitte asiasta tai jopa olette puoliammattilaisia valokuvamalleja, kertoisitteko niksejä tai vinkkejä joilla saisi itsestään edustavia valokuvia?
Minua kehutaan sopusuhtaiseksi ja kivannäköiseksi naiseksi, mutta inhoan valokuvien ottamista, koska jotenkin päädyn virnottamaan niissä kummallisen vaivaantuneen näköisenä ja huonoryhtisenä.. Peilin edessä osaan korjata ryhtiäni ja hymyillä niin, ettei näy montaa leukaa, mutta kamera edessä menen ihan lukkoon..Apua..
Minua kehutaan sopusuhtaiseksi ja kivannäköiseksi naiseksi, mutta inhoan valokuvien ottamista, koska jotenkin päädyn virnottamaan niissä kummallisen vaivaantuneen näköisenä ja huonoryhtisenä.. Peilin edessä osaan korjata ryhtiäni ja hymyillä niin, ettei näy montaa leukaa, mutta kamera edessä menen ihan lukkoon..Apua..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minun vinkkini olisi sellainen, että älä ajattele tulevaa valokuvaa, ja sitä miltä tulet siinä näyttämään, vaan ajattele vain kameraa. Suhtaudu siihen (kuvan tarkoituksesta riippuen) kuten:
1. hyvännäköiseen mieheen, johon otat ensikontaktia - toimii kuvissa, joissa pitäisi näyttää viehättävältä, muttei avoimesti seksikkäältä
2. poikaystävääsi (tms.) "viettelytilanteessa" - toimii kuviin, joissa on tarkoitus näyttää seksikkäältä
3. kaveriisi, joka juuri kertoi hyvän vitsin - toimii kuvassa, jossa kuuluu näyttää iloiselta
Voit keksiä muitakin esimerkkejä, ja kokeilla peilin edessä sopiiko peilissä näkyvä ilme tarkoitukseen. Kun kuvaushetki sitten tulee, ajattelet vain kameraa henkilönä, jonka yhdistät siihen ilmeeseen, jonka haluat naamallesi kyseiseen kuvaan.
Lisäksi vinkkinä, että aina kun huomaat olevasi kameran tähtäimessä, korjaa ryhtisi; vedä olkapäitä taaksepäin ja nosta hieman leukaa. Lisäksi kannattaa kääntää kasvonsa niin, etteivät ne osoita kameraan suoraan edestä, vaan hieman sivuttain. Näin näyttää yleensä paremmalta. Voit myös ihan rohkeasti katsella jonnekin muualle, jos kuva ei ole luokkakuvatyyppinen ryhmäkuva, tai nimenomaan poseerauskuvaksi tarkoitettu.
Ja vielä: hulluja virnistysilmeitä ei kannata pelätä. (Paitsi ehkä jossain sukukokous- tai hääkuvassa se ei ehkä ole paras vaihtoehto...:) Jos tuntuu, ettei hyvää ilmettä juuri kuvaushetkellä löydy, niin irvistä hassusti ihan tarkoituksella. On ainakin tahallaan hassu lopputulos :D
Hyviä vinkkejä. Noita lukiessa huomasin, että jossain elämän vaiheessa minulle on näemmä kehittynyt jonkinlainen kamerafobia - sillä eihän se kuvassa oleminen tosiaan ole mikään maailman vakavin asia..
...samantyyppinen ongelma, eli koin aina näyttäväni kamalalta valokuvissa. Sitten jossain vaiheessa (tarkalleen ottaen vaihto-opiskeluvuoden aikana, kun monet ihan jatkuvasti ikuistivat tilanteita kamerallaan :) opin vaan ottamaan rennommin, ja hyväksymään sen tosiasian, että joskus kuvissa näyttää hyvältä, joskus "ei-niin-hyvältä" :D
Nykyään kameran edessä joskus pelleilen ja virnistelen, joskus pyrin näyttämään normaalimmalta. Nothing more I can do. Lopputulos on sitten se mikä on. Ei ne muutkaan aina niin täydellisiltä näytä niissä kuvissa, mutta jotenkin itseensä aina kiinnittää sen kaiken negatiivisen huomion...
Eräs vanhempi tuttavani harrastaa valokuvaamista ja hän osaa ottaa ihmisistä kuvia, joissa kuvattavat todella näyttävät hyviltä ja luontevilta. Ehkä tällä herrasmiehellä itsellään on jonkinlaista luontaista kykyä painaa sitä laukaisinnappulaa oikealla hetkellä? Itseäni ärsyttää kaikista eniten se, että kuvia räpsitään ilman varoitusta, niin että kuvattavat ovat ehtineet muuta kuin päätä kääntää, tai juhlissa jotain ruokaa vielä pureskellaan kun jo joku ottaa kuvia. Lisäksi tympii se, että eikö siinä kuvaajana ollessa voisi hieman ohjeistaa kuvattavaa, jos näyttää siltä, että ei se osaa asettaa itseään nätisti?
Ihan varmasti kuvien onnistumisessa on vaikutuksensa sillä kuka on kameran takana. Se onkin sitten jo monisyisempi kysymys, mitkä kaikki asiat siinä vaikuttavat. Onko se vain henkilön taito ottaa kuva oikealla hetkellä? Vai voisiko kyse olla myös siitä, että positiivinen henkilö kameran takana saa ihmiset jotenkin rennommiksi, ja ilmeet yms. myös sitä kautta onnistuvat paremmin? En sitten tiedä tuosta.
Mielestäni siinä ei ole mitään hävettävää, jos näyttää joskus tyhmältä valokuvassa. Eiköhän myös jokainen joka niitä valokuvia ottaa halua halua saada aikaan mahdollisimman kivan näköisiä otoksia. Siitä taas olen hieman toista mieltä, että milloin valokuvia saa ottaa. Mielestäni kaikkien kuvien ei tarvitse olla ns. poseerauskuvia, vaan ihan puhtaat tilannekuvatkin (vaikka kaikki eivät kameran suuntaan katsoisikaan, tai vaikka ruokailu olisi kesken) ovat sallittuja. Jos kyseessä on poseerauskuva, niin toki kuvaajan antamat ohjeet olisivat aina paikallaan.