Olen ikäni ollut tälläinen, miesten miellyttäjä, omaan huonon itsetunnon, olen hyvin perso flirtille, johtuen huonosta isä-tytär suhteesta.
Isä oli alkoholisti, kävi hipelöimään ollessani 12 vuotias. Turvauduin ensimmäisen kerran alkoholiin ja tupakkaan 12v iässä, inhosin vartaloani ja aiheutin itselleni anoreksian(olin jo ennestään ihan tikku). Olin teini-juoppo. Neitsyys meni 14 vuotiaana jossain discon takapihalla minuun ihastuneen pojan kanssa. Muutoin en harrastanut seksijuttuja mutta minusta tuli armoton "viettelijä" kun huomasin poikien olevan kiinnostunut itsestäni.
En halunnut kuitenkaan muuta kuin että saisin huomiota. Hellyyttä ja suudelmia, tunnetta olevani haluttu. Tämän kaiken sain.
Mitään pysyvää suhdetta en pystynyt rakentamaan kenenkään kanssa, koska katsoin koko ajan ympärilleni muita ja ihastuin ihastumisen perään. Leikin jotain, halusin- otin- jätin -leikkiä. Sain kaikki pojat joista pidin.
Sitten tapasin jo tuossa teininä nykyisen mieheni. En osannut lopettaa toilailujani, vaikka jo tuolloin tiesin että tässä on se Mies, kunnon poika. En ollut edes rakastunut, hän oli alussa vain yksi muiden joukosta, tosin hänen erilaisuutensa pysäytti.
Hetken päästä jo poikakaverin selän takana oli säpinää, pussailuja, luvattomia kosketuksia, jäin useasti kiinni. Olin tosin huomattavasti vähentänyt tätä ja oppisin tosi varovaiseksi.
Meillä meni poikki yhdeksi kesäksi kunnes taas aloimme olla yhdessä, tässä välissä poikakaveri oli sutinoinut toisen tytön kanssa, Eli olimme hänestä tasoissa.
Sitten tuli oman asunnon vuoro, avioliitto, lapsia jo 20v iässä.
Lähemmäs 9v meni hyvin, olin varma etten koskaan enää palaa siihen kunnes vuosi sitten yllätin itseni suutelemasta yhtä tuttua miestä teiniajoilta, vain koska hän osoitti minulle huomiotaan, hiplasi ym. Morkkis oli järkyttävä!
Viime kesänä tapasin mieheni entisiä kavereita, joista yksi alkoi pitää jotain peliä kanssani. Kehui kauniiksi, sanoi haluavansa suudella minua, piti silmäpeliä ihan avoimestikin.
(Olen nyt huomannut itsessäni kauheita piirteitä, aina kun olemme jossain ulkona, vaikka selvänäkin, etsin joukosta silmilläni jonkun miehen, kiinnostavimman ja katson onko se kiinnostunut minusta. Eli olen taas sortunut tähän flirttailuun... )
Otin tuon ed.miehen puheet alkuun ihan vitsinä, hän ei näytä ulkoisesti yhtään sellaiselta "minun" tyypiltäni mutta on hyvin kiinnostava.
Mies on pitänyt tätä peliään kanssani nyt jo yli vuoden. Hän ei ole sinkkumies joten siksikään en ottanut häntä alussa todesta. Koitan jankuttaa itselleni ettei hän ole kiinnostunut, olen saanut pidettyä itseni kurissa, enkä ole mihinkään juttuihin lähtenyt mukaan, paitsi silmäpeliin.
Sitä meillä on, jännitettä ja silmäpeliä.
Omaanko yhtään kohtalotoveria? Miten tästä parantuu?
Olen käynyt psykologillakin näiden ja noiden lapsuuden traumojen kanssa. En jostain syystä halua olla kunnollinen nainen. Tai toivoisin olevani mutten osaa, olen tälläiseksi kasvanut.
Nainen tarvitsee naisen apua
21
1376
Vastaukset
- Imartelulle altis
Ja tätä asiaa ei sitten yhtään auta se, että minulla tosiaan vientiä riittää. Enkä tarkoita pelkästään baareja vaan ihan muuallakin, selvänä jne.
- vosun
mieli ja luonne. Ihan normi suominainen olet.
- Mangusti.
saada itsearvostusta jostakin muusta kuin miehistä? Keskity kerrankin itseesi ja omiin kykyihisi ja mielenkiinnon kohteisiisi. Sitä kautta voisit kehittää oikeaa itsetuntoa.
Ilmeisesti et ole hoidosta huolimatta päässyt isäsi hipelöinnistä yli. Tuo on varmaan niin vaikea asia, että siitä ei kovin helposti tokene. Haetko miesten huomiosta rakkautta, mitä et saanut isältäsi? Jotenkin olet jäänyt jumiin siihen lapsuuden tilanteeseen, jossa jouduit isäsi hipelöimäksi ja haet sitä samaa kiellettyä hipelöintiä miehiltä.- Imartelulle altis
mitään mistään, miksi toimin näin.
Psykologit ovat vain sanoneet että olen ihmeellisen hyvin päässyt asian yli ->> en tiennytkään sitä itse.
Mitä haen niiltä miehiltä? Vaikea kysymys.
Sen tiedän että minulle siitä vietävän hyvä olo kun huomaan miehen olevan kiinnostunut minusta. Haluan että kaikki tykkäävät minusta, ihan siis kaikki: miehet ja naiset, kaverit, naapurit. Mutta eritoten jos vieras mies kiinnostuu minusta, on se aina kuin lottovoitto. Tiedän että minussa on oltava JOTAIN mikä on kiinnostuksen aiheuttanut.
Rakkautta en tietääkseni hae. Mieheltäni saan rakkautta mutta liian vähän huomiota ja olenkin sanonut hänelle että kiitos lisää huomiota ;) ja lapsellisesti saatan kysyä häneltä vieläkin "olenko söpö" tai muuta mitä nyt ei normaali aikuinen nainen tosiaan kysy aviomieheltään koska tietää vastauksen.
Sitä vaan haluaa varmistuksen varmistuksen perään, koko ajan.
Huomionkipeyttä.
Vaikka tykkään olla ihastuksen kohteena, en ole koskaan mennyt pidemmälle. Siinä tulee totaalinen stoppi. Hiplailut sallin kuin joku halpa nainen.. :( mutta VAIN jos itse niin haluan ja olen toisesta myös kiinnostunut, mutta siihen se kaikki sitten jääkin.
Miehet ja niiden antama huomio on minulle kuin huume, luulin jo päässeeni siitä yli. - tavallinen...
Imartelulle altis kirjoitti:
mitään mistään, miksi toimin näin.
Psykologit ovat vain sanoneet että olen ihmeellisen hyvin päässyt asian yli ->> en tiennytkään sitä itse.
Mitä haen niiltä miehiltä? Vaikea kysymys.
Sen tiedän että minulle siitä vietävän hyvä olo kun huomaan miehen olevan kiinnostunut minusta. Haluan että kaikki tykkäävät minusta, ihan siis kaikki: miehet ja naiset, kaverit, naapurit. Mutta eritoten jos vieras mies kiinnostuu minusta, on se aina kuin lottovoitto. Tiedän että minussa on oltava JOTAIN mikä on kiinnostuksen aiheuttanut.
Rakkautta en tietääkseni hae. Mieheltäni saan rakkautta mutta liian vähän huomiota ja olenkin sanonut hänelle että kiitos lisää huomiota ;) ja lapsellisesti saatan kysyä häneltä vieläkin "olenko söpö" tai muuta mitä nyt ei normaali aikuinen nainen tosiaan kysy aviomieheltään koska tietää vastauksen.
Sitä vaan haluaa varmistuksen varmistuksen perään, koko ajan.
Huomionkipeyttä.
Vaikka tykkään olla ihastuksen kohteena, en ole koskaan mennyt pidemmälle. Siinä tulee totaalinen stoppi. Hiplailut sallin kuin joku halpa nainen.. :( mutta VAIN jos itse niin haluan ja olen toisesta myös kiinnostunut, mutta siihen se kaikki sitten jääkin.
Miehet ja niiden antama huomio on minulle kuin huume, luulin jo päässeeni siitä yli.kylälutka, niitä Suomessa riittää
- Mangusti.
Imartelulle altis kirjoitti:
mitään mistään, miksi toimin näin.
Psykologit ovat vain sanoneet että olen ihmeellisen hyvin päässyt asian yli ->> en tiennytkään sitä itse.
Mitä haen niiltä miehiltä? Vaikea kysymys.
Sen tiedän että minulle siitä vietävän hyvä olo kun huomaan miehen olevan kiinnostunut minusta. Haluan että kaikki tykkäävät minusta, ihan siis kaikki: miehet ja naiset, kaverit, naapurit. Mutta eritoten jos vieras mies kiinnostuu minusta, on se aina kuin lottovoitto. Tiedän että minussa on oltava JOTAIN mikä on kiinnostuksen aiheuttanut.
Rakkautta en tietääkseni hae. Mieheltäni saan rakkautta mutta liian vähän huomiota ja olenkin sanonut hänelle että kiitos lisää huomiota ;) ja lapsellisesti saatan kysyä häneltä vieläkin "olenko söpö" tai muuta mitä nyt ei normaali aikuinen nainen tosiaan kysy aviomieheltään koska tietää vastauksen.
Sitä vaan haluaa varmistuksen varmistuksen perään, koko ajan.
Huomionkipeyttä.
Vaikka tykkään olla ihastuksen kohteena, en ole koskaan mennyt pidemmälle. Siinä tulee totaalinen stoppi. Hiplailut sallin kuin joku halpa nainen.. :( mutta VAIN jos itse niin haluan ja olen toisesta myös kiinnostunut, mutta siihen se kaikki sitten jääkin.
Miehet ja niiden antama huomio on minulle kuin huume, luulin jo päässeeni siitä yli.nähdään, miten paljon hyötyä kallonporaajista on.
Vai että on kuin lottovoitto saada miehen kiinnostus osakseen. Mä vaihtaisin miesten kiinnostuksen lottovoittoon minä päivänä tahansa. Ei mut siis etkös sä tiedä miten vähän se vaatii, että mies on kiinnostunut naisesta noin niinku seksuaalisesti? Sinussa ei tarvi olla yhtään mitään muuta kuin tissit, perse ja kutakuinkin siedettävä naamavärkki. Toivottavasti ei ollut rumasti sanottu, mutta kun se on taivahan totuus. :)
En tiedä mikä tuohon huomionkipeyteen auttaisi. Sun pitäis yrittää tulla jotenkin immuuniksi imartelulle. - ihan turhaan
Imartelulle altis kirjoitti:
mitään mistään, miksi toimin näin.
Psykologit ovat vain sanoneet että olen ihmeellisen hyvin päässyt asian yli ->> en tiennytkään sitä itse.
Mitä haen niiltä miehiltä? Vaikea kysymys.
Sen tiedän että minulle siitä vietävän hyvä olo kun huomaan miehen olevan kiinnostunut minusta. Haluan että kaikki tykkäävät minusta, ihan siis kaikki: miehet ja naiset, kaverit, naapurit. Mutta eritoten jos vieras mies kiinnostuu minusta, on se aina kuin lottovoitto. Tiedän että minussa on oltava JOTAIN mikä on kiinnostuksen aiheuttanut.
Rakkautta en tietääkseni hae. Mieheltäni saan rakkautta mutta liian vähän huomiota ja olenkin sanonut hänelle että kiitos lisää huomiota ;) ja lapsellisesti saatan kysyä häneltä vieläkin "olenko söpö" tai muuta mitä nyt ei normaali aikuinen nainen tosiaan kysy aviomieheltään koska tietää vastauksen.
Sitä vaan haluaa varmistuksen varmistuksen perään, koko ajan.
Huomionkipeyttä.
Vaikka tykkään olla ihastuksen kohteena, en ole koskaan mennyt pidemmälle. Siinä tulee totaalinen stoppi. Hiplailut sallin kuin joku halpa nainen.. :( mutta VAIN jos itse niin haluan ja olen toisesta myös kiinnostunut, mutta siihen se kaikki sitten jääkin.
Miehet ja niiden antama huomio on minulle kuin huume, luulin jo päässeeni siitä yli.Huomasitko, että haet ihmisiltä sitä vahvistusta, että sussa on niitä hyviä puolia, jolloin voit tykätä itsestäsi. Peilaat ihmisten kautta ne hyvät ja rakastettavat puolesi, koska et jostain syystä tykkää itse itsestäsi tai tunnusta itselle, että olet aivan hyvä tyyppi, miksi et? onko niin, että alitajuisesti jotenkin häpeet itseäsi tai pelkäät tunnustaa ääneen, että olen oikein ihana ihminen? Silloin vasta uskot, että sussa on hyvää kun joku MUU sen sulle osoittaa, mutta itse et sitä itseltäsi hyväksy.. Tavallaan haet sitä itsensä hyväksymistä muilta, mutta olet sen armoilla täysin, mitä mieltä toiset ovat, sekä kerjäät ikuisesti huomiota, ja sun maailma menee ja tuolla tavalla tuleekin menemään heti pirstaleiksi, jos joku ei anna sitä sulle tai ei pidä susta. Silloinhan sun omakuva sun omissakin silmissä särkyy ja sitä tuskin kestäisit.
Opettelisit tuntemaan itse itsesi, tunnistamaan, milloin olet itsenäsi hyvä, ja varsinkin tunnistamaan milloin haet itsellesi sen mielikuvan muilta, että minä olen arvokas. Opettele ottamaan omaa tilaa ja itsenäisyyttä, johon ei kenenkään mielipiteet vaikuta. En usko, että loppujen lopuksi itse kuitenkaan arvostat itseäsi niissä asioissa aidosti, koska huijaat itseäsi, ajattelet olevasi siinä hyvä, missä muut sinut ajattelevat olevan hyvä. Mutta et ole oikeasti välttämättä sitä mieltä, on niin helppo olla samaa mieltä silloin kun kehutaan, eikä tarvitse kyseenalaistaa. Oletko koskaan miettinyt, oletko aidosti samaa mieltä toisten kanssa vain miellyttämisen halusta, vai voisiko sinulla olla aivan oma käsitys itsestäsi?
Äärimmäisyyksissä se miellyttäminen voi mennä anoreksiaksi asti. Ja samasta asiasta on kyse, eli että olisi toisten silmissä hyväksyttävä, mutta muiden silmissä anorektikon järjetöntä käytöstä ei voi ymmärtää.
Luotat siinä muihin enemmän kuin itseesi, mutta miksi? Joskus huomaat, että sillä, mitä muut ajattelevat ei ole mitään merkitystä, sillä onko sillä, ja mihin.. Ei mihinkään? Tiedät, ettet loppujen lopuksi tee kenenkään hyväksynnällä yhtään mitään, et myöskään kenenkään hyväksymättä jättämisellä. Et voi tehdä.
En usko, että uskallat rakastaa itse itseäsi. Haet sen aina jonkun muun kautta niin kauan, kunnes joku kaunis päivä hoksaat sen, että hei, minähän olen oikein rakastettava ihminen ja tykkäät olla itsesi kanssa riippumatta siitä mitä jotkut toiset ovat mieltä.
Tietääksesi et hae rakkautta, et saa sitä noin, mutta sitä sinä haet. Itseltäsi ennen kaikkea.
- Eino-Tapio
Tunnen itsekin muutaman vastaavan tapauksen. Naisia, joiden koko elämä on yhtä suurta ihmissuhdedraamaa. Näillä naisilla on ainakin yksi selkeä yhteinen tekijä ja se tekijä on huono itsetunto. Epävarmuutta, pelkoa ja ongelmallista minäkuvaa.
Mutta jos yhtään lohduttaa, niin kaltaisiasi on paljon. Sekä miehiä että naisia. - kohtalotoveri
yhtään apua tuli vain tarve kirjoittaa kun itsellä samanlainen kokemus lapsuudesta; faija runnoi seksuaalisen itsemääräämisoikeuteni ja vei samalla luottamukseni ja perusturvallisuuden tunteeni lapsuudesta. Kymmenen vuotias eikä voi luottaa omiin vanhempiinsa.
Kakskymppisenä tuli rallateltua ja haettua vastakkaiselta sukupuolelta hyväksyntää tavalla jonka luuli tarkoittavan rakkautta vaikka ei ollut kuin seksiä. Ymmärsin eron varsin pian ja otin oppia virheistäni.
Itsekunnioituksen,- arvostuksen ja itsevarmuuden kasvattamiseen meni lähes 20 vuotta. Sinä aikana en ole osannut olla miehen kanssa parisuhteessa. Oikeastaan se kokemus on vielä edessä. Luottaminen on edelleen vaikeaa. Ulospäin näytän itsevarmalta ja tasapainoiselta ihmiseltä, mutta oikeasti minulla on edelleen huono itseluottamus mitä tulee intiimiin miehen ja naisen väliseen suhteeseen. Olen vain kääntänyt asian niin päin etten ota vastaan miesten huomionosoituksia muutoin kuin verbaalisesti, sillä jos niiden kelkkaan lähtee löytää itsensä syvemmältä itseinhon loukosta. Tottakai nautin saamastani huomiosta, eikö kaikki. Mutta tärkeintä on pitää itsestä huolta ja välttää joutumasta uudelleen ja uudelleen hyväksikäytetyksi. Sillehän sinä antaudut kun omakin mies löytyy mutta silti vehtaat muiden kanssa vailla minkään valtakunnan sitoutumistarvetta niihin satunnaisiin ihailijoihin. - ei naiselliselta.
En mä naisessa tuollaista tunnista, mutta jos olisit mies, niin sut sais vetää munista roikkuun säälimättä. Miehillähän tuollainen keskenkasvuisuus on yleistä. Naisilla kyllä harvinaista. Toisaalta kukaan fiksu nainen ei katsele mieheltäänkään tuollaista, sillä sen tietää sillä seitsemännellä aistilla aina, vaikket tietäisi toisen tietävän. En mä usko miehistäkään, että ne kauan sua katselis.
Eikö sua kertakaikkiaan ällötä toisten mielistelyt ja limaiset hipelöinnit, vai ootko tosissas niin itserakas tai teinidiiva, että sulle merkitsis nuo yhtään mitään.. - ...
Ala ottamaan maksua, kun muutenkin on tuo huorauspuoli hallussa. Ei se siitä enää pahene.
- imartelulle altis
tähän... Siis en ole mennyt sänkyyn asti. Mistä ottaisin maksun? ;)
Olen ollut yhdynnässä vain 2 miehen kanssa, sen joka vei neitsyyteni ja oman mieheni kanssa.
Onko nainen huora miehen mielestä jos hän on flirttailee? Tekeekö se naisesta huoran?
- aina nälkä
Mulla ei ainakaan ole kyse huonosta itsetunnosta,eikä mun tartte hakea keneltäkään hyväksyntää ja minä myöskin olen altis imartelulle. Olen välillä tosi huomionkipeä ja tuntuu kans,ei nyt lottovoitolle,mut hyvälle jos joku vieras mies kiinnostuu musta. En tiedä voiko sillä olla merkitystä,että vauvana ja pienenä mua on paljon pidetty sylissä,annettu rakkautta ym. tai sit se on vaan mun luonto,mut jokaisen pienen ihastuksenkin jälkeen janoan uusia ihastuksia ja elän vähän aikaa haaveissa,janoan kosketuksia,suukkoja,syliä..en tarvitse seksiä,kaipaan enemmän läheisyyttä ja huomiota.
Ehkä jotkut ihmiset meistä kaipaavat vaan enemmän sitä huomiota ja toiset ei...- aina nälkä
sit kun saa huomiota,silleen extemporekin,tuntuu et elämä paranee silmissä:),se on tosiaan kuin jotain huumetta,joka parantaa,kohottaa itsetuntoa...mulle sillä on parantava vaikutus,musta huomio ei tee ylpeetä tai itserakasta vaan onnellisemman ja iloisemman naisen:)
- erästä naista lainaten
"janoan kosketuksia,suukkoja,syliä..en tarvitse seksiä,kaipaan enemmän läheisyyttä ja huomiota."
mitä tarkalleen ottaen janoat, sitä että sinua kosketetaan ja saat huomiota vai sitä, että sinä kosketat ja annat huomiota miehelle?
- ihailua kaipaava
Minulle miehistä tuli pakkomielle vasta murrosiän jälkeen. Koulussa olin arka ja hiljainen, "näkymätön". Vasta n. 16vuotiaana rupesin kiinnittämään ulkonäkööni huomiota, silloin myös huomasin että pojatkin huomasivat minut, varmaan ensimmäistä kertaa =) Siitä se sitten alkoi.. Halusin olla ihailtu, haluttava.. tykkäsin suudella miesten kanssa mutta oikeestaan en sen enempää, harvemman kanssa päädyin edes seksiin.
Nyt vajaa kolmekymppisenä pari lasta, mies, jonka kanssa olen ollut jo 10v.. Pahimmat sekoilut on kai sekoiltu, mutta minäkin olen alkanut katsomaan miehiä sillä tavalla.. pitkästä aikaa... tylsyyskö tähän vetää vai jännityksen haku, en tiedä...
Päiväkodissa pikkuisena eräs ikäiseni poika hiplaili minua nukkumman käydessä.. siitä sain jotain traumoja, pelkäsin mennä nukkumaan, ajattelin että joku tulee peittoni alle, siksi paketoiduin aina niin tiiviisti peittoon että kasvoni vain näkyivät.... Isä oli juoppo... oikeaa isäsuhdetta minulla ei oikeen ole edes ollut..
Vaikea sanoa mikä tähän miesten huomion kaipuuseen oikeasti vaikuttaa, voisko se olla geeneissä, oikeasi.. äitissäni olen nimittäin jotain samanlaisia piirteitä nähnyt.. Itse en kyllä lapsuuden traumojen usko vaikuttaneen ainakaan minuun, tai vaikea sanoa..
Yksi tuttuni muuttui yläasteen jälkeen kuin tuoiseksi ihmiseksi, poikia oli vaikka joka sormelle, hän se vasta huomionkipeä oli, oikeasi vaikutti jopa sairaalta.. kun ajatteli mitä kaikkea hän keksi että joku hänet huomioisi.. Oma näkemykseni on että hän sai pikkuveljen ollessaan jotain 7v, joka sai paljon huomiota, ja hän itse jäi vähemmälle.. Yläasteella oltii parhaita kavereita, mutta kun hän huomasi että olinkin jonkin toisen kanssa hän suuttu heti. Mutta tuo oli siis pientä mitä hän nykyään touhuaa =/
Ei kai tästä mitään apua ollut, kuulosti vaan niin tutulta tuo sinun tarinasi että oli pakko kommentoida. Mä luulen että tulen loppuelämäni olemaan tälläinen.. ei kai tästä voi parantua!- Erästä naista lainaten
"Minulle miehistä tuli pakkomielle vasta murrosiän jälkeen. Koulussa olin arka ja hiljainen, "näkymätön". Vasta n. 16vuotiaana rupesin kiinnittämään ulkonäkööni huomiota, silloin myös huomasin että pojatkin huomasivat minut, varmaan ensimmäistä kertaa =) Siitä se sitten alkoi.. Halusin olla ihailtu, haluttava.."
... eli toisin sanoen, jollet olisi huomannut, että pojat huomasivat sinut, et olisi kiinnittänyt heihin mitään huomiota = kiinnostuit pojista vain siksi, että huomasit heidän kiinnostuvan sinusta. Halusit olla ihailtu ja haluttava, eli sinulle oli ensisijaisesti tärkeintä olla itse haluttu. Sinua ei kiinnostanut nähdä poikia ihailtuina ja haluttuina.
Tyypillinen naisen ajatuskuvio. - Erästä naista lainaten
"Pahimmat sekoilut on kai sekoiltu, mutta minäkin olen alkanut katsomaan miehiä sillä tavalla.. pitkästä aikaa..."
korjaan tekstiäsi: et katso miehiä sillä tavalla, kuin miehet katsovat naisia, vaan sillä tavalla, että "olisi taas ihanaa saada miehiltä huomiota ja kosketuksia". - Erästä naista lainaten
Erästä naista lainaten kirjoitti:
"Pahimmat sekoilut on kai sekoiltu, mutta minäkin olen alkanut katsomaan miehiä sillä tavalla.. pitkästä aikaa..."
korjaan tekstiäsi: et katso miehiä sillä tavalla, kuin miehet katsovat naisia, vaan sillä tavalla, että "olisi taas ihanaa saada miehiltä huomiota ja kosketuksia".oli, että olet alkanu kiinnostumaan miehistä pitkän ajan jälkeen siksi, että haluaisit taas saada huomiota muilta miehiltä, et siksi, että haluaisit antaa huomiota muille miehille.
Jollei sinulle olisi tullut tätä huomionkaipuuta, et kiinnittäisi miehiin mitään huomiota. He olisivat sinulle pelkkää ilmaa. - Koeta kestää
Erästä naista lainaten kirjoitti:
oli, että olet alkanu kiinnostumaan miehistä pitkän ajan jälkeen siksi, että haluaisit taas saada huomiota muilta miehiltä, et siksi, että haluaisit antaa huomiota muille miehille.
Jollei sinulle olisi tullut tätä huomionkaipuuta, et kiinnittäisi miehiin mitään huomiota. He olisivat sinulle pelkkää ilmaa.Niin eli? Siitähän tässä oli kyse?
Olet vissiin pikkusen saanut traumoja tästä oletetusta naisten käyttäytymistavasta (nainen kiihottuu siitä että mies kiihottuu hänestä, nainen kiinnostuu miehestä kun mies kiinnostuu hänestä, nainen ei halua antaa huomiota muuta kuin saadakseen huomiota jne..)?
Koeta nyt pikkuhiljaa tulla sen ajatuksen kanssa toimeen että naisilla nämä suhdejutut muodostuvat yleensä kahdesta ihmisestä ja heidän välisestä vuorovaikutuksesta. Vaikka nainen haluaisi huomiota mieheltä, ei se sulje pois sitä etteikö hän itse sitä pyyteettömästi antaisi / haluaisi antaa (sovella muihinkin väittämiisi).
- imartelulle altis
tarkemmin, ajan kanssa mutta sen verran nyt sanon ettei minua auta todellakaan parantumaan se että minua nälvitään tästä.
Teen sitä itselleni koko ajan, inhoan itseäni hirveästi, tekojani ja ajatuksiani, kroppaani.
Miksen voi olla onnellinen näin? Tai olenhan minä onnellinen mutta jotenkin "viallinen" kuitenkin, henkisesti. Kyllä minä sen itsekin ymmärrän ja tiedostan. Arvatkaa onko helppo elää itsensä kanssa?
Minulla on upea mies,(siis oikeesti) hän on sekä hyvännäköinen että fiksu, kerää vastakkaisen sukupuolen katseita missä vaan on.
HÄN on kaikkeni, hän rakastaa minua hullunlailla ja minä häntä mutta sitten tämä minun himskatin "ongelma" alkaa taas sekoittaa nupin. Kyllä me ollaan yhdessäkin tästä puhuttu muinoin ja itseasiassa tässä kesällä juuri taas juteltiin asiasta: hän tulee toimeen tämän asian kanssa -> miehet vikittelee minua tuon tuosta, on vaan kuulema pirun ylpeä että kelpaisin muillekin ja tykkää kuulema esitellä minua... niinpä...
PS.
Tarkoitin lottovoitolla "henkistä ja henkilökohtaista lottovoittoa", en rahallista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614283Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653487Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541817Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251707Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981443Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?133950Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235863en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115852Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18849