Vanhemmille kertomisesta

miten asian laita on. Äitini järkyttyi syvästi. Ihan kuin olisin kertonut jostain vakavasta taudista. Olin tuolloin todella ihastunut erääseen naiseen, joten sekin pisti minut tulemaan kaapista. Nykyään äitini on hyväksynyt asian... tai ei hän varmaan koskaan tule ymmärtämään minua, mutta tunteepahan tyttärensä paremmin.
Mutta en kadu tunnustustani. Olen biitsari, enkä muuksi muutu.

sanoin meneväni erään tytön luokse yöks ja seuraavana päivänä tulin kotiin kaulassa "jokunen" fritsu ni kyllähän se mami siitä sitten arvas :D ja kyllähän minusta on sen varmaan aina huomannut että en ole mikään täysin hetero.. eräs kaverini ei oikeen pidä asiasta mutta ei tuo ole välejäkään laittanut poikki.. kannattaa varmaan suoraan sanoa niin sanoin kaverillekin ja sanoin sille vielä että jos et hyväksyä mua tälläsenä kun oon ni heihei. tsemppiä :)

En ole koskaan suoraan mitään sanonut/myöntänyt, mutta voin aika suurella varmuudella sanoa, ettei se mikään yllätys voisi olla,sen verran avoimesti mm.kehuskelen kadulla kävellessäni vastaantulijoita, oli ne miehiä tai naisia:)
Ei jaksa välittää, mitä vanhemmat ovat mieltä.Antaa niiden suhtautua siihen niinku lystää.En edes osaa kuvitella, että mut jollain tavalla hylättäisiin tän takia.En oo kertonut suoraan, kun toistaiseksi en ole ketään vihille viemässä, eikä kukaan ole SUORAAN tullut myöskään kysymään.

Oon ittellenikin myöntäny vast n. 45 vuotiaana et oon bi. nyt oon viiskymppinen... ja nykyään oon sinut asian kanssa... siis et voin tykätä ja ihastua ihmiseen sukupuolesta riippumatta. Ja oon onnellinen!!!!

Ei ole tullut mitään sellaista tilannetta vastaan, jossa kertominen olisi ollut välttämätöntä. Ei minun seksuaalisuuteni ole mitenkään vanhempieni asia.

Olen samaa rotua ja saman ikäinenkin aloittajan kanssa, joskin en ole ehkä bi vaan varmasti sellainen. En ole kertonut vanhemmilleni vielä, enkä aiokaan, ellen sitten joskus löydä tyttöystävää. Siinä tapauksessa kaapista ulos tulo kävisi kätevästi esittelemällä kyseinen tyttöystävä, mutta muuten en tunne mitään suurta tarvetta.

On tietysti ikävä salailla esim. ihastuksia, mutta tiedän, että biseksuaalisuuteni tulee olemaan vanhemmilleni melkoinen shokki, joten olen katsonut parhaaksi vaieta ainakin toistaiseksi. Meilläkin on suvussa lesbopari ja äitini kommentit ovat hyvin samansuuntaisia kuin aloittajan äidin. Se on kurjaa, mutta vaikka olenkin vielä aika riippuvainen vanhemmistani, en jaksa murehtia. Jos he eivat hyväksy minua sellaisena kuin olen, se on heidän murheensa.

En oo kertonu, enkä oikein osaa viestittää muutenkaan,että kumpikin sukupuoli kiinnostaa minua... oon menossa nyt uuteen kouluun ja asia mietityttää kovasti... sekin mietityttää, että miten vanhemmat suhtautuu siihen, koska heidän mielestään biseksuaaliksi on "liian nuori" vielä yli 16-vuotiaanakin.... ja kun satun olemaan alle 16...

myös, että pitää se joskus ainakin äidille kertoa, mutta milloin ja miten.. Olen samanikäinen aloittajan kanssa ja tässä ajan myötä on käynyt selväksi, että kumpikin sukupuoli viehättää (tällä hetkellä olen ihastunut erääseen naispuoliseen..).
Kyllähän äiti on ihmetellyt, kun en ole tuonut ketään näytille, isä tuossa huppelissa kerran kysäisi, että onko poikaystävää, niin kun vastasin, että ei, niin kysyi, että onkos sitten tyttöystävää (silloin olisi varmaan ollut hyvä hetki sanoa, että olen bi, mutta en silloin varsinaisesti seurustellut kenenkään kanssa..)