PV:n koulutus- ja johtamismetodeista

beentheredonethat

Turha juoksuttaminen – varusmiesmotivaation ja maanpuolustushengen tappaja



Vaikka Suomen Puolustusvoimat onkin viimevuosina tullut jo aimo harppauksen eteenpäin johtamis- ja koulutusmetodiensa osalta, on armeijakurissa ja yleisessä koulutustyylissä edelleen parantamisen varaa. Jos kysyt keskiverto-varusmieheltä tämän mielipidettä armeijasta, vastaa suurin osa näistä lähes varmasti että he eivät pidä armeijasta ja syynä tähän ovat kouluttajat, näiden harjoittama turha juoksuttaminen ja yleinen varusmiesten kiusaaminen – usein asiapitoisen asennekasvatuksen ja koulutuksen kustannuksella.

Ymmärrän kyllä, että asiat kuten sulkeiset ja kaikenmaailman ”motivaatiomontut” kuuluvat tietyllä tapaa armeijaan, ja että suuret poikalaumat tarvitsevat kuria pysyäkseen ruodussa, mutta omasta mielestäni armeija voisi hoitaa varusmiesten kurinpidon muullakin tapaa. Olisi syytä muistaa että armeijakurin tehtävä on kuitenkin juuri tämä; saada alokkaat / muut varusmiehet käyttäytymään hyvin ja sopeutumaan armeijan vaatimuksiin, eikä itse ”runnun antamisen” tulisi olla itseisarvo. Näin ei kuitenkaan asia nykyään ole – ennen kaikkea varusmiesjohtajissa (alikersantit) tuppaa olemaan aina seassa keskenkasvuisia pässinpäitä, joille se pieni viisiminuuttinen johtajana kihahtaa heti hattuun ja alamaista sorretaan niin paljon kuin suinkin aseman puolesta mahdollista. Keskeyttäneiden määrät kasvavat vuosittain, yleinen mielipide on kääntymässä hiljalleen asevelvollisuutta vastaan nuorten keskuudessa ja armeijasta on tullut todellista pakkopullaa melko lailla kaikille sen käyville, vain harvat odottavat sitä innolla. Syynä tähän on juurikin se, että sana ”armeija” tuo ensimmäisenä kaikille mieleen lapselliset koulutusmetodit, turhan huutamisen ja nöyryyttämisen ja muun täysin turhan koulutusajan hukkaamisen, mitä armeijassa harrastetaan – ja paljon.

Eikö armeijan tehtävänä ole kouluttaa sotilaita puolustamaan Suomea, kasvattaa nuoria miehiä ottamaan vastuuta kotimaastaan ja toimia laitoksena joka opettaa nuorille hyödyllisiä taitoja joita muut instituutit eivät kykene opettamaan? Armeijan perusidea on mitä loistavin, mutta ikävä kyllä se on todellisuudessa hyvin kaukana siitä mitä sen pitäisi olla, tai mitä se voisi parhaimmillaan olla.

Kun mietin omaa varusmiesaikaani ja sitä mitä siitä jäi käteen, voin vain todeta että se oli elämäni tympein päälle puolivuotinen muutamaa pientä hetkeä lukuun ottamatta, eikä siitä tosiaan jäänyt käteen mitään positiivista. Tai no, yksi todennäköisesti elinikäinen ystävä, mutta noin tietojen ja taitojen osalta ei mitään. Jokainen nuori mies on jo saanut 18 ikävuoteen mennessä kuunnella tarpeeksi huutoa kotonaan ja oppinut lusmuamaan epämieluisista asioista viimeistään yläasteiässä – näitä asioita on ihan turha mennä harjoittelemaan enää vuodeksi tai puoleksi vuodeksi valtion laitokseen kenenkään. Armeijan tulisi tarjota jotain aivan muuta nuorille, ja toimia tosiaan jonkinlaisena miestenkouluna, joka opettaisi vastuuta ja sisua nuorille, ei tappaisi näiden jo ennestään vähäistä motivaatiota kansalaisvelvollisuuksiaan kohtaan turhalla juoksuttamisella ja pelleilyllä.

Kun aloitin palvelukseni, kuvittelin oikeasti että tulen pitämään armeijasta. Odotin innolla sen tarjoamaa haastetta ja olin päättänyt että teen parhaani oli mikä oli. Olen myös aina ollut varsin isänmaallinen, isänmaallisempi kuin keskiverto-nykynuori, ja odotin innolla sitä että pääsen tekemään oman osuuteni valtion hyväksi ja suorittamaan oman kansalaisvelvollisuuteni mahdollisimman hyvin, oppien siinä sivussa yhtä sun toista mielenkiintoista. Oltuani palveluksessa ensimmäiset pari viikkoa aloin kuitenkin hieman epäillä, että oliko armeija sittenkään ihan niin loistokas paikka nuorelle miehelle. Sulkeisia, sulkeisia, sulkeisia, vessansiivoamista, vessansiivoamista, lisää sulkeisia ennen vessansiivoamista ja väliin vähän lenkkeilyä ja runtua niille, joilta jokin homma ei sujunut. Voin ilman sen suurempaa valehtelua sanoa, ettei kukaan alokastuvassani eikä vielä oikein myöhemmässäkään SPOL-porukassani (joiden pitäisi olla jotenkin keskivertoa motivoituneempaa sakkia) pitänyt armeijasta, ja suurimman osan suorituksissa se myös näkyi useassa vaiheessa palvelusta.

Armeija tekee pojista miehiä, sanotaan, mutta tässä tapauksessa tuntui enemmänkin että se teki niistä tuvan harvoista miehistä asennevammaisia poikia taas, ja taannutti 18 - 19-vuotiaat pojat takaisin yläastetasolle käytöksen osalta. ”Älä tsemppaa, hae vemppaa” oli tuvan henki ja tunnuslause lähes alusta loppuun. Ja nämäkö sankarit puolustavat tätä maata tarpeen tullessa, ja motivoivat pikkuveljiään ja omia lapsiaan suorittamaan asepalveluksen? ”Millaista siellä armeijassa on?” –”Todella typerää, ei kannata mennä kun ei pakko enää ole. Turhaa juoksuttamista, huutoa ja v*ttuilua siellä vain saat osaksesi.”.

Nykynuorille ja nuorille 20 vuoden kuluttua tuo kuva armeijasta on takuulla paras mahdollinen rekrytointikampanja, minkä puolustusvoimat voi itselleen järjestää. Nykyään tieto ja tarvittaessa myös ilmeisesti kuva- ja videomateriaali liikkuu netin välityksellä nopeasti, joka sekin osaltaan antaa armeijalle syyn miettiä vähän uusiksi sitä kuvaa jonka se haluaa itsestään antaa. Mikään ei pysy salassa enää tässä ajassa. Simputtaminen ja muu vastaava tulee kyllä tarvittaessa ilmi ja pilaa PV:n julkisuuskuvaa entisestään.

Siispä; turha lapsellinen varusmiesten kiusaaminen ja rääkkääminen pois, ja tilalle oikeanlaista kuria ja asennekasvatusta. Armeijassa on paljon potentiaalia miessukupolvien kasvattajana, älkäämme heittäkö sitä hukkaan tekemällä siitä paikkaa jota jokainen vihaa ja välttelee! PV:n olisi syytä miettiä, millaisen julkisuuskuvan se haluaa itsestään antaa ihmisille, jos se mielii haalia palvelukseensa vuosittain jatkossakin suurimman osan suomalaisnuorista, ja vieläpä pitää nämä nuoret palveluksessa motivoituneina. Painopisteen tulisi olla sotilaskoulutuksessa ja asennekasvatuksessa, ei alokkaiden pikkumaisessa rääkkäämisessä rääkkäämisen itsensä vuoksi.

4

1500

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • -------

      Armeijahan on paikka jossa pääsevät pätemään ja "johtamaan" ne joiden kyvyt ei siviilielämässä riitä

    • lkfjlakfjalkdjflkafjldfj

      Allekirjoitan joka sanan yhdellä korjauksella.

      Kirjoitit: Oltuani palveluksessa ensimmäiset pari viikkoa aloin kuitenkin hieman epäillä, että oliko armeija sittenkään ihan niin loistokas paikka nuorelle miehelle.

      Miten sulla kului tohon toi pari viikkoa?

      Itse hain vapaaehtoisena inttiin suunnitelmissani jäädä sinne duuniin (perinteet velvoittivat; lähes kaikki suvun äijät kapiaisia tai poliiseja). Seistuani ekana päivänä munasillani (siis aivan munasillani, tapahtui 70-luvun lopussa, jolloin simputuksesta ei oltu edes kuultukaan) kaksi tuntia varusvaraston pihalla alikessujen käskystä, aloin miettiä homman mielekkyyttä.

      Kun noin tunti myöhemmin paikalle tullut kesäkessu ihmetteli, että "miks kaikki mortit on munasillaan", tajusin homman todellisen luonteen ja päätin, että tässä paskalaitoksessa en ole sekuntiakaan päälle 8kk ja mitään en tee vapaaehtoisesti. Enkä ollut enkä tehnyt.

      Kertausharjoituksista olen luistellut mm. pillerihumalan avulla.

      Maanpuolustusinto katosi siis kolmessa tunnissa.

      Ehkä jonkun intissä pitäisi miettiä muillakin vehkeillä kuin persereiällään?!?!?

      • patinaäää

        Ja kaikki tämä simputus ja muut nolaamiset juontaa juurensa kauas historiaan.
        Itse voin sanoa mielestäni hyvällä omalla tunnolla että itse ollessani varusmiesjohtaja yritin tehdä tuohon perinteeseen muutosta muutaman muun kanssa. Kyllähän mekin alussa oltiin tiukkoja ja muutenkin varmaan vittumaisia... mutta kaikki tämä mielikuvakin alokkaiden päässä johtuunee siitä että joku samanikäinen finninaama käskee tekemään jotain mitä ei varmasti tulisi tehtyä muuten...
        Mutta itse olen sitä mieltä että huutaminen ja alentaminen plus muut sellaiset "simputus" jutut on kyllä motivaatiota alentavaa ja siksi en harrastanut moista.. Ja palvelusajan aikaiset alaisten kanssa ollaan oltu yhteydessä ja soiteltu ja ollaan aivan kaveria siviilissä


    • beenthere 80's

      Tähän ketjuun kirjoittaneet eivät taida tietää tämän päivn tilanteesta varusmieselämässä yhtään mitään? Kokemukset ovat kaukaa menneisyydestä. Niin ovat omanikin mutta ne ovatkin 90-%:sesti positiivisia ja nekin negatiiviset hymyilyttävät tänä päivänä. Muutama rintakarva niiden takia on enemmän.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 536
      8702
    2. Aamuseuraa/rehevää naista

      uhkean rehevät m-xxxl naiset/rouvat/pari 18-80v kutsu luokses 31.1 aamusta päiväpanoille 32v hetero mies.oon innokas nuo
      Keuruu
      5
      3718
    3. 24h Kirppis

      Olen muuttamassa paikkakunnalle ja mietin olisiko tälläiselle liikkeelle tarvetta alueella?
      Jämsä
      10
      2241
    4. Suomessa eletään liian pitkään

      "Ihmisten on kuoltava" Asiantuntija varoittaa: Suomi ei ole valmis siihen, että niin moni elää pitkään: ”Kaiken täytyy
      Maailman menoa
      170
      1277
    5. Kerotakaa joensuun kontiolahden paiholan laitoksesta jotain

      Mun kaveri joutuu paiholan laitokseen nyt lähi aikoina niin voisko ihmiset kertoa minkälaista siellä on tarinoita jne ja
      Joensuu
      17
      946
    6. Sun ulkonäkö on

      Kyllä viehättävä. Kauniit piirteet. Todella sievät. Ja olemus on ihana. Olet tehnyt vaikutuksen.
      Ikävä
      40
      794
    7. Olen niin haaveillut

      Sinusta. Ollut hullun rakastunut. Ajatellut kaikkea mitä yhdessä voisimme tehdä. Mutta ei ei yhtään mitään. Usko vaan lo
      Ikävä
      57
      762
    8. Oletko koskaan

      Tavannut/tuntenut ihmistä, jonka kanssa vuosisadan rakkaustarina olisi ollut mahdollinen, mutta joku este tuli väliin?
      Sinkut
      72
      754
    9. Näyttääkö kaivattusi

      Miten hyvältä ❤️
      Ikävä
      46
      735
    10. En voi ottaa

      Jos ikinä aiot ottaa yhteyttä, niin tee se nyt. On aika, kun todella todella tarvitsisin sinua. Naiselle.
      Ikävä
      36
      657
    Aihe