Tällä foorumilla on jäänyt noteeraamatta amerikkalaisen geopolitiikan voimamiehen Henry Kissingerin vierailu Moskovassa kesäkuun lopussa, joten kirjoitan siitä muutaman ajatuksen. Kissingerillä oli mukanaan delegaatio vaikutusvaltaisia amerikkalaisia politiikan vaikuttajia. Suomalainen media ei noteerannut tapaamista, mutta Ria Novosti kirjoitti siitä lyhyen artikkelin.
Euroopan ja Yhdysvaltojen media vaikenivat myös tapaamisesta. Guardian teki ainoana poikkeuksen, joka mainitsi siitä lyhyesti.
Kissingerillä oli tapaamisessa mukanaan mukanaan mm. valtiosihteeri (Secretary of State) George Schulz, entinen valtionvarainministeri (Treasury Secretary) Robert Rubin, entinen senaattori Sam Nunn sekä öljyjätti Chevronin toimitusjohtaja David O'Reilly. Venäjän puolelta osaa tapaamiseen ottivat muun muassa presidentti Vladimir Putin sekä entinen pääministeri Jevgeni Primakov, jolla vanhempana ja arvostettuna henkilönä on tiettävästi vaikutusvaltaa myös Putiniin.
Mitä näin vaikutusvaltainen joukko teki Moskovassa viime kesäkuussa, etenkin, kun asiasta ei mainittu sanomalehdissä eikä TV:ssä?
Kissingerin kokoaman delegaation vaikutusvalta antaisi olettaa, että Washingtonin ja Moskovan suhteet ovat nyt sensitiiviset. Tapaamisessa keskusteltiin mahdollisesti keski-Euroopan ohjuspuolustusjärjestelmästä, Iranin ydinohjelmasta, Kosovon tilanteesta, Yhdysvaltojen katastrofaalisen huonosta vaihtotaseen alijäämästä, dollarin heikosta asemasta ja muista polttavista kysymyksistä. Monissa edellämainituissa asioissa Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteet ovat tasaisesti heikentyneet.
Kukaan ei tiedä mistä tapaamisessa todellisuudessa tapahtui, mutta Kissingerin jälkikäteen antama lausunto ei antanut kuvaa siitä, että yhteisymmärrykseen olisi päästy.
Perusongelma lienee se, että ideologiat ja tavoitteet ovat tällä hetkellä ristiriidassa keskenään. Venäjän ideologiat (suvereeni demokratia, moninapainen maailmanjärjestys) eivät ole sopusoinnussa Yhdysvaltojen omien ideologioiden kanssa (Yhdysvaltojen määrittelemä demokratia myös ulkomailla, yksinapainen maailmanjärjestys). Jos ideologiat menevät ristiin, tapahtuu yhteentörmäyksiä varmasti myös käytännön tasolla.
Vain 48 tuntia huipputapaamisen jälkeen Britannia karkotti neljä venäläisdiplomaattia. Olisiko karkoitus ollut selkeä merkki siitä, että Yhdysvallat olisi määrännyt uuden puudelinsa George Brownin aloittamaan kampanja Venäjää vastaan, joka ei Moskovan tapaamisessa ollut halukas alistumaan angloamerikkalaisen hegemonian alaisuuteen? Britannian reaktio oli niin epätavallinen ja voimakas, ettei pelkkä Lugovoi/Berezovski kiista sitä voi selittää. Venäjän varaulkoministeri Aleksandr Gushko sanoikin, että jos Venäjä toimisi samalla tavalla täytyisi se karkottaa Venäjältä 80 brittidiplomaattia. Britannian tekopyhyys oli varsin shokeeraavaa, kuten huomataan!
Kuka edes uskoisi, että Britannia olisi NÄIN kiinnostunut suhteellisen mitättömän ex-KGB miehen kuolemasta? Britannian armeija tappaa Basrassa enemmän irakilaisia yhden päivän aikana kuin Venäjän turvallisuuspalvelu koko vuoden aikana. Koko tapaus vaikuttaa poliittiselta opportunismilta, jota toteuttavat mediasodankäynnin ammattilaiset.
Johtopäätös näistä tapahtumista on selvä. Yhdysvallat ja Britannia ovat asettaneet Venäjän "vihollislistalleen". Vaikka julkisesti Venäjää ei kenties lueta kuuluvaksi "pahuuden akseliin", käytännön toimet kuitenkin osoittavat tämän todeksi. Yhdysvallat ja Britannia tulevat jatkossa yhä enemmän toteuttamaan operaatioita, jotka luovat kiilaa ja eripuraa Euroopan ja Venäjän välille. Tässä ne tosin toteuttavat vain ikivanhaa Mackinderin oppia, jonka mukaan Venäjä ja Eurooppa on pidettävä mahdollisimman paljon erossa toisistaan taloudellisesti ja poliittisesti. Putinia ja hänen seuraajaansa tullaan luonnollisesti yhä demonisoimaan mediassa, ja hänestä tullaan luomaan eri asteisia uhkakuvia myös Euroopan turvallisuutta ajatellen.
Venäjän ja Euroopan erottamisen ja vihamielisyyksien luomisen lopullinen tavoite on Keski-Aasian energiareservien hallinta. Tavoite on merkitty mustalla valkoiselle Pentagonin allekirjoittamaan dokumenttiin, jonka on allekirjoittanut myös Yhdysvaltojen presidentti, varapresidentti ja puolustusministeri. Sen mukaan Kaspian alueen energiareservien hallinta on Yhdysvaltojen kansallisten etujen kannalta niin olennaista, ettei sen voida sallia epäonnistuvan.
Myös Venäjä kiikaroi Kaspianmeren energiareservejä, ja sillä on tällä hetkellä etulyöntiasema läntisiin kilpailijoihinsa verrattuna. Venäjä solmi vastikään sopimuksen Kazakstanin ja Turkmenistanin kanssa, joka antaa sille yksinoikeuden jälleenmyydä näiden valtioiden maakaasua ja öljyä eteenpäin. Sopimus oli valtava geopoliittinen voitto Venäjälle, mutta lännessä se luonnollisesti aiheutti paljon hampaiden kiristelyä. On selvää, että Kissingerin ja Putinin tapaamisen yksi pääteemoista oli juuri Kaspianmeren alue ja sen hallinta.
Venäjän ote Euraasian energiasektorista on siis vahva. Sen "kansalliset mestarit" (National Champions) kuten Gazprom (valtion kaasuyhtiö), Rosneft (valtion öljy-yhtiö) ja Transneft (valtion kaasu- ja öljyputket omistava monopoli) hallitsevat tukevasti Venäjän energiasektoria ja niillä on vakuuttava asema myös monessa muussa valtiossa. Nämä yhtiöt saivat vuonna 2006 omistukseensa koko Shtokmanin jättimäisen kaasukentän Barentsin merellä, ja enemmistöosuuden 10 miljardin dollarin arvoisessa Sahalin-2 projektissa. Kesäkuussa 2007 yksi maailman suurimmista öljy kaasukentistä Kovytka joutui myös Gazpromin omistukseen. Läntisen pääoman ennen omistamat kohteet siirtyivät valtiolle virkamieskunnan avustuksella. Seuraavaksi Gazpromin kerrotaan havittelevan ranskalaisen Totalin omistamaa Harjaga öljy- ja kaasukenttää. Kun Gazprom haluaa jotain, se yleensä myös saa sen!
Putin - judon mustan vyön omistaja - on osoittanut olevansa pätevä kaveri sekä talouden että geopolitiikan saralla. Hän neuvotteli sopimuksen Itävallan hallituksen kanssa suuren maakaasun varastointikeskuksen rakentamisesta Itävaltaan, jonne maakaasua tullaan kuljettamaan uutta Mustan meren alittavaa Blue Stream -putkea myöten. Putken ansiosta Venäjä voi ohittaa Ukrainan maakaasun kauttakulkumaana, joka on Venäjälle isohko geopoliittinen voitto.
Putin on myös lyönyt hynttyyt yhteen saksalaisten kanssa Itämeren alittavan kaasuputken rakennuksessa. Gazprom omistaa projektista 51%, saksalaiset 49%. Putki antaa Venäjälle mahdollisuuden ohittaa Valko-Venäjä, Liettua ja Puola kaasun kauttakulkumaina, joka niinikään on Venäjälle iso asia geopoliittisesti.
Putin valitsi Ranskan mukaan Shtokmanin maakaasuhankkeeseen, jolla oli taloudellisen aspektin ohella myös poliittinen aspekti. Transatlanttiseen liittoumaan Nicolas Sarkozyn myötä liukuva Ranska vedettiin näin mukaan Venäjän taloudelliseen vaikutuspiiriin. Shtokman on maailman suurin tunnettu maakaasuesiintymä, eivätkä ranskalaiset taatusti suututa venäläisiä kovin helpolla, jottei Totalin osuus Shtokman-projektissa olisi vaarassa.
Putin on myös palauttamassa Venäjän vaikutusvaltaa Balkanilla, jonka se Jeltsinin tunareiden vaikutuksesta menetti. Edellämainittu Blue Stream -putki vie maakaasua Bulgarian kautta Itävaltaa, Italiaan, Kreikkaan, Unkariin, Turkkiin ja entisiin Jugoslavian maihin. Bulgarian, Unkarin, Italian ja Kreikan hallitukset suorastaan kirkuivat riemusta päästessään mukaan jättiprojektiin. Samalla tämä projekti merkitsi monien mukaan kuoliniskua angloamerikkalaisten Nabucco -hankkeelle, jonka tavoite oli tuoda maakaasua Keski-Aasiasta Turkin kautta Balkanille, ja sieltä edelleen Keski-Eurooppaan ja Britanniaan, ohittaen näin Venäjän kaasun kauttakulkumaana.
Gazprom voitti näin itselleen lyhyessä ajassa sekä monopolin keski-Aasian energiareservien jälleenmyyntiin että enemmistöosuuden Balkanin ja Etelä-Euroopan maakaasuntoimittaja. Nabucco oli kerralla heitetty kanveesiin judokan toimesta. Shakki ja matti.
Putinin lähestyminen Saksaa ja Ranskaa oli selvästi laskelmoitu toimenpide. Merkel ja Sarkozy ovat poliittisesti lähempänä angloja kuin venäläisiä, päinvastoin kuin edeltäjänsä Schröder ja Chirac, mutta nyt maiden talouselämä on sidottu yhteen Venäjän valtionyhtiöiden kanssa.
Putin on lisäksi houkutellut paljon ulkomaalaisia investointeja Venäjälle siitäkin huolimatta, että poliittisesti välit EU:hun ja Yhdysvaltoihin ovat kireät. Investoinnit eivät toki ole kaikki tulleet lännestä, vaan myös kiinalaiset ovat olleet aktiivisina. Putin on jopa väläytellyt mahdollisuutta päästää ulkomaalaiset yritykset Venäjän energiasektorille, jos venäläiset yritykset saavat ulkomailla vastaavia etuja osakseen. Tälläkin on epäilemättä myös poliittinen päämäärä, eli Euroopan ja Venäjän suhteiden tiivistäminen, ja eliminoida Washingtonin yritys eristää Venäjä.
Venäjän irtisanoutuminen CFE-sopimuksesta kannattaa myös käydä läpi. Tämä oli selvästi vastaveto Yhdysvaltojen ajamalle ohjuspuolustushankkeelle Keski-Euroopassa. Venäjä voi jatkossa vapaasti keskittää raskasta aseistusta läntiselle rajalleen. Kannattaa myös mainita, että yksikään NATO-maa ei ole ratifioinut kyseistä sopimusta. Tällä hetkellä sopimusta noudattavat enää vain Ukraina, Kazakstan ja Valko-Venäjä.
Aiheuttaako tämä levottomuutta Itä-Euroopassa, se jää nähtäväksi. Uskon, että toimi oli venäläisten kannalta enemmän symbolinen. Sopimuksesta irtisanoutuminen ei sinänsä paranna Venäjän turvallisuutta, mutta on merkki lännen suuntaan, ettei länsi voi enää luoda lisää sotilaallista painetta lähelle Venäjän rajoja ilman, että Venäjä reagoisi asiaan. Yhdysvaltojen ohjuspuolustusjärjestelmä on "lose-lose" tilanne jokaiselle, johon asia liittyy. Puolustusjärjestelmä lisää epävakaisuutta maailmassa, koska se voi antaa yhdelle osapuolelle kuvitelman, että se voisi laukaista ydiniskun ilman pelkoa vastahyökkäyksestä.
Joka tapauksessa NATO:n laajeneminen on neokonservatiivien suunnitelmissa jatkossa yhä enemmän, koska se on välttämätöntä maailman nopeasti vähentyvien luonnonvarojen hallitsemiseksi. Kissingerin, Schultzn, Rubinin ja O'Reillyn yhtäkkinen ilmestyminen Moskovaan oli merkki tilanteen kehittymisestä niin huolestuttavaksi, että Imperiumin todellisten Valtiaiden piti hetkeksi astua pois varjoista ja vaikuttaa suoraan asioihin.
Mutta mitä he voivat todellisuudessa tehdä? NATO on laajentunut jo kaikkialle itä-Eurooppaan, mutta todellinen kruununjalokivi Ukraina on vielä saavuttamatta. Eikä Putin koskaan salli NATO:n laajenevan Ukrainaan. Ennemmin hän antaa Euroopan jäätyä talvella kuoliaaksi! Dick Cheney voisi kutsua tätä kiristykseksi, mutta tosiasiassa tämä olisi reaalipolitiikkaa, jonka venäläiset ovat niin hyvin oppineet länneltä itseltään.
Ohjuspuolustuksen ohella toinen kiistan aihe on Kosovon kysymys. Yhdysvallat ja Venäjä ovat katkerasti erillään asian suhteen. "Kosovon itsenäisyys" ei ole mitään muuta kuin neokonservatiivien omien geopoliittisten ja taloudellisten etujen ajamista. Sen kannattajat ovat yleensä juuri neokonservatiiveja tai "globalisteja", joiden etujen mukaista on Serbian pilkkominen osiin, jotta sitä olisi helpompi kontrolloida ulkoa käsin. Venäjän kanta Kosovon itsenäisyydelle on kuitenkin olla ehdoton "ei".
Serbialla, kuten jokaisella valtiolla, pitäisi olla oikeus rajojensa koskemattomuuteen.
Etujen ristiriidat ovat näin suurin syy Venäjän ja Yhdysvallat/Britannia akselin viime aikojen vihamielisyyksille. Putin ei kuitenkaan ole lännen vihollinen. Hän on kova patriootti, taitava geopolitiikko ja myös etevä talousmies, joka ajaa oman maansa ja kansalaistensa etuja. Hän on kansan valitsema valtionpäämies. Tämä on hänen tehtävänsä. Putin sai käteensä todella huonot kortit saatuaan kaaoksessa ja köyhyydessä rypevän jättilaisvaltion presidenttiyden itselleen, mutta hän on pelannut korttinsa taitavammin kuin mitä kukaan olisi jälkeenpäin osannut aavistaa.
Putin on stabilisoinut ruplan arvon, palauttanut alueet Moskovan hallinnon alaisuuteen ja nostanut kansalaistensa elintasoa. Venäjän valtiolla on maailman kolmanneksi suurimmat FOREX -valuuttareservit, maailman laajin ja vaikutusvaltaisin maakaasun tuotanto- ja jakelusektori sekä maailman mittavin öljyntuotanto yhdessä Saudi Arabian kanssa. Venäjä on saavuttanut takaisin kansainvälistä arvostustaan, ja toimii Euraasiassa rauhaa ja järjestystä ajavana voimana. Rauhallinen, vakaa ja vaurastuva Euraasia on Venäjän etu. Yhdysvaltojen etu se ei kuitenkaan ole, tämä kannattaa muistaa.
Lännen - erityisesti Yhdysvaltojen - täytyy hyväksyä Venäjän uusi asema maailmannäyttämöllä. Venäjä ei poistu näyttämöltä, vaan sen rooli tulee vain kasvamaan. Öljy, maakaasu ja muut tärkeät luonnonvarat käyvät koko ajan harvinaisemmiksi, joka entisestään kasvattaa Venäjän vaikutusvaltaa. Venäjän vaikutusvallan kasvua ei voi enää rajoittaa rauhanomaisin keinoin - vain sodan avulla se voisi onnistua. Sodan, josta voisi muodostua kolmas maailmansota.
Yhdysvaltojen hegemonia maailmassa riippuu suuressa määrin sen kyvyssä kontrolloida maailman talousjärjestelmää. Sillä ei ole Venäjän tapaan mittaamattomia luonnonvaroja, joten sen dominanssin täytyy perustua johonkin muuhun. Yhdysvaltojen hegemonia on ennenkaikkea riippuvainen dollarin yhteydestä öljyn hinnoitteluun. Toisin sanoen öljy täytyy nyt ja jatkossa hinnoitella vain dollareissa, ja sitä täytyy voida ostaa vain dollareilla. Jos petrodollari kaatuu, kohtaa Yhdysvaltoja tuskallinen taloudellinen alamäki.
Petrodollari onkin hyökkäyksen kohteena vähän kaikkialla. Hegemonian ainoa säilymisen edellytys on näin hallita 65% maailman jäljellä olevista öljyvaroista - jotka sijaitsevat Kaspian alueella - ja vaatia niistä maksuna dollareita! Kuka vielä ihmettelee, miksi Yhdysvaltojen korkeat poliitikot pitävät Kaspianmeren alueen hallintaa Yhdysvaltojen kansallisten etujen kannalta ratkaisevana asiana?
Mutta onnistuuko Kaspianmeren hallinta Yhdysvalloilta? Vastaus tähän kysymykseen ei ole ollenkaan selvä. USA on lirissä Irakissa, joka sitoo satojatuhansia sen miehiä. Nyt niitä ei voi siirtää Afganistaniin, josta käsin Kaspianmeren ympäristö on tulevaisuudessa tarkoitus ottaa hallintaan. Venäjä ja Kiina tajuavat tilanteen hyvin, ja ovat luomassa alueelle omaa puolustusliittoa, jonka piirissä ovat myös Kaspianmeren alueen valtiot. Shanghai Cooperation Organization järjesti juuri suuret sotaharjoitukset Venäjän Tsheljabinskissa. Kyseessä olivat tämän järjestön ensimmäiset viralliset sotaharjoitukset. Afganistan on viimeinen pysäkki, jonne USA:n sallitaan edetä. Kaspianmeren öljyä ja kaasua aiotaan suojella.
Oma arvioni on, että Kissingerin ja hänen jenginsä tavoitteet eivät tule onnistumaan. Yhdysvallat käy sotaa, jota se ei voi voittaa. Kenties 83-vuotiaan Kissingerin olisi jo parasta valmistautua kohtaamaan odottava kuolema, eikä suunnitella enää tässä iässä maailmanvalloitusta. Herra tietää, että Kissingerillä on oma pitkä syntilistansa jo Vietnamin sodan ajoilta! Yhdysvallat ei voi maantieteelle ja geopolitiikan säännöille mitään. Luonnonvarat ovat idässä, ja yhä enemmän vahvistuva itä tulee niitä myös suojelemaan, olkoon sitten suojelijan nimi SCO tai joku toinen.
Vihollisuuksien sijaan Yhdysvaltojen on kohdattava tulevaisuus yhteistyön merkeissä. Väistämätön taloudellisen, poliittisen ja sotilaallisen tasapainon heilahtaminen itään ei enää ole vältettävissä. Yhdysvalloilla ei ole rauhanomaista keinoa estää hegemoniansa tuhoutumista. Sotilaallinen tie on olemassa, mutta tämä tie veisi tuhoon myös Yhdysvallat itsensä.
Yhdysvaltojen on myös vedettävä pois joukkonsa Irakista ja Afganistanista, ja antaa näiden maiden itse ratkaista tulevaisuutensa. Tämä tuskin on odotettavissa oleva kehitys nykyisten päättäjien aikana, mutta kenties tulevaisuudessa ihme tapahtuu ja Yhdysvallat tulee järkiinsä. Muussa tapauksessa edessä on loppumaton määrä konflikteja Euraasian nousevien talouksien sekä latinalaisen Amerikan "niskuroijien" kuten Venezuelan kanssa, joista voi pahimmassa tapauksessa seurata kolmas maailmansota.
Putin-Kissinger tapaaminen Moskovassa
5
432
Vastaukset
- surfman.
On ilo lukea asiantuntevan ihmisen kirjoittamaa kolumnia.
Tällä hetkellä Veänäjän sekä itäisten valtioiden ja länsimaiden välillä on ehkä näkyvimmin Kosovo kysymys.
Paneudun tähän kosovo kysymykseen siksi, että tämä on merkkipaalu siitä, miten tulevaisuudessa asioita hoidetaan.
NATO eli USA aloitti siis hyökkäyssodan Jugoslaviaa vastaan vuonna 1999 vastoi YK:peruskirjan säännöksiä.
Tämä on ehkä sitä "uutta maailmanjärjestystä" josta USA puhuu.
Mediat eivät tiedottaneet, että Ranskassa, ns. Rambouillein sopimuksessa, Jugoslavia olisi joutunut luovuttamaan koko alueensa NATOn joukoille, sekä, että kansainväliset lainsäädökset eivät olisi koskeneet NATON joukkoja.
Tätä faktaa ei raportoitu medialle, koska mikään, eikä kukaan valtio ei voisi moiseen suostua.
Joten Milosevic oli oikeassa.
Traagista tässä oli se, että Venäjän johdossa oli juoppo Jeltsin.
Minun väitteeni onkin seuraava: USA yrittää saada hegemoniaa balkanin alueella, että mahdollinen kaasu/öljyhputki operaatio toteutuisi.
Siis USA ajaa vain oman mantereensa hegemoniaa ja hyvinvointia eurooppalaisten kustannuksella.
Minä henkilökohtaisesti vastustan USA:n hegemoniaa missään, ja toivon että USA voitaisiin lyödä takaisin omalle maalleen, mihin se kuuluukin.
Te jotka olette kyllästyneet USA:n sanelupolitiikkan, niin vastustakaa USAa kaikissa muodoissa!
USA on tällä hetkellä maailman vaarallisin valtio!- tielle ensin..
- ,miksi unohdat historiallisen taustan - ajattele noitaSlobon, Radovan Karadzicin ja Ratko Mladicin hirmutekoja...ongelmahan oli siinä ,ettei Nato puuttunut ripeästi asioihin vaan vetkutteli; tämä tuli todeksi erityisesti Srebrenican verilöylyn osalta.
- esittää väitteitä
yrität kuvata epädemokraattisen Venäjän jonkinlaisena ihmiskunnan hyväntekijänä ja USA.lle olet varannut roolin kaiken pahan aikaansaajana...etkö yhtään ajattele ,kuinka häikäilemättömästi Venäjä murskasi pienen Tsetsenian oikeutetut itsenäisyyspyrkimykset.
Venäjällä ei ole poliittista demokratiaa,eikä puoluekenttä saa toimia vapaasti. Kuvasit kyllä oikein ,miten Venäjä pyrkii häikäilemättömään kiristyspolitiikkaan muihin maiden nähden,naamioiden sen yhteistyöksi...
Yksi pienimmistä virheistä oli Englannin pääministerin nimen virheellinen kirjoittaminen ,hän on Gordon eikä George,ajatuksesi olivat ehkä Bushissa ,kun kirjoitit.
Kirjoituksesi toi mieleen neuvostoaikojen surullisenkuuluisat kiiltokuva- "kommentaattorit " ,jotka työntyivät puoliväkisin objektiiviseen lehdistöömme. - Hitman-1
En ole tainnut huomata, että Kissinger on aikoja sitten siírtynyt puolihöperöiden eläkeläispapparoiden joukkoon?
Noin pitkä kirjoitus tyhjänpäiväisen sananvaihdon tiimoilta todistaa, että olet juuttunut jonnekin 80-luvun hämäriin loukkoihin etkä taida tajuta, että elämme jo uuden vuosituhannen aikaa.. - SergeiÖ
Neuvostoliitto hävisi kylmän sodan vaikka sillä oli samat valtavat luonnonvarat kuin Venäjällä nyt
Venäjä on aina hävinnyt ilman amerikkalaista apua
Venäjällä on luonnonvaroja mutta sen infrastruktuuri on yhä kehitysmaan tasolla
Jos Venäjä haastaa USA:n merkitsee se Venäjän loppua ja hajoamista
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2624320Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653524Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1571841Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251726Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2991452Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?133974Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18879Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235866en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115858