Mitä tehdä ja miten auttaa?

Varmaan on vaikea tilanne saada ketään väkisin hakemaan apua jos ei itse myönnä olotilaansa ,aivan kuin alkoholistikaan ei ennen hakeudu hoitoon ennenkuin ollaan pohjilla jos sittenkään.

Tärkeää on että ystävänä pidät joka päivä yhteyttä vaikka hän yrittäis torjua apusi ole sinnikäs .
Itselläni oli aikoinaan sellainen tilanne etten laskenut ketään lähelleni ja sulkeuduin ,mutta yksi ystäväni tuli joka ikinen päivä käymään ,hän istuskeli hetkisen ja jutteli vaikken paljoa kommentoinut hänelle ,hän toi aina jotain pientä tullessaan esim kortin ,kukan tms .
Yhtenä päivänä huomasin odottavani eikö tämä häiritsevä ystävä jo tule :)
Tärkeää on ettei jätetä yksin vaan tarkkaillaan tilannetta jos vaikka saisikin jollain tavalla apua hakemaan .
Kaikki on niin ykisilöllisiä juttuja ettei varmoja neuvoja voi kukaan antaa.

Masennusta ja paniikkihäiriötä on. Kohta taidan ratkaista olemiseni olemattomuudella, eli poistua elävien kirjoista. Enkä osaa sanoa kuka voisi ja miten voisi auttaa. En todella. Eniten kaipaan läheisyyttä ja ihmistä joka ymmärtäisi kertoa mitä mun pitäis tehdä, ettei tuntuis näin raskaalta elää.

Mutta tosiaan varmasti aika yksilöllistä. Ehkä tää on nykyajan tapa hoitaa heikot pois maailmasta..?

Tuohon voin sen verran sanoa, että masentuneen täytyy itse ensinnäkin tiedostaa/myöntää itselleen masennus. Toiseksi hänen täytyy itse haluta parantua. Parannus lähtee siis itsestä. Muilta saatava tuki on todellakin tärkeää, mutta pallo on masentuneella itsellään loppujen lopuksi.

On ikävää, että olet joutunut tuohon tilanteeseen. olen itsekin ollut siinä ja monet ystäväni myös. Ikävä sanoa, mutta omien kokemusteni mukaan jos masentunut ei itse halua otta vastaan apua niin silloin eivät sanat hirveästi auta. Kuitenkin kannattaa olla sinnikäs ja osoittaa että välittää.

Jos masennus ei ole edennyt hirveän pahaksi niin silloin voi vielä auttaa, että innostat kaveriasi ja yrität pitää hänen kanssaan hauskaa. Kannusta häntä tekemään asioita, joista hän pitää jne.

Paremmin en osaa auttaa. Toivon, että tilanne ratkeaa jotenkin.. Voimaa ja jaksamista sinulle!

Toi on niin vaikea tilanne. Kyllä se niin on vaan et masentuneen pitäis ite tajuta tilanne ja hakeutua hoitoon. Näin ei käynyt meillä :(

Äiti sairastui masennukseen reilu vuosi sitten tai varmaan oli ollu masentunu jo pidempäänkin, mutta sillon alko oireilee fyysisesti. Laihtu ihan olemattomiin, ruoka ei maistunu, ummetusta, ilmavaivoja ja kipuja vähän joka paikassa. Juoksutin Äitiä lääkäristä toiseen kun hän oli ihan varma että on jotain fyysistä vikaa (niin uskoin minäkin) kunnes tuli tilanne että en enää saanut Äitiä lähtemään mihinkään lääkäriin. Suuttu meinaan ihan helvetisti kun muutama lääkäri jo oli maininnu oireiden johtuvan ehken masennuksesta. Toi oli ihan kauheeta aikaa, sekä mulle että Äidille ja loppujen lopuks Äiti meni niin huonoon kuntoon että jouduin kääntymään lääkärin puoleen ja sanomaan että pelkään Äidin hengen puolesta. Äiti joutu "pakkohoitoon" eikä suinkaan pitänyt siitä! Hoidossa menikin sitten puoli vuotta ja nyt Äiti on kotosalla avohoidossa. Ei liiku kotoa vieläkään muualle kuin ruokakauppaan ostoksille ja pakollisille lääkärikäynneille. Pitää kuulemma kuunnella Äitiä ja seurata tilannetta, sanoi lääkäri. Tää on oikeesti ihan kauheeta, pelkään koko ajan että saan kohta taas alottaa rumban alusta.
Masennus on ihan hirvee sairaus ja kestää kauan parantua jos pääsee pahaksi. Toivon et ystäväsi ymmärtää hakeutua hoitoon ajoissa. Tsemppiä ja jaksamista sulle!

Tulipas purkaus, vähän sekavaakin ehken, mutta "puhuminen" auttaa aina, myös meitä masentuneen omaisia ja ystäviä.