Te viisaat ja kokeneet ihmiset, kaipaisin nyt apuanne ihan uudenlaisessa ongelmassani!
Eli, olen vasta 17 vuotias opiskelija tyttö maaseudulta ja poikaystäväni on jo 24 vuotias koneurakointi yrittäjä myös maaseudulta noin 16km päässä minusta. Hänen vanhemmat ovat maatilayrittäjiä vielä muutaman vuoden, kunnes jäävät eläkkeelle ja poikaystäväni suunnittelee jatkavansa siinä tilalla. Minä taas olen turvallisuusalalla opiskelemassa ja olen pienestä tytöstä saakka halunnut ammatikseni jonkun suht. vaarallisen ja jännittävän työn, jopa ulkomaille saakka haaveilen pääseväni. Nyt on alkanut vuoden seurustelumme jälkeen tuo seitsemän vuoden ikäero tuntumaan, koska poikaystäväni on jo tietoinen siitä minne oman perheensä ja talonsa pystyttää. Minä taas en haluaisi olla maatilla, enkä haluaisi valmista taloa, vaan haluaisin ihan itse valita vanhan puutalon sijasta valkoisen tiilitalon. Haluaisin siis kirjaimellisesti aloittaa oman itsenäisen elämäni jossain ihan muualla, mutta kuitenkin tässä suht. lähellä sukulaisiani ja tuttaviani.
Kun olen vasta opiskelija ja näin nuori, niin mistä sitä nyt tietääkään mitään vielä sanoa, mutta tuo asia vaivaa minua. Pitääkö minut nyt vain luopua kaikista unelmistani? Rakastan poikaystävääni todella ja meillä menee kaikki tosi hyvin, eikä mitään sen kamalampia ongelmia ole tullut vastaan. Haluan vain pelata varman päälle, enkä jätä mitään asiaa vaivaamaan korvan väliin. Pakko mun on nyt jonnekkin avautua, kun hän ei suostu kuuntelemaan mielipiteitäni vaan ottaa ne ihan rennosti.
Nyt viime aikoina on alkanut tuntumaan siltä, että hän ei välittäisi minusta ja että kaikki tunteet olisivat haalistuneet. Hän on tosi paljon töissä aamu kuudesta ilta kahteen toista jossain väsäämässä ja minä vain kyyhötän kotona miettimässä tulevaisuuttani ja haaveitani. Hän vain pois sulkee kaikki ehdotukseni ja mielipiteeni ja tekee juuri täsmälleen niin, kuin itse haluaa ja on haaveillut. Ei ole mun mielestä reilua, että mies päättää kokonaan miten, missä, koska ja kuinka ja minä vain tulen perässä että "joo joo". Usein iltaisin kun juttelemme, niin tulen surulliseksi ja tunteeni ovat ihan sekaisin. En kyllä mistään hinnasta luovu hänestä! Mutta tulevina vuosina tulee todennäköisesti joko ero tai sitten keksimme jotain mikä käy molemmille va olenko liian omahyväinen tai jotain? Haluasin suunnitella yhdessä tulevaisuuttamme ihan rauhassa, mutta tuntuu välillä, kuin nuoruuteni olisi jo ohi!
Miten toimin? Miten saan hänet kuuntelemaan minua?
Rakastamme toisiamme tosissamme ja pyrimme olemaan onnellisia (ainakin minä) ja vältämme kaikki suuremmat riidat ja kaikki menee hyvin.
Yhteinen tulevaisuus?
10
880
Vastaukset
- pikkujiiii
etten pilaisi mitään, tuo teidän täytyy itse ratkaista Oman sisäisen äänen kuuntelu on kuitenkin kaiken a ja o. et voi olla onnellinen, jos teet toisin kuin todella tahdot sisimmässäsi tehdä.
Aika näyttää, löytyykö molempia tyydyttävä ratkaisu, siihen tuskin on mitään sen viisaampaa neuvoa, kuin kehoittaa kuuntelemaan omaa sisintään ja tehdä ratkaisuita sen mukaan mitä itse haluat, toivot ja pidät tärkeimpänä. Et ole ensimmäinen maailman historiassa jos valitset oman tien ja jätät suhteen toissijaiseksi vaihtoehdoksi.
Parempi on toteuttaa omat haaveet kuin jättää ne ja katua jälkeenpäin, koska aika ei palaa eikä tilaisuudet yleensä toistu.
Harkitse rauhassa ja ajan kanssa, tuskin teillä mikään kiire on vielä lähiaikoina yrittää päättää tulevaisuudesta. - vaikka tätä
Tahdotko tulla raskaaksi teininä, joutua rivitalohelvettiin ennen kuin olet 20 ja pyöräyttää kakaroita kuin pullia ja sitten vaippaoopperaan? Vai tahdotko toteuttaa unelmasi, nähdä maailmaa ja oppia vieraita kieliä?
Mä olin sun tilanteessa sun ikäisenä kun seukkasin itseäni 8 vuotta vanhemman miehen kanssa. Sittemmin meni poikki, menin au pairiksi Keski-Eurooppaan (sitä tosin en suosittele), opiskelin toisessa Pohjoismaassa yliopistotutkinnon itselleni, ja nyt olen rapakon takana töissä. Opin lisää neljätä kieltä. Vaihtoehto olisi, että olisin lukiotodistuksen saanut Vantaan helvetissä asuvat äiti, kenties jos eronnut, enkä pois pääsisi. Lapset sitovat niin paljon.
Käy työvoimatoimistossa kysymässä opiskelu- ja/tai työneuvoa ulkomailta, hoida homma ja lähde maailmalle, opi toinen kieli, ja ota sitten joku hieman mielenkiintoisempi mies ;) Sori vain, mutta sun kundi kuulostaa tosi tylsältä tyypiltä. Muilla mailla on komeita ja hyvin koulutettuja miehiä, jotka ovat jänniä, juttua riittää koska ne ei usein ole tuppisuita, ja ne kohtelee suomalaisia naisia paremmin kuin suomalaiset miehet. Poikkeuksiakin on.
Mutta jos tahdot, mene vaikka vuodeksi ulkomaille töihin. Pidä sillä aikaa etäsuhde kundiisi. Jos suhteenne kestää, hienoa niin. Jos ei, ei se ollut sitten tarkoitettu. Lykkyä tykö!- äippis
>>>ja ota sitten joku hieman mielenkiintoisempi mies ;) Sori vain, mutta sun kundi kuulostaa tosi tylsältä tyypiltä. Muilla mailla on komeita ja hyvin koulutettuja miehiä, jotka ovat jänniä, juttua riittää koska ne ei usein ole tuppisuita, ja ne kohtelee suomalaisia naisia paremmin kuin suomalaiset miehet.
- ehkä funasin
äippis kirjoitti:
>>>ja ota sitten joku hieman mielenkiintoisempi mies ;) Sori vain, mutta sun kundi kuulostaa tosi tylsältä tyypiltä. Muilla mailla on komeita ja hyvin koulutettuja miehiä, jotka ovat jänniä, juttua riittää koska ne ei usein ole tuppisuita, ja ne kohtelee suomalaisia naisia paremmin kuin suomalaiset miehet.
tuota asiaa liikaa itseni kannalta, enkä itse voisi ottaa maaseudun miestä. ;) yrittäjyydessä ei mitään pahaa, mutta tyyliseni miehet on hieman erilaisia.
Mutta silti, maaseudun kotihiiritilallinen tuskin on jännää elämää hinkuavan neidon mieleen 100%. Hän on nuori, ja miljoona miestä tulee vielä vastaan! Kenties toinen seikkailijamies :) - vetoa että oot
ehkä funasin kirjoitti:
tuota asiaa liikaa itseni kannalta, enkä itse voisi ottaa maaseudun miestä. ;) yrittäjyydessä ei mitään pahaa, mutta tyyliseni miehet on hieman erilaisia.
Mutta silti, maaseudun kotihiiritilallinen tuskin on jännää elämää hinkuavan neidon mieleen 100%. Hän on nuori, ja miljoona miestä tulee vielä vastaan! Kenties toinen seikkailijamies :)pöndeltä lähtöisin..
- äippis
kannattaako 17-vuotiaana muuttaa suoraan lapsuudenkodista maatilan emännäksi.Varsinkaan, kun jo tiedät, että et sitä halua.
Sitähän tuo käytännössä tarkoittaa. Lisäksi miehesi ja vähintäänkin appivanhempasi toivovat ja vaativatkin sinulta osallistumista tilan töihin.
Niin se vaan maaataloissa menee, vaikka olisit opiskelemassa tai vieraan töissä.
Seurustelkaa, opiskele itsellesi ammatti ja päätä sitten vähän vanhempana asiasta.
Se, että mies on töissä aamu kuudesta puolille öin, voin sanoa, että se kuuluu niin maatila-kuin koneyrittäjänkin arkeen.Varsinkin kesäisin.
Siinäkin on yksi asia, joka ei muutu, sinun on vaan se hyväksyttävä. Miehelläsi ei kiireenä aikana ole aikaa sinulle pitää seuraa, hyvä jos ehtii viereesi nukkumaan.
Lomaa ei yrittäjällä ole useinkaan. Maatilayrittäjä saa 23 päivää lomaa VUODESSA, mutta sitäkään ei voi pitää monestikaan kuin muutaman päivän jaksoissa korkeintaan.
Se, että mies jo nyt tietää
mitä haluaa, johtuu siitä, että hän on sinua vanhempi ja elämän suunta alkaa olla selvillä.
Sinulla taas on kaikki valinnat edessä ja olet vasta opettelemassa elämän koulua.
Sinun haaveesi ja toiveesi eivät oikein käy yksiin kokonaiskuvan kanssa.
Älä luovu omista päämääristäsi, joudut sitä jossainvaiheessa katumaan. Ja se taas ei tiedä hyvää yhteiselolle.
Kyllä lähtötilanne pitäisi olla se, että molemmat ovat suunnilleen (aidosti, ei vain toista miellyttääkseen)yhtä mieltä asioista ja päätöksistä.
Silloin voi olla - eräs..
Näytä tämä kirjoituksesi miehellesi, niin ehkä hän herää siihen todellisuuteen, että on niin innokkaasti rakentamassa teille pesää, että on kovin jyräämässä sinun toiveidesi yli. Vaikuttaa siltä, että tähän mennessä hän on kieltäytynyt täysin kuulemasta näkemyksiäsi. Anna miehesi tehdä mitä tekee ja tee itse ne valinnat, jotka oikeasti haluat elämässäsi tehdä. Katsokaa sitten muutaman vuoden päästä, että missä kumpikin menee ja haluatteko vielä toisenne ja voitteko löytää sellaiset ratkaisut, jotka tyydyttävät molempia. Jos luovut kaikista unelmistasi, todennäköisesti katkeroidut myöhemmin. Joten pidä niistä kiinni!!
- YoungGirl
Kiitoksia kaikille viisaista kommenteistanne. Näytän tekstit poikaystävälleni ja keskustelemme toivottavasti asiasta vielä tässä lähitulevaisuudessa. :)
- miehesi suhtautui
YoungGirl kirjoitti:
Kiitoksia kaikille viisaista kommenteistanne. Näytän tekstit poikaystävälleni ja keskustelemme toivottavasti asiasta vielä tässä lähitulevaisuudessa. :)
Miten miehesi reagoi? Saitteko tilanteeseen selvyyden? :)
- fiiliksiä
...vaikka erilainen tilanne - ja mun pitäisi olla jo oikeasti aikuinen iän puolesta.
Mutta siis, olet tosi nuori ja sulla on koko elämä edessä, joten tee mitä itse haluat.
Ymmärrän, että toisesta ei haluaisi erota kun tykkää, mutta voin sanoa, että eroatte kuitenkin jossain vaiheessa parin vuoden sisään.
Ja miehes on varmasti kuunnellu haaveitas, mutta ei varmaan vaan halua kommentoida juttujas, koska sitä pelottaa ja suruttaa todeta että joudutte eroamaan, ja että se ei saa susta emäntää sinne maatilalleen.
Eli miettii ihan samaa kuin säkin: omat haaveet on niin erilaiset kuin kumppanin, joten mitä tehdä?!
Onhan se tulevaisuuden suunnittelu suhteen etenemisen puolesta tärkeää, jos sitä ei osaa suunnitella eikä ole yhteisiä tavoitteita (edes jotain yleistä, en tarkoita mitään kirkon varauksia 7 vuoden päähän) niin suhde jää junnaamaan paikoilleen, toiseen tottuu, omat haaveet on siellä jossain ajatuksen syövereissä molemmilla, mutta niitä ei pääse toteuttaa ja sit katkeroituu ja lopulta eroaa - helpottuneena.
Annan kuitenkin vielä vinkin, jonka oon antanu jollekin toisellekin täällä keskusteluissa: seuraa sydäntäs, mitä se haluaa, älä siis tee päätöstä järjen perusteella. Kun aina toimii siten, että tekee mikä just silloin TUNTUU parhaimmalta päätökseltä, niin ei voi myöhemmin harrastaa jälkiviisastelua vaan todeta, että noh, toisinkin olisi voinut tehdä, mutta se tuntui parhaimmalta silloin. Mä oon noudattanut tätä ohjetta niin suhteissa kuin esim. miettiessä opiskeluja ja muuttoja, ja elämä on kuljettanut sen mukaan.
Ja siis jos et nyt halua sitä eroa, niin ole vielä miehes kanssa jonkin aikaa. Sitten kun ne omat haaveet voittaa niin huomaat sen tunteen, että nyt haluat erota ja sit se ero ei satukaan niin paljon kuin nyt.
Toivottavasti löysit ydinajatuksen tästä mun viisastelusta, heh. Vähän sekavasti kirjoittelen kun on hieman kiire...
mutta voimia ja tsemppiä sinulle elämään =)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614267Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653477Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541812Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251698Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981439Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?133945Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235862en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115848Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18839