Millä viikolla olette kokenut keskenmenon tai joku tuttunne?
Millä viikolla
mammaliini 12/07
174649
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
keskenmenon sain vajaa kolme viikkoa sitte rv 6 0
mulla -03 kaksi kertaa. Ensin tammikuussa rv. n.6 ja
toisen kerran elokuussa rv. n.13. Alkoi jo usko loppua... mutta lokakuussa -04 syntyi pikkuisemme terveenä.
..21.
rv 13, tosin sikiö oli kuollut jo pari viikkoa aikaisemmin, mutta en tiennyt sitä. Ultrassa huomattiin.
...rv 18
Henk.koht. takana kaksi keskenmenoa. Eka viikolla 12 ja toinen viikolla 7. Ystäväpiirissä myös keskenmenoja, jotka kaikki tapahtuneet ennen viikkoa 12...
kaksi keskenmenoa takana(ei onnistuneita raskauksia), ensimmäinen rv 5 5 ja toinen rv 11 3(sikiö kuollut rv 8 4 ja lääkkeellinen tyhjennys tehty 11 3).
Vko 12 1 keskenmeno. Oli tuulimunaraskaus= kohdussa oli sikiöpussi, mutta ei sikiötä. Kohtu vastasi viikkoja 9-10.
rv 38. Poika kuoli mahaan ja synnytys käynnistettiin seuraavana päivänä. Tosin tiesin jo neljä viikkoa ennen kuolemata ettei vauva selviä synnytyksestä. Ja itkin enemmän silloin kun sain sen tietää. Silloin kun vauvan liikkeet loppuivat niin olin vain hiljaa koko päivän ja nukuin. Sanoin vain miehelleni illalla että nyt se taisi kuolla. Ja niinhan se vain oli.
Synnytys oli helppo, mutta henkisesti todella raskas.
kuinka yleisiä nuo kohtukuolemat ovat..? tai ylipäätänsä viikon 12 jälkeiset keskenmenot/ennenaikaiset synnytykset, joissa sikiö ei selviä..? ja mistä tiedän ettei kaikki ole hyvin, pysähtyykö sikiön sydän vai miksi noita kohtukuolemia tapahtuu..? osaisko joku kertoa, kiitos!=)
Vuodessa kuolee kohtuun tai ensimmäisillä elinpäivillään n. 500 lasta. Minun tapauksessa lapsella oli vaikea sairaus joka aiheutti kohtukuoleman rv 38. Tiedän tuttavapiiristäni kaksi naista jolla on lapsi kuollut kohtuun loppuraskauden aikaan, tässä muutaman vuoden sisään. Joten ei se niin kauhean harvinaista ole. Toisella kuoli jopa kaksi kertaa. Toinen niistä olisi ollut terve ei ollut syytä saatu selville. Toisella oli napanuora kaulan ympäri. Toisella tutullani oli lapsella myös vaikea sairaus.
hyvin jos liikkeet vähenee tai loppuu. Joissakin tapauksissa kuten minulla ei antanut mitään ennakko varoitusta. Tuli ihan yllättäen.
liikaa miettiä keskenmenoa/kohtukuolemia.
Raskaudesta pitää iloita ja nauttia, odottaa onnesta soikeana tulevaa pienokaista.
Jos tapahtuu jotain surullista eikä lapsi selviä hengissä raskauden loppuun niin ainakin hän on ollut toivottu, odotettu ja rakastettu.
Kohtukuolemaan johtavia syitä ovat esim. sikiön kehityshäiriöt, sikiön veritulppa, istukan häiriöt yms.
Keskenmenoon taas useinkaan ei löydy syytä, usein keskenmeno tapahtuu niin että nainen luulee vain saaneensa kuukautiset normaalisti, luonnon tapa poistaa vaurioituneet sikiöt varhaisraskaudessa.
rv 24 kaksoset. toinen kuoli kohtuun, toinen syntyi elävänä muttei selvinnyt.
En saa koskaan tietää oliko minulla varhainen keskenmeno vai kohdun ulkopuolinen raskaus. Viime viikolla (rv9) kuitenkin menin alkuraskauden ultraan, eikä kohdussa ollut mitään merkkejä raskaudesta. Raskaushormoni oli vähän koholla (juuri ja juuri positiivinen) vielä silloin rv9. Vuotoa oli vähän rv6 ja rv7 mutta en ollut siitä huolissani, koska luin monesta lähteestä, että on aivan yleistä, että alkuraskaudessa on pientä vuotoa, eikä se välttämättä merkitse mitään.
...niinhän siinä kävi, surullista, luulin että voi jo hengähtää, et meille tosiaankin tulee vauva.... mutta luonto päätti toisin... eilen tuli KAIKKI ulos, hirveää...
kuinkahan pian voi tulla uudelleen raskaaksi...?!
Vkl:na en liikkeitä tuntenut.
Huoli hiipi tajuntaan. Olin nähnyt kummalisen painajaisenkin.
Sunnuntaina en kotidopplerilla saanut ääniä kuuluviin. Kuuluneet hyvin jo rv 12, rv 9 jo hyvin hyvin hennosti jotain.
Maanantai aamuna en ääniä kuullut.
Maanantaina (eilen) neuvolaan ääniä kuuntelemaan, ei niitä kuulunut.
Ultraan äippäpolille. Ei liikettä, ei sykettä.
Pienen enkelimme mitat vastasivat rv 19 0, menossa rv 19 1, eli pitkään ei ollut pienen sydämen sammumisesta aikaa.
Tuska on suuri, valtavan suuri, niin paljon, kun me tätä pientä odotimme ja toivoimme, niin paljon kun lapset odottivat pikkusisarusta.
Tunsin, kuinka elämä kasvaa sisälläni. Ei enää, nyt hän on pieni enkeli.
Enkelimme tulee syntymään huomenna. Menen sairaalaan. Sinne on varattu 3 yksikköä punasoluja mulle. Istukka kohdunsuulla, joten suuri verenvuoto riski olemassa.
Kotiin kuitenkin laittoivat, vaikka antoivat suun kautta kohdunsuuta kypsyttelevän tabletin, joka voi jo avata paikkoja. Jos vuoto kotona alkaa, niin ambulanssilla sairaalaan.
Muutoin sitten huomenna tabletteja kohdunsuulle.
Toivon, että enkelimme saa syntyä rauhallisesti, ilman paniikkia.
Aiomme katsoa pientä, hyvästellä ja pitää lähellä ja silittää.
Kertoa hänelle, kuinka häntä halusimme, kuinka paljon häntä rakastamme...
Tää tuska ja ikävä raastaa sydäntä ja tiedän, että huominen ja sen jälkeinen aika on vieläkin tuskaisempaa.