Nukkis?

Olin naimisissä menestyneen orkesterinjohtajan kanssa. Vaatteista päätellen kyseessä oli iso jazz-orkesteri. Mies oli keski-ikäinen ja hänellä oli vatsaakin jonkin verran. Orkesteri oli lähdössä tavanomaiselle kiertueelle ja vallitsi iso hälinä. Sanoimme rutiininomaisesti, melkein välinpitämättömästi jäähyväiset, mikä kuitenkin suretti tai ihmetytti minua. Myöhemmin juuri ennen lähtöä uni-aviomeheni kulki perässäni ja huomasi minut. Sanoimme uudelleen jäähyväiset ja tällä kertaa puhuimme lämpimästi ja aidosti toisillemme. Meillä oli unessa kaksi alaikäistä lasta, vaikkakaan ei paikalla ja heidän hoidostaan oli myös puhe. Hassua että mies puhui heistä nimellä "kids", aivankuin olisimme olleet Amerikassa.
Uni oli kuin jonkun toisen elämästä, eroaa täysin omastani. Mieskin on hoikka, toisella alalla, lasten lukumäärä ja ikäkään ei pidä paikkaansa. Ainoa mikä pitää paikkansa on jonkinlainen jäähyväisten tunne, vaikka en ole matkalle lähdössä, mutta mielialani on sellainen.