Uteliaisuuttaani haluaisin tiedustella tämän palstan kirjoittajilta, oletteko ehkä omakohtaisesti kokeneet mahdollisen uskonnollisuutenne "laimenemista" (häviämistä) lääkitysjaksojen aikana?
Ajatukseni liittyy siis siihen, mitä tänäpäivänä tutkitaan jo hyvää vauhtia; miten/missä uskonnollisuus esiintyy aivoissa ja miten uskonnollisen ihmisen aivokemia eroaa ns. normaalista.
Tähän on löydetty selitystä mm. serotoniini-tuotannon eroavaisuuksista, mutta muistakin aineksista lienee kyse.
Minä kaipaisin nimeomaan niitä käytännön kokemuksia ja kertomuksia asiasta.
Tutkimuksia tehdään paljon parasta aikaa, mutta samoja lääkkeitä on syöty jo vuosikausiakin. Luulen, että näitä lääkkeitä käyttävillä voisi hyvinkin olla kokemuksia asiasta ja paljonkin kerrottavanaan.
Isävainaani oli vakavasti maanisdepressiivinen alkoholisti, hyvin sairas ja vaikea tapaus, ja muistelen, kuinka lääke/hoito-jaksoilla uskonnolliset pelot ja huolet häipyivät selkeästi vaivaamasta. Huonoilla jaksoilla nämä asiat riivasivat miestä niin, että sen(kin) takia otti ja avasi viinapullon.
Toinen mistä hän sai osaltaan kärsiä, oli myös hoitohenkilökunnan puolelta tehty "jumalan vihalla" pelottelu ja muu painostus uskontoa/uskovaisuutta hyväksikäyttäen (miestä yritettiin saada ns.kuriin pahimpina aikoinaan).
Onko tämä kuinka yleistä vielä tänäpäivänä? Noista tapahtumista alkaa olla kauan aikaa ja varmasti potilaiden asema on parantunut 80-luvun lopuilta? Ainakin toivon niin.
Kiitän jo etukäteen asiallisista vastauksista :)
Asiattomiin jätän vastaamatta kokonaan.
Mielenterveys ja uskovaisuus
39
1626
Vastaukset
- Nimi: M. Erkki
Käsitykseni mukaan uskonnolliset kokemukset liittyvät mielisairauteen joskin uskonnollisuus on pitkälti yhteiskunnallinen tapa elää. Ainoastaan Paavi tietää, että löytyykö Vatikaanin kellarista selvityksiä stigmoista.
- eräänlainen aineeton
mielialalääke jolla tukahdutetaan eksistentialistista ahdistusta.
Jos mielen häiriötiloja "lääkitään" kemiallisesti, ei uskontoa tarvita.
Ikävä kyllä, uskontoa voi käyttää myös aiheuttamaan mielenterveysongelmia.- m-ilian
>>>Uskontohan on
eräänlainen aineeton mielialalääke jolla tukahdutetaan eksistentialistista ahdistusta. >Jos mielen häiriötiloja "lääkitään" kemiallisesti, ei uskontoa tarvita.>Ikävä kyllä, uskontoa voi käyttää myös aiheuttamaan mielenterveysongelmia. - eivät paljoa paina
m-ilian kirjoitti:
>>>Uskontohan on
eräänlainen aineeton mielialalääke jolla tukahdutetaan eksistentialistista ahdistusta. >Jos mielen häiriötiloja "lääkitään" kemiallisesti, ei uskontoa tarvita.>Ikävä kyllä, uskontoa voi käyttää myös aiheuttamaan mielenterveysongelmia.kun myydää omaa ratkaisua, oli se sitten "lääkkeen" tai uskonnon tuputtaminen ongelmanratkaisun sijasta.
Päihteiden, tai oikeammin huumausaineiden väärinkäytön lopettaminen voidaan tehdä monella tavalla, korvaavat lääkkeet ovat yksi tapa, uskonto toinen. Kummassakaan tavassa ei voida etukäteen ennustaa mikä on "lääkityksen" seuraus juuri tämän ihmisen kohdalla. Yleensä riippuvuus vain siirretään sosiaalisesti hyväksyttävämpään korvikkeeseen.
Tervein tapa kaiketi olisi selvittää ne aineen käytön aiheuttavat psykososiaaliset ongelmat, tällä tavalla tarve käytön lopettamiseen nousisi ihmisestä itsestään ja se on aina tehokkain "lääke". Ihmisessä itsessään on valtavat voimavarat kunhan ne vain kaivetaan esille. - Kysymys.....
m-ilian kirjoitti:
>>>Uskontohan on
eräänlainen aineeton mielialalääke jolla tukahdutetaan eksistentialistista ahdistusta. >Jos mielen häiriötiloja "lääkitään" kemiallisesti, ei uskontoa tarvita.>Ikävä kyllä, uskontoa voi käyttää myös aiheuttamaan mielenterveysongelmia.Uskontohan toimii syntien anteeksiantajana ja mielenrauhoittajana monesti, mutta on toiminut myös tuomitsevana ja kä'rhämien aiheuttajana. Tästä herää kysymys, että onko psykiatria uskontomme, joka tuomitsee sairaalaan vapaudenriistoon, armahtaa vapaudella taikka pyrkii muuttamaan väkipakolla lääkkeillään maailmaa haluamakseen? Minua kiinnostaa kylläkin enemmän miksi lanttumaakareilla on jaloissaan jotakin erikoista. Yhdellä oli vakuutusyhtiön sukat ja toisella kukkasia tossuissa.
- m-ilian
Kysymys..... kirjoitti:
Uskontohan toimii syntien anteeksiantajana ja mielenrauhoittajana monesti, mutta on toiminut myös tuomitsevana ja kä'rhämien aiheuttajana. Tästä herää kysymys, että onko psykiatria uskontomme, joka tuomitsee sairaalaan vapaudenriistoon, armahtaa vapaudella taikka pyrkii muuttamaan väkipakolla lääkkeillään maailmaa haluamakseen? Minua kiinnostaa kylläkin enemmän miksi lanttumaakareilla on jaloissaan jotakin erikoista. Yhdellä oli vakuutusyhtiön sukat ja toisella kukkasia tossuissa.
>>>Tästä herää kysymys, että onko psykiatria uskontomme, joka tuomitsee sairaalaan vapaudenriistoon, armahtaa vapaudella taikka pyrkii muuttamaan väkipakolla lääkkeillään maailmaa haluamakseen? >Uskontohan toimii syntien anteeksiantajana ja mielenrauhoittajana monesti, mutta on toiminut myös tuomitsevana ja kä'rhämien aiheuttajana
- toimii kai suurimmaksi osaksi
Kysymys..... kirjoitti:
Uskontohan toimii syntien anteeksiantajana ja mielenrauhoittajana monesti, mutta on toiminut myös tuomitsevana ja kä'rhämien aiheuttajana. Tästä herää kysymys, että onko psykiatria uskontomme, joka tuomitsee sairaalaan vapaudenriistoon, armahtaa vapaudella taikka pyrkii muuttamaan väkipakolla lääkkeillään maailmaa haluamakseen? Minua kiinnostaa kylläkin enemmän miksi lanttumaakareilla on jaloissaan jotakin erikoista. Yhdellä oli vakuutusyhtiön sukat ja toisella kukkasia tossuissa.
lääketeollisuuden markkinointiosastona ja perustaa aktoritettinsa pseudotieteelliseen hölynpölyyn nojaavilla aivotoimintoja yksinkertaistavilla markkinasloganeilla.
Kyse on viime kädessä rahasta, lääketeollisuuden, lääketieteen ja politiikan sisäsiittoisesta hegemoniasta ylitse terveen järjen ja inhimillisyyden. - Pihalla...
m-ilian kirjoitti:
>>>Tästä herää kysymys, että onko psykiatria uskontomme, joka tuomitsee sairaalaan vapaudenriistoon, armahtaa vapaudella taikka pyrkii muuttamaan väkipakolla lääkkeillään maailmaa haluamakseen? >Uskontohan toimii syntien anteeksiantajana ja mielenrauhoittajana monesti, mutta on toiminut myös tuomitsevana ja kä'rhämien aiheuttajana
Ylireagoinnelle on kyllä olemassa psykiatriassa omat kooditukset. Ihmettelen jos rikollinen ei saa olla poliisi, niin miksi mieleltään epävakaa saa olla mt-alan ihminen. Suomalaisessa yhteiskunnassa pahimillaan mielisairas mt-alan ihminen on myös poliisi.
"Korostaisin, että tavanomaisemman uskonnollisuuden / rauhanomisen uskonnollisuuden ja kiihkouskovaisuuden rajan ylitys on ymmärtääkseni hyvin pienestä kiinni. Siksi huoli."
Noissa asioissa kysymyksessä vain totaalinen välinpitämättömyys. Todellinen mielisairauden tapainen uskovaisuus on sitä, että koetaan ja nähdään maailma aivan toisenlaisena jota se todellisuudessa on. Harvemmin esim. väkivaltainen vanki on vankimielisairaalassa kuin tavallisessa vankilassa. - m-ilian
Pihalla... kirjoitti:
Ylireagoinnelle on kyllä olemassa psykiatriassa omat kooditukset. Ihmettelen jos rikollinen ei saa olla poliisi, niin miksi mieleltään epävakaa saa olla mt-alan ihminen. Suomalaisessa yhteiskunnassa pahimillaan mielisairas mt-alan ihminen on myös poliisi.
"Korostaisin, että tavanomaisemman uskonnollisuuden / rauhanomisen uskonnollisuuden ja kiihkouskovaisuuden rajan ylitys on ymmärtääkseni hyvin pienestä kiinni. Siksi huoli."
Noissa asioissa kysymyksessä vain totaalinen välinpitämättömyys. Todellinen mielisairauden tapainen uskovaisuus on sitä, että koetaan ja nähdään maailma aivan toisenlaisena jota se todellisuudessa on. Harvemmin esim. väkivaltainen vanki on vankimielisairaalassa kuin tavallisessa vankilassa.>>>Suomalaisessa yhteiskunnassa pahimillaan mielisairas mt-alan ihminen on myös poliisi.
- Niinkö?
m-ilian kirjoitti:
>>>Suomalaisessa yhteiskunnassa pahimillaan mielisairas mt-alan ihminen on myös poliisi.
Ongelman ydin on, että ovat ihmiskeskeisiä. Kokemus ja ymmärrys käytännön asioista puuttuu likimain kokonaan. Asiakeskeinen keskustelu muuttuu ihmiskeskeiseksi. Onko se loppujenlopuksi niin korkeatasoista arpoa f-koodilistasta jokin sinnepäin menevä diagnoosi ja syöttää jotakin pilleriä? Suomalaisella mielenterveyden ammattilaisella ei ole kuin korkeatasoinen liksa.
- Mielivaltaa
toimii kai suurimmaksi osaksi kirjoitti:
lääketeollisuuden markkinointiosastona ja perustaa aktoritettinsa pseudotieteelliseen hölynpölyyn nojaavilla aivotoimintoja yksinkertaistavilla markkinasloganeilla.
Kyse on viime kädessä rahasta, lääketeollisuuden, lääketieteen ja politiikan sisäsiittoisesta hegemoniasta ylitse terveen järjen ja inhimillisyyden.Mielestäni kuitenkin yhteiskunnallista mielivaltaa. Suomessa kun kansa, eli käytännössä tutun naapuri kuvittelee, että heidän äänioikeutensa ja demokratiansa on rinnalistettavissa viranomaisen laintulkinnan vapauteen ja että ellei muuta keinoa mielivaltaan löydy, niin psykiatrinen sairaala ja pilleri toimii.
- m-ilian
Niinkö? kirjoitti:
Ongelman ydin on, että ovat ihmiskeskeisiä. Kokemus ja ymmärrys käytännön asioista puuttuu likimain kokonaan. Asiakeskeinen keskustelu muuttuu ihmiskeskeiseksi. Onko se loppujenlopuksi niin korkeatasoista arpoa f-koodilistasta jokin sinnepäin menevä diagnoosi ja syöttää jotakin pilleriä? Suomalaisella mielenterveyden ammattilaisella ei ole kuin korkeatasoinen liksa.
Uskaltaakohan sitä sanoa ääneen, että ihmisiä ne psykiatritkin ovat....
En ala puolustelemaan yhtään enempää (enkä voi>), koska oman positiivisen kuvani rakentaminen koko mielenterveysjärjestelmän toimimisesta Suoemssa on ollut kovan työn takana. Enkä ymmärrä kyllä vieläkään täysin kaikkea, mitä taphtuu.
Lähipiirissäni isäni lisäksi on muitakin mielenterveysongelmista kärsiviä, ja on todellista tuskaa seurata vierestä sellaisen ihmisen "pärjäämistä" niissä älyttömissä oloissa, missä joutuu elämään.
>>> Onko se loppujenlopuksi niin korkeatasoista arpoa f-koodilistasta jokin sinnepäin menevä diagnoosi ja syöttää jotakin pilleriä?>Suomalaisella mielenterveyden ammattilaisella ei ole kuin korkeatasoinen liksa. - Menee
m-ilian kirjoitti:
Uskaltaakohan sitä sanoa ääneen, että ihmisiä ne psykiatritkin ovat....
En ala puolustelemaan yhtään enempää (enkä voi>), koska oman positiivisen kuvani rakentaminen koko mielenterveysjärjestelmän toimimisesta Suoemssa on ollut kovan työn takana. Enkä ymmärrä kyllä vieläkään täysin kaikkea, mitä taphtuu.
Lähipiirissäni isäni lisäksi on muitakin mielenterveysongelmista kärsiviä, ja on todellista tuskaa seurata vierestä sellaisen ihmisen "pärjäämistä" niissä älyttömissä oloissa, missä joutuu elämään.
>>> Onko se loppujenlopuksi niin korkeatasoista arpoa f-koodilistasta jokin sinnepäin menevä diagnoosi ja syöttää jotakin pilleriä?>Suomalaisella mielenterveyden ammattilaisella ei ole kuin korkeatasoinen liksa.Itse koen posttraumaattista stressiä sairaalassaolojaksolta ja ikävää, koska on "hieman" oikeitakin ongelmia ja mahdottoman häiritseviä läheisiä. Minun tekisi oikeasti mieli tappaa itseni.
- m-ilian
Menee kirjoitti:
Itse koen posttraumaattista stressiä sairaalassaolojaksolta ja ikävää, koska on "hieman" oikeitakin ongelmia ja mahdottoman häiritseviä läheisiä. Minun tekisi oikeasti mieli tappaa itseni.
>>>..koska on "hieman" oikeitakin ongelmia ja mahdottoman häiritseviä läheisiä.>Minun tekisi oikeasti mieli tappaa itseni.
- rinnastaisi uskontoon
Mielivaltaa kirjoitti:
Mielestäni kuitenkin yhteiskunnallista mielivaltaa. Suomessa kun kansa, eli käytännössä tutun naapuri kuvittelee, että heidän äänioikeutensa ja demokratiansa on rinnalistettavissa viranomaisen laintulkinnan vapauteen ja että ellei muuta keinoa mielivaltaan löydy, niin psykiatrinen sairaala ja pilleri toimii.
pseudotiedettähän se ainakin tällä hetkellä on, aivotutkimuksessa ollaan vasta alkumetreillä ja matkaa on valovuosia, yksityisen voitontavoitteluun perustuvan lääketeollisuuden jarruttaessa vielä kehitystä.
Menneiden aikojen uskonnollisvivahteinen diagnostiikka on vaihtunut alkemistiseen pipomekaniikkaan. - Maassa....
m-ilian kirjoitti:
>>>..koska on "hieman" oikeitakin ongelmia ja mahdottoman häiritseviä läheisiä.>Minun tekisi oikeasti mieli tappaa itseni.
Ne posttrumaattiset kokemukset jokseenkin hallinassa, mutta syvässä masennuksessa ja ahdistuksessa nousevat pintaan aina uudestaan ja masennus ja ahdistus tulee siitä, että joukko eläkeikäisiä roikkuu minussa kiinni ja mieli vajoaa alas jne.. Kun koetan päästä eroon iäkkäimmistä ja hankalimmista, niin pyrkivät löytämään jonkin keinon uhitella uudestaan mielenterveysperustein. Se on sitä hyysäystä ja holhoaamista. Oikeat ongelmat ovat sukupuoli-identtisiä ja kaikki kitetyy siihen, ettei sukupuoli-identtisten asioiden hoidosta tule mitään kun mieli on maassa.
- Milian*
Maassa.... kirjoitti:
Ne posttrumaattiset kokemukset jokseenkin hallinassa, mutta syvässä masennuksessa ja ahdistuksessa nousevat pintaan aina uudestaan ja masennus ja ahdistus tulee siitä, että joukko eläkeikäisiä roikkuu minussa kiinni ja mieli vajoaa alas jne.. Kun koetan päästä eroon iäkkäimmistä ja hankalimmista, niin pyrkivät löytämään jonkin keinon uhitella uudestaan mielenterveysperustein. Se on sitä hyysäystä ja holhoaamista. Oikeat ongelmat ovat sukupuoli-identtisiä ja kaikki kitetyy siihen, ettei sukupuoli-identtisten asioiden hoidosta tule mitään kun mieli on maassa.
>>>>...ja masennus ja ahdistus tulee siitä, että joukko eläkeikäisiä roikkuu minussa kiinni ja mieli vajoaa alas jne.. >Kun koetan päästä eroon iäkkäimmistä ja hankalimmista, niin pyrkivät löytämään jonkin keinon uhitella uudestaan mielenterveysperustein.>Oikeat ongelmat ovat sukupuoli-identtisiä ja kaikki kitetyy siihen, ettei sukupuoli-identtisten asioiden hoidosta tule mitään kun mieli on maassa.
- menee....
Milian* kirjoitti:
>>>>...ja masennus ja ahdistus tulee siitä, että joukko eläkeikäisiä roikkuu minussa kiinni ja mieli vajoaa alas jne.. >Kun koetan päästä eroon iäkkäimmistä ja hankalimmista, niin pyrkivät löytämään jonkin keinon uhitella uudestaan mielenterveysperustein.>Oikeat ongelmat ovat sukupuoli-identtisiä ja kaikki kitetyy siihen, ettei sukupuoli-identtisten asioiden hoidosta tule mitään kun mieli on maassa.
Sukupuolta ei vaihdeta, sitä korjataan vastaamaan sellaiseksi kun itsensä kokee. Henkinen huonovointisuus tulee mm. siitä, että tulee kohdelluksi ja nähdyksi väärän sukupuolen edustajana. Loppujenlopuksi sitä alkaa pelkäämään ihmiskontakteja. Toisaalta se on työn ja tuskan takana kun pyrkii edes näyttämään normaalilta fyysisen sukupuolensa edustajalta ja siinä samassa tulee kompuroitua omaan nokkeluuteensa, koska seuraava vaihe jossa alkaa sietämättömästi haluttamaan muutosta, niin muutos on paljon vaikeampaa. Olisi siis helpompaa tehdä heti alusta lähtien se jonka kokee miellyttäväksi. Useasti tilanteeseen vain liittyy "kaappi" jakso.
Tämänhetkisen luulotiedon mukaan asia on pikemminkin biologinen kuin psyykkinen. Nuoremmalla kansalla ei pitäisi juuri enää niin kovasti olla ongelmia asian suhteen, mutta minunkin perässä kun juoksee näitä eläkeläisiä, niin aluksi käydään kaikki vanhanaikaisuudet läpi ja vasta sitten päästään itse asiaan. - Milian*
menee.... kirjoitti:
Sukupuolta ei vaihdeta, sitä korjataan vastaamaan sellaiseksi kun itsensä kokee. Henkinen huonovointisuus tulee mm. siitä, että tulee kohdelluksi ja nähdyksi väärän sukupuolen edustajana. Loppujenlopuksi sitä alkaa pelkäämään ihmiskontakteja. Toisaalta se on työn ja tuskan takana kun pyrkii edes näyttämään normaalilta fyysisen sukupuolensa edustajalta ja siinä samassa tulee kompuroitua omaan nokkeluuteensa, koska seuraava vaihe jossa alkaa sietämättömästi haluttamaan muutosta, niin muutos on paljon vaikeampaa. Olisi siis helpompaa tehdä heti alusta lähtien se jonka kokee miellyttäväksi. Useasti tilanteeseen vain liittyy "kaappi" jakso.
Tämänhetkisen luulotiedon mukaan asia on pikemminkin biologinen kuin psyykkinen. Nuoremmalla kansalla ei pitäisi juuri enää niin kovasti olla ongelmia asian suhteen, mutta minunkin perässä kun juoksee näitä eläkeläisiä, niin aluksi käydään kaikki vanhanaikaisuudet läpi ja vasta sitten päästään itse asiaan.Luulen ymmärtäväni sen turhautuneisuuden näiden eläkeläisten suhteen; ensin tullaan ja tuomitaan, eikä tiedetä asiasta yhtään mitään...?
Joka kerta saat selostaa ja "opettaa" ymmärtämään, eikä sitä "oppia" jokainen varmastikaan joko osaa tai halua ymmärtää ja ottaa perille.
Minusta jokaisella on kuitenkin oikeus asiasta riippumatta sanoa haluavansa pitää yskityisyytensä omanaan ja olla selittämättä mitään. Se tosin vaatii rohkeutta ja riippuu paljon tilanteistakin..Mutta voisikohan sellainen loppupelissä helpottaa omaakin oloa; olla tiukka ja ajaa häiritsevät pois. Ei kaikkia tarvitse, eikä pidäkään miellyttää.
Ihmisiä voi kehottaa tutustumaan aiheeseen ominkin päin, ettei aina tarvitse itse istua siinä "opettajan roolissa" ellei halua. Nyt eletään tiedon saannin kannalta sellaista kulta-aikaa, että usein pieni suunnan näyttäminen riittää :)
>>>Sukupuolta ei vaihdeta, sitä korjataan vastaamaan sellaiseksi kun itsensä kokee.>Toisaalta se on työn ja tuskan takana kun pyrkii edes näyttämään normaalilta fyysisen sukupuolensa edustajalta ja siinä samassa tulee kompuroitua omaan nokkeluuteensa, koska seuraava vaihe jossa alkaa sietämättömästi haluttamaan muutosta, niin muutos on paljon vaikeampaa.>Useasti tilanteeseen vain liittyy "kaappi" jakso. - Jankkaus
Milian* kirjoitti:
Luulen ymmärtäväni sen turhautuneisuuden näiden eläkeläisten suhteen; ensin tullaan ja tuomitaan, eikä tiedetä asiasta yhtään mitään...?
Joka kerta saat selostaa ja "opettaa" ymmärtämään, eikä sitä "oppia" jokainen varmastikaan joko osaa tai halua ymmärtää ja ottaa perille.
Minusta jokaisella on kuitenkin oikeus asiasta riippumatta sanoa haluavansa pitää yskityisyytensä omanaan ja olla selittämättä mitään. Se tosin vaatii rohkeutta ja riippuu paljon tilanteistakin..Mutta voisikohan sellainen loppupelissä helpottaa omaakin oloa; olla tiukka ja ajaa häiritsevät pois. Ei kaikkia tarvitse, eikä pidäkään miellyttää.
Ihmisiä voi kehottaa tutustumaan aiheeseen ominkin päin, ettei aina tarvitse itse istua siinä "opettajan roolissa" ellei halua. Nyt eletään tiedon saannin kannalta sellaista kulta-aikaa, että usein pieni suunnan näyttäminen riittää :)
>>>Sukupuolta ei vaihdeta, sitä korjataan vastaamaan sellaiseksi kun itsensä kokee.>Toisaalta se on työn ja tuskan takana kun pyrkii edes näyttämään normaalilta fyysisen sukupuolensa edustajalta ja siinä samassa tulee kompuroitua omaan nokkeluuteensa, koska seuraava vaihe jossa alkaa sietämättömästi haluttamaan muutosta, niin muutos on paljon vaikeampaa.>Useasti tilanteeseen vain liittyy "kaappi" jakso.Minullehan on käynyt päinvastoin. En kovasti ole kaapissa koskaan edes ollut, enkä kovasti edes esittänyt mitään. Itse asiassa naiset on minulle ehdottanut kun oikein hyvin ja laihasti voin, että onhan tuolla niitä joilla on mekkokin päällä ja joillain jopa rinnat tietämättä, että kaapista kyllä löytyy yhtä ja toista. Ehkä rohkeus julkiseen esiintymiseen pukeutuneena on ollut hukassa, mutta trans-sukupuolisuus ei parane sillä vaatteella. Ainoastaan silloin kun haluaa viestittää ympäristölle sukupuolisuuttaan, mutta käytännössähän moni sekoittaa todella rajusti trans-sukupuolisuuden ja transvetismin ja osa kuvittelee, että voi hyvin vain hameessa. Jotkut kirjoitukset transasioista antaa mieltää, että kyseessä on masturboinnin kiihoke. Mikäli on, niin ne kaverit ei ole kyllä koskaan ajelleet peppu ja jalkarvojaan ja laittaneet pitsihousuja ja sukkiksia paljaalle iholle. Se tuntuu minusta samanlaiselta kuin sinustakin.
Pienen elämänmuutoksen jälkeen asiasta tuli minulle todellinen ongelma, koska aivan minulle vieraita ihmisiä halusi keskustella ja olla tekemisissä ja hehän ei minua ihmisenä tunteneet, niin jälleen sukupuolisuusjärjestys meni pääkopassa sekaisin ja hyvinvointi tämän jälkeen ja sitten kun tuo vartalokin muuttuu henkisen hyvinvoinnin mukana huonompaan suuntaan, niin mekko ei mahdu enää päälle :( Itseäni vain harmittaa pinnaliset ihmiset jotka katsovat miltä ihminen päällisin puolin näyttää ja arvio hänet kuuluvaksi johonkin lokerikkoon. Itse kun katson ihmistä, niin pyrin aina mukautumaan hänen tunteisiinsa ja olotilaansa. Muutoin ihmettelen, että miksi joku ventovieras haluaa niin erikoisesti tuntea juuri minut. Joudun loppujenlopuksi silti eristäytymään tietyiltä henkilöiltä, koska he eivät ota ymmärtääkseen.
Likimain kaikilla samat murheet aluksi itsensä kanssa, eli haluan tehdä näin ja teen koska olen sitä, mutta kun se ei ole normaalia, niin en voikkaan ja nyt en enää halua kun ei enää tunnu siltä kun tuo yksi jankuttaa vieressä auton pakoputkesta.......
Se on loputonta jankkausta ja loppu vasta kun se joka ei ymmärrä, niin ei mieti koko asiaa. - m-ilian
Jankkaus kirjoitti:
Minullehan on käynyt päinvastoin. En kovasti ole kaapissa koskaan edes ollut, enkä kovasti edes esittänyt mitään. Itse asiassa naiset on minulle ehdottanut kun oikein hyvin ja laihasti voin, että onhan tuolla niitä joilla on mekkokin päällä ja joillain jopa rinnat tietämättä, että kaapista kyllä löytyy yhtä ja toista. Ehkä rohkeus julkiseen esiintymiseen pukeutuneena on ollut hukassa, mutta trans-sukupuolisuus ei parane sillä vaatteella. Ainoastaan silloin kun haluaa viestittää ympäristölle sukupuolisuuttaan, mutta käytännössähän moni sekoittaa todella rajusti trans-sukupuolisuuden ja transvetismin ja osa kuvittelee, että voi hyvin vain hameessa. Jotkut kirjoitukset transasioista antaa mieltää, että kyseessä on masturboinnin kiihoke. Mikäli on, niin ne kaverit ei ole kyllä koskaan ajelleet peppu ja jalkarvojaan ja laittaneet pitsihousuja ja sukkiksia paljaalle iholle. Se tuntuu minusta samanlaiselta kuin sinustakin.
Pienen elämänmuutoksen jälkeen asiasta tuli minulle todellinen ongelma, koska aivan minulle vieraita ihmisiä halusi keskustella ja olla tekemisissä ja hehän ei minua ihmisenä tunteneet, niin jälleen sukupuolisuusjärjestys meni pääkopassa sekaisin ja hyvinvointi tämän jälkeen ja sitten kun tuo vartalokin muuttuu henkisen hyvinvoinnin mukana huonompaan suuntaan, niin mekko ei mahdu enää päälle :( Itseäni vain harmittaa pinnaliset ihmiset jotka katsovat miltä ihminen päällisin puolin näyttää ja arvio hänet kuuluvaksi johonkin lokerikkoon. Itse kun katson ihmistä, niin pyrin aina mukautumaan hänen tunteisiinsa ja olotilaansa. Muutoin ihmettelen, että miksi joku ventovieras haluaa niin erikoisesti tuntea juuri minut. Joudun loppujenlopuksi silti eristäytymään tietyiltä henkilöiltä, koska he eivät ota ymmärtääkseen.
Likimain kaikilla samat murheet aluksi itsensä kanssa, eli haluan tehdä näin ja teen koska olen sitä, mutta kun se ei ole normaalia, niin en voikkaan ja nyt en enää halua kun ei enää tunnu siltä kun tuo yksi jankuttaa vieressä auton pakoputkesta.......
Se on loputonta jankkausta ja loppu vasta kun se joka ei ymmärrä, niin ei mieti koko asiaa.>>>Minullehan on käynyt päinvastoin. En kovasti ole kaapissa koskaan edes ollut, enkä kovasti edes esittänyt mitään. >Ehkä rohkeus julkiseen esiintymiseen pukeutuneena on ollut hukassa, mutta trans-sukupuolisuus ei parane sillä vaatteella.>Jotkut kirjoitukset transasioista antaa mieltää, että kyseessä on masturboinnin kiihoke.>>Mikäli on, niin ne kaverit ei ole kyllä koskaan ajelleet peppu ja jalkarvojaan ja laittaneet pitsihousuja ja sukkiksia paljaalle iholle. Se tuntuu minusta samanlaiselta kuin sinustakin.
- Etenee edelleen
m-ilian kirjoitti:
>>>Minullehan on käynyt päinvastoin. En kovasti ole kaapissa koskaan edes ollut, enkä kovasti edes esittänyt mitään. >Ehkä rohkeus julkiseen esiintymiseen pukeutuneena on ollut hukassa, mutta trans-sukupuolisuus ei parane sillä vaatteella.>Jotkut kirjoitukset transasioista antaa mieltää, että kyseessä on masturboinnin kiihoke.>>Mikäli on, niin ne kaverit ei ole kyllä koskaan ajelleet peppu ja jalkarvojaan ja laittaneet pitsihousuja ja sukkiksia paljaalle iholle. Se tuntuu minusta samanlaiselta kuin sinustakin.
Se mitä tulee seksuaalisuuteen, sukupuolisuuteen ja esim. pukeutumiseen, niin moni mies on lapsen tasolla. He eivät osaa taikka anna itselleen oikeutta nautinnolliseen masturbointiin. Naisilta kun asiaa kysyy, niin he sanovat, että kaikki niin tekee. Olen itse viihtynyt nuoruuteni naisporukassa ja kaikissa porukoissa naiset ovat kokeilleet seksiä myös keskenään. Suurin osa miehistä kieltää itseltään halun kokeilla toisen miehen kanssa. Miehillä on haluja kokeilla naisten vaatteita ja naiseutta, mutta he eivät kehtaa ja jos kehtaavat, niin ovat henkisesti täysin räjähtämispisteessä. On olemassa naisia, jotka kieltävät mieheltään pukeutumisen. On olemassa naisia, jotka suhtautuvat positiivisesti mieheen naisten vaatteissa. Minä pukeudun päivittäin naisten vaatteisiin tavalla taikka toisella. Omituisinta on, että tuttukin ihminen suhtautuu minuun eri tavalla miehenä taikka naisten vaatteissa ja meikeissä. Vain harva ymmärtää, että olen sitä mitä olen miehenä ja naisena.
Trans-seksuaalien hoitoihin suhtautuu moni lääkäri tosi varauksellisesti. Lähettävät johonkin lanttumaakarille taikka trans-seksuaalien esitutkintoihin (ei hyväksyttyjä), eli käytännössä hangoittelevat vastaan. Se jota miehestä naiseksi tapahtuu, niin tutkimusten jälkeen epiloidaan parta, saadaan hormoonihoito, joka tekee steriiliksi ja muuttaa lihasmassan rasvakudokseksi jne.. Minä en halua tehdä lapsia, haluan enemmän rintoja itselleni. Haluaako se lääkäri tehdä kanssani lapsen vai mistä on kysymys? - Milian*
Etenee edelleen kirjoitti:
Se mitä tulee seksuaalisuuteen, sukupuolisuuteen ja esim. pukeutumiseen, niin moni mies on lapsen tasolla. He eivät osaa taikka anna itselleen oikeutta nautinnolliseen masturbointiin. Naisilta kun asiaa kysyy, niin he sanovat, että kaikki niin tekee. Olen itse viihtynyt nuoruuteni naisporukassa ja kaikissa porukoissa naiset ovat kokeilleet seksiä myös keskenään. Suurin osa miehistä kieltää itseltään halun kokeilla toisen miehen kanssa. Miehillä on haluja kokeilla naisten vaatteita ja naiseutta, mutta he eivät kehtaa ja jos kehtaavat, niin ovat henkisesti täysin räjähtämispisteessä. On olemassa naisia, jotka kieltävät mieheltään pukeutumisen. On olemassa naisia, jotka suhtautuvat positiivisesti mieheen naisten vaatteissa. Minä pukeudun päivittäin naisten vaatteisiin tavalla taikka toisella. Omituisinta on, että tuttukin ihminen suhtautuu minuun eri tavalla miehenä taikka naisten vaatteissa ja meikeissä. Vain harva ymmärtää, että olen sitä mitä olen miehenä ja naisena.
Trans-seksuaalien hoitoihin suhtautuu moni lääkäri tosi varauksellisesti. Lähettävät johonkin lanttumaakarille taikka trans-seksuaalien esitutkintoihin (ei hyväksyttyjä), eli käytännössä hangoittelevat vastaan. Se jota miehestä naiseksi tapahtuu, niin tutkimusten jälkeen epiloidaan parta, saadaan hormoonihoito, joka tekee steriiliksi ja muuttaa lihasmassan rasvakudokseksi jne.. Minä en halua tehdä lapsia, haluan enemmän rintoja itselleni. Haluaako se lääkäri tehdä kanssani lapsen vai mistä on kysymys?>>>Minä en halua tehdä lapsia, haluan enemmän rintoja itselleni. Haluaako se lääkäri tehdä kanssani lapsen vai mistä on kysymys?>Suurin osa miehistä kieltää itseltään halun kokeilla toisen miehen kanssa.>Miehillä on haluja kokeilla naisten vaatteita ja naiseutta, mutta he eivät kehtaa ja jos kehtaavat, niin ovat henkisesti täysin räjähtämispisteessä.
- Kaikki tyyni
Etenee edelleen kirjoitti:
Se mitä tulee seksuaalisuuteen, sukupuolisuuteen ja esim. pukeutumiseen, niin moni mies on lapsen tasolla. He eivät osaa taikka anna itselleen oikeutta nautinnolliseen masturbointiin. Naisilta kun asiaa kysyy, niin he sanovat, että kaikki niin tekee. Olen itse viihtynyt nuoruuteni naisporukassa ja kaikissa porukoissa naiset ovat kokeilleet seksiä myös keskenään. Suurin osa miehistä kieltää itseltään halun kokeilla toisen miehen kanssa. Miehillä on haluja kokeilla naisten vaatteita ja naiseutta, mutta he eivät kehtaa ja jos kehtaavat, niin ovat henkisesti täysin räjähtämispisteessä. On olemassa naisia, jotka kieltävät mieheltään pukeutumisen. On olemassa naisia, jotka suhtautuvat positiivisesti mieheen naisten vaatteissa. Minä pukeudun päivittäin naisten vaatteisiin tavalla taikka toisella. Omituisinta on, että tuttukin ihminen suhtautuu minuun eri tavalla miehenä taikka naisten vaatteissa ja meikeissä. Vain harva ymmärtää, että olen sitä mitä olen miehenä ja naisena.
Trans-seksuaalien hoitoihin suhtautuu moni lääkäri tosi varauksellisesti. Lähettävät johonkin lanttumaakarille taikka trans-seksuaalien esitutkintoihin (ei hyväksyttyjä), eli käytännössä hangoittelevat vastaan. Se jota miehestä naiseksi tapahtuu, niin tutkimusten jälkeen epiloidaan parta, saadaan hormoonihoito, joka tekee steriiliksi ja muuttaa lihasmassan rasvakudokseksi jne.. Minä en halua tehdä lapsia, haluan enemmän rintoja itselleni. Haluaako se lääkäri tehdä kanssani lapsen vai mistä on kysymys?Ainahan sitä hoitoa saa ellei muutoin, niin vaatimalla. En olsi siltikään 80-90 luvun taitteessa uskonut moisen puoskaroinnin onnistuva. Esim. esiasteisten ja ns. laittomien tutkimusten osalta kyse on vain konkreettisen hoidon viivästyttämisestä. Kysehän omalta osalta on henkisestä hyvinvoinnista ja onko se henkinen hyvinvointi vasta sitten plakkarissa kun kaikki puosokaroinnit on käyty läpi ja vihdoin ja viimein päästy konkreettisiin toimiin. Psykiatria on nähtävästi koko maassa juuri tällä tasolla.
- AlecX
Minulla on skitsofreniadiagnoosi, mutten omasta mielestäni ole mikään mielisairas; luotan enemmän itseeni ja harkintaani näissä asioissa kuin "asiatuntioihin". "Lääkitys" heikentää kaikkia henkisiä kykyjä minulla, siis myös uskonnollisuutta - tai henkisyyttä pikemminkin(enää en niihin myrkkyihin koske). Minun näkökulmastani materialismi on aivan naurettava selitys ihmisolennolle. Aivot eivät luo tietoisuutta vaan vastaanottavat sen. Materialistinen lääketiede ei koskaan pysty parantamaan mielen sairauksia lopullisesti, koska se hoitaa vain seurauksia, ei syitä. Se ei tiedä, mikä on mielisairauden syy. On muuten melkoisen pöyhkeää pitää uskonnollisia henkilöitä automaattisesti mielisairaina ja "normaaleja" sitten jotenkin terveinä ja tavoiteltavina ihannetyyppeinä.
- m-ilian
...jokaisessa olemassa syntymästä asti, tilanne olisi aivan erilainen. En minäkään tästä aiheesta osaisi edes olla kiinnostunut tältä kantilta kuin olen..
Mutta kun uskonnollisuus on ulkopuolelta saatu info> ja sitä kautta leviävä (toistaiseksi?) yleismaailmallinen ns. elämäntapa jopa niin pitkälle, että uskonnottomia pidetään vieläkin "kylminä ja hengettöminä" ja toisarvoisina ihmisinä.
>>>"Lääkitys" heikentää kaikkia henkisiä kykyjä minulla, siis myös uskonnollisuutta - tai henkisyyttä pikemminkin>>Minun näkökulmastani materialismi on aivan naurettava selitys ihmisolennolle. >Aivot eivät luo tietoisuutta vaan vastaanottavat sen.>On muuten melkoisen pöyhkeää pitää uskonnollisia henkilöitä automaattisesti mielisairaina ja "normaaleja" sitten jotenkin terveinä ja tavoiteltavina ihannetyyppeinä.>>>
Olen miettinyt ajankulukseni ratkaisua (uskonnolisen) fundamentalismin ja kiihkouskovaisuuden minimoimiselle...ne molemmat aiheuttavat ympäristölleen pääasiassa vain pahaa. Tämän takia siis pohdintaa mikä ja miten parantaisi ne ihmiset tuosta psykoosista pois. - Psykopatologia
m-ilian kirjoitti:
...jokaisessa olemassa syntymästä asti, tilanne olisi aivan erilainen. En minäkään tästä aiheesta osaisi edes olla kiinnostunut tältä kantilta kuin olen..
Mutta kun uskonnollisuus on ulkopuolelta saatu info> ja sitä kautta leviävä (toistaiseksi?) yleismaailmallinen ns. elämäntapa jopa niin pitkälle, että uskonnottomia pidetään vieläkin "kylminä ja hengettöminä" ja toisarvoisina ihmisinä.
>>>"Lääkitys" heikentää kaikkia henkisiä kykyjä minulla, siis myös uskonnollisuutta - tai henkisyyttä pikemminkin>>Minun näkökulmastani materialismi on aivan naurettava selitys ihmisolennolle. >Aivot eivät luo tietoisuutta vaan vastaanottavat sen.>On muuten melkoisen pöyhkeää pitää uskonnollisia henkilöitä automaattisesti mielisairaina ja "normaaleja" sitten jotenkin terveinä ja tavoiteltavina ihannetyyppeinä.>>>
Olen miettinyt ajankulukseni ratkaisua (uskonnolisen) fundamentalismin ja kiihkouskovaisuuden minimoimiselle...ne molemmat aiheuttavat ympäristölleen pääasiassa vain pahaa. Tämän takia siis pohdintaa mikä ja miten parantaisi ne ihmiset tuosta psykoosista pois.***
- Varjolilja
m-ilian kirjoitti:
...jokaisessa olemassa syntymästä asti, tilanne olisi aivan erilainen. En minäkään tästä aiheesta osaisi edes olla kiinnostunut tältä kantilta kuin olen..
Mutta kun uskonnollisuus on ulkopuolelta saatu info> ja sitä kautta leviävä (toistaiseksi?) yleismaailmallinen ns. elämäntapa jopa niin pitkälle, että uskonnottomia pidetään vieläkin "kylminä ja hengettöminä" ja toisarvoisina ihmisinä.
>>>"Lääkitys" heikentää kaikkia henkisiä kykyjä minulla, siis myös uskonnollisuutta - tai henkisyyttä pikemminkin>>Minun näkökulmastani materialismi on aivan naurettava selitys ihmisolennolle. >Aivot eivät luo tietoisuutta vaan vastaanottavat sen.>On muuten melkoisen pöyhkeää pitää uskonnollisia henkilöitä automaattisesti mielisairaina ja "normaaleja" sitten jotenkin terveinä ja tavoiteltavina ihannetyyppeinä.>>>
Olen miettinyt ajankulukseni ratkaisua (uskonnolisen) fundamentalismin ja kiihkouskovaisuuden minimoimiselle...ne molemmat aiheuttavat ympäristölleen pääasiassa vain pahaa. Tämän takia siis pohdintaa mikä ja miten parantaisi ne ihmiset tuosta psykoosista pois.En tiedä, miten hyvin täytän kysyjän vaatimukset, mutta osittain ainakin. Minua uskoni on auttanut jaksamaan, kun olo ja tilanne ovat muuten tuntuneet sietämättömiltä. En ole fundamentalisti, en ainakaan käyttäydy muita kohtaan sillä tavalla. Käytän mielialalääkettä, en tosin kovin suurta annosta. Lääke ei haittaa uskonnollisuuttani. Ehkä on juuri päinvastoin, tunnen sisälläni olevan uskon paremmin. Ehkä päästän sen elämään ja toimimaan nyt paremmin kuin ennen, kun oloni on muuten parempi.
Elävä usko on aika hieno asia sille, joka elää siinä. Se antaa usein ahdistavassa tilanteessa mielenrauhan, tunteen, että tuosta tuskasta on ulospääsy ja voimat riittävät sinne asti. Joskus voi tuntea Jumalan kosketuksen ruumin sisällä. Nämä ovat sellaisia juttuja, joita ei toiselle voi antaa, vaan ne ovat ikäänkuin omia, sisäisiä, mutta kaipa niistä voi monikin tulla osalliseksi. - m-ilian
Varjolilja kirjoitti:
En tiedä, miten hyvin täytän kysyjän vaatimukset, mutta osittain ainakin. Minua uskoni on auttanut jaksamaan, kun olo ja tilanne ovat muuten tuntuneet sietämättömiltä. En ole fundamentalisti, en ainakaan käyttäydy muita kohtaan sillä tavalla. Käytän mielialalääkettä, en tosin kovin suurta annosta. Lääke ei haittaa uskonnollisuuttani. Ehkä on juuri päinvastoin, tunnen sisälläni olevan uskon paremmin. Ehkä päästän sen elämään ja toimimaan nyt paremmin kuin ennen, kun oloni on muuten parempi.
Elävä usko on aika hieno asia sille, joka elää siinä. Se antaa usein ahdistavassa tilanteessa mielenrauhan, tunteen, että tuosta tuskasta on ulospääsy ja voimat riittävät sinne asti. Joskus voi tuntea Jumalan kosketuksen ruumin sisällä. Nämä ovat sellaisia juttuja, joita ei toiselle voi antaa, vaan ne ovat ikäänkuin omia, sisäisiä, mutta kaipa niistä voi monikin tulla osalliseksi...ehkä siinä ne avainsanat?
Toisille tietty annostus tuottaa tietyn olotilan, toisille isompi toisenlaisen jne.
Tässä oikeastaan pitäisi lähteä testaamaan asiaa tietenkin niin, että syvästi uskonnolliselle haetaan ns. täsmälääke, millä nimenomaan haetaan sitä uskonnollisen olotilan pysyvää poistumista. Tämä lienee menevän jo eläinkoemaiseen törkeyteen...joten se on pois laskuista :) - Ajatuksia...
Mielisairaushan on jonkinmoista mielen järkkymistä, joka saattaa kestää pidemmän taikka lyhyemmän aikaa. Mielenterveysalan ihmisillä useimiten ongelma, etteivät he itse tunne realistisuutta vaan vahingoittavat potilaan mieltä enemmän ja vähemmän vahingossa. Vahanaikainen Suomalainen tapa on kirjaimellisesti vahingoittaa mieltä aina kun oma kenkä puristaa jostakin.
Pitää myös paikkaansa, ettei lääkkeellä voi korjata psyykkistä ongelmaa, ainoastaan loiventaa tuskaa, joka lanttumaakarin tulkitsemana saattaa olla enemmän taikka vähemmän suurta, mutta psyykelääkkeellä ei taatusti sekoiteta muuta kuin ruumiin kemiaa. Lääketeollisuuden salaliitosta ei löydy suoranaista viitettä, mutta Suomalaisittain dignoosi kertoo enemmän lääkäristä kuin potilaasta. - AlecX
m-ilian kirjoitti:
...jokaisessa olemassa syntymästä asti, tilanne olisi aivan erilainen. En minäkään tästä aiheesta osaisi edes olla kiinnostunut tältä kantilta kuin olen..
Mutta kun uskonnollisuus on ulkopuolelta saatu info> ja sitä kautta leviävä (toistaiseksi?) yleismaailmallinen ns. elämäntapa jopa niin pitkälle, että uskonnottomia pidetään vieläkin "kylminä ja hengettöminä" ja toisarvoisina ihmisinä.
>>>"Lääkitys" heikentää kaikkia henkisiä kykyjä minulla, siis myös uskonnollisuutta - tai henkisyyttä pikemminkin>>Minun näkökulmastani materialismi on aivan naurettava selitys ihmisolennolle. >Aivot eivät luo tietoisuutta vaan vastaanottavat sen.>On muuten melkoisen pöyhkeää pitää uskonnollisia henkilöitä automaattisesti mielisairaina ja "normaaleja" sitten jotenkin terveinä ja tavoiteltavina ihannetyyppeinä.>>>
Olen miettinyt ajankulukseni ratkaisua (uskonnolisen) fundamentalismin ja kiihkouskovaisuuden minimoimiselle...ne molemmat aiheuttavat ympäristölleen pääasiassa vain pahaa. Tämän takia siis pohdintaa mikä ja miten parantaisi ne ihmiset tuosta psykoosista pois."...jokaisessa olemassa syntymästä asti, tilanne olisi aivan erilainen. En minäkään tästä aiheesta osaisi edes olla kiinnostunut tältä kantilta kuin olen..
Mutta kun uskonnollisuus on ulkopuolelta saatu info> ja sitä kautta leviävä (toistaiseksi?) yleismaailmallinen ns. elämäntapa jopa niin pitkälle, että uskonnottomia pidetään vieläkin "kylminä ja hengettöminä" ja toisarvoisina ihmisinä."
Sinulla on todellakin sellainen käsitys, että uskonnollisuus on jonkinlainen kulttuurinen vitsaus, josta on päästävä eroon? Jos ateisteja pidetään kylminä ja hengettöminä, onko siinä perää vai onko se ennakkoluuloisuutta? Haluatko jotenkin muuttaa tuon toisarvoisuuden päinvastaiseksi, so. kääntämällä uskonnolliset mielisairaiksi. Itse pidän ateisteja vähän hassuina, en mitenkään kylminä ja huonoina.
"Jos skitsofreeninen tila olisi suurimmalle osalle ihmiskuntaa se ns. normaali olotila yhtä kuin mitä nyt kutsumme "terveeksi tilaksi ilman skistofreniaa", mie ymmärtäisin sinun kantasi täysin.
Mutta se ei ole, vaan se luokitellaan sairaudeksi.
Ymmärrän jotenkin sen, että skitsofrenia on niin voimakas tuntemus aivoissa (>hengellisyys yms), että sitä haluaakin pitää nimenomaan sinä todellisuutena missä tahtoo elää. Kanssaihmisten suhteen se vain ei ole niin yksinkertaista."
No eihän yhteiskunta tietenkään toimisi, jos kaikki olisivat psykoosin vaikeassa vaiheessa. Hengellinen ja/tai uskonnollinen ihminen toimii yhteiskunnassa siinä kuin materialistikin, joskus ollen eettisesti korkeammalla tasolla. Hengellisyys ei tarkoita mitään mielisairautta. William James taisi sanoa, että lääketieteellinen materialismi on kaikkein huonoin selitys uskonnollisille kokemuksille. Kaikkea ei tarvitse hakea aivokemian tasapainohäiriöstä, se on fakki-idiotismia.
"Minkä takia?"
Tietenkin elämme materiassa, so. meillä on viisi aistia ja jos aivot esim loukkaantuvat pahoin, on loppuelämä sitten vaikkapa idioottina mahdollinen.
Minulle tämä on silti vain illuusio. Kuolemankokemukset todistavat, että elämä jatkuu "kuoleman" jälkeen.
http://www.near-death.com/
http://www.nderf.org/
"Minä olen juuri päin vastaista mieltä. Aivot ovat se, mikä luo jokaiselle oman subjektiivisen kokemuksen todellisuudesta ja muodostaa sen sillä tavalla, kuin se meille tähän eteemme muodostuu."
Sinä käsitit tuon hyvin psykologisesti ja olen siinä täysin samaa mieltä. Maailma on jokaiselle erilainen.
Mutta aivot ovat silti vain vastaanotin tietoisuudelle, kuten kuolemankokemukset todistavat. Vaikka radio menee rikki, radioaallot eivät häviä minnekään.
"Olen miettinyt ajankulukseni ratkaisua (uskonnolisen) fundamentalismin ja kiihkouskovaisuuden minimoimiselle...ne molemmat aiheuttavat ympäristölleen pääasiassa vain pahaa. Tämän takia siis pohdintaa mikä ja miten parantaisi ne ihmiset tuosta psykoosista pois."
Olen samaa mieltä kanssasi näistä kiihkouskovaisista; mutta mikään kemiallinen manipulointi ei tule kysymykseen. Vastaus on rakkaus. Niin kauan kun on lokerointia, on myös sotia ja kurjuutta.
Voit samalla miettiä, kuinka jääräpäiset skeptikot saadaan avomielisemmiksi. Siinä on myös kova työ. - m-ilian
AlecX kirjoitti:
"...jokaisessa olemassa syntymästä asti, tilanne olisi aivan erilainen. En minäkään tästä aiheesta osaisi edes olla kiinnostunut tältä kantilta kuin olen..
Mutta kun uskonnollisuus on ulkopuolelta saatu info> ja sitä kautta leviävä (toistaiseksi?) yleismaailmallinen ns. elämäntapa jopa niin pitkälle, että uskonnottomia pidetään vieläkin "kylminä ja hengettöminä" ja toisarvoisina ihmisinä."
Sinulla on todellakin sellainen käsitys, että uskonnollisuus on jonkinlainen kulttuurinen vitsaus, josta on päästävä eroon? Jos ateisteja pidetään kylminä ja hengettöminä, onko siinä perää vai onko se ennakkoluuloisuutta? Haluatko jotenkin muuttaa tuon toisarvoisuuden päinvastaiseksi, so. kääntämällä uskonnolliset mielisairaiksi. Itse pidän ateisteja vähän hassuina, en mitenkään kylminä ja huonoina.
"Jos skitsofreeninen tila olisi suurimmalle osalle ihmiskuntaa se ns. normaali olotila yhtä kuin mitä nyt kutsumme "terveeksi tilaksi ilman skistofreniaa", mie ymmärtäisin sinun kantasi täysin.
Mutta se ei ole, vaan se luokitellaan sairaudeksi.
Ymmärrän jotenkin sen, että skitsofrenia on niin voimakas tuntemus aivoissa (>hengellisyys yms), että sitä haluaakin pitää nimenomaan sinä todellisuutena missä tahtoo elää. Kanssaihmisten suhteen se vain ei ole niin yksinkertaista."
No eihän yhteiskunta tietenkään toimisi, jos kaikki olisivat psykoosin vaikeassa vaiheessa. Hengellinen ja/tai uskonnollinen ihminen toimii yhteiskunnassa siinä kuin materialistikin, joskus ollen eettisesti korkeammalla tasolla. Hengellisyys ei tarkoita mitään mielisairautta. William James taisi sanoa, että lääketieteellinen materialismi on kaikkein huonoin selitys uskonnollisille kokemuksille. Kaikkea ei tarvitse hakea aivokemian tasapainohäiriöstä, se on fakki-idiotismia.
"Minkä takia?"
Tietenkin elämme materiassa, so. meillä on viisi aistia ja jos aivot esim loukkaantuvat pahoin, on loppuelämä sitten vaikkapa idioottina mahdollinen.
Minulle tämä on silti vain illuusio. Kuolemankokemukset todistavat, että elämä jatkuu "kuoleman" jälkeen.
http://www.near-death.com/
http://www.nderf.org/
"Minä olen juuri päin vastaista mieltä. Aivot ovat se, mikä luo jokaiselle oman subjektiivisen kokemuksen todellisuudesta ja muodostaa sen sillä tavalla, kuin se meille tähän eteemme muodostuu."
Sinä käsitit tuon hyvin psykologisesti ja olen siinä täysin samaa mieltä. Maailma on jokaiselle erilainen.
Mutta aivot ovat silti vain vastaanotin tietoisuudelle, kuten kuolemankokemukset todistavat. Vaikka radio menee rikki, radioaallot eivät häviä minnekään.
"Olen miettinyt ajankulukseni ratkaisua (uskonnolisen) fundamentalismin ja kiihkouskovaisuuden minimoimiselle...ne molemmat aiheuttavat ympäristölleen pääasiassa vain pahaa. Tämän takia siis pohdintaa mikä ja miten parantaisi ne ihmiset tuosta psykoosista pois."
Olen samaa mieltä kanssasi näistä kiihkouskovaisista; mutta mikään kemiallinen manipulointi ei tule kysymykseen. Vastaus on rakkaus. Niin kauan kun on lokerointia, on myös sotia ja kurjuutta.
Voit samalla miettiä, kuinka jääräpäiset skeptikot saadaan avomielisemmiksi. Siinä on myös kova työ.>>>Sinulla on todellakin sellainen käsitys, että uskonnollisuus on jonkinlainen kulttuurinen vitsaus, josta on päästävä eroon?>Jos ateisteja pidetään kylminä ja hengettöminä, onko siinä perää vai onko se ennakkoluuloisuutta?>Haluatko jotenkin muuttaa tuon toisarvoisuuden päinvastaiseksi, so. kääntämällä uskonnolliset mielisairaiksi.>Hengellinen ja/tai uskonnollinen ihminen toimii yhteiskunnassa siinä kuin materialistikin, joskus ollen eettisesti korkeammalla tasolla.>William James taisi sanoa, että lääketieteellinen materialismi on kaikkein huonoin selitys uskonnollisille kokemuksille. Kaikkea ei tarvitse hakea aivokemian tasapainohäiriöstä, se on fakki-idiotismia. > Kuolemankokemukset todistavat, että elämä jatkuu "kuoleman" jälkeen.
http://www.near-death.com/
http://www.nderf.org/ >Mutta aivot ovat silti vain vastaanotin tietoisuudelle, kuten kuolemankokemukset todistavat. Vaikka radio menee rikki, radioaallot eivät häviä minnekään. >Olen samaa mieltä kanssasi näistä kiihkouskovaisista; mutta mikään kemiallinen manipulointi ei tule kysymykseen.>Voit samalla miettiä, kuinka jääräpäiset skeptikot saadaan avomielisemmiksi. Siinä on myös kova työ. - AlecX
m-ilian kirjoitti:
>>>Sinulla on todellakin sellainen käsitys, että uskonnollisuus on jonkinlainen kulttuurinen vitsaus, josta on päästävä eroon?>Jos ateisteja pidetään kylminä ja hengettöminä, onko siinä perää vai onko se ennakkoluuloisuutta?>Haluatko jotenkin muuttaa tuon toisarvoisuuden päinvastaiseksi, so. kääntämällä uskonnolliset mielisairaiksi.>Hengellinen ja/tai uskonnollinen ihminen toimii yhteiskunnassa siinä kuin materialistikin, joskus ollen eettisesti korkeammalla tasolla.>William James taisi sanoa, että lääketieteellinen materialismi on kaikkein huonoin selitys uskonnollisille kokemuksille. Kaikkea ei tarvitse hakea aivokemian tasapainohäiriöstä, se on fakki-idiotismia. > Kuolemankokemukset todistavat, että elämä jatkuu "kuoleman" jälkeen.
http://www.near-death.com/
http://www.nderf.org/ >Mutta aivot ovat silti vain vastaanotin tietoisuudelle, kuten kuolemankokemukset todistavat. Vaikka radio menee rikki, radioaallot eivät häviä minnekään. >Olen samaa mieltä kanssasi näistä kiihkouskovaisista; mutta mikään kemiallinen manipulointi ei tule kysymykseen.>Voit samalla miettiä, kuinka jääräpäiset skeptikot saadaan avomielisemmiksi. Siinä on myös kova työ.Enpä millään voi uskoa, että henkisyys muka kuihtuisi kehityksen mukana. Pikemminkin se tulee jalostumaan. Materialismi ei koskaan anna ihmiselle täyttä onnea. Uskontotieteilijät ja antropologit antavat meille varmasti paremman selityksen ihmisen uskonnollisuudesta kuin tuon lukion biologian tunneilla opetetun teorian.
Toivottavasti vain ihmiset oppivat ajattelemaan omilla aivoillaan eivätkä lähde kaikkien suurieleisten profeettojen matkaan. Äläkä luule, että omilla aivoilla ajattelu aina johtaa ateismiin.
"Se on ennakkoluuloisuutta ja pelkoakin.
Ateismi on ihmiselle ns. luonnollinen tila."
Kuinka? Tämä taitaa taas olla biologinen ihmiskäsitys, ei siis ainoa oikea.
"En. Se ei ole minun ideani, että uskonnollisuus kumpuaa ihmisestä aivokemiallisten häiriöiden takia, vaan ihan muiden.
En menisi puhumaan uskovaisuudesta yleisesti mielisairautena, mutta aivokemiallinen häiriötila se on."
Keiden sitten? Olisi mukavaa lukea artikkeli tai pari. Mielellään sellaisien tutkijoiden artikkeleja, jotka eivät asennoidu etukäteen johonkin ajatusmalliin, vaan jotka ovat avomielisiä. Missä ovat todisteesi siitä, että uskovaisuus on aivokemiallinen häiriötila ja ettei esim. ateismi ole sitä? Mitkä välittäjäaineet tässä ovat mukana? *g*
"Millä tavoin eettisesti korkeammalla tasolla?"
Niin, tämä onkin vaikea kysymys. Mikäli uskovaiset noudattaisivat todella niitä käskyjä, kuten "rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi" ja "tee muille niin kuin haluat itsellesi tehtävän", olisi maailma paljon parempi paikka. Mutta niin asia ei ole. On tietenkin ollut ja on ihmisiä, jotka sellaisten velvoitteiden takia uhraavat koko elämänsä muiden auttamiseksi, oman egon tukahduttaen, mutta se on hyvin pieni vähemmistö. Etiikan kysymys valitettavasti ontuu uskovaisista puhuttaessa; paremmuudesta ei taida olla todisteita ateisteihin nähden.
Noista kuolemankokemuksista sanoisin, että eihän niihinkään ole mikään pakko uskoa. Mutta jos EEG ja EKG näyttävät suoraa viivaa, on ihminen silloin kliinisesti kuollut. Hänellä ei ole aivotoimintaa. Silloin tapahtuvat kuolemankokemukset --> tietoisuus ei ole aivoissa. Aivojen hapenpuuteteoria sekin on ajat sitten kuopattu.
"Kiihkouskovaisuus ja uskonnollinen fundamentalismi tulee pystyä jossain määrin diagnosoimaan, jotta sitä voidaan lääkityksellä hoitaa. Näinhän tehdään monien mielen sairauksien kohdalla ja pakkohoitona myös.
En minä näe siinä mitään väärää, että kun havaitaan potentiaalisen itsemurhapommittajan aikeet, hänet pysäytetään ja toimitetaan pakkohoitoon.
Tai kyläkuntaa häiriköivä uskonnollinen kiihkoilija passitetaan pakkohoitoon.. "
Huokaus. Taas diagnooseja. Uusia luokitteluja. Annetaan nyt kaikille oma diagnoosinsa! En oikein usko, että se kemiallinen käsittely on oikea ratkaisu näissä tapauksissa. Natsismia tuo on. Taitaa olla selviö, että kiihkoilijat joutuvat pakkohoitoon, jos he ovat itselleen/ympäristölleen vaarallisia. Ei saa liata kaikkia uskovaisia ääritapausten takia. - m-ilian
AlecX kirjoitti:
Enpä millään voi uskoa, että henkisyys muka kuihtuisi kehityksen mukana. Pikemminkin se tulee jalostumaan. Materialismi ei koskaan anna ihmiselle täyttä onnea. Uskontotieteilijät ja antropologit antavat meille varmasti paremman selityksen ihmisen uskonnollisuudesta kuin tuon lukion biologian tunneilla opetetun teorian.
Toivottavasti vain ihmiset oppivat ajattelemaan omilla aivoillaan eivätkä lähde kaikkien suurieleisten profeettojen matkaan. Äläkä luule, että omilla aivoilla ajattelu aina johtaa ateismiin.
"Se on ennakkoluuloisuutta ja pelkoakin.
Ateismi on ihmiselle ns. luonnollinen tila."
Kuinka? Tämä taitaa taas olla biologinen ihmiskäsitys, ei siis ainoa oikea.
"En. Se ei ole minun ideani, että uskonnollisuus kumpuaa ihmisestä aivokemiallisten häiriöiden takia, vaan ihan muiden.
En menisi puhumaan uskovaisuudesta yleisesti mielisairautena, mutta aivokemiallinen häiriötila se on."
Keiden sitten? Olisi mukavaa lukea artikkeli tai pari. Mielellään sellaisien tutkijoiden artikkeleja, jotka eivät asennoidu etukäteen johonkin ajatusmalliin, vaan jotka ovat avomielisiä. Missä ovat todisteesi siitä, että uskovaisuus on aivokemiallinen häiriötila ja ettei esim. ateismi ole sitä? Mitkä välittäjäaineet tässä ovat mukana? *g*
"Millä tavoin eettisesti korkeammalla tasolla?"
Niin, tämä onkin vaikea kysymys. Mikäli uskovaiset noudattaisivat todella niitä käskyjä, kuten "rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi" ja "tee muille niin kuin haluat itsellesi tehtävän", olisi maailma paljon parempi paikka. Mutta niin asia ei ole. On tietenkin ollut ja on ihmisiä, jotka sellaisten velvoitteiden takia uhraavat koko elämänsä muiden auttamiseksi, oman egon tukahduttaen, mutta se on hyvin pieni vähemmistö. Etiikan kysymys valitettavasti ontuu uskovaisista puhuttaessa; paremmuudesta ei taida olla todisteita ateisteihin nähden.
Noista kuolemankokemuksista sanoisin, että eihän niihinkään ole mikään pakko uskoa. Mutta jos EEG ja EKG näyttävät suoraa viivaa, on ihminen silloin kliinisesti kuollut. Hänellä ei ole aivotoimintaa. Silloin tapahtuvat kuolemankokemukset --> tietoisuus ei ole aivoissa. Aivojen hapenpuuteteoria sekin on ajat sitten kuopattu.
"Kiihkouskovaisuus ja uskonnollinen fundamentalismi tulee pystyä jossain määrin diagnosoimaan, jotta sitä voidaan lääkityksellä hoitaa. Näinhän tehdään monien mielen sairauksien kohdalla ja pakkohoitona myös.
En minä näe siinä mitään väärää, että kun havaitaan potentiaalisen itsemurhapommittajan aikeet, hänet pysäytetään ja toimitetaan pakkohoitoon.
Tai kyläkuntaa häiriköivä uskonnollinen kiihkoilija passitetaan pakkohoitoon.. "
Huokaus. Taas diagnooseja. Uusia luokitteluja. Annetaan nyt kaikille oma diagnoosinsa! En oikein usko, että se kemiallinen käsittely on oikea ratkaisu näissä tapauksissa. Natsismia tuo on. Taitaa olla selviö, että kiihkoilijat joutuvat pakkohoitoon, jos he ovat itselleen/ympäristölleen vaarallisia. Ei saa liata kaikkia uskovaisia ääritapausten takia.>>>Enpä millään voi uskoa, että henkisyys muka kuihtuisi kehityksen mukana.>Äläkä luule, että omilla aivoilla ajattelu aina johtaa ateismiin. >"Se on ennakkoluuloisuutta ja pelkoakin.
Ateismi on ihmiselle ns. luonnollinen tila."
Kuinka? Tämä taitaa taas olla biologinen ihmiskäsitys, ei siis ainoa oikea. >Keiden sitten? Olisi mukavaa lukea artikkeli tai pari. Silloin tapahtuvat kuolemankokemukset --> tietoisuus ei ole aivoissa. Aivojen hapenpuuteteoria sekin on ajat sitten kuopattu.>Taas diagnooseja. Uusia luokitteluja. Annetaan nyt kaikille oma diagnoosinsa! > En oikein usko, että se kemiallinen käsittely on oikea ratkaisu näissä tapauksissa. Natsismia tuo on.>Taitaa olla selviö, että kiihkoilijat joutuvat pakkohoitoon, jos he ovat itselleen/ympäristölleen vaarallisia. Ei saa liata kaikkia uskovaisia ääritapausten takia.
- ttttt
Minulla on nyt ollut jonkin aikaa tasaava mielialalääkitys. Ei vuosia, mutta sen verran, että sivuoireet ovat kadonneet ja niitä odotettuja hyviä vaikutuksia on tullut jo aivan riittävästi.
Henkisyys ja henkiset kyvyt eivät ole itselläni minnekään kadonneet, pikemminkin ehkä muuttaneet muotoaan ja jopa lisääntyneet. Kai se johtuu siitä, että nyt ajatuksia pystyy jotenkuten hallitsemaan ja ohjailemaan. Enää ei tarvitse ajatella masennuksessa pakonomaisesti omaa surkeuttaan, maailman raskautta, elämän lyhyyttä ja kuolemaa, maailmankaikkeuden konemaisuutta jne jne. Ja maniavaiheessa pystyy vihdoin viimein keskittymään yhteen asiaan koko sillä energiamäärällä, mikä kehossa virtaa, eikä mielenkiinto siirry toiseen asiaan viiden sekunnin välein. Eikä se energiamäärä maniatilassa ole enää niin suuri, että lamauttaisi ajatuksenjuoksua kohotessaan niin ahdistavan suureksi.
En ole ikinä ollut varsinaisesti minkään sortin uskovainen. Toisinaan uskon johonkin persoonattomaan, lähinnä panteistiseen jumalvoimaan, mutta vaikka tavallaan välillä uskonkin siihen, niin sillä ei ikinä ole ollut minulle mitään merkitystä. Jumala on ollut melko lailla kuollut minulle :)
Kuitenkin, noin vuosi sitten kun kaksisuuntainen mielialahäiriö oli jo viitisen vuotta riehunut lääkitsemättömänä ja koko ajan pahentuvana, olin melko taipuvainen epäilemään milloin mitäkin demoneja masennuksen tuskani aiheuttajaksi. Kyllähän silloin melko riivattu olo on ollut, mutta vähän yli tuo epäily on minun kohdallani mennyt. Vastaavasti maniavaiheessa saadessani jonkun suuren inspiraation musiikinluomiseen olen ollut melko vakuuttunut, että olen saanut yhteyden johonkin suurempaan...
Nykyään tuommoinen hengellisyys on kadonnut. Ei enää demoneita, ei jumalvoimia taikka henkiä, jotka ovat ns. yksinkertainen ratkaisu jokaiseen vastoinkäymiseen ja onnenhetkeen. Nykyään minun hengellisyys on jotain enemmänkin filosofista metafyysistelyä, ja se on kyllä omalla tavallaan kaukana uskonnollisuudesta- m-ilian
Koetko itse olosi ja elämäsi paremmaksi nyt vai silloin kuin sairaus "riehui" vapaana lääkityksistä?
Utelen siksi, että haen takaa sitä optimi oloa minkä lääkityksen avulla voi EHKÄ saada aikaan. Se lienee todellista neulan kaivamista heinäsuovasta, mutta löytyy kai ponnistelujen jälkeeen, vai kuinka sinun mielstäsi on? - ttttt
m-ilian kirjoitti:
Koetko itse olosi ja elämäsi paremmaksi nyt vai silloin kuin sairaus "riehui" vapaana lääkityksistä?
Utelen siksi, että haen takaa sitä optimi oloa minkä lääkityksen avulla voi EHKÄ saada aikaan. Se lienee todellista neulan kaivamista heinäsuovasta, mutta löytyy kai ponnistelujen jälkeeen, vai kuinka sinun mielstäsi on?Kyllähän tuo on huomattavasti mukavampaa, kun voi elää tasaisempaa elämää ilman suuria ylilyöntejä (myös henkiset ylilyönnit mukaanlukien). Pakonomaiset ajatukset (toisessa vaiheessa kuolema ylipäätään, toisessa vaiheessa suuruudenhullut suunnitelmat) kuuluivat väistämättä elämään, nykyään kaikista "sairaimmat" ajatukset pysyvät loitolla ja ainakin pieni järjenhiven säilyy tyynnyttelemässä pahimmissakin vaiheissa. Eipä se hauskaa ollut, kun sitä herkästi alkoi tietyissä vaiheessa masennusta vainoharhaiseksi ja joutui suurinpiirtein harkitsemaan, että kutsuisiko papin paikalle demoneita pois manaamaan. Nykyään mieliala ei laske niin alas, että menisi touhu aivan psykoottiseksi, vaan osaa järjellä selittää itselleen, että masennus ja siitä seuraavat kurjat ajatukset johtuvat sairaudestani - ja kun järkeilee asian noin, niin voi henkisesti taistella ikävien ajatusten noidankehää vastaan. Positiivinen ajattelu, alkoholin käyttö kokonaan pois, kun masennus alkaa tulla, mahdollisimman paljon kavereiden kanssa oloa, lenkkeilyä, säännöllinen elämänrytmi jne. (paholaismaisia voimia epäillessä sitä herkästi sortui ajattelemaan, että minulla ei ole mitään mahdollisuutta parantaa itse olotilaani)
Toisaalta kaipaan maniavaiheen euforisia tunnetiloja, kun kokee itse olevansa jo vähintään puolijumala joka kykenee mihin vain. JOs itse ei kokenut oloaan jumalaiseksi, niin vähintään todellakin ajatteli, että joku jumalainen voima kumpusi minun kauttani. Varmaan verrattavissa esimerkiksi helluntailaisten kokemuksiin Pyhän Hengen läsnäolosta ja armolahjoista ym. Toisaalta tämmöiset kokemukset kuluttivat sitten nopeasti kaikki voimavarat loppuun ja tuloksena oli täysi fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen lamaantuneisuus. Ja monia päiviä, viikkojakin kestävä totaalinen "henkinen orgasmi" alkoi kyllä muutenkin jollain tasolla ottaa päähän. Eli olen kyllä erittäin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. - m-ilian
ttttt kirjoitti:
Kyllähän tuo on huomattavasti mukavampaa, kun voi elää tasaisempaa elämää ilman suuria ylilyöntejä (myös henkiset ylilyönnit mukaanlukien). Pakonomaiset ajatukset (toisessa vaiheessa kuolema ylipäätään, toisessa vaiheessa suuruudenhullut suunnitelmat) kuuluivat väistämättä elämään, nykyään kaikista "sairaimmat" ajatukset pysyvät loitolla ja ainakin pieni järjenhiven säilyy tyynnyttelemässä pahimmissakin vaiheissa. Eipä se hauskaa ollut, kun sitä herkästi alkoi tietyissä vaiheessa masennusta vainoharhaiseksi ja joutui suurinpiirtein harkitsemaan, että kutsuisiko papin paikalle demoneita pois manaamaan. Nykyään mieliala ei laske niin alas, että menisi touhu aivan psykoottiseksi, vaan osaa järjellä selittää itselleen, että masennus ja siitä seuraavat kurjat ajatukset johtuvat sairaudestani - ja kun järkeilee asian noin, niin voi henkisesti taistella ikävien ajatusten noidankehää vastaan. Positiivinen ajattelu, alkoholin käyttö kokonaan pois, kun masennus alkaa tulla, mahdollisimman paljon kavereiden kanssa oloa, lenkkeilyä, säännöllinen elämänrytmi jne. (paholaismaisia voimia epäillessä sitä herkästi sortui ajattelemaan, että minulla ei ole mitään mahdollisuutta parantaa itse olotilaani)
Toisaalta kaipaan maniavaiheen euforisia tunnetiloja, kun kokee itse olevansa jo vähintään puolijumala joka kykenee mihin vain. JOs itse ei kokenut oloaan jumalaiseksi, niin vähintään todellakin ajatteli, että joku jumalainen voima kumpusi minun kauttani. Varmaan verrattavissa esimerkiksi helluntailaisten kokemuksiin Pyhän Hengen läsnäolosta ja armolahjoista ym. Toisaalta tämmöiset kokemukset kuluttivat sitten nopeasti kaikki voimavarat loppuun ja tuloksena oli täysi fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen lamaantuneisuus. Ja monia päiviä, viikkojakin kestävä totaalinen "henkinen orgasmi" alkoi kyllä muutenkin jollain tasolla ottaa päähän. Eli olen kyllä erittäin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen....ja oiekanlainen lääkitys annostuksineen on paras apu kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivälle.
Mahtaakohan se mania vaiheiden euforia olla toisilla sitten niin houkutteleva tunne, että sen kaipauksessa jättää lääkkeet pois (>hoitovastainen, vai mikä sana se oli?)?
Vanha kaverini sairastui ko. sairauteen ja kämppiksenä katselin vierestä sitä touhua muutaman aikaa. Itselläni tunteet meni laidasta laitaan:
Kaveri pulppusi niin uskomatonta energiaa maniavaiheessa, että edes puheesta ei saanut kunnolla selvää. Itse hän nautti tuosta olotilastaan silmin nähden ja liiti menemään aivan 120%:lla viikon, kaksi.
Masennusvaihe sen sijaa...oi kauhu mitä menoa se oli. Mitenkään ei voinut auttaa vaan kaikki näytti kaatuvan päälle. Vainoharhoissaan hän haki myös joskus ajatuksia uskonnoista ja jumalista "turvakseen".
Toivon että hänellä menisi nykyään paremmin. Oli ihmisenä mielettömän mukava, mutta sairaana kyllä aivan eri persoona ja raskaskin sellainen.
Hienoa, että sinun kohdallasi hoito, lääkitys yms yhteensä toimii noin hyvin ja sinua tyydyttävästi :) - ttttt
ttttt kirjoitti:
Kyllähän tuo on huomattavasti mukavampaa, kun voi elää tasaisempaa elämää ilman suuria ylilyöntejä (myös henkiset ylilyönnit mukaanlukien). Pakonomaiset ajatukset (toisessa vaiheessa kuolema ylipäätään, toisessa vaiheessa suuruudenhullut suunnitelmat) kuuluivat väistämättä elämään, nykyään kaikista "sairaimmat" ajatukset pysyvät loitolla ja ainakin pieni järjenhiven säilyy tyynnyttelemässä pahimmissakin vaiheissa. Eipä se hauskaa ollut, kun sitä herkästi alkoi tietyissä vaiheessa masennusta vainoharhaiseksi ja joutui suurinpiirtein harkitsemaan, että kutsuisiko papin paikalle demoneita pois manaamaan. Nykyään mieliala ei laske niin alas, että menisi touhu aivan psykoottiseksi, vaan osaa järjellä selittää itselleen, että masennus ja siitä seuraavat kurjat ajatukset johtuvat sairaudestani - ja kun järkeilee asian noin, niin voi henkisesti taistella ikävien ajatusten noidankehää vastaan. Positiivinen ajattelu, alkoholin käyttö kokonaan pois, kun masennus alkaa tulla, mahdollisimman paljon kavereiden kanssa oloa, lenkkeilyä, säännöllinen elämänrytmi jne. (paholaismaisia voimia epäillessä sitä herkästi sortui ajattelemaan, että minulla ei ole mitään mahdollisuutta parantaa itse olotilaani)
Toisaalta kaipaan maniavaiheen euforisia tunnetiloja, kun kokee itse olevansa jo vähintään puolijumala joka kykenee mihin vain. JOs itse ei kokenut oloaan jumalaiseksi, niin vähintään todellakin ajatteli, että joku jumalainen voima kumpusi minun kauttani. Varmaan verrattavissa esimerkiksi helluntailaisten kokemuksiin Pyhän Hengen läsnäolosta ja armolahjoista ym. Toisaalta tämmöiset kokemukset kuluttivat sitten nopeasti kaikki voimavarat loppuun ja tuloksena oli täysi fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen lamaantuneisuus. Ja monia päiviä, viikkojakin kestävä totaalinen "henkinen orgasmi" alkoi kyllä muutenkin jollain tasolla ottaa päähän. Eli olen kyllä erittäin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen.Mielestäni on paljon tyydyttävämpää ajatella nykyään asiat monipuolisemmin. Olen aina ollut kiinnostunut filosofiasta, mutta tuntuu, että sairauteni riehuessa pahimmillaan mielenkiinto osittain tyrehtyi ja ajattelusta tuli vähän turhankin mustavalkoista, ja valmiisiin ajattelumalleihin kritiikittä ajautuminen oli paljon helpompaa. Nykyään sitä rakentaa itse maailmankuvaansa, joka muuttuu koko ajan, välillä melkein päinvastaisemmaksi kuin se aiemmin oli. Jumaluudet, henkivoimat ja muut periaatteessa puuttuvat maailmankuvastani, tai niillä on puhtaasti joku hatara psykologinen merkitys, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen maailman kanssa. On se mielekkäämpää kuin aiemmin, kun tuntui, että joku jumalolento kutsui ja vaati jonkinlaista huomiota. (vaikka olen ollut melkein tyylipuhdas ateisti ja pistänyt moiset jumalolennot silloinkin psykologian piikkiin). En kuitenkaan koskaan ole tehnyt mitään rituaaleja tai edes rukoillut minkään kutsuvan jumalolennon vuoksi, osaltaan varmaan sen takia, että vaikka niiden läsnäolo tuntui välillä hyvinkin konkreettiselta, niin en silti aivan sisimmässäni uskonut moisiin. On mukavaa, että ei tunne enää konkreettisesti jonkin sellaisen läsnäoloa, johon ei oikeasti ole koskaan uskonut
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614192Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653423Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541785Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251640Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2961417Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132923Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235855en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115822Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe17785