En tiedä onko ihan oikea palsta nyt mutta jonnekin piti kirjoittaa.
Mulle on nimittäin tässä n. vuoden aikana kehittynyt hieman nolo pelko, nimittäin pelko siitä etten kerkeä vessaan ja lasken alleni. En oikein tiedä onko kyseessä jokin psykologinen homma, josta johtuen ravattuani kaiken aikaa vessassa, on myös rakkoni pienentynyt ja siksi myös on koko ajan hätä. Saatan saada ihan mielettömiä ahdistus-/pelkotiloja ja lähteä etsimään vessaa. Tiedän varmasti jokaisen kaupunkini yleisen vessan ja pidän aina kolikoita taskussa. Joskus tuntuu jopa että alkaa itkettämään kun tajuan ettei vessaa ole lähellä ja on ihan hetken päästä tulossa housuun. Kuitenkaan näin ei ole koskaan käynyt (aina jaksan pidätellä sinne vessaan asti vaikka heilunkin kuin heinämies pää punaisena yrittäen pidätellä).
En kylläkään kotona käy kaiken aikaa vessassa. Tämä on ongelmana lähinnä julkisilla paikoilla. En tajua mistä tämä on lähtöisin sillä aiemmin oli melkeimpä toisinpäin.
Oletteko kuulleet vastaavasta aiemmin, ja luuletteko että olisi syytä käydä lääkärillä? Onko tähän edes apukeinoa? Tuntuu hieman nololta näin typerä ongelma, mutta se häiritsee nykyään jokapäiväistä elämää enemmän ja enemmän..
Mulle on nimittäin tässä n. vuoden aikana kehittynyt hieman nolo pelko, nimittäin pelko siitä etten kerkeä vessaan ja lasken alleni. En oikein tiedä onko kyseessä jokin psykologinen homma, josta johtuen ravattuani kaiken aikaa vessassa, on myös rakkoni pienentynyt ja siksi myös on koko ajan hätä. Saatan saada ihan mielettömiä ahdistus-/pelkotiloja ja lähteä etsimään vessaa. Tiedän varmasti jokaisen kaupunkini yleisen vessan ja pidän aina kolikoita taskussa. Joskus tuntuu jopa että alkaa itkettämään kun tajuan ettei vessaa ole lähellä ja on ihan hetken päästä tulossa housuun. Kuitenkaan näin ei ole koskaan käynyt (aina jaksan pidätellä sinne vessaan asti vaikka heilunkin kuin heinämies pää punaisena yrittäen pidätellä).
En kylläkään kotona käy kaiken aikaa vessassa. Tämä on ongelmana lähinnä julkisilla paikoilla. En tajua mistä tämä on lähtöisin sillä aiemmin oli melkeimpä toisinpäin.
Oletteko kuulleet vastaavasta aiemmin, ja luuletteko että olisi syytä käydä lääkärillä? Onko tähän edes apukeinoa? Tuntuu hieman nololta näin typerä ongelma, mutta se häiritsee nykyään jokapäiväistä elämää enemmän ja enemmän..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla ei ole aivan samaa tilannetta kuin sinulla, en pelkää laskevani alleni. Mutta jos olen tilanteessa etten pääse vessaan milloin haluan niin pissattaa koko ajan. töissä kiirepäivinä, pitkillä bussi/junamatkoilla (inhoan ahtaita vessoja)yms tilanteissa mietin vain pissahätää taukoomatta.
Kotona saatan olla tuntikausia käymättä vessassa, mutta julkisilla paikoilla....
Hetken päästä huomaat ettet laskekaan allesi joka askeleella ja että näytät vähän hölmöltä.
Sinulla voi vaikka osittain olla laktoosi-intoleranssia.
Käytä vain laktoosittomia tuotteita. Tuossa tilanteessa voi, vaikka pieni aspiriinipilleri entero vatsaystävällinen auttaa myös psykosomaattisiin oireisiin, älä ole liian pitkään syömättä, etteivät pelkotilat lisäänny, verensokerin laskiessa. Äläkä käytä kofeiinipitoisia aineita kuten kahvia se pahentaa jännitystä ja pelkotiloja. Lekurilta saa myös jotain vatsahermoja rauhoittavaa. Kyllä se siitä helpottaa.
Luitko edes, mikä alkuperäisellä asiana. Etpä tainnut. Tai sitten olet kyllä tyhmä.
Vatsahermoja rauhoittavaa ja aspiriineja. Heh heh!
Kun et ymmärtänyt asian ydintä, ja eikä sinulla ole mitään apua tarjottavana.
vähän samankaltainen ongelma; julkisilla paikoilla ja muisaa paikoissa missä ei välttämättä ole vessaa ihan vieressä tulee kauhea paniikki että tulee iso hätä housuun. Ongelma on itselläni todennäköisesti psykologinen koska kotona ei ole ongelmaa koska tiedän että vessa on lähellä. Mutta jos lähden pois kotoa niin tulee kauhea ahdistus jos tiedän että vessaa ei ole lähellä, ja maha menee sen seurauksena sekaisin joka pahentaa tätä noidankehää. En uskalla enää lähteä minnekkään ellen tiedä että varma pääsy vessaan on taattu. Kerran jo käynyt vahinko joka oli niin nolo ja traumatisoiva kokemus että tuskin koskaan selviän siitä.
Todennäköisesti liittyy masennukseen johon olen alkanut hakea hoitoa. Toivottavasti auttaa. Kannattaa sinunkin käydä juttelemassa lääkärin kanssa ja ottaa selvää olisiko esim jostain masennuslääkkeistä apua.