Ahdistaa suunnattomasti... apua? =)

Silent_Jill

Tämä vaikutti parhaalta 'keskustelualueelta' kirjoittaa tästä asiasta.. pakko kirjoittaa koska on niin epämukava olo...

No, aluksi jotain tietoa minusta; olen 22-v. ja siis naispuolinen henkilö, oikeastaan koko ikäni olen kärsinyt perheväkivallan aiheuttamasta paniikkihäiriöstä ja masennuksesta. Olen aiheuttanut itselleni väkivaltaa ja välillä itsemurha on käynyt mielessä. Lukion sain käytyä mutta sen jälkeen olen lähinnä haahuillut paikasta toiseen. Kaksi kertaa olen seurustellut,tytön ja pojan kanssa, molemmat olivat aika fiaskoja. Kumpikaan ei ole osa elämääni enää enkä haluaisikaan heidän olevan.

Sitten yhtäkkiä tapasin minua 8 vuotta vanhemman miehen (chatissa =). Pidän todella tästä miehestä, hän arvostaa minua ja nautin hänen seurastaan ja persoonastaan suunnattomasti, kun aikasemmissa suhteissani olin lähinnä räsymattona. Miehellä on ex-vaimonsa kanssa 2 alle 10-vuotiasta lasta, toinen biologinen ja toinen 'puolikas'. Tiedän että en tule ikinä olemaan tärkein asia miehelle, koska lapset tulevat ensin, ja se on ok vaikka toisaalta ajattelen että taas osuin suhteeseen jossa en ole kumppanilleni Se Tärkein.. mutta sille en voi mitään.

Mies ei kykene saamaan lapsia, joten vaikka olisimme vuosia yhdessä, en voi olla kuitenkaan ajattelematta että en ole exän ja hänen lapsiensa arvoinen koska en voi ikinä olla miehen lapsen/lasten äiti.. Olen ulkopuolinen. Aina.

On käynyt mielessä että jos miehen pitäisi valita esim. viettääkö joulun minun vai exän ja lasten kanssa niin tietenkään hän ei voi valita minua.. Paniikkihäiriöni sain lääkityksellä kuriin ja tämä vuosi on mennyt aika hyvin mutta ne ovat taas palanneet. Alan epäilemään kaikkea itsessäni ja olen kyllästynyt olemaan hajalla koko ajan. Mutta en halua pilata tätä arvokasta suhdetta omalla epävarmuudellani...

Olisiko jollakin neuvoja??

8

1286

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sinisiipi.

      Kirjoittelit, että paniikkihäiriö pysynyt lääkityksellä kurissa. Toivottavasti käyt säännöllisesti tuon lisäksi terapiassa, jos et, niin suosittelisin, että pääsisit enemmän tasapainoon itsesi kanssa. Mitä enemmän YRITÄT olla tasapainoinen ja ripustaudut tuohon ihmissuhteeseen, sen enemmän lukkoon menet. Kasaat näin itsellesi melkoisia paineita ja yrität miellyttää kumppaniasi, jotta saisit hyväksyntää. Paras suhde olisi sellainen, jossa sielusi LEPÄÄ, saat olla levossa, oma itsesi heikkouksinesi.Mutta tuo tasapainoon pääseminen on yleensä vuosien prosessi. Voimia sinulle matkalle ja viisautta valintoihisi! Itselläni auttoi uskoontulo, eli tajusin, mitä on armo, ja että Jeesuksella on voima ja valta parantaa ja vapauttaa erilaisista kahleista. Hän on luvannut antaa meille rauhan.

    • ymmärrän

      Valitettavasti toi uusperhe elämä on juuri tuota kuvaamaasi elämää. Eli lapset ei ole sinun ja sinä tunnet siitä epävarmuutta. Se tunne ei koskaan tule muuttumaan, sen kanssa vain oppii elämään.Tunne on inhottava, ihminen luonnostaan haluaa luoda perheen ja perhe on ydinperhe jossa lapset ovat samaa verta vanhempien kanssa. Se on luojan luoma tunne jota emme pysty muuttamaan mutta elää voi asian kanssa, toiset helposti ja toiset taas vaikeammin. Meitä ihmisiä on niin monenlaisia hyväksymään näitä asioita uusperheistä, toiset elää onnellista elämää jakaen omat ja toisen lapset ja taas toiset ei pysty samaan. Yhtä monta mielipidettä löytyy kun on ihmisiäkin. Kuka sitten on tarpeeksi viisas sanomaan mikä on oikea ja mikä väärä? Jokaisella meistä on oma näkemys...Mutta kaikesta tästä sekavasta vastauksesta huolimatta toivotan sinulle jaksamista ja iloista kesän jatkoa!

    • ihan mitä kysyit:)

      Mutta kommentoinpa kuitenkin, että aika omituiselta uusperheeltä kuulostaa jos mies viettää joulua exänsä kanssa?? Miksi he sitten edes erosivat jos haluavat vielä olla perheenä? Olen itse naimisissa miehen kanssa jolla lapsia edellisestä liitosta, ja kyllä mies viettää joulut ihan tämän uuden perheen kanssa, lapsilla tai ilman.

      Henk koht pysyisin kaukana miehestä joka ilmoittaa että lapset ovat se kaikkein tärkein. Tottakai lapset ovat tärkeitä, mutta lopultakin miehelläkin, vain lainassa. Ja jos puoliso ei ole niin tärkeä, niin miksi sitten vaihtaa? Lapset ja puoliso ovat erillä tavalla tärkeitä eivätkä paini samassa sarjassa. Jos mies kohottaa esim tyttärensä puolison asemaan niin sääliksi käy tytärtäkin, ei kovin tervettä siitä tule. Jos aina lapset saavat päättää ja uudelle puolisolle näytetään paikkansa jopa lastenkin nähden niin aika terve malli jää lapsille perheestä...lasten koti on kuitenkin se aikuisten parisuhde. Sen eteen kannattaa tehdä kaikkensa, niin lapsillakin on hyvä olla. Kyllä ne lapsetkin hoituu siinä sitten!

    • vaikea laji

      "Tiedän että en tule ikinä olemaan tärkein asia miehelle, koska lapset tulevat ensin."

      Pienet lapset tulee joissain asioissa aina ensin, mutta lasten varttuessa niiden prorisointi myös (normaalisti) vähenee. On tietysti tapauksia sarjassamme "lapseni on elämäni, mitä vain isin pikkuprinsessalle", mutta nämä oireet ovat suhteellisen näkyviä jo alussa ja niiden ilmetessä kannattaa ottaa jalat alleen. Jos mies todella sinua rakastaa ja arvostaa niin kuin asiaan kuuluu, niin hän keksii keinot saada sinut tuntemaan, että sinä olet hänen elämänsä tärkein aikuinen ihminen ja elämänkumppani, joka pystyy hänelle tarjoamaan ihan erilaista onnea kuin lapset.

      "On käynyt mielessä että jos miehen pitäisi valita esim. viettääkö joulun minun vai exän ja lasten kanssa niin tietenkään hän ei voi valita minua."

      Anteeksi nyt, mutta siis mitä helvettiä?!? Asia on niin, että TIETENKIN hän viettää joulut yms. sinun kanssasi, jos sinä hänen elämänkumppaninsa olet. Varmasti haluaa viettää joulua myös lasten kanssa, mutta silloinhan lapset tulevat isän luokse eikä niin että isä menee exän ja lasten luokse. Jos tällaista alkaa tapahtua, niin juokse nainen, juokse niin kovaa kuin kintuista lähtee.

      "Mies ei kykene saamaan lapsia, joten vaikka olisimme vuosia yhdessä, en voi olla kuitenkaan ajattelematta että en ole exän ja hänen lapsiensa arvoinen koska en voi ikinä olla miehen lapsen/lasten äiti.. Olen ulkopuolinen. Aina."

      Mielestäni kukaan ei voi elää niin, että tuntee olevansa aina ulkopuolinen. Jos mies ei enää pysty saamaan lapsia, kannattaa sinun tarkkaan miettiä, mitä itse haluat. Haluatko olla äiti vai riittääkö parisuhde ja perhe, johon kuuluu miehen lapset? Muista, että hänen olemassaolevien lasten äitiä sinusta ei ikinä tule. Kysymys kuuluu, mitä sinä arvotat elämässä ja mikä sinulle on tärkeintä? Sen mukaan sinun täytyy asiaa katsastella ja uskaltaa myös tehdä päätös suuntaan tai toiseen. Btw, ja varmasti olet exän arvoinen ja enemmänkin: hänhän on exästään eronnut ja sinun kanssasi, eikö!

      Itse painiskelen myös näiden uusperheongelmien kanssa. Välillä tuntuu samalta kuin sinusta, että olen ulkopuolinen eikä minulla ole paikkaa. Itseäni helpottaa kuitenkin ajatus siitä, että jonain päivänä minulla ja miehelläni on yhteinen lapsi eli yhteinen perhe, johon kuuluvat myös mieheni lapset edellisestä liitosta.

    • Rebekka

      En tiedä millä saada sinut uskomaan, mutta tuossa jutussa on paljon sellaista, mikä ei kuulosta hyvältä.

      Jo se, että kyseenalaistat paikkasi tuossa miehen uusperheessä kertoo, että sun ei ole hyvä olla siinä.

      Olet nuori ja sulla on rankka tausta. Jos olisit oma tyttäreni, tuntuisi pahalta, että saisit kaksi noin isoa lapsipuolta. Niiden kanssa tulee varmasti ogelmia, (jos ei muuta niin koet että he ovat miehelle tärkeämmät kuin sinä) ja sinä et tarvitse lisää ongelmia, jotka ovat syntyneet ilman sun osuutta asiaan.

      Tarvitsisit jonkun joka olisi selvästi sua varten.

    • miksi ihmeessä

      lapset ei voisi olla joka toinen joulu teillä ja joka toinen äidillään? (meillä näin) vietetään joulua esim niin et joka toinen ex:äl ja joka toinen minun ja mieheni kanssa.

      ex on sitten ex aina jos vaikka hyvätkin välit olisi. SINÄ olet nykyinen ihminen miehesi kanssa ollessasi. (joten hänen pitäisi olla SINUN ja lasten kanssa).

      TOKI sinulla voisi olla (pakko ajatuksia menneisyydestäsi riippuen ikävä menneisyys voi noita auheuttaa).

      myös keskustele miehesi kanssa tärkeydestäsi hänelle ja hänen sinulle kerro ajatuksistasin jne..

      vaikeeta on uusperhe elämä mutta siitä se lutviutuu jos toinen kunnioittaa sinua..

      ja SINÄ olet se ykkös nainen miehellesi nyt koska exästä eronnut.. (tai pitäisi olla) VAIKKA ex lasten äiti silti ex..

      • Rebekka

        ...jossei se ole heti mennyt miehellesi kaaliin, älä käytä ainutkertaista elämääsi siihen, että opetat häntä että sinä olet se ykkösnainen ja miten hänen tulisi suhtautua lapsiinsa. Väsytät itsesi.
        Ja olet hemmetin alakynnessä mitään sellaista opettamaan, koska olet noin nuori ja lapseton.


      • Silent_Jill
        Rebekka kirjoitti:

        ...jossei se ole heti mennyt miehellesi kaaliin, älä käytä ainutkertaista elämääsi siihen, että opetat häntä että sinä olet se ykkösnainen ja miten hänen tulisi suhtautua lapsiinsa. Väsytät itsesi.
        Ja olet hemmetin alakynnessä mitään sellaista opettamaan, koska olet noin nuori ja lapseton.

        Siitä on jonkin aikaa kun tuon kirjoituksen tänne pistin ja nyt asiat ovat paljon paremmin.. Olin epävarma tästä suhteesta lähinnä kai menneiden kokemuksien takia.
        Mitä enemmän olemme viettäneet aikaa yhdessä, olen huomannut että poikaystäväni arvostaa minua. Viihdymme yhdessä, eikä exä mitenkään kummittele taustalla, ainakaan niin että kumppanini ikävöisi häntä. Päinvastoin.. Kumppanini haluaisi molempien lapsensa huoltajuuden, mutta ei voi sitä saada koska toinen ei ole hänen biologinen lapsensa, eikä hän halua erottaa lapsia toisistaan. Lasten äiti on mies- ja aggressio-ongelmineen ja masennuksineen jopa minunkin mielestä haitaksi lasten elämässä ja lapset tuntuvat pelkäävän häntä. Nainen myös häiriköi kumppaniani ja odotetusti vihaa minua yli kaiken. Esim. jos hän soittaa kumppanilleni lasten asioissa ja minä olen paikalla, hän lyö luurin korvaan. Mutta se on hänen ongelmansa =)
        Kuitenki kaikesta näistä negatiivisista puolista huolimatta olen helpottunut, että pelkoni ovat lientyneet, Nyt ainoa huoli on lapsista ja siitä miten kumppanini kestää henkisesti tulevat lastensuojeluvalvojalla käynnit.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      262
      4320
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3524
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      157
      1841
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1726
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      299
      1452
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      974
    7. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      879
    8. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      866
    9. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      858
    Aihe