Tällästä meillä täällä...

Kylmä Tila

Oon nyt muuttamassa mun poikaystäväni kanssa yhteen, ollaan oltu yhdessä 8kk. Molemmista tää tuntuu hyvältä mutta mun perheeni ei oikein voi hyväksyä mun tapaani elää. Olen nyt 21v ja poikaystävä on samanikäinen. Muutin pois kotoa 18-vuotiaana kun äiti myi perheen omakotitalon ja muutti kaksoisveljeni kans kerrostaloon. Mä en ollu sinne tervetullut joten mut häädettiin pois kotoa. Nyt äiti on häätämässä tätä mun veljeä pois kotoa, ja mielestäni veljen olisi jo ihan aiheellistakin itsenäistyä.

Minulla on isosisko, isoveli ja nuorempi kaksoisveli. Isoveljeen ei tule pidettyä yhteyttä koska välit on sieltä suunnalta katkolla. Myöskään raivoisaan alkoholisti-isääni en pidä yhteyttä, koska pelkään sitä ihmistä. Äitini ei ole päässyt yli isästäni vaikka heidän erostaan on jo n. kymmenen vuotta.

Vieläkin äiti jaksaa sitä ihmistä haukkua meille lapsille. Varsinkin meille nuorimmaisille. En enää oikein jaksaisi kuunnella enkä haukkua kyseistä ihmistä. Välit on menneet lopullisesti, ei isäni koskaan ole osannut olla minulle isä eikä hän ole hyvinvoinnistani välittänyt koskaan. Tahtoisin vain unohtaa koko ihmisen koska en haluaisi elämääni kuluttavia ihmissuhteita. Isäni on vain kelvoton ja on ollut sellainen eikä muutu.

Kuitenkaan äiti ei anna minun unohtaa, vaan jaksaa aina kerta toisensa jälkeen muistuttaa kuinka huono isä minulla on ja on ollut. Samalla hän tuo esille aina sen kuinka hän on meidän lasten takia uhrautunut. Mustamaalaamalla muita hän voi itse näyttää paremmalta ihmiseltä kuin mitä on.

Kuitenkin päällimmäisenä muistona minulla on lapsuudesta se muisto kuinka jokapäivä tuntui ettei kukaan välitä eikä ketään kiinnosta mitä teen, miten menee tai miten tulen tulevaisuudessa pärjäämään. Äiti oli aina töissä ja jos oli kotona, niin huusi meille, etenkin minulle. Olen aina ollut perheen mustalammas.

Sisarukseni ja äitini pompottelevat minua miten sattuu, he luulevat että se on ihan ok, että näin saa toimia. Jos sanon vastaan ja kerron miltä tuntuu, ei minua kukaan kuuntele. Olen aina väärässä ja olen aina ollut. Minulle vittuilaan tyyliin "ootko saanu traumoja", "haasta meidät oikeuteen", "mee isälles itkemään", tai sitten löydetään se syy AINA minusta tai olen jollain tapaa huono tai paha ihminen. Ollessani ala-asteella kiusattuna, äiti käänsi kiusaamisen aina minun syykseni: "kun olet tuollainen niin sinulla ei ole kavereita jne" ja hän tekee sitä vieläkin.

Työnantajani on rikkonut työehtosopimusta. Kerroin tästä äidilleni. Sanoin mitä on tapahtunut ja mitä työehtosopimuksessa lukee, niin sain sitten vain syyni niskaani että olen itse asian aiheuttanut. Ehkä osasyy on minussa mutta ei tämä tilanne ole helppo minullekaan enkä ainakaan halua mitään moitteita vaan tukea, varsinkin jos riitautan tämän asian. Sitä en sitten tiedä voinko saada omalta alalta töitä enää ikinä, tai duunia ylipäätään.

Kaksoiseljeni käänsi lapsena aina kaiken minun syykseni ja tekee sitä vieläkin. Viimeksi hän suuttui minulle kun en lähtenyt häntä kuskaamaan ilmaiseksi pitkin kyliä. Minulla on oma auto ja hänen autonsa on rikki. Hän sanoi puhelimessa: "palataan asiaan sit ku sulla ei oo menkkoja" ja löi luurin korvaan. Seuraavana päivänä sain vittuilua mesen kautta.

Tänään siskoni kävi katselemassa uutta kotiamme. Siellä oli vielä kaikki keskeneräistä ja hän arvosteli melkein kaikkea mitä näki ja katsoi nenänvartta pitkin. Siinä asunnossa ei kai ollut mitää hyvää hänen mielestään. Koska minä ja poikaystäväni olemme asuneet pois lapsuudenkodeistamme jo jonkin aikaa, meillä on molemmilla kaikkea kodinkalusteita kaksinkappalein. Eli sohvaa, ruokapöytää, kahvinkeitintä yms. Siskoni kysyi tänään että aionko antaa oman mikroaaltouunini veljelleni koska otamme uuteen kotiin poikaystäni mikron. Sanoin mitä ajattelen veljeni tavasta käyttää minua hyväkseen mutta siskoni puolusteli veljeämme.
Isosiskoni on aina ollut isäntyttö ja osaa käyttää ihmisiä omiin tarpeisiinsa. Hän vehkeilee aina isän tai äidin tai jonkun muun kanssa, riippuen siitä kenestä on hänelle hyötyä.

Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen ymmärtänyt kuinka mätä tämä perhe on. Tajusin sen kun otin hieman etäisyyttä heihin kun äitini haukkui minut pystyyn uutena vuotena. Kun olin jonkin aikaa ihan omissa oloissani ja pohdin asioita ja katsoin niitä välimatkan päästä, alkoi asiat selkenemään. Tässä perheessä ei ole tapana puhaltaa yhteen hiileen tai vetää yhtä köyttä vaan kaikki puukottavat toisiaan selkään minkä kerkeävät ja juonivat jtn toistensa selän takana. Sanoin tästä sisarelleni kun hän soitti minulle ja valitti käytöstäni: en enää käynyt äidin luona, eikä poikaystäväni ollut avannut äidilleni ovea kun tämä oli tullut käymään( poikaystävä oli silloin nukkumassa ja minä pois kotoa). Siinä samassa sisareni kuittasi kaiken sanomalla "ihmiset on susia toisilleen". Eli kaikki pitäisi vain niellä ja hyväksyä.

En vain ole enää halunnut enkä halua käydä katsomassa perheenjäseniäni koska: 1. Saan osakseni vittuilua, mökötystä, päänaukomista tai syyttelyä 2.Tajusin millainen mätä-perhe tämä on. 3. He eivät voi hyväksyä poikaystävääni

Syy miksi he eivät poikaystävääni voi hyväksyä, on minulle hieman hämärän peitossa. Onko syynä ulkonäkö (en pidä ns."mallipojista" vaan rokkareista), se että poikaystäväni oli useamman kuukauden työtön seurustelumme alkuvaiheessa vai mikä on?

Veljeni sanoi kerran minulle suoraan ettei ole koskaan poikaystävästäni pitänyt ja he ovat tienneet toisensa jo kauan ennenkuin me 2 tapasimme. Viime juhannuksena siskoni kutsui äitini, veljeni ja miehensä siskon perheineen mökille iltaa istumaan. Minä en saanut kutsua koska siskoni ei pidä poikaystävästäni.

Vituttaa kun nämä ihmiset tulevat minulle neuvomaan mitä minun pitäisi tehdä ja kohtelevat aivan kuin olisin joku 5-vuotias lapsi. En osaa heidän mielestään ajatella mitään asiaa itse ja omilla aivoillani. Jos jossain asiassa onnistun, se ei merkitse mitään. Vain huonot asiat nähdään. Se on epäreilua ja todella kummallista.

Laittakaa toki kommenttia kehiin :)

13

2090

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • fmgkbirnwh

      Huh huh, miltä tuo juttu kuulosti. Olen pahoillani puolestasi, kun tilanteesi ei tosiaankaan kuulosta kivalta. Asioissa on kuitenkin aina 2 eri puolta ja on vaikea ottaa kantaa kun en ole kuullut muiden perheenjäseniesi näkemystä kaikesta tuosta. Heillähän voi olla aivan erilainen mielipide.

      Mutta kommentoinpa nyt kuitenkin. Minusta (huom. tämä on vain minu henk.koht. mielipiteeni) perheesi jäsenet kuulostavat kypsymättömiltä ja narsistisilta eikä heillä tunnu olevan minkäänlaista empatiakykyä. Itse en haluaisi olla yhteydessä tuollaisiin ihmisiin enempää kuin on pakko. En kannata välien poikki lyömistä, mutta ottaisin samassa tilanteessa itse etäisyyttä tuollaisiin ihmisiin. Olisin kohtelias ja viileä kun tavataan mutta koittaisin etupäässä elää omaa elämääni ja löytää siihen läheisiä jotka välittävät minusta sellaisena kuin olen.

      Toinen tapa on kohdella heitä kuin itse haluaisi tulla kohdelluksi (vanha tuttu ohje, mikähän sen ison kirjan nimi olikaan...?) Eli olisin heille ystävällinen ja koittaisin aidosti välittää heistä ja heidän tunteistaan sekä kannustaa heitä pyrkimyksissään. Tää liittyy sellaiseen totuuteen että toisia ihmisiä ei voi muuttaa mutta jos muuttaa omaa käytöstä voi saada aikaan myös toisten käytöksessä. Olen itse saanut omassa parisuhteessa hyviä tuloksia ko. tavalla. En halunnut suhteen loppuvan vaikeisiin aikoihin ja niinpä muutin omaa suhtautumista kun toisen virheistä nalkuttaminen ei tehonnut ollenkaan. NO, puolisohan rupesi muuttamaan omaakin käytöstään heti ja suhteemme kukoistaa edelleen.

      Siinä lyhyesti ajatuksiani joita kirjoituksesi herätti. Toivon kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi sekä perheellesi!

    • veera..

      Inhottavaa kun perheeseen ei voi luottaa. Olen pahoillani että perheesi on kohdellut sinua noin. Sisaruksesi ovat ottaneet esimerkkiä äidiltä. En todellakaan ymmärrä miten äiti voi käyttäytytä noin, mutta vaikuttaa kovin katkeroituneelta. Mutta on totta mitä edellinen kirjoittaja sanoi. Ei asia parane sillä että huutaa takaisin ja vastaa samalla mitalla ja kinastelee loputtomiin. Jos itse osoittaa ensin rakkautta toiselle ja auttaa joissain asioissa jne. niin ei toinen voi jatkaa kovinkaan pitkään haukkumalla sinua. He alkavat kunnioittaa sinua. Mutta jos nyt haluat pesäeron niin katkaise yhteys kokonaan, vaihda puhelinnumerosi...Elä omaa elämääsi. Ei sun tarvitse kuunnella kaikenlaista koko ikääsi. Et varmastikaan ole mikään nolla ja olen varma että sinulla on kykyjä.

    • erään miehen,

      jolla on aika lailla samanlainen tausta kuin sinullakin. Hän on perheen syntipukki ja rahanahneen perheen ns.epäonnistunut luuseri- siis tämän perheen mittakaavassa. Ja lisäksi myöskin koulukiusattu.

      Ja ihanampaa ihmistä en ole koskaan tavannut. Empaattinen, lämmin, fiksu jne. Mutta rakkautta hän ei tule koskaan perheen puolesta saamaan. Muutenkin siinä perheessä raha=rakkaus.

      Etäisyyden otto on kaikkein järkevintä. Perheesi on käyttäytynyt sinua kohtaan väärin eikä sinun tarvitse tuollaista käytöstä sulattaa.

    • moisten pöhköjen kanssa?

      En ymmärrä. Oletko masokisti?

    • oot hiffannut olennaisen,

      eli ooot alkanut ottaa etäisyyttä perheeseesi. Jatka samaan malliin, anna niiden jatkaa omaa hölmöilyään.Ne eivät vanhetessaan muutu, pahenevat vain.
      Tsemppiä sulle ja rokkaripoikaystävällesi. Kyllä te klaaraatte.

      • Kylmä Tila

        Kiitos kaikille viesteistänne. Ihan positiivisia ohjeita ja viestejä oli tullut, kiitos niistä. Olenkin alkanut käyttäytyä perhettäni kohtaan viileästi sen jälkeen kun asioiden oikea laita selkeni. Hyvin harvoin tekee mieli mennä kylään ja he harvoin käyvät minulla kylässä (minun onnekseni) eli mikään pakko ei ole olla tekemisissä muuta kuin se mitä on välttämätöntä.

        Ja millään tapaa en tule koskaan heiltä minkäänlaista kunnioitusta tai arvostusta saamaan. En ikinä, vaikka mitä tekisin. Mutta mitä vähemmän olen heidän kanssaan, sitä vähemmän heitä tarvitsen. Minulla on poikasystävä joka välittää minusta aidosti ja pitää tärkeänä ja josta minä välitän ja pidän tärkeänä.

        Nimimerkit "fmgkbirnwh" ja veera.. kirjoittivat, että minun kannattaisi käyttäytyä heitä kohtaan niinkuin tahtoisin heidän käyttäytyvän minua kohtaan. Sitä on kokeiltu, kehnoin tuloksin. Mutta kaunis ajatustan se on.

        Ja kuten veera.. vielä totesi, sisarukset ovat ottaneet mallia äidistä. Se pitää paikkansa ja on erikoista, miten minä sitten pystyn edes jonkinlaiseen empatiaan ja välittämiseen. Toisaalta olen ajoittan myös hieman vihamielinen joitain ihmisiä kohtaan. Syynä on kai lapsuuden välinpitämätön kohtelu ja koulukiusaaminen.

        Tuossa joku kysyi olenko masokisti? :D Voin vastata että ei, en ole masokisti...:D En muutenkaan ole ikävien ihmisten kanssa tekemisissä enempää kuin on pakko.


      • kaikki tämä
        Kylmä Tila kirjoitti:

        Kiitos kaikille viesteistänne. Ihan positiivisia ohjeita ja viestejä oli tullut, kiitos niistä. Olenkin alkanut käyttäytyä perhettäni kohtaan viileästi sen jälkeen kun asioiden oikea laita selkeni. Hyvin harvoin tekee mieli mennä kylään ja he harvoin käyvät minulla kylässä (minun onnekseni) eli mikään pakko ei ole olla tekemisissä muuta kuin se mitä on välttämätöntä.

        Ja millään tapaa en tule koskaan heiltä minkäänlaista kunnioitusta tai arvostusta saamaan. En ikinä, vaikka mitä tekisin. Mutta mitä vähemmän olen heidän kanssaan, sitä vähemmän heitä tarvitsen. Minulla on poikasystävä joka välittää minusta aidosti ja pitää tärkeänä ja josta minä välitän ja pidän tärkeänä.

        Nimimerkit "fmgkbirnwh" ja veera.. kirjoittivat, että minun kannattaisi käyttäytyä heitä kohtaan niinkuin tahtoisin heidän käyttäytyvän minua kohtaan. Sitä on kokeiltu, kehnoin tuloksin. Mutta kaunis ajatustan se on.

        Ja kuten veera.. vielä totesi, sisarukset ovat ottaneet mallia äidistä. Se pitää paikkansa ja on erikoista, miten minä sitten pystyn edes jonkinlaiseen empatiaan ja välittämiseen. Toisaalta olen ajoittan myös hieman vihamielinen joitain ihmisiä kohtaan. Syynä on kai lapsuuden välinpitämätön kohtelu ja koulukiusaaminen.

        Tuossa joku kysyi olenko masokisti? :D Voin vastata että ei, en ole masokisti...:D En muutenkaan ole ikävien ihmisten kanssa tekemisissä enempää kuin on pakko.

        kun sinulla on omia lapsia, älä toista kaavaa vaan katkaise se omalta kohdaltasi.

        Ja muista aina että ihminen on eletyn elämänsä summa, jollei ole aivoja annettu niin paha niitä on käyttää. Äitisi ilmeisesti saanut tuollaisen kasvatuksen ja toistaa sitä kaavaa. Tai sitten on jossain mennyt pahasti pieleen. Jokainen toteuttaa tässä elämässä vain omaa elämäänsä ja on vastuussa siitä korkeammalle taholle. Tee kuten omatuntosi sanoo ja elä omaa elämääsi, vastaat teoistasi muille kuin tämän maailman ihmisille. Tsemppiä elämääsi, Enkelit kanssasi!


      • itse tekisin näin
        kaikki tämä kirjoitti:

        kun sinulla on omia lapsia, älä toista kaavaa vaan katkaise se omalta kohdaltasi.

        Ja muista aina että ihminen on eletyn elämänsä summa, jollei ole aivoja annettu niin paha niitä on käyttää. Äitisi ilmeisesti saanut tuollaisen kasvatuksen ja toistaa sitä kaavaa. Tai sitten on jossain mennyt pahasti pieleen. Jokainen toteuttaa tässä elämässä vain omaa elämäänsä ja on vastuussa siitä korkeammalle taholle. Tee kuten omatuntosi sanoo ja elä omaa elämääsi, vastaat teoistasi muille kuin tämän maailman ihmisille. Tsemppiä elämääsi, Enkelit kanssasi!

        Pitäisin viileät ja etäiset välit. En ehdota täydellistä suhteiden katkaisemista. Elä omaa elämääsi, älä välitä heistä tai heidän puheistaan.

        Olet vielä nuori, vaikka oletkin asunut omillasi jo pitemmän aikaa. Ehkä kuitenkin kaipaat vielä jonkinlaista kannustamista ja välittämistä kotoa päin. Ehkä olet vielä epävarma miten pärjäät yksin. Nyt olet muuttamassa poikaystäväsi kanssa yhteen. Toivottavasti saat varmuutta todella elää itsenäisesti, ilman minkäänlaisia siteitä kotiin.

        Itse olen asunut yksin kolme vuotta. Kotona käyn parikin kertaa kuukaudessa. Ehkä pitäisi harventaa käyntejä...


      • voi nääs
        Kylmä Tila kirjoitti:

        Kiitos kaikille viesteistänne. Ihan positiivisia ohjeita ja viestejä oli tullut, kiitos niistä. Olenkin alkanut käyttäytyä perhettäni kohtaan viileästi sen jälkeen kun asioiden oikea laita selkeni. Hyvin harvoin tekee mieli mennä kylään ja he harvoin käyvät minulla kylässä (minun onnekseni) eli mikään pakko ei ole olla tekemisissä muuta kuin se mitä on välttämätöntä.

        Ja millään tapaa en tule koskaan heiltä minkäänlaista kunnioitusta tai arvostusta saamaan. En ikinä, vaikka mitä tekisin. Mutta mitä vähemmän olen heidän kanssaan, sitä vähemmän heitä tarvitsen. Minulla on poikasystävä joka välittää minusta aidosti ja pitää tärkeänä ja josta minä välitän ja pidän tärkeänä.

        Nimimerkit "fmgkbirnwh" ja veera.. kirjoittivat, että minun kannattaisi käyttäytyä heitä kohtaan niinkuin tahtoisin heidän käyttäytyvän minua kohtaan. Sitä on kokeiltu, kehnoin tuloksin. Mutta kaunis ajatustan se on.

        Ja kuten veera.. vielä totesi, sisarukset ovat ottaneet mallia äidistä. Se pitää paikkansa ja on erikoista, miten minä sitten pystyn edes jonkinlaiseen empatiaan ja välittämiseen. Toisaalta olen ajoittan myös hieman vihamielinen joitain ihmisiä kohtaan. Syynä on kai lapsuuden välinpitämätön kohtelu ja koulukiusaaminen.

        Tuossa joku kysyi olenko masokisti? :D Voin vastata että ei, en ole masokisti...:D En muutenkaan ole ikävien ihmisten kanssa tekemisissä enempää kuin on pakko.

        olet alkanut käyttäytyä viileästi.. et kyllä osoittanut itsekään omaavasi mitenkään arvostavi tai ymmärtäviä ajatuksia perheestäsi. Eli ei ole omena kauas puusta pudonnut.
        Sanoit että suhtaudut toisinaan vihamielisesti läheisiisi. Se varmaan on todellisuudessa hieman tavallisempaa kuin haluat myöntää. Ettet vain olisi ns. vaikea persoona ennemminkin kuin mustalammas. Kertomasi perusteella mustan lampaan "arvonimi" ei ole helppo ansaita perheessäsi. Onhan siellä alkoholismia, halveksuntaa, syyttämistä ym.
        Miksi näet perheesi miin negatiivisena? Syyllisyyden lankeaminen yhden ihmisen päälle on todellisuudessa vain unelma negaationa. Eivätköhän sisaruksesikin keskity oman elämänsä ratkaisuihin ennemmin kuin syyttelevät sinua. Äitisikin ehkä kaipaisi ymmärystä. Sinä voit poistaa isäsi elämästäsi, mutta hänhän on ollut äitisi elämässä merkittävässä asemassa. Äitisi puhuu omasta elämästään kun puhuu isästäsi, vaikka sinäkin kuulut siihen, olethan äitisi ja isäsi yhteinen lapsi.
        Ehkä on hyvä että pidät etäisyyttä ja kasvatat omaa eettistä ajatteluasi. Muista kuitenkin, että etäisyys voi satuttaa läheisiäsi. Kun suojaudut "pahoilta" läheisiltäsi, saatat itse syyllistyä suurempaan pahaan itsekkäistä syistä.
        Ehkä olisi syytä tutkia omaa mieltä ja kehittää ymmärtävää, lämmintä ajattelua lähimmäisiään kohtaan ja lakata keskittämästä ajatuksia siihen miten kukakin sinua loukkaa.


      • kylma_tila
        voi nääs kirjoitti:

        olet alkanut käyttäytyä viileästi.. et kyllä osoittanut itsekään omaavasi mitenkään arvostavi tai ymmärtäviä ajatuksia perheestäsi. Eli ei ole omena kauas puusta pudonnut.
        Sanoit että suhtaudut toisinaan vihamielisesti läheisiisi. Se varmaan on todellisuudessa hieman tavallisempaa kuin haluat myöntää. Ettet vain olisi ns. vaikea persoona ennemminkin kuin mustalammas. Kertomasi perusteella mustan lampaan "arvonimi" ei ole helppo ansaita perheessäsi. Onhan siellä alkoholismia, halveksuntaa, syyttämistä ym.
        Miksi näet perheesi miin negatiivisena? Syyllisyyden lankeaminen yhden ihmisen päälle on todellisuudessa vain unelma negaationa. Eivätköhän sisaruksesikin keskity oman elämänsä ratkaisuihin ennemmin kuin syyttelevät sinua. Äitisikin ehkä kaipaisi ymmärystä. Sinä voit poistaa isäsi elämästäsi, mutta hänhän on ollut äitisi elämässä merkittävässä asemassa. Äitisi puhuu omasta elämästään kun puhuu isästäsi, vaikka sinäkin kuulut siihen, olethan äitisi ja isäsi yhteinen lapsi.
        Ehkä on hyvä että pidät etäisyyttä ja kasvatat omaa eettistä ajatteluasi. Muista kuitenkin, että etäisyys voi satuttaa läheisiäsi. Kun suojaudut "pahoilta" läheisiltäsi, saatat itse syyllistyä suurempaan pahaan itsekkäistä syistä.
        Ehkä olisi syytä tutkia omaa mieltä ja kehittää ymmärtävää, lämmintä ajattelua lähimmäisiään kohtaan ja lakata keskittämästä ajatuksia siihen miten kukakin sinua loukkaa.

        No nyt on nimimerkki rekisteröity :)

        Nimimerkille "voi nääs":

        Ensinnäkään, miten kuvittelet että kukaan voi suhtautua mitenkään kovin arvostavasti tai ymmärtävästi perheeseensä jos ensin on koko elämänsä kokenut olevansa siinä yhteisössä ylimääräinen ja vielä kun se on suoraankin sanottu?!

        "Sanoit että suhtaudut toisinaan vihamielisesti läheisiisi. Se varmaan on todellisuudessa hieman tavallisempaa kuin haluat myöntää."


    • rauhaan

      Älä ota minkäänlaista yhteyttä siihen
      entiseen perheeseesi, sillä sitä se sinulle
      nimenomaan on,jätä kaikki taaksesi,älä
      vastaa puhelimeen kun soittavat,jos kadulla
      tulevat vastaan mene toiselle puolen katua.
      Jos tulevat soittelemaan ovikelloa,älä avaa.
      Anna heidän olla sinulle kuin ilmaa,
      perusta vain poikakaverisi hyvä koti,
      missä rakkaus viihtyy,älä anna menneisyyden
      tulla pilaamaan sitä mikä sinulla nyt on.
      Et ole riippuvainen heistä,ja mitä ihmettä
      varten sinä pidät minkäänlaista yhteyttä heihin,
      äläkä sano että he eivät anna sinun olla
      rauhassa,kyllä varmasti antaa,kun et reakoi heihin millään tavoin.
      Ovet lukossa,eikä avaamisia vaikka kuinka kolkuteltaisiin,
      puhelin pysyköön mykkänä kun soittelevat.

    • oppeliini

      Kuulostaa kuin ette kumpikaan ole vielä virassa - lopunelämää sitovassa ammatissa kiinni. Nyt on täydellinen aika muuttaa maisemaa. Menkää toiselle puolelle Suomea!

      Tarvitset piiiitkän välin perheeseesi. Se auttaisi teidän pysymistä omilla jaloillaan. Olettehen kovin nuoria viela (tosin kello se teillekin tikittää joten ei ole hyvä tuhlata liikaa aikaa) joten muutto mahdollisimman kauas heistä osaltaan lopettaisi tuon yhäkin jatkuvan sadistimaisen kiusaamisen. Seuraavaksi hankkisit salaisen puhelinnumeron joten ei tarvitsisi odotella heidän soittojaan.

      Sinun todellakin pitäisi antaa tuon henkisesti sairaan perheesi olla omillaan, ennenkuin se tuhoaa sinut kokonaan!

      Ystävät valitaan, perhettä, ikavä kyllä, ei.

    • kanssa on vain yksi ratkaisu

      Älä ole enää tekemisissä heidän kanssaan kuin hyvin harvoin. Ja jos muutat töihin vaikkapa 100km päähän, muuttuu heidän kannaltaan aika vaikeaksi käyttää sinua autokuskina/palvelijana.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      262
      4320
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3524
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      157
      1841
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1726
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      299
      1452
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      974
    7. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      879
    8. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      866
    9. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      858
    Aihe