Miten pian uuteen suhteeseen ?

eron jälkeen on myrsky sää

Miten pian aloitit tai ajauduit uuteen suhteeseen eron jälkeen ? Olitko päättänyt että otat aikaa vain itsellesi etkä rupea heti seurustelemaan, mutta silti huomasit olevasi rakastunut heti uudestaan.

Jos näin kävi, kestikö suhde kun valitsit tosiaan ensimmäisen vastaan tulleen ihmisen ?

Toistitko samoja virheitä uudestaan vai olitko oppinut jotain ?

19

3931

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • pikalähetys

      Aloitin uuden suhteen pari kuukautta eron jälkeen, enkä tuotakaan aikaa yksin nurkissa itkenyt. Ennen eroa käsittelin itseni siihen vaiheeseen kuin ennen eroa voi, tuon jälkeen koen että kasvaminen tapahtuu nähdyksi tulemisen kautta.

      Elikkä suomeksi, tarvitsen ihmisen joka korjaa sylillä murtuneen minuuteni, yksin jos jäisin, tulisin kai katkeraksi, pelkäisin kaikkea ja kaikkia, kiertäisin loputtomia kehiä olenko riittävän hyvä.

      Sillä miten pian suhteen aloittaa ei ole väliä, suhde voi kestää tai katketa kuten kaikki suhteet vuoden kuluttua tai kuuden vuoden. Mitään takeita ei toisellakaan yrityksellä ole, mutta kokemusta on enemmän joten suhteelta osaa vaatia enemmän, enää ei tyydy siihen että kaikki on "ihan hyvin" toisella kerralla kaiken pitää olla "hyvää". Tuosta syystä luulen että toinen tai kolmas kerta näyttää sen mihin meistä kustakin ihmissuhteissa on.

      • paljon kriittisempi

        Uutta suhdetta ei voi kehittää oikealla lailla, kun on entisestä suhteesta paineita ja vaatimuksia. Ei niitä kukaan pysty tällä hetkellä täyttämään...


      • albiino -64

        läheisriippuvuus kuulostaa juuri tuollaiselta "tarvitsen toisen sylin korjaamaan murtuneen minuuteni" toinen ei voi minuuttasi korjata , voit tehdä sen vain ja ainoastaan itse.Sorry . Nimim. kokemusta on!!!!!


      • pikalähetys
        albiino -64 kirjoitti:

        läheisriippuvuus kuulostaa juuri tuollaiselta "tarvitsen toisen sylin korjaamaan murtuneen minuuteni" toinen ei voi minuuttasi korjata , voit tehdä sen vain ja ainoastaan itse.Sorry . Nimim. kokemusta on!!!!!

        Liekö läheisriippuvaisuus pahakaan "sairaus" jos itse taudin tunnistaa. Kyse ei ole siitä ettenkö pärjäisi yksin, vaan siitä etten halua miettiä pääni sisältöä yksin jotain lakisääteistä aikaa, ennen kuin olisin valmis uuteen suhteeseen.

        Liekö kukaan meistä koskaan on täysin oppinut ja pätevä suhteeseen?! Kaikilla meillä on heikot alueemme ihmissuhteita ajatellen.

        Juuri tässä sanoin uudelle ystävälleni etten koskaan enää kävele suhteessa itseni yli. Rakastan häntä, mutten enempää kuin itseäni.

        Tuo tarkoittaa sitä, että mikäli suhde ei toimi, en jää roikkumaan toiseen vain jotta ihminen minulla olisi, vaan otan ja seison omilla jaloillani.

        Mutta totta sekin että syliä tarvitsen, kymmenen vuotta narsistisen, sairaaloisen mustasukkaisen ja masentuneen ihmisen vierellä teki aika pahaa jälkeä siihen kohtaa minussa jossa pitäisi olla luja usko/tieto siitä että olen ihan hyvä tälläisenaan, omana itsenäni, paras minä.

        Tuota kohtaa reparoin nähdyksi tulemisella ja sylillä, kerään sitä läheisyyttä jota vaille liitossa ja lapsuudessani jäin. Tietoisesti. Suhteessamme ei ole vaiettu asia että olen osin hermoraunio jos toinen kääntää minulle hetkeksi selkänsä, pelkään tulevani hylätyksi jne.

        Ehkä terapia auttaisi asiaa, mutta toisaalta, niin kauan kuin ei itseään lähde huijaamaan ja elämää toisen varaan rakentamaan, luulen ettei pahasti pieleen voi mennä.

        Toki takeita ei uudella kierroksellakaan ole että onnistuisi, mutta paljon laajempi korttipakka on vankalla elämänkokemuksella peliin toisen kerran lähdettäessä.

        Ero omalla kohdallani on hiukan kuin holismista toipuminen joka vei pari vuotta, oppiminen tapahtuu sykleissä, noin kolmenkuukauden välein tulee kriisintapainen joka nostaa riidat pintaan. Siis minun keskeneräisyyteni mukanaan tuomat riidat. Nuo kun voi käsitellä avoimesti, ilman pelkoa hylätyksitulemisesta, oppii paitsi itsestään myös toisesta niitä tärkeimpiä asioita.

        Muistuttaisin vielä, ettei meistä kukaan ole täydellinen, ei se uusi ystäväkään. Vaikka kriteerit ovat kovat toisella kertaa, vallankin jos erosta on vähän aikaa, täydellistä ihmistä ei ole. Tärkeintä kai on että sietää epätäydellisyyttä niissä kohtaa jossa se ei satuta itseä, mutta puuttua niihin kohtiin, jotka aiheuttavat pahaa mieltä.

        Tarvitsen syliä, koska jäin sitä vaille lapsuuteni ja aikuisuuteni, jostain ihmisen on rakennettava se perusturvallisuus jonka valtaosa saa syntymälahjanaan vanhemmiltaan. Hyväksyntä että kelpaa elämään juuri sellaisena kuin on.

        Läheisriippuvuutta ei muuten ole diaknosoitu, diaknoosi kulkee vain ihmisten puheissa. Tauti voi rajoittaa elämää, tai sen kanssa voi opetella elämään.

        Itse etsin parhaillani paljon tietoa siitä, miten voisin luottaa ihmisiin niin, etten tarvitse jatkuvaa läsnäoloa ja katsekontaktia tai kosketusta, uskoakseni että rakkaus on.

        Minulla tuo usko rakkauteen kestää noin kaksi-kolme tuntia, toisen poistumisen jälkeen, sen jälkeen pääni alkaa heittää harhaa ilmaan, koska olen täysin itsevarmuutta vailla. Ulkonaisesti olen vahva, nätti ja pätevä, mutta tuolla tykkäämispuolella olen riks raks poks rikki.

        Siksi minä en ole täydellinen, mutta se että toinen osapuoli tietää täsmälleen tilanteeni, tekee tästä "luvallista" roikkumista, kasvua, opettelua.


    • hmv5

      Tapasin tulevan ex:äni kaksi päivää ennen kun muutin entisen tulevan ex:äni ja minun yhteisestä kodista.Kaksi ex:ää ja molemmat mun kavereita.

      • lapsellista hommaa

        Toivottavasti olet kuitenkin perillä itse ketkä ovat tulevia ja ketkä meneviä exiä........


    • tämmöisestä

      olette mieltä:
      ystäväni oli ollut aviossa n.10 vuotta, kunnes rakastui toiseen. no, erohan siitä tuli, ja hän aloitti suhteen tämän uuden kanssa (oikeastaan aloitti jo ennen eroa..)
      on edelleen yhdessä tämän uuden kanssa, ja ovat erittäin onnellisia (ystäväni on onnellisempi kuin koskaan exänsä kanssa, ihan kateeksi käy)

      aina sanotaan, ettei uuteen suhteeseen pidä hypätä heti erottua... mutta olen saanut nähdä että kyllä se voi toimia, ja vieläpä erittäin hyvin.
      mitäs olette muut mieltä tästä?

      (ymmärrän kyllä, että ystäväni exä tästä tilanteesta kärsi, mutta kai se on niin että erotilanteissa aina joku saa kärsiä...)

      • riipu...

        Pitkälti eron syistä. Jos on kokenut henkistä / fyysistä väkivaltaa ja menettänyt uskonsa yleensäkin rakkauteen, voi olla paljon hankalampaa nuosta uudelleen.


    • tarina

      elikkäs:
      ystäväni oli ollut aviossa n.10 vuotta, kunnes rakastui toiseen. no, erohan siitä tuli, ja hän aloitti suhteen tämän uuden kanssa (oikeastaan aloitti jo ennen eroa..)
      on edelleen yhdessä tämän uuden kanssa, ja ovat erittäin onnellisia (ystäväni on onnellisempi kuin koskaan exänsä kanssa, ihan kateeksi käy)

      aina sanotaan, ettei uuteen suhteeseen pidä hypätä heti erottua... mutta olen saanut nähdä että kyllä se voi toimia, ja vieläpä erittäin hyvin.
      mitäs olette muut mieltä tästä?

      (ymmärrän kyllä, että ystäväni exä tästä tilanteesta kärsi, mutta kai se on niin että erotilanteissa aina joku saa kärsiä, valitettavasti)

      • kahteen kertaan

        tuli, kone temppuilee. luulin, että eka postaus ei lähtenyt.


    • Mies34*

      Jos siirtyy pian (esim muutaman viikon/kuukauden) jälkeen uuteen suhteeseen niin onhan siinä enemmän riskejä kuin että suhde alkaisi täysin puhtaalta pöydältä. Kaikki suhteet voi päättyä, mutta voisin lyödä vetoa, että sitä suurempi todennäköisyys on ongelmille tai erolle, mitä pikemmin uuteen hypätään.

      Jos uusi suhde alkaa heti, tietenkin ulkopuoliselle herää epäilys, perustuuko tämä aidolle tuntemiselle ja rakkaudelle vai ei - sanoisin, että useinkaan ei. Mutta, sitä ei ulkopuoliset (tai aina asianomaisetkaan)voi varmasti tietää.

      Yksi riski ainakin on, kun entinen suhde on vielä mielessä ja muistissa, että sitä alitajuntaisesti olettaa exän hyviä puolia (näitä useimmiten kuitenkin on) olevan myös siinä uudessa, eikä tule ajatelleeksi, että näin ei todellakaan välttämättä ole, vaan päinvastoin: uudella on uusia epäsopivia ja huonoja piirteitä joita exän kanssa ei osannut kuvitellakaan olevan!

      • tää on se juttu

        Ensin kai pitäis päästä vanhasta niin hyvin eroon, ettei raahaa edellisen suhteen tapoja ja tottumuksia uuteen elämäänsä. Sitä usein kuvittelee, että sama elämä jatkuu, mutta ihminen siinä vierellä vain vaihtuu. Eihän se niin mene ollenkaan. Molemmilla on oma historiansa ja edelliset suhteensa ja tässä uudessa on luotava ihan omat tapansa ja tehtävä tietyt kompromissit.

        Pitäisi miettiä uuden ihmisen kohdalla, että mikä tässä erityisesti viehättää. Muistuttaako hän exää parhaimmillaan; jokin ulkonäössä, luonteessa, tyylissä...jne. Sitä jotain tuttua, turvallista ja kaivattua.

        On oltava valmis muuttumaan ja muuttamaan oma elämänsä sellaiseksi, että se on uuden suhteen omaa ja yhdessä synnytettyä. Niin moni hakee tavalla taikka toisella sitä vanhaa ja silloin saattaa mennä kiville, koska toinen ei välttämättä halua samaa kuin sinä.


    • Eron tuskassa

      Meillä tuli ero kk sitten,paperi kolahti postilaatikosta.Itse olen eroa hakenut henkisen väkivallan vuoksi.Harkinta-aikana aloin kuitenkin miettiä paluuta.Ex löysi 2 kk:n yksinolon jälkeen naisen,jonka kanssa aloitti mieluummin "puhtaalta pöydältä" uuden elämän,kun minuun hän ei kuulemma voisi enää luottaa.Ex:n mielestä meillä oli hyvä avioliitto ja ei ymmärrä mun eron syitä!
      Nyt ex on jo kihlautunut kk eromme jälkeen tämän "puhtoisen" naisen kanssa.Itse en voisi kuvitellakaan aloittavani seurustelemaan.Seksisuhde minulla on,mutta pikkuhiljaa olen alkanut kaivata toisen ihmisen lämpöä muulloinkin kuin seksiä harrastettaessa.Mutta kun on 40 v. ei uuden suhteen aloittaminen ole helppoa...

    • .................

      "Suhde" alkoi noin kuukausi erosta, mutta ei parisuhteena vaan sattui tämä nainen tielle ja rehellisesti kerroin tilanteesta ja kumpikin sattui silloin haluamaan vähemmän sitoutunutta yhteistä oleskelua. Lisäksi itsellä oli usko parisuhteeseen aika heikoilla huonoista kokemuksista entisessä liitossa. Siinä sitten vierähti monta kuukautta kunnes silmät aukesi ja tajusi etten halua menettää tuota ihmistä viereltäni ja parisuhde ja vakiintuminen hänen kanssaan on enemmänkin positiivinen asia kuin sen pelkääminen. Tässä nyt sitten oltu vuosia.

    • suski76

      mieheni jätti minut toisen naisen vuoksi ja kaksi pientä lasta, niin päätin, etten koskaan enään ota yhtäkään miestä elämääni.

      jouduin 5 viikkoa sen jälkeen, kun mieheni lähti yksiin juhliin, johon suku ja kaverit puoliksi pakotti, vaikka en oli ollut valmis mihinkään sellaiseen.

      juhlissa eräs mies käveli puoli vahingossa elämääni. hän oli myös juuri eronnut ja jäänyt kolmen lapsen YH-iskäksi. aloimme jutella ja puhuimme kokemuksis´tamme.

      alkuun tapailimme n. kerran 2 viikossa (kun lapset olivat exillä). ja sitten aloimme lasteni kanssa käymään heillä..jne...

      nyt ollaan oltu yhdessä 5 vuotta ja meidät juuri vihittiin kesäkuun lopulla....ja voin vain sanoa, etten parempaa miestä olisi varmaan koskaan saanutkaan...heh..

    • Kirsikka60

      Minä kun viimein pääsin eroon ahdistavasta liitosta, niin ajattelin etten enää keneenkään sitoudu. Ja käytännössäkin seurustelu tässä vaiheessa olisi aika hankalaa (niin ainakin kuvittelin). Alistuin ajatukseen, että loppuelämäni omistaudun vain lapsilleni.
      No nyt kuitenkin kun erosta on melkein vuosi kulunut, törmäsin aivan sattumalta ihanaan mieheen... Siinä vaiheessa yhtäkkiä tajusin, että minähän olen VAPAA tekemään mitä haluan!!!!
      En todellakaan tiedä tuleeko tästä jotakin, mutta mahdollista se tietysti on. Asumme eri paikkakunnilla ja muutenkin elämämme ovat aika erilaiset - mutta sekään ei nyt pelota yhtään. JOS tämä suhde kehittyy, niin en halua pistää vastaan epäröimällä. Minulla on vain yksi elämä (ja ikää 40), ja jos se vie minut uusiin maisemiin, niin sitten se on menoa!!!
      Odotan mielenkiinnolla mitä elämällä on minulle vielä annettavana - jos on...

    • eronnu vm-72

      Mulla tuli 2vuotta erosta juhannuksena,enkä ole vieläkää valmis uuteen suhteeseen. Olen viettäny yli puolet elämästäni saman ihmisen kanssa. Ihan ensimmäisenä olen joutunu opettelemaan yksin oloa, (olin 17v kun mentiin kihloihin ja muutettiin yhteen)vaikeeta,tosi vaikeeta. Kaikkien eronneitten pitäisi tutkia itseään ja sitä kariutunutta suhdetta,mikä meni pieleen,mitä itse olisi voinut tehdä toisin.. minä olen tätä tehnyt paljon ja huommannut itsestäni paljon asioita,en kadu eroa enkä haluaisi siihen suhteeseen takas mut sen tiedän että jos vielä joskus rakkauden kohtaan niin olen huomattavasti viisaampi.. osaan antaa kaikkeni mutta osaan myös vaatia..

      • syys..........................

        Erosin äskettäin ja oli sellainen ns. korjaussuhde joka kesti parisen kuukautta. Ei siitä mitään tullut puoleltani. Olin vielä niin kiinni entisessä että en pystynyt rakastumaan, alussa ehkä ihastuin. Nyt olen yksin ja ajattelin että onkin paras niin, ensin yrittää saada särkyneet sirpaleet kasaan ja sitten vasta katsella uutta. Ja luulen ettei se ihan muutamassa kuukaudessakaan onnistu vaan vaatii ainakin itseltäni pitkän ajan. Tosin kaipaan toisen ihmisen lähesiyyttä ja rakkautta niin että koskee. Mutta en enää halua ketään satuttaakaan vain olemalla jonkun kanssa sillä perusteella että kunhan on joku.


    • Mustikka62

      Olen eronnut kolmisen vuotta sitten. Vietin vauhdikasta sinkkuelämää heti eron jälkeen, mutta jo pari kuukautta erosta törmäsin mieheen, joka rakastui minuun päätäpahkaa. Itse olin päättänyt, että vietän ainakin yhden kokonaisen sinkkuvuoden nauttien elämästä, mutta.... Miten sitä voi päästää käsistään hyvän tyypin vain sen vuoksi, että on päättänyt olla sinkkuna? Katuisiko sitä? Odottaisiko toinen kenties, että osaat päättää haluatko seurustella vai et...? Minä jätin sinkkuvuoden väliin ja aloin sitten seurustella ko miehen kanssa, enkä ainakaan vielä ole katunut. Suhde kukoistaa ja jatkuu edelleen, mutta sen verran olen kyyninen, että en kuvittelekaan, että tämä loppuelämän kestäisi, mutta kestäköön niin kauan kuin on kestääkseen! Täysillä päin elämää, pitää uskaltaa elää ja tehdä päätöksiä niin, ettei tarvitse myöhemmin katua.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      265
      4364
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3546
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      159
      1869
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1746
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      299
      1462
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      995
    7. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      909
    8. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      869
    9. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      867
    Aihe