Olen sairastanut masennuksen, sen jälkeen tilalle tuli ahdistus, johon liittyy pelkoja, jännittyneisyyttä ja hermostuneisuutta, sietämätöntä oloa. Olen melkein koko ajan huolissani jostakin tahtomattani. Muuten tuntuisi, että elämässä on monet asiat hyvin ja haluaisin nauttia elämästäni. Tuntuu kuitenkin siltä kuin tämä ahdistusmöykky estäisi sen. Nukahtamisvaikeuksia on välillä kasa muita fyysisiä oireita joille ei tunnu löytyvän mitään fyysistä sairautta... Rintatuntemuksia, sydämentykytystä, pahoinvointia, vatsakipuja, huimausta, väsymystä... tuntuu kuin koko kroppa olisi aivan solmussa! Mielestäni puhumattakaan.
Asiaa ei auta se, että aina fyysisen oireen huomatessani alan pelkäämään. Jatkuva päänsärky on mielestäni tietenkin oire aivokasvaimesta... Tajuan pelkojeni epärealistisuuden, en vain silti saa itseäni ottamaan rennommin. Välillä vaivun synkkyyteen, depressionkaltaisiin tiloihin, jolloin saatan jopa ajatella ja käyttäytyä itsetuhoisesti. Tälläiset oireet saan tosin helpommin kuriin, eikä masennus tunnu enää pääsevän niin helposti niskan päälle. Suurin huolenaiheeni on tuo ahdistus ja kaikki paska, jota se päälleni lastaa.
Omien huolieni lisäksi otan myös läheisteni huolet omikseni. Olen hyvin herkkä ja emotionaalinen ihminen, ja kun syömishäiriötä sairastava ystävättereni yritti itsemurhaa, kasvoi murhetaakkani vielä raskaammaksi.
Käyn psykologilla, lähete myös psykiatrille. Läääkityksestä on jonkin verran keskusteltu.
Mietinkin, että miten teillä ovat lääkitykset ahdistuksen kanssa auttaneet? Sivuoireita? Kuinka kauan lääkitys on jatkunut?
Olen hieman epäluuloinen lääkkeiden suhteen. Pelkään lääkekierrettä... Toisaalta haluaisin kovasti elää ilman tätä kaikkea, vapautua...
Tiedän, ettei lääkkeet ole mikään ihmeparantaja, mutta käsitykseni mukaan pelkkä terapia on todella pitkä prosessi?
Olen vasta 17-vuotias tyttönen, ei elämäni kuuluisi olla huolta ja murhetta täynnä.
Kiitos vastauksistanne jo etukäteen.
Asiaa ei auta se, että aina fyysisen oireen huomatessani alan pelkäämään. Jatkuva päänsärky on mielestäni tietenkin oire aivokasvaimesta... Tajuan pelkojeni epärealistisuuden, en vain silti saa itseäni ottamaan rennommin. Välillä vaivun synkkyyteen, depressionkaltaisiin tiloihin, jolloin saatan jopa ajatella ja käyttäytyä itsetuhoisesti. Tälläiset oireet saan tosin helpommin kuriin, eikä masennus tunnu enää pääsevän niin helposti niskan päälle. Suurin huolenaiheeni on tuo ahdistus ja kaikki paska, jota se päälleni lastaa.
Omien huolieni lisäksi otan myös läheisteni huolet omikseni. Olen hyvin herkkä ja emotionaalinen ihminen, ja kun syömishäiriötä sairastava ystävättereni yritti itsemurhaa, kasvoi murhetaakkani vielä raskaammaksi.
Käyn psykologilla, lähete myös psykiatrille. Läääkityksestä on jonkin verran keskusteltu.
Mietinkin, että miten teillä ovat lääkitykset ahdistuksen kanssa auttaneet? Sivuoireita? Kuinka kauan lääkitys on jatkunut?
Olen hieman epäluuloinen lääkkeiden suhteen. Pelkään lääkekierrettä... Toisaalta haluaisin kovasti elää ilman tätä kaikkea, vapautua...
Tiedän, ettei lääkkeet ole mikään ihmeparantaja, mutta käsitykseni mukaan pelkkä terapia on todella pitkä prosessi?
Olen vasta 17-vuotias tyttönen, ei elämäni kuuluisi olla huolta ja murhetta täynnä.
Kiitos vastauksistanne jo etukäteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eräs amerikkalainen nainen soitti autonvalmistajan puhelinpalveluun aivan hysteerisenä, hän istui autossa sisällä, ovi oli lukittu ja avain lukossa ulkopuolella.
Tuo tilanne sopii mielestäni hyvin vertauskuvaksi näille vaivoille, lukon saa auki sisäpuolelta kunhan löytää kahvan.
Luepa läpi allaolevat keskustelut.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000405&posting=22000000028119650
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000405&posting=22000000028203276