ja , miksi?
Avo-vai avioliitto
kumpi
382441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Riippuu sosiaalisesta asemasta,kasvatuksesta,vakaumuksista tai heikosta hetkestä.
Tai siitä että paloi pohjaan.
tuommosella tänne
kykyjensä mukaan.
miksi sitä kutsutaan!
Asutaan yhdessä tai sitten ei.
kumpi on itelläs kauemmin kestänyt
mieleenkään silloin kauan sitten. Eikä edes lestadiolainen tuleva anoppi ollut syynä siihen.
Kyllä se oli kaikki, tai ei mitään, eikä jotain muuta siitä välistä.
eikä erroomisetkaan.
En sano ettenkö oisi halunnu lähteä kerran kuussa ainakin kävelemään..
:)
erosta monestikin suutuksissa, mutta koskaan ei ole oikeasti sen mahdollisuus ollut mielessä -
näinä kaikkina vuosikymmeninä.
kuukautta/(tista) sitä sopii näihin minunkin vuosikymmeniin :)
Vaan tässä ollaan kun, mikäse nyt olikaan, junttilan seinässä, mie olen aika itepäinen tappaus ;)
myös voimakkaat PMS-oireet, koko perhe sai nauttia erittäin siististä kodista, vaikkakin se tehtiin vihan vimmalla, hankalimmat paikat jynssäsin hammasharjalla.
tyttäreni muistelevat niitä aikoja kauhulla...ja toimivat nyt kuuleema samoin - ne geeni ne geenit :))
Avoliitto on minulle pelleilyä ja kokeilua.
Avioliitto ja ehdottomasti! Jos ero tulee, minä en ainakaan lähde liitosta tyhjin käsin ;)
kustannuksellani; en tarvihe avioliittoa enkä avokaan - entinen on voimassa ja luultavasti pysyykin. :)
Ja sitäpaitsi, omaisuutensa pystyy jokainen turvaamaan, - ole höperehtimättä siellä - taas *huoks*.
Tommone o aika hölmöö,et naputtelee toise nimmaril.
Mitä hyätyy siit on? Yhtää mittää.Samane kiusas
vissii kotikiusattuuki tual toises alotukses.
Kellon aikkaa ku ei pysty huijaamaa,kjäh.
Met tutut tiäretää,et tei nukutte öisi,eiks nii.
Eikä ollu ensmäine kerta,ku jottai lapsettaa.
HUIHAI hänel !
Tuota - olisiko hänellä ollut ikävä minua :))
Mitähän asian tuntijat sanoisi tästä tulkinnastani :))
jos olis naimisiin "päässy"!
2 "pitkää"avoliittoa takana,toinen kitisee vielä hengissä...ja lähes kuuskytvuotiaana.
Miehellä kolmas kierros,2 liitoa ja mun kans avosellainen ja kynsinhampain pitää kiinni omistaan,rakenna siinä sitten,liittoa kun liittoa.
Jopa puheluistakin vahditaan et kumpi soitti,kumman laskuun nyt menee,vaik ei ole yhtään minun laskua maksanut!!
Näin meillä-toistaiseksi...grrrrr!
Elämme aikamme , mikään ei voi olla ikuista.
mutta ihmisiän kestävää kumminkin.
Elämä muodostuu episodeista, lyhemmistä tai pidemmistä, ei ole kohtaloa, ei minusta ylempää. Sokea sattuma ennenkaikkea nuoruudessa määräilee.
Rakkauden kohteeksi kelpaa yhtä hyvin toinen kuin toinenkin,- ei kuitenkaan kuka tahansa! Avoliiton ja aisankannattaja.
siunaus taivaan, tiemme kun oot sinä yhdistänyt.
Avioliitto on vaan jotenki turvallinen ja sitä meillä on kestänyt yli 30 vuotta.
Yhdessä on ylä- ja alamäet selvitetty, nyt on seesteistä yhdessä olon aikaa,,,,nautimme jokaisesta hetkestä, ja tapailemme usein lastenlapsia, heilläkin alkaa nyt kohta koulu.
Kyllä kesä on mennyt nopeaa.
Jos vielä täs elämäs olisi mahdollista? Saas nähä, mitä elämäs on vielä edessä. Miksikö? Kyllä se on jotenkin turvallisempi - niin, silloin, kun se on turvallinen ja yhdessä hyvin hoidettu... Mutta, hyvä ystävyyskin olisi ihan hyvä juttu, sellainen kaveruus.
En avolittoon menisi ei ole "mun juttuni".
helpompi erota.
Jumalan silmien edessä lupaisit uudelleen. Kunnes kuolema meidät erottaa, niinkö?
Hyvä rakas kultaanen Tammikuun likka, ihan aattelen Sun kanssas samoon, jos kerran yhyrees asutahan niin sitten mennähän oikeen vihille. Jumalan ja seurakunnan kasvojen erees, niinkuun siinä vihkikaavas sanotahan. Jokaanen pari aatteloo omalta kohoraltansa omalla laillahan, me aatellahan kuitenki näin. terv. seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani kotoa pohojanmaalta.
.. ja tarkotuksella laitoin. Mistä tiedät, että oli helppo erota?? Hän oli mieheni, ei sulttaani...Niin ainakin oletin - omakseni, elämäni suureksi rakkaudeksi. Mutta, en riittänyt, joku muu oli parempi ja sen hyväksyin.
Täällä hämeessä kosinnaksi tulkitaan jo se, kun kysyy "ookko mun kaa" tai "lähdekkö mun kaa asuntomessuille?". Eikö siellä pohojanmaalla oo mitään merkitystä sillä kun sanoo jotta "jos kerran yhyrees asutahan niin sitten mennähän oikeen vihille"? Minä kyllä olisiin tulkinnut tuon kosinnaksi ja pakannut jo laukkuni. Mitä siinä enää mietitte, pitäkää oikeen kunnon pohojalaaset häät ja kutsukaa meidät kaikki juhlimaan. Nyt on jo kiire varata ensi kesän hääkirkkoja:D
jos en sovi niin molemmat lähtee omaan suuntaansa..
avoliiton kannalla...
tärkeintä, että molemmat osapuolet ymmärtävät mitä se liitto tarkoittaa ja vaatii ja osaavat kantaa vastuunsa siitä.
Mieluummin kuitenkin aviosellainen, tuntuu jotenkin sitoutuneemmalta.
...on ainoa kunniallinen syy mennä naimisiin. Joten kun niitä ei enää tule vaikka tahtoiskin niin miksi mennä naimisiin. Tai ainakin pitäisi sitten tehdä tiukat avioehdot että perilliset eivät joudu kohtuuttomiin riitoihin aikanaan. Tietysti ihan oikeaan avioliittoon meneminen kertoo sitoutuneisuudesta ja antaa mukavan pohjan yhdessäololle.
No, asiahan on minulle enää pelkästään teoreettinen. Mutta voihan sitä aina spekuloida. Ja kukaanhan ei kiellä haaveilemasta:D
Kun kaksi yli viisikymppistä avioliitoistaan eronnutta ja lapset suht aikuisiksi saanutta löytää toisensa - rakastuu ja tuntee saaneensa oikean ystävän, miksi mennä naimisiin?!? Nuorena ja lasten kannalta se tuntui oikealta ratkaisulta, kuten varmaan olikin, niin kauan kuin sitä kesti... Mutta mikä olisi aikuisten 'toista elämäänsä elävien' avioliittomotiivi? Minusta avoliitto tässä iässä kertoo vielä syvemmistä tunteista kuin avioliitto - sehän on vain muodollisuus.
mieheni kanssa 2 kertaa aviossa, viimeisen kerran avoliitossa. Eroa en huomannut kuin siitä, että avosuhteesta oli helpompi lähteä ja vähemmän paperisotaa:)
Sanoitpahan kirjaimin, mitä olen joskus ajatellut. (Olen ollut 2 x avioliitossa ja kerran 20v avoliitosta, josta yksi lapsi). Avoliitosta olen nyt ollut eronneena yli 3 vuotta, mutta tämä ex-avomies on edelleen sitä mieltä että me kuulumme yhteen. Joskus heikkona hetkenä olen miettinyt, että toimisiko se yhdessäelo nyt. Toisaalta kyllä, toisaalta ei, sanoo alitajuntani. Kumpaa "toisaalta" pidän tärkeämpnä. Kuitenkin sinun tekstistäsi ymmärsin, ettei se välttämättä saman kanssa uusintakierroskaan toimi.
ei. Turha lämmittää vanhaa kaurapuuroa, yök.
Uusi vastakeitetty riisipuuro, njami..
Tässä iässä ehdottomasti avoliitto. Avio- ja avoliittoja kokeneena, en näkisi enää itseäni avioliitossa(tai vannomatta paras-aina kun sanon "ei ikinä" se on edessäni). Nyt on tultu tähän ikään, jolloin omaisuutta on tai ei. Lapset saavat sitten mitä saavat, eikä siihen enää sotketa tai sotkeuduta muiden taloudellisiin asioihin. Nauttia voi elämästä toista kunnioittaen ja rakastaen ilman virallisia seremonioita.
viedä yhteen ilman papin aamenta - kokeilumielessä...
Useimmat avioparitkin tekevät niin aluksi.
Mielestäni avioliitto on paketti, jonka nauhassa rusettisolmu - avoliitto taas paketti ilman nauhaa ...
avioliitto on yhtä helppo purkaa kuin avoliittokin, jos ei ole lapsia ja niitä varmaan ei enää tämän palstan naiset saa.
Pikkusen se kirjeenvaihto käräjäoikeuden kanssa maksaa.
Netistä voi tulostaa lomakkeet.
Kunhan ensin löytäisi edes kunnon seurustelusuhteen!