Olen 25-vuotias, hoikka, urheilullinen nainen. Ja sinkku. Syy siihen, miksi olen sinkku (vaikka takana onkin jos jonkinlaista säätämistä miesten kanssa) johtuu varmasti siitä ensivaikutelmasta minkä ihmisille itsestäni annan. Kämppikseni sanoi minulle, että minä näytän kylmältä ja kovalta ulkoisesti, koska minulla on tumma lyhyt tukka ja meikkaan itseäni. Lisäksi pidän huolta siitä, että pukeudun vartalotyypilleni sopiviin vaatteisiin. Eli siis pidän huolta ulkonäöstäni, kyllä, vaikka toisaalta tuntuu että laitan vain ne rytkyt päälleni, joita kaapistani ensimmäiseksi saan käteeni. Itse ajattelen, että mitä väliä sillä on miltä näyttää, tärkeämpää on, mitä korvien välistä löytyy.
”En olisi ikinä ollut sinun kaverisi yläasteella, jos olisin sinut tavannut ja olisit näyttänyt samalta silloin” kaverini vielä lisäsi, kun selitti ensimmäistä lausettaan minun kylmästä ja koppavasta ulkonäöstäni. Tosin, minulla oli kavereita yläasteella, lukiossakin, mutta silloin en näyttänyt samalta kuin nykyään. Eli kaverisuhteeni perustuvat luonteenpiirteisiini, persoonallisuuteeni, yhteisiin intresseihin, eikä sentään ulkonäkööni.
Mutta mitä jos nykyään miehet ovat sittenkin ulkonäkö-keskeisiä? Jos minun ”pelottava”, luotaantyöntävä, koppava katseeni (jota itse en edes tiedosta) ja kylmä ulkokuoreni paistaa selvästi läpi ja on juuri se viesti, joka saa miehet vaihtamaan kadun puolta kuin kävelen vastaan? Silloinhan viesti on aika selvä: miehet kertovat etteivät voisi edes kuvitelmissakaan tutustua minuun tarkemmin, koska ovat ehtineet katsoa minua peräti kaksi sekuntia ja luoneet oman mielipiteensä minusta – ulkonäön perusteella.
Pyrin tutkailemaan ilmeitäni peilistä aina kun muistan. Ihan vain siksi että näkisin milloin minulla on se ”koppava, kylmä, luotaantyöntävä katse”. Ja olen sen löytänyt – se on minun perusilmeeni. Herranjestas, miten minä pystyn muokkaamaan perusilmettäni, sitä neutraalia olotilaa, joka ulkoisesti osoittaa ihmisille minun olevan hyvinkin omahyväinen ja nenäkäs mutta joka sisäisesti ei kerro minusta mitään ihmisenä?
Minä olen huumorintajuinen, herkkä, tunteellinen, sympaattinen ihminen, joka aina välillä kaipaa seuraa (viimeisestä suhteesta on jo aikaa ja kaverit asuvat kaukana monen sadan kilometrin päässä..). Mutta jos kaikki ratkeaa jo ensimetreillä, ensimmäisessä katsekontaktissa, jossa toisen ihmisen ilmeestä päätellään se, millainen ihminen hän on sisäisesti, niin ei minulla taida sittenkään olla toivoa ihmissuhteiden osalta..?
”En olisi ikinä ollut sinun kaverisi yläasteella, jos olisin sinut tavannut ja olisit näyttänyt samalta silloin” kaverini vielä lisäsi, kun selitti ensimmäistä lausettaan minun kylmästä ja koppavasta ulkonäöstäni. Tosin, minulla oli kavereita yläasteella, lukiossakin, mutta silloin en näyttänyt samalta kuin nykyään. Eli kaverisuhteeni perustuvat luonteenpiirteisiini, persoonallisuuteeni, yhteisiin intresseihin, eikä sentään ulkonäkööni.
Mutta mitä jos nykyään miehet ovat sittenkin ulkonäkö-keskeisiä? Jos minun ”pelottava”, luotaantyöntävä, koppava katseeni (jota itse en edes tiedosta) ja kylmä ulkokuoreni paistaa selvästi läpi ja on juuri se viesti, joka saa miehet vaihtamaan kadun puolta kuin kävelen vastaan? Silloinhan viesti on aika selvä: miehet kertovat etteivät voisi edes kuvitelmissakaan tutustua minuun tarkemmin, koska ovat ehtineet katsoa minua peräti kaksi sekuntia ja luoneet oman mielipiteensä minusta – ulkonäön perusteella.
Pyrin tutkailemaan ilmeitäni peilistä aina kun muistan. Ihan vain siksi että näkisin milloin minulla on se ”koppava, kylmä, luotaantyöntävä katse”. Ja olen sen löytänyt – se on minun perusilmeeni. Herranjestas, miten minä pystyn muokkaamaan perusilmettäni, sitä neutraalia olotilaa, joka ulkoisesti osoittaa ihmisille minun olevan hyvinkin omahyväinen ja nenäkäs mutta joka sisäisesti ei kerro minusta mitään ihmisenä?
Minä olen huumorintajuinen, herkkä, tunteellinen, sympaattinen ihminen, joka aina välillä kaipaa seuraa (viimeisestä suhteesta on jo aikaa ja kaverit asuvat kaukana monen sadan kilometrin päässä..). Mutta jos kaikki ratkeaa jo ensimetreillä, ensimmäisessä katsekontaktissa, jossa toisen ihmisen ilmeestä päätellään se, millainen ihminen hän on sisäisesti, niin ei minulla taida sittenkään olla toivoa ihmissuhteiden osalta..?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei se varmasti terraa kaada, jos oletkin ensisilmäyksellä verotarkastajan näköinen. Kyllähän se todellinen luonteesi tulee keskustellessa esille. Ei ole mitenkään tavatonta, että ihmiset ovat osoittautuneet täysin erilaisiksi, kuin olin alunperin ulkoisen habituksen perusteella kuvitellut.
Tietysti tässä piilee nyt semmoinen pieni kompastusvuori, että kun kerran olet tiedostanut tämän ongelmasi, niin saatat yrittää ylikompensoida sitä liiankin mairealla käytöksellä. Koeta välttää sitä. Jos kerran olet kaikkea sitä, mitä kirjoitit, niin kyllä miehet heltyy kunhan vähän pääsevät kanssasi juttusille. =)
Olen mies ja minulla on osittain samansuuntaisia kokemuksia. Minua sanotaan usein ylimielisen tai negatiivisen näköiseksi. Siis että yleisilmeeni on jollain tapaa angstinen, vaikkei ehkä ihan vihainen kuitenkaan.
En osaa tuohon sanoa oikeastaan mitään neuvoa. Ole sellainen kuin olet. Voi se tietenkin olla rankkaa, jos ihmiset tosiaan välttelevät sen takia, että pärstäkerroin antaa vääränlaisia viboja, mutta varmasti löytyy sellainenkin ihminen, joka ei tuomitse tai luokittele ihan suoraan ulkokuoren perusteella.
Ja voihan se kumppani löytyä vaikkapa tuttujen tai lähipiirin joukosta, niiden ihmisten jotka tietävät että ulkokuori pettää tässä suhteessa?
Jos kaikki suhteet perustuisivat ensivaikutelmaan, niin eipä niitä muillakaan paljon olisi.
Minä annan itsestäni varmaan aina huonon ensivaikutelman koska olen suht ruma ja melkolailla ärsyttävä tuntemattomien mielestä. Ei mulla mitään saumaa mihkään ulkonäköön perustuviin romansseihin olisi enkä sitä kyllä niin kaipaakaan. Parasta palautetta on kuitenkin se kun on tutustunut johonkin mieheen joka sitten kehuu tosi kivaksi tyypiksi.
Olisin sinunakin huolestuneempi siitä että sinun ulkoiseen olemukseesi ihastuttaisiin heti, mutta tutustumisen jälkeen sut todettaisiin tosi paskaksi. Kyllä se siitä!
katsekontakti kestää yli 1sek niin HYMYILE
ei oikeesti oo niin vaikeeta
http://www.city.fi/profiilit/olakrez
Siitäpä vaan tutustumaaaan.