Kertokaapa naiset ajatuksenne

Mies, 31v

Eli... rajataan nyt niitä joiden tähän viestiin toivoisin vastaavan, koska lähinnä kriteerit täyttävien vastaukset kiinnostavat.

- Ikäsi jotain 20-35v
- Olet aikuinen, siis silleen oikeasti aikuinen ihminen jossa on jotain järkeä elämän suhteen.
- Tykkäät lapsista, haluat ehkä (ei pakollista) omiakin - tai sinulla on jo niitä.
- Tähtäät pohjimmiltaan elämään "sen oikean" kumppanin kanssa, vaikka nyt olisit vapaa ja vallaton ja toistaiseksi aikoisitkin nauttia tästä elämänvaiheesta.
- Kaipaat sitä aitoa romantiikkaa, et usko järkisuhteisiin

Noniin. Eli, olen 32v kahden lapsen isä, avioliitossa. Nykyinen suhteeni ei kertakaikkiaan ole oikea minulle... voisin selittää ummet ja lammet miksi mutta jätän selittämättä. Jokatapauksessa olen naimisissa ja syy tähän ovat lapseni, en tahdo rikkoa avioliittoani vain siksi että voisin olla "sinkku" itsetarkoituksena. Rakastan noita muksuja ja nykyinen elämä toimii jotenkuten näinkin joten sinkkuus ei ole järkevää.

Mutta...

Jos tahdon tutustua sinuun niin uskotko alkuunkaan että olen tosissani vaikka minulla on sormus sormessa?

Mitä pitäisit esim. seurustelun ehtona, olettaen että olen miellyttävä mies noin muuten, ulkoisesti ja luonteeltani?

Oletatko joutuvasi äitihommiin?

Kuinka pian olisit valmis sitoutumaan jollain tasolla, kenties muuttamaan yhteen jos osoittaudun tarpeeksi hyväksi?

Lapset ovat väistämättä osa elämääni ja he tulevat olemaan myös osa tulevan kumppanini elämää. Tämä varmaankin ok? (Ja jos ei ole niin se on heti hei hei minun puolestani.)

Miten toivoisit tutustumisemme käyvän? Ongelma tulee esim. siitä että koska ei voi tietää onko tämä toinen nyt sitten oikeanlainen niin jotain piilottelua on pakko harrastaa, niin typerää kuin se onkin. Näet, en tahdo eroon lapsistani ja nykyisestä suhteestani vain siksi että tapasin totaalisen väärän naisen, se olisi typeryyttä.

Suuri probleemani ja murheenaiheeni on että kuinka tässä tilanteessa voi löytää sen oikean... ja jos löytääkin sopivan niin kuinka hänet saa uskomaan minuun?

Avusta ja neuvoista kiitollinen. Ja jos oikein haukututtaa niin kai minä senkin kestän, en näe tilannetta tai etenkään entisiä valintojani tai edes tätä juttua kovin positiivisena asiana. Mut elämä ei anna armoa ja parempaa pitää aina toivoa ja yrittää... *huokaus*

41

2554

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Sanna82

      tutustua mieheen jolla on lapsia ja vielä vähemmän naimisissa olevaan. Sorry, mutta mä oon melko varma että kysyntä ei tule olemaan päätähuimaavaa.

      "Jokatapauksessa olen naimisissa ja syy tähän ovat lapseni, en tahdo rikkoa avioliittoani vain siksi että voisin olla "sinkku" itsetarkoituksena."

      Tuo kuulostaa laskelmoivalta järkisuhteelta, vaikka sinun mukaasi nainen ei saa uskoa järkisuhteisiin vaan aitoon romantiikkaan. Miksi vaadit toiselta jotain mihin et itse pysty? Ristiriitaista.

      • Mies, 31v

        "Tuo kuulostaa laskelmoivalta järkisuhteelta, vaikka sinun mukaasi nainen ei saa uskoa järkisuhteisiin vaan aitoon romantiikkaan. Miksi vaadit toiselta jotain mihin et itse pysty? Ristiriitaista."

        En pysty siihen vaimoni kanssa, se on totta. Tunteita kun ei voi valita, jos voisi niin sitten järjelläni niin valitsisin. Mutta kun ei voi.

        Juuri siksi haluankin ulos.

        Se miksi suhteeseen päädyimme onkin pidempi tarina, ja on tottakai minun virheeni koska olisi pitänyt tajuta tää lopputulos paljon aikaisemmin ja jättää koko roska kokematta. Mutta sitä vaihtoehtoa ei enää ole. On vaan tää pirun laskelmointi, asioiden arvon laskeminen. Vihaan tätä pohjimmiltani. Mutten tarpeeksi lähteäkseni ja jättääkseni muksut.

        Jos oot eri mieltä niin kerro, mitä muita poispääsyjä näet tilanteessani?


      • naiivi nihilisti
        Mies, 31v kirjoitti:

        "Tuo kuulostaa laskelmoivalta järkisuhteelta, vaikka sinun mukaasi nainen ei saa uskoa järkisuhteisiin vaan aitoon romantiikkaan. Miksi vaadit toiselta jotain mihin et itse pysty? Ristiriitaista."

        En pysty siihen vaimoni kanssa, se on totta. Tunteita kun ei voi valita, jos voisi niin sitten järjelläni niin valitsisin. Mutta kun ei voi.

        Juuri siksi haluankin ulos.

        Se miksi suhteeseen päädyimme onkin pidempi tarina, ja on tottakai minun virheeni koska olisi pitänyt tajuta tää lopputulos paljon aikaisemmin ja jättää koko roska kokematta. Mutta sitä vaihtoehtoa ei enää ole. On vaan tää pirun laskelmointi, asioiden arvon laskeminen. Vihaan tätä pohjimmiltani. Mutten tarpeeksi lähteäkseni ja jättääkseni muksut.

        Jos oot eri mieltä niin kerro, mitä muita poispääsyjä näet tilanteessani?

        Yksi vaihtoehto, tosin ajallemme erittäin epätyypillinen on jäädä siihen suhteeseen jossa olet ja hyväksyä että elämällä ei nyt ole parempia kortteja tarjolla.

        Mutta en tosissani usko että kukaan tuollaista neuvoa noudattaisi.


      • +++
        Mies, 31v kirjoitti:

        "Tuo kuulostaa laskelmoivalta järkisuhteelta, vaikka sinun mukaasi nainen ei saa uskoa järkisuhteisiin vaan aitoon romantiikkaan. Miksi vaadit toiselta jotain mihin et itse pysty? Ristiriitaista."

        En pysty siihen vaimoni kanssa, se on totta. Tunteita kun ei voi valita, jos voisi niin sitten järjelläni niin valitsisin. Mutta kun ei voi.

        Juuri siksi haluankin ulos.

        Se miksi suhteeseen päädyimme onkin pidempi tarina, ja on tottakai minun virheeni koska olisi pitänyt tajuta tää lopputulos paljon aikaisemmin ja jättää koko roska kokematta. Mutta sitä vaihtoehtoa ei enää ole. On vaan tää pirun laskelmointi, asioiden arvon laskeminen. Vihaan tätä pohjimmiltani. Mutten tarpeeksi lähteäkseni ja jättääkseni muksut.

        Jos oot eri mieltä niin kerro, mitä muita poispääsyjä näet tilanteessani?

        "Vihaan tätä pohjimmiltani. Mutten tarpeeksi lähteäkseni ja jättääkseni muksut."

        Jätät muksut vasta sitten, kun olet löytänyt uuden naisen. Et ajattele lapsia etkä vaimoa, ainostaan itseäsi.


    • viivi-lotta

      ja se joka ei osaa olla yksin vaan on mieluummin kulissisuhteessa on mun mielestä luuseri. ei lapsetkaan sellaisessa liitossa voi hyvin, ne tietää varmasti, jos isä ja äiti eivät pidä toisistaan.

      • Mies, 31v

        Toi ei oo meillä ongelma. Mä kunnioitan vaimoani äitinä ja jopa naisena, me ei "vihata" toisiamme. Päinvastoin, vaimoni itseasiassa palvoo mua kuin aurinkoa.

        Mä puolestani en välitä vaimostani romanttisessa mielessä juuri lainkaan, sensijaan hän on ihan hyvä ihminen, kaveri ennemminkin... ja se ei ole mitä mä kumppanistani haluan. Mulla on väärä nainen, tiedän sen (oikeastaan olen tiennyt aina, tyhmänä vaan en uskonut että rakkaus ei tuu yksin parisuhdesäännöillä elämällä).

        Ja toi mitä sanot lapsista on ihan totta. Siinä yks syy pyrkiä kohti jotain sellaista joka perustuu aitoon tunteeseen, mutta mielestäni - saatan olla tyhmä tässä - se että mä "tapan" vaimoni lähtemällä ja alkamalla sinkuksi ei todellakaan ole lastenkaan kannalta oikein. Silloin mulla ei olis oikein edes tarjota suojapaikkaa jos jotain ikävää tapahtuu, tänään kylmäs sydäntä lukea kun joku nainen oli tappanut lapset kun mies oli jättänyt...

        Sinkkuna mä kaipaisin lapsiani kokoajan, ex-vaimoni olisi täysin masentunut ja tuskassaan, ilman parisuhteen tukea mä tuskin pysyisin näiden asioiden kanssa tolpillani ja sitten se tilanne olis kaiketi vielä paskempi. Ja jos sitten en löytäisikään ketään niin mitä sitten? Lapsilla ei ole senkään vertaa suhteen mallia. Mitä ne siitä oppii? Että ihmisten tehtävä on erota ja sitten näivettyä, katkeroitua ja harmaantua?

        Oikeesti. Toihan on paskin mahdollinen tilanne.

        Se on helppo sanoa että tee noin ja noin kun ei ole tälläisiä siteitä kuin mulla, astukaapas hetkeksi mun saappaisiin, mun tunteisiin ja velvoitteisiin.


      • viivi-lotta
        Mies, 31v kirjoitti:

        Toi ei oo meillä ongelma. Mä kunnioitan vaimoani äitinä ja jopa naisena, me ei "vihata" toisiamme. Päinvastoin, vaimoni itseasiassa palvoo mua kuin aurinkoa.

        Mä puolestani en välitä vaimostani romanttisessa mielessä juuri lainkaan, sensijaan hän on ihan hyvä ihminen, kaveri ennemminkin... ja se ei ole mitä mä kumppanistani haluan. Mulla on väärä nainen, tiedän sen (oikeastaan olen tiennyt aina, tyhmänä vaan en uskonut että rakkaus ei tuu yksin parisuhdesäännöillä elämällä).

        Ja toi mitä sanot lapsista on ihan totta. Siinä yks syy pyrkiä kohti jotain sellaista joka perustuu aitoon tunteeseen, mutta mielestäni - saatan olla tyhmä tässä - se että mä "tapan" vaimoni lähtemällä ja alkamalla sinkuksi ei todellakaan ole lastenkaan kannalta oikein. Silloin mulla ei olis oikein edes tarjota suojapaikkaa jos jotain ikävää tapahtuu, tänään kylmäs sydäntä lukea kun joku nainen oli tappanut lapset kun mies oli jättänyt...

        Sinkkuna mä kaipaisin lapsiani kokoajan, ex-vaimoni olisi täysin masentunut ja tuskassaan, ilman parisuhteen tukea mä tuskin pysyisin näiden asioiden kanssa tolpillani ja sitten se tilanne olis kaiketi vielä paskempi. Ja jos sitten en löytäisikään ketään niin mitä sitten? Lapsilla ei ole senkään vertaa suhteen mallia. Mitä ne siitä oppii? Että ihmisten tehtävä on erota ja sitten näivettyä, katkeroitua ja harmaantua?

        Oikeesti. Toihan on paskin mahdollinen tilanne.

        Se on helppo sanoa että tee noin ja noin kun ei ole tälläisiä siteitä kuin mulla, astukaapas hetkeksi mun saappaisiin, mun tunteisiin ja velvoitteisiin.

        sympatiat ei riitä. jos vaimosi ei kerran ole mikään monsteri ja jopa palvoo sua, niin olisit maailman julmin mies jos jättäisit hänet toisen naisen takia! jos sussa on yhtään miestä niin otat sen eron sotkematta siihen toista naista.

        ja mä oon satavarma että se romantiikka katoaa joka suhteessa kun ollaan riittävän kauan yhdessä. ei se vaihtamalla parane. kokeilkaa jotain parisuhdeterapiaa vaikka ja yrittäkää pelastaa se liitto.

        yhdelläkään hyvällä naisella ei riitä sympatiaa vaimosi loukkaamiseen. mikään ei olisi julmempi tapa jättää vaimosi kuin hypätä suoraan uuteen suhteeseen. sulle tietysti helppoa, mutta etkö yhtään osaa ajatella asiaa vaimosi kannalta? se jos mikä hänet masentaisi! paremmin hän erosta selviää jos et sotke siihen toista naista.

        mieti asioita myös vaimosi kannalta eikä vain omaa napaasi tuijottaen. miksi sinun onnesi olisi tärkeämpi kuin hänen?


      • Mies, 31v
        viivi-lotta kirjoitti:

        sympatiat ei riitä. jos vaimosi ei kerran ole mikään monsteri ja jopa palvoo sua, niin olisit maailman julmin mies jos jättäisit hänet toisen naisen takia! jos sussa on yhtään miestä niin otat sen eron sotkematta siihen toista naista.

        ja mä oon satavarma että se romantiikka katoaa joka suhteessa kun ollaan riittävän kauan yhdessä. ei se vaihtamalla parane. kokeilkaa jotain parisuhdeterapiaa vaikka ja yrittäkää pelastaa se liitto.

        yhdelläkään hyvällä naisella ei riitä sympatiaa vaimosi loukkaamiseen. mikään ei olisi julmempi tapa jättää vaimosi kuin hypätä suoraan uuteen suhteeseen. sulle tietysti helppoa, mutta etkö yhtään osaa ajatella asiaa vaimosi kannalta? se jos mikä hänet masentaisi! paremmin hän erosta selviää jos et sotke siihen toista naista.

        mieti asioita myös vaimosi kannalta eikä vain omaa napaasi tuijottaen. miksi sinun onnesi olisi tärkeämpi kuin hänen?

        "sympatiat ei riitä. jos vaimosi ei kerran ole mikään monsteri ja jopa palvoo sua, niin olisit maailman julmin mies jos jättäisit hänet toisen naisen takia! jos sussa on yhtään miestä niin otat sen eron sotkematta siihen toista naista."

        Mä ymmärrän täysin miksi sanot ja ajattelet noin.

        Itseasiassa ehdin jo kirjoittaa : "Okei, antaudun, sä oot oikeassa.". Mä tunnustan että se mitä kirjoitat on todella pitkälle totta, niin pitkälle että mä voisin allekirjoittaa sen.

        Mutta...

        Se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Olenko mä sitten muka joku mies kun jätän perheeni tuosta noin, pelkästään siksi että tahdon nyt etsiä jonkun muun vaikken välttämättä sellaista löydäkään?

        - Mun mielestä toikaan ei ole oikein, ei todellakaan.

        Teenkö mä oikein jos jään, tapan itsestäni sen tuntevan ja kaipaavan osan joka janoaa jotain muuta? Pakotan itseni esineeksi tähän suhteeseen, vartavasten muokatuksi koneeksi?

        - No, joka tän mulle tuomitsee hyväksyköön sen itselleenkin?

        Vai?

        ...

        Oletetaan että joku ihastuisi minuun, vaikkapa työkaverini. Ilman että itse teen elettäkään asian hyväksi, tulee tunnustamaan ja minä pidän ajatuksesta. Ajattelen tuota jotakuta, päivittäin.

        Sittenhän tilanne on taas sama, se mikä mut repii irti tästä suhteesta tuleekin vastaan - enkä mä etsinytkään. Silloinhan mulla on taas toinen, tosin ei sinänsä "omasta syystä".

        "mieti asioita myös vaimosi kannalta eikä vain omaa napaasi tuijottaen. miksi sinun onnesi olisi tärkeämpi kuin hänen?"

        Nää neljä vuotta ovat olleet hänen onnellisinta aikaa, koskaan.

        Kysymyksen voi siis muotoilla:

        Miksi hänen onnensa on tärkeämpi kuin minun?

        Mä olen syyllinen sekä siihen että tää juttu ei voi jatkua... että myös siihen että se on mun vaimolle sellainen kuin on, hyvä.

        Mä kuulostan varmaan tosi kusipäältä tapaukselta tän aiheen tiimoilta. Noh, mä en oikeasti ole. Tiedän sen. Mä yritän parhaani tässä tilanteessa enkä tosiaankaan nyt tiedä mikä se paras on. Ja sitten nää tunteet jotka haluan tarjota jollekulle...

        En tiedä mikä on oikein. Sä tarjoat ihan hyvää vaihtoehtoa... mut sillä on varjopuolensa. Kuten kaikilla muillakin vaihtoehdoilla.

        Ja mä ajattelen asiaa tosiaan vaimonikin kannalta, pakko - koska hän on mun lasten äiti ja hänen hyvinvointinsa vaikuttaa niihin joita rakastan. Ja muutenkin, en mä ole kylmä kivi- toki se mitä tulossa on on tosi paska juttu vaimolleni ja sympatiani on kenen tahansa puolella joka moisen joutuu kokemaan. Mulla on jo valtavasti pahaa oloa siitä että tää tapahtuu, en näe itseänikään todellakaan mitenkään kauniissa valossa. Päinvastoin, tää on mun epäonnistuminen ennemminkin koko juttu.

        Mut mä tiedän olevani hyvä mies, sitä ei saa musta raaputettua pois. Mut näiden palapelinpalasten kanssa ei saa kovin ehjää juttua aikaiseksi, ei vaikka kuinka hyvää tahtoa olisikin.

        Jos sulla on enemmän viisautta kuin mulla niin kerro, mä ihan oikeasti kuuntelen.

        Tää on tosi huono homma.


      • <Mies29>
        Mies, 31v kirjoitti:

        Toi ei oo meillä ongelma. Mä kunnioitan vaimoani äitinä ja jopa naisena, me ei "vihata" toisiamme. Päinvastoin, vaimoni itseasiassa palvoo mua kuin aurinkoa.

        Mä puolestani en välitä vaimostani romanttisessa mielessä juuri lainkaan, sensijaan hän on ihan hyvä ihminen, kaveri ennemminkin... ja se ei ole mitä mä kumppanistani haluan. Mulla on väärä nainen, tiedän sen (oikeastaan olen tiennyt aina, tyhmänä vaan en uskonut että rakkaus ei tuu yksin parisuhdesäännöillä elämällä).

        Ja toi mitä sanot lapsista on ihan totta. Siinä yks syy pyrkiä kohti jotain sellaista joka perustuu aitoon tunteeseen, mutta mielestäni - saatan olla tyhmä tässä - se että mä "tapan" vaimoni lähtemällä ja alkamalla sinkuksi ei todellakaan ole lastenkaan kannalta oikein. Silloin mulla ei olis oikein edes tarjota suojapaikkaa jos jotain ikävää tapahtuu, tänään kylmäs sydäntä lukea kun joku nainen oli tappanut lapset kun mies oli jättänyt...

        Sinkkuna mä kaipaisin lapsiani kokoajan, ex-vaimoni olisi täysin masentunut ja tuskassaan, ilman parisuhteen tukea mä tuskin pysyisin näiden asioiden kanssa tolpillani ja sitten se tilanne olis kaiketi vielä paskempi. Ja jos sitten en löytäisikään ketään niin mitä sitten? Lapsilla ei ole senkään vertaa suhteen mallia. Mitä ne siitä oppii? Että ihmisten tehtävä on erota ja sitten näivettyä, katkeroitua ja harmaantua?

        Oikeesti. Toihan on paskin mahdollinen tilanne.

        Se on helppo sanoa että tee noin ja noin kun ei ole tälläisiä siteitä kuin mulla, astukaapas hetkeksi mun saappaisiin, mun tunteisiin ja velvoitteisiin.

        "Sinkkuna mä kaipaisin lapsiani kokoajan, ex-vaimoni olisi täysin masentunut ja tuskassaan,"

        Joten hyvää hyvyyttäsi ajattelit sitten pettää ja jättää naisen toisen takia? Sen jälkeenkö se ei olisi masentunut ja tuskissaan? Lapsetkin varmasti tykkäisivät kun äiti olisi katkera ja vihaisi petturi-isää.

        Kyllä tässä nyt taas selitellään mustaa valkoiseksi.


      • mikä luuseri!
        Mies, 31v kirjoitti:

        Toi ei oo meillä ongelma. Mä kunnioitan vaimoani äitinä ja jopa naisena, me ei "vihata" toisiamme. Päinvastoin, vaimoni itseasiassa palvoo mua kuin aurinkoa.

        Mä puolestani en välitä vaimostani romanttisessa mielessä juuri lainkaan, sensijaan hän on ihan hyvä ihminen, kaveri ennemminkin... ja se ei ole mitä mä kumppanistani haluan. Mulla on väärä nainen, tiedän sen (oikeastaan olen tiennyt aina, tyhmänä vaan en uskonut että rakkaus ei tuu yksin parisuhdesäännöillä elämällä).

        Ja toi mitä sanot lapsista on ihan totta. Siinä yks syy pyrkiä kohti jotain sellaista joka perustuu aitoon tunteeseen, mutta mielestäni - saatan olla tyhmä tässä - se että mä "tapan" vaimoni lähtemällä ja alkamalla sinkuksi ei todellakaan ole lastenkaan kannalta oikein. Silloin mulla ei olis oikein edes tarjota suojapaikkaa jos jotain ikävää tapahtuu, tänään kylmäs sydäntä lukea kun joku nainen oli tappanut lapset kun mies oli jättänyt...

        Sinkkuna mä kaipaisin lapsiani kokoajan, ex-vaimoni olisi täysin masentunut ja tuskassaan, ilman parisuhteen tukea mä tuskin pysyisin näiden asioiden kanssa tolpillani ja sitten se tilanne olis kaiketi vielä paskempi. Ja jos sitten en löytäisikään ketään niin mitä sitten? Lapsilla ei ole senkään vertaa suhteen mallia. Mitä ne siitä oppii? Että ihmisten tehtävä on erota ja sitten näivettyä, katkeroitua ja harmaantua?

        Oikeesti. Toihan on paskin mahdollinen tilanne.

        Se on helppo sanoa että tee noin ja noin kun ei ole tälläisiä siteitä kuin mulla, astukaapas hetkeksi mun saappaisiin, mun tunteisiin ja velvoitteisiin.

        sano suoraan, ettet yksin jaksa hoitaa lapsia etkä viitsi huolehtia kotitöistä, joten ensin pitää saada kodinhoitaja ennen kuin voi lähteä "huonosta" liitosta (jossa vaimo PALVOO sinua).


      • viivi-lotta
        Mies, 31v kirjoitti:

        "sympatiat ei riitä. jos vaimosi ei kerran ole mikään monsteri ja jopa palvoo sua, niin olisit maailman julmin mies jos jättäisit hänet toisen naisen takia! jos sussa on yhtään miestä niin otat sen eron sotkematta siihen toista naista."

        Mä ymmärrän täysin miksi sanot ja ajattelet noin.

        Itseasiassa ehdin jo kirjoittaa : "Okei, antaudun, sä oot oikeassa.". Mä tunnustan että se mitä kirjoitat on todella pitkälle totta, niin pitkälle että mä voisin allekirjoittaa sen.

        Mutta...

        Se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Olenko mä sitten muka joku mies kun jätän perheeni tuosta noin, pelkästään siksi että tahdon nyt etsiä jonkun muun vaikken välttämättä sellaista löydäkään?

        - Mun mielestä toikaan ei ole oikein, ei todellakaan.

        Teenkö mä oikein jos jään, tapan itsestäni sen tuntevan ja kaipaavan osan joka janoaa jotain muuta? Pakotan itseni esineeksi tähän suhteeseen, vartavasten muokatuksi koneeksi?

        - No, joka tän mulle tuomitsee hyväksyköön sen itselleenkin?

        Vai?

        ...

        Oletetaan että joku ihastuisi minuun, vaikkapa työkaverini. Ilman että itse teen elettäkään asian hyväksi, tulee tunnustamaan ja minä pidän ajatuksesta. Ajattelen tuota jotakuta, päivittäin.

        Sittenhän tilanne on taas sama, se mikä mut repii irti tästä suhteesta tuleekin vastaan - enkä mä etsinytkään. Silloinhan mulla on taas toinen, tosin ei sinänsä "omasta syystä".

        "mieti asioita myös vaimosi kannalta eikä vain omaa napaasi tuijottaen. miksi sinun onnesi olisi tärkeämpi kuin hänen?"

        Nää neljä vuotta ovat olleet hänen onnellisinta aikaa, koskaan.

        Kysymyksen voi siis muotoilla:

        Miksi hänen onnensa on tärkeämpi kuin minun?

        Mä olen syyllinen sekä siihen että tää juttu ei voi jatkua... että myös siihen että se on mun vaimolle sellainen kuin on, hyvä.

        Mä kuulostan varmaan tosi kusipäältä tapaukselta tän aiheen tiimoilta. Noh, mä en oikeasti ole. Tiedän sen. Mä yritän parhaani tässä tilanteessa enkä tosiaankaan nyt tiedä mikä se paras on. Ja sitten nää tunteet jotka haluan tarjota jollekulle...

        En tiedä mikä on oikein. Sä tarjoat ihan hyvää vaihtoehtoa... mut sillä on varjopuolensa. Kuten kaikilla muillakin vaihtoehdoilla.

        Ja mä ajattelen asiaa tosiaan vaimonikin kannalta, pakko - koska hän on mun lasten äiti ja hänen hyvinvointinsa vaikuttaa niihin joita rakastan. Ja muutenkin, en mä ole kylmä kivi- toki se mitä tulossa on on tosi paska juttu vaimolleni ja sympatiani on kenen tahansa puolella joka moisen joutuu kokemaan. Mulla on jo valtavasti pahaa oloa siitä että tää tapahtuu, en näe itseänikään todellakaan mitenkään kauniissa valossa. Päinvastoin, tää on mun epäonnistuminen ennemminkin koko juttu.

        Mut mä tiedän olevani hyvä mies, sitä ei saa musta raaputettua pois. Mut näiden palapelinpalasten kanssa ei saa kovin ehjää juttua aikaiseksi, ei vaikka kuinka hyvää tahtoa olisikin.

        Jos sulla on enemmän viisautta kuin mulla niin kerro, mä ihan oikeasti kuuntelen.

        Tää on tosi huono homma.

        kun haluat varmistaa oman selustasi. et uskalla erota siinä pelossa että jäätkin yksin. eli jos et löydä naista jäät sitten nykyiseen liittoosi koska et osaa elää yksin.

        jos et ole liittoosi tyytyväinen, uskallat kyllä erota ilman takeita siitä että joku pelastava enkeli pitää sinusta huolen tulevaisuudessa. raukkamaista tuollainen. ei tuollaista käytöstä kukaan nainen ymmärrä. mies joka ei ole avioliittonsa tyytyväinen uskaltaa ottaa eron, vaikka ei olisi takeita että uusi nainen löytyy heti tai ollenkaan. yleensä avioero otetaan siksi, että ollaan tyytymättömiä siihen avioliittoon, eikä siksi jos nurmikko olisikin vihreämpää aidan toisella puolella. ja tälle nurmikolle pitäisi päästä vielä juoksentelemaan avioliiton aikana, jotta ei vaan niin kurjasti kävisi, ettei kukaan olisikaan päätä silittämässä ja ruokaa laittamassa tulevaisuudessa.

        et ainoastaan kuulosta kusipäältä vaan olet sitä ainakin minun silmissäni, jos aioit jättää vaimosi noin julmalla tavalla. toistan: jos sinussa on yhtään miestä, jätä vaimosi sotkematta siihen toista naista. et voi laskelmoida niin että sinulla on vihreä nurmi odottamassa, samalla kun kulotat vaimosi uskon miehiin ja parisuhteeseen.

        jos et osaa elää yksin, niin kerro vaimollesi sitten asiasta. jotta voitte MOLEMMAT etsiä uusia puolisoita eikä sinun tarvitse pelätä yksin elämistä. se olisi reilua vaimoasi kohtaan. hänellä pitäisi olla oikeus myös etsiä uutta miestä, jos itsekin etsit uutta puolisoa. tasavertainen tilanne, eikä maton vetäminen vaimosi jalkojen alta.

        toivon, että vaimosi on yhtä juonikas kuin sinäkin ja etsii parhaillaan uutta miestä selkäsi takana. saisit maistaa omaa lääkettäsi. miltäs sellainen maistuisi? asetupa hetkeksi vaimosi kenkiin ja mieti tilannetta siitä perspektiivistä. siis jos sinusta löytyy empatian kykyä edes hyppysellinen.


    • Varattua!

      Ei todellakaan voisi vähempää kiinnostaa kaltaisesi naimisissa oleva mies. Niin hölmö en ole, että alkaisin suhteeseen varatun miehen kanssa, pelkkä ajatuskin puistattaa.

      • Mies, 31v

        Ihmettelen että mikä siinä niin kauheaa sitten olisi?

        Konkretisoi?


      • vastaa...
        Mies, 31v kirjoitti:

        Ihmettelen että mikä siinä niin kauheaa sitten olisi?

        Konkretisoi?

        Koska sinua ei voi saada samalla tavalla "kokonaan" kuin vapaan voi saada. Joillakin osa-alueilla voidaan ehkä kohdata, mutta olet kuitenkin osittain sidoksissa siihen nykyiseen kumppaniin niin kauan kuin pysyt suhteessa, oli kyseessä romanttinen suhde tai ei. Jokin moraalinen aspektikin tuohon ainakin minun näkökulmastani liittyy, eli ei tunnu oikealtakaan sekaantua varattuun. Sitä paitsi miksi pitäisi tyytyä varattuun, kun niitä vapaitakin tulee koko ajan vastaan. Ei kiitos ainakaan minulle. Toisaalta ymmärrän kyllä tilanteesi vaikeuden, mutta se ei vaan riitä tässä tapauksessa. Tsemppiä joka tapauksessa :)


      • Mies, 31v
        vastaa... kirjoitti:

        Koska sinua ei voi saada samalla tavalla "kokonaan" kuin vapaan voi saada. Joillakin osa-alueilla voidaan ehkä kohdata, mutta olet kuitenkin osittain sidoksissa siihen nykyiseen kumppaniin niin kauan kuin pysyt suhteessa, oli kyseessä romanttinen suhde tai ei. Jokin moraalinen aspektikin tuohon ainakin minun näkökulmastani liittyy, eli ei tunnu oikealtakaan sekaantua varattuun. Sitä paitsi miksi pitäisi tyytyä varattuun, kun niitä vapaitakin tulee koko ajan vastaan. Ei kiitos ainakaan minulle. Toisaalta ymmärrän kyllä tilanteesi vaikeuden, mutta se ei vaan riitä tässä tapauksessa. Tsemppiä joka tapauksessa :)

        "   Koska sinua ei voi saada samalla tavalla "kokonaan" kuin vapaan voi saada."

        Mitenniin?

        Tarkoitus ei ole jäädä avioliittoon vaan sormus irtoaa - mutta vasta kun sen aika on. Tää voidaan vaikka sopia jotenkin etukäteen, missä vaiheessa kerron asiasta ja lähden suhteesta. Tyhjän päälle lähteminen olisi mun mielestä virhe (tosin voin olla väärässäkin, tosin siinä tarvin psyykkausta jo). Samoin mun intressit johonkin yhden illan hurvitteluun on tasan nolla, se on automaattisesti väärin. (tosin tuolla toisessa keskustelussa käydään jo läpi miksi tämä on kusipäistä touhua, asiaa sekin...).

        Ja luottamusasia on mielestäni samaa tasoa kuin missä tahansa suhteessa. Sinkuilla on kaiten nykyään omat pelinsä ja leikkinsä joista kaikki niin kivoja ole, suttahan sieltäkin suunnalta pukkaa? - Lähinnä toivon että jos joku tähän leikkiin lähtee hän ymmärtää tilanteen sanelemat ehdot jotka on mitkä on.

        Mutta toisaalta - lasten takia mua ei voi saada samalla tavalla kuin vapaata. Mun sydämessäni on kaksi pientä kädenjälkeä ja sille ei voi mitään, eikä pidäkään voida.

        " Sitä paitsi miksi pitäisi tyytyä varattuun, kun niitä vapaitakin tulee koko ajan vastaan."

        Niin ironista kuin se onkin niin mun vaimolta kannattais kysyä miksi tähän tiettyyn (myöhemmin ex)varattuun kannattaisi "tyytyä". En mä kindermunasta tota sormusta saanut, kyllä se on ansaittu mun hyvillä puolilla. Joita tää viestiketjuttelu ei todellakaan kosketa.

        Mut siis, en ole iskemässä ketään täältä, kunhan vain kysyn mikä on meininki minun tapauksessani. Jäätäväähän täällä on, mutta se on oikeastaan ihan kotoisaa; niin surullista kuin se onkin.


      • Poksu34m
        Mies, 31v kirjoitti:

        Ihmettelen että mikä siinä niin kauheaa sitten olisi?

        Konkretisoi?

        Varatulla tarkoitetaan sitä, että toisella on jo (avo)puoliso ja tähän suhteeseen ei normaalisti kuulu muita osapuolia. Kuulostat säälittävältä tapaukselta, jos olet jo suhteessa (ja haluat pitää kulissit), mutta silti vieras kiinnostaa.

        Mieti vähän, mitä todella haluat. Käy pian niin, että teet syrjähypyn, jonka jälkeen eukko ja mukulat nostavat kytkintä. Lopputulos on suurella todenbnäköisyydellä se, että saat elää jatkossa yksin, kun uusi ja vanha nainen tajuaa nostaa kytkintä.

        Katselin edellisessä työpaikassa vastaavaa tapausta. Mies oli kuin Euroopan omistaja, ja nyt taitaa olla jo kolmas tai neljäs nainen "työstettävänä". Kaikista edellisistä suhteista on mukula, ja eksät juoksee perässä. Että näin.

        Varatun ja vapaan ihmisen ero on siinä, että toisen kanssa voi suunnitella yhteistä tulevaisuutta, johon kuuluu myös perhe ja omat lapset.


      • Poksu34m
        Mies, 31v kirjoitti:

        "   Koska sinua ei voi saada samalla tavalla "kokonaan" kuin vapaan voi saada."

        Mitenniin?

        Tarkoitus ei ole jäädä avioliittoon vaan sormus irtoaa - mutta vasta kun sen aika on. Tää voidaan vaikka sopia jotenkin etukäteen, missä vaiheessa kerron asiasta ja lähden suhteesta. Tyhjän päälle lähteminen olisi mun mielestä virhe (tosin voin olla väärässäkin, tosin siinä tarvin psyykkausta jo). Samoin mun intressit johonkin yhden illan hurvitteluun on tasan nolla, se on automaattisesti väärin. (tosin tuolla toisessa keskustelussa käydään jo läpi miksi tämä on kusipäistä touhua, asiaa sekin...).

        Ja luottamusasia on mielestäni samaa tasoa kuin missä tahansa suhteessa. Sinkuilla on kaiten nykyään omat pelinsä ja leikkinsä joista kaikki niin kivoja ole, suttahan sieltäkin suunnalta pukkaa? - Lähinnä toivon että jos joku tähän leikkiin lähtee hän ymmärtää tilanteen sanelemat ehdot jotka on mitkä on.

        Mutta toisaalta - lasten takia mua ei voi saada samalla tavalla kuin vapaata. Mun sydämessäni on kaksi pientä kädenjälkeä ja sille ei voi mitään, eikä pidäkään voida.

        " Sitä paitsi miksi pitäisi tyytyä varattuun, kun niitä vapaitakin tulee koko ajan vastaan."

        Niin ironista kuin se onkin niin mun vaimolta kannattais kysyä miksi tähän tiettyyn (myöhemmin ex)varattuun kannattaisi "tyytyä". En mä kindermunasta tota sormusta saanut, kyllä se on ansaittu mun hyvillä puolilla. Joita tää viestiketjuttelu ei todellakaan kosketa.

        Mut siis, en ole iskemässä ketään täältä, kunhan vain kysyn mikä on meininki minun tapauksessani. Jäätäväähän täällä on, mutta se on oikeastaan ihan kotoisaa; niin surullista kuin se onkin.

        "Tarkoitus ei ole jäädä avioliittoon vaan sormus irtoaa - mutta vasta kun sen aika on. Tää voidaan vaikka sopia jotenkin etukäteen, missä vaiheessa kerron asiasta ja lähden suhteesta. Tyhjän päälle lähteminen olisi mun mielestä virhe (tosin voin olla väärässäkin, tosin siinä tarvin psyykkausta jo)."

        Korjaus edelliseen. Hieno provo ! Muussa tapauksessa olet todella säälittävä ja laskelmoiva tapaus. Toivottavasti tämmä osuu joskus omaan nilkkaan...


    • joka etsii

      uutta naista on epäluotettava nuljake, johon ei koskaan voisi luottaa. Jos varattu etsii naista vaimon selän takana niin voisiko epäluotettavapaa tyyppiä enää olla. En ikinä luottaisi sellaiseen. Enkä missään nimessä haluaisi tutustua sellaiseen, kun sinkkumiehiäkin onneksi löytyy!

    • naiivi nihilisti

      Miksi kyselet asiaa, kun tiedät itsekin olevasi tässä asiassa paska jätkä muille osapuolille? Sehän on selvä, kuten itsekin olet todennut.

      Vaimosi ja lapsesi kärsivät väistämättä päätöksestäsi lähteä, kuten itsekin olet todennut. Syy siihen on sinussa, kuten itse olet todennut.

      Pitääkö tämä keskustelu nyt käsittää millä tavalla? Haluat siis kuitenkin jonkinlaista ymmärrystä, jonkinlaista synninpäästöä? Haluatko siis sympatiaa vai mitä? Onhan selvä että olet päätöksesi jo tehnyt, hyvinhän sen teksteistäsi voi poimia.

      Vaikka kysyit mielipidettä naisilta, niin annan omani, vaikka olen mies.

      Oma moka, täysin. Et saa minulta ainakaan minkäänlaista sympatiaa. Tee valintasi kuten teet, mutta turha odottaa että sitä muut ymmärtäisivät. Ole sen verran suoraselkäinen mies, että et rupea "mutta kun" tai "siksi että" -mieheksi, vaan tunnusta että nyt tuli mokattua, homma kusee muidenkin kintuille ja valinta on silti se mikä se nyt tulee olemaan.

      • Mies, 31v

        Mä ajattelen tietenkin pariutumistani sen naisen kanssa jonka kanssa tää juttu olis alunperinkin pitänyt aloittaa. Neiti X:ää, tulevaa Rouva X:aa - ja sitä miten hän (tai sielunsiskonsa) tähän mutkikkaaseen tilanteeseen suhtautuu.

        Okei, ehkä tää olis pitänyt aloittaa tyyliin, "Olen 31v, XXX senttiä pitkä, rotevahko, lapsirakas jneblahblahblah ja mitäs tykkäätte" tyylinen juttu ja olla sanomatta yhtään mitään tästä tilanteesta. Ehkä silleen olisin "kerjännyt" positiivisempia vastauksia. Valitettavasti vaan vähän väärästä päästä, jopa siihen asti että saakin rukkasta koska ei ollut... rehellinen.

        Ajatuksia. Niitä mä kaipaan... ja olen saanutkin. Kiitos siitä.


      • naiivi nihilisti
        Mies, 31v kirjoitti:

        Mä ajattelen tietenkin pariutumistani sen naisen kanssa jonka kanssa tää juttu olis alunperinkin pitänyt aloittaa. Neiti X:ää, tulevaa Rouva X:aa - ja sitä miten hän (tai sielunsiskonsa) tähän mutkikkaaseen tilanteeseen suhtautuu.

        Okei, ehkä tää olis pitänyt aloittaa tyyliin, "Olen 31v, XXX senttiä pitkä, rotevahko, lapsirakas jneblahblahblah ja mitäs tykkäätte" tyylinen juttu ja olla sanomatta yhtään mitään tästä tilanteesta. Ehkä silleen olisin "kerjännyt" positiivisempia vastauksia. Valitettavasti vaan vähän väärästä päästä, jopa siihen asti että saakin rukkasta koska ei ollut... rehellinen.

        Ajatuksia. Niitä mä kaipaan... ja olen saanutkin. Kiitos siitä.

        Tällaista se suhtautuminen on.

        Ymmärrän että pidät itseäsi pohjimmiltasi todella hyvänä ihmisenä, vaikka kirjoitatkin itse mokanneesi. Tosiasia nyt vain on se, että se ei ratkaise elämässä minkälainen ihminen kokee olevansa, vaan se mitä tekee toisille. Vaikka olisit mielestäsi kuinka hyvä tyyppi tahansa, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että se mitä olet tekemässä aiheuttaa väistämättä (antamiesi tietojen perusteella) paljonkin mielipahaa toisille. Ja vaikka olisit kuinka symppis tahansa tai kuinka kauniisti kirjoittaisit asiasta, niin se ei sitä muuta puoleen tai toiseen.

        Pitää vain tunnustaa tosiasiat, eli se, että tässä ollaan tekemässä paskaa juttua muille oman edun vuoksi. Koska sitähän se vain on, ei sen ihmeempää. Sitä tekee moni muukin. Todella moni. Mutta se, mikä tässä nyt hieman minua ainakin ärsyttää, on tuo selittely ja sympatian hakeminen.


    • liian rankkaa

      En jaksanut koko ketjua lukea mutta selkeästi minut tästä hommasta käännyttäisi se tieto että eroaisit vaimostasi minun takiani. Se tarkoittaisi vakavaa suhdetta heti alusta alkaen. Se ei mielestäni ole realistista, ensin pitää tutustua jne mikä ei onnistu jos toinen on naimisissa.

      • Mies, 31v

        Noh. Tossa on kyllä kiitettävän iso pointti.


      • Lapsen ja naisen näkökulmasta
        Mies, 31v kirjoitti:

        Noh. Tossa on kyllä kiitettävän iso pointti.

        Omat vanhempani olivat juuri tuollaisen oloisessa tilanteessa vuosia sitten kuin sinä nyt. Minua loukkaa, että isäni on pitänyt äitiäni vaimona, ei kumppanina. Tämän tehdessään hän on luultavasti perustellut asiaa itselleen niin kuin sinä, vaikkei ikäpolvensa tyypillisenä edustajana olekaan halunnut eroa. Äitini on kyllä tajunnut asian, ja se on vaikuttanut hänen itsetuntoonsa aivan liian paljon. Hänkin on jäänyt kiinni tilanteeseen.

        Heidän olisi pitänyt erota silloin, kun kumpikin olisi vielä ollut mielessään kykeneväinen ja ns. riittävän nuori solmimaan uuden suhteen, jossa olisi voinut voida hyvin ja jossa olisi voinut saada kannustusta (ja kehittää hyviä puoliaan) lannistamisen ja välinpitämättömyyden (ja huonojen puolien korostumisen) sijaan. Kumpikin olisi voinut olla onnellinen tahollaan.

        Meitä lapsia on toki kohdeltu hyvin, mutta olisi ollut meillekin paljon parempi, jos vanhemmat olisivat eronneet hyvän sään aikana. Isän ja äidin välinen kylmä sota ja välinpitämättömyys kotona ei anna hyviä eväitä lasten tunne-elämälle.

        Jos vaimoasi kunnioitat, olet hänelle rehellinen sen sijaan, että ryhdyt säätämään varanaista, joka sinut vetäisi irti liitosta. On kurjaakin kurjempaa saada kuulla, että uutta naista on haettu jo liiton aikana. Huonot uutiset kulkevat nopeammin ja varmemmin kuin hyvät. Jos hän elää siinä uskossa, että kaikki on hyvin, on aikamoisen todennäköistä, että kriisi on pahanlainen, kun totuus paljastuu.

        Sinulle uuden kumppanin hakeminen varattuna olisi aika vaikeaa. Harva haluaa olla toinen nainen. Harva haluaa, että eroat hänen vuokseen - sinunhan pitäisi erota itsesi vuoksi.

        Tutustuminen ei suju normaalisti, kun täytyy yrittää pitää viritelmät vaimolta ja tutuilta salassa. Lisäksi ihmiset ovat sen verran omistushaluisia, että ajatus siitä, että vietät aikaa ja epäilys, että ehkä harrastat myös seksiä) myös vaimosi kanssa, on vatsaa vääntävä. Vaimoakin kanssasiskot tuppaavat ajattelemaan. Tuntuisi pahalta hänen puolestaan. Kiva alku suhteelle.


    • --..--.-..-.-.-.-

      ovat sinulle kaikki kaikessa, niin eiköhän olisi järkevintä kasvattaa lapset aikuisiksi ja erota sitten hankkia sitten uusi suhde. Se tuskin vähempää loukkaa vaimoasi, että sinulla olisi jo uusi suhde valmiina, kun/jos hänet jättäisit. Jos et pysty lähtemään epätyydyttävästä suhteesta, on se vaan elettävä. Elämä on valintoja täynnä. Aina ei voi kaikkea saada.

    • Näinkö?

      Olet siis mennyt naimisiin siksi ajaksi, kun etsit sitä oikeaa? Oletkos ihan varma, että vaimosi ei tee samoin?

    • kuullostaa...

      ihan siltä että et uskalla erota vaimostasi. tarkoitan sillä sitä et pelkään jääväsi yksin. siis ettei ole sitten kotona sitä siivoojaa ja asioista huoltapitävää ihmistä?
      olen sinkku ja olen hakemassa itselleni miestä eikä minua haittaa vaikka hän olisi naimisissa.
      mutta jos meille kehkeytyisi suhde niin haluaisin että hän näyttäisi että pärjää myös yksi eli ottaisi eron jälkeen ensin itselleen asunnon missä minä sitten kävisin jonkun aikaa ja hän voisi olla siellä lastensa kanssa välillä yksin.

      nainen 35

    • myös oleva n

      Miksi et voisi ottaa eroa ja muuttaa omillesi?
      Miksi pitää olla uusi puoliso valmiina?

      Kerronpa oman kokemukseni. Olin (olen edelleen virallisesti) naimisissa. Jonkin ajan päästä naimisiin menosta huomasin, että mies on täysin väärä minulle. Meille oli kuitenkin silloin tulossa jälkikasvua,joten TYHMÄNÄ ajattelin, että jatketaan liittoa, lapsen takia.
      Lapsi täytti 6kk, mieheni alkoi vihdoinkin tajuamaan asian oikean laidan, eli sen, että ero tulee.
      Mies jankkasi ja jankkasi, loppuviimeksi minä käskin miehen häipyä. (Olin jo ennen lapsemme syntymää puhunut mahdollisesta erosta/asumuserosta. Silloin mies ei halunnut edes kuulla sanaa ero).
      Nyt olemme asuneet erossa jo pari kk (lapsi minulla). Itse löysin uuden "kumppanin" jo samana päivänä kun mieheni vei tavaransa pois täältä.
      Asun pojan kanssa, ja "seurustelen" (tai jotain sinnepäin).
      Suurempi "synti" olisi ollut, että olisin alkanut suhteeseen avioliittomme aikana. Eromme oli miehelleni huomattavasti kovempi pala kuin minulle. Minulle se oli lähinnä helpotus.

      Tosin, minulla on kyllä nuoruusvuosilta kokemusta myös varatusta miehestä. Hänen kanssaan meillä oli kivaa ja meni hyvin. Menisi varmaan vieläkin, mutta hän halusi minut sekä avokkinsa...
      Päätin sitten lähteä siitä suhteesta, koska siinä suhteessa toista ei voinut saada kokonaan. (Jos hän olisi jättänyt avokkinsa, niin olisin jatkanut suhdetta).

      Mutta pointtini on siis se, että ota ero. Älä sotke kolmatta osapuolta, niin ehkä vaimosi ei loukkaannu niin verisesti...
      Ei missään nimessä kannata lasten takia jäädä huonoon suhteeseen (vaikka eroat, saat silti nähdä lapsiasi...)
      Ja kun olet omillasi, ja olet toipunut erosta (jos sinun täytyy edes toipua), hae sitten vasta uutta kumppania. Tämä kohtelu on myös ystävällisempää vaimoasi kohtaan....
      Nainen 24

      • ...............

        "Mut mä tiedän olevani hyvä mies, sitä ei saa musta raaputettua pois. Mut näiden palapelinpalasten kanssa ei saa kovin ehjää juttua aikaiseksi, ei vaikka kuinka hyvää tahtoa olisikin."

        Vai vielä hyvä mies. Juuri niin kuin joku tuolla aiemmin kirjoitti, hyvyttäsi ei kerro se, mitä mieltä itse olet asiasta, vaan se miten kohtelet muita.

        Minä en koskaan ikinä harkitsisi minkäänlaista suhdetta mieheen, joka varattuna ollessaan metsästää muita naisia ja suunnitelmallisesti haluaa satuttaa nykyistä puolisoaan pahimmalla mahdollisella tavalla. Tulet nimittäin viemään hänen uskonsa parisuhteeseen ja miehiin moneksi vuodeksi, pahimmassa tapauksessa koko elämäksi, jos eroat pettämällä.

        Täysin hypoteesina, että aloittaisin suhteen varatun miehen kanssa. Miten ikinä koskaan sinuun voisi luottaa? Pitäisin hyvin todennäköisenä, että ajanpäästä, kun ensi huuma on ohi, tekisit saman tempun minulle.

        Mutta mies, joka eroaa suoraselkäisesti liitostaan, vaikka nyt siksi, että ei halua elää sisko-veli suhteessa ja elää hetken omillaan, on ihan eri asia. Sellaista miestä pystyisi arvostamaan ja kunnioittamaan ja sellaiseen voisi luottaa myös jatkossa.

        Haluatko todella olla hirviö, joka vähät välittää muista ihmisistä. Mieti tarkasti. Mitä jos sinun nyt vielä pienen lapsesi joskus tuleva puoliso pettäisi hänet niin, että hän katkeroitusi miehiin lopun elämäksi. Mitä ajattelisit sellaisesta miehestä itse?

        Mutta, jos eroat selkä suorana, ilman likaisia kuvioita, tulet kyllä säilyttämään kasvosi myös lastesi silmissä. Usko minua, puhun kokemuksesta.

        Sinulla on vielä mahdollisuus toimia oikein ja viisasti, tee se.


    • +++

      ei kiitos. Mieluummin olen ilman miestä loppuelämäni, kuin huolisin laskelmoivan, epärehellisen ja kyynisen varatun miehen.

      Miksi muuten edes kuvittelet että 10 v. nuorempi nainen kiinnostuisi noin vanhasta ja kyynisestä miehestä? Jokainen nuori nainen katselee mieluummiin ikäisiään sinkkumiehiä.

      Ikäluokka 40-50 voisi olla sulle parempi. Jos sieltä löytyisi joku ymmärtäjä, nainen joka olisi muuttunut samalla tavalla kyyniseksi ja laskelmoivaksi kuin sinäkin.

    • Omaa etuasi ajat

      Luin läpi koko ketjun ja seuraavia ajatuksia se herätti:

      Vaikka kovasti vannotat kyseen olevan lasten edusta yms, kysymys
      näyttää loppujen lopuksi olevan vain omasta itsekkyydestäsi
      ja peloistasi.

      Et uskalla ottaa reilusti eroa ja lähteä omillesi ilman
      uutta suhdetta, vaan täytyisi ensin vaimon selän takana
      säätää uusi suhde valmiiksi, että voi sitten suoraan siihen hypätä.

      Miksi muka sinun täytyisi sinkkuna alkaa jotain yhden illan
      säätöjä tms. alkaa harrastamaan? Yhtä laillahan sinä voisit
      silloinkin naisiin rauhassa tutustua. Erona olisi vain se,
      ettet enää pettäisi vaimosi selän takana, vaan olisit jo
      eronnut. Yhtä lailla ne lapset sinun lapsiasi olisivat vieläkin.

      Siis millä ihmeen tavalla on muka parempi vaihtoehto hylätä vaimo
      ja lapset vasta kun on uusi suhde valmiina? Yhtä laillahan
      sinä silti eroasit. Luuletko että kun olisi uusi suhde jo
      valmiina, niin siihen vain siirryttäisiin ja elämä lapsien
      kanssa jatkuisi kuin ennenkin, mutta uuden naisen kanssa?

      Jos kerran ero joka tapauksessa tulee, niin miksi sitä
      ei voisi suoraselkäisesti ottaa ilman mitään muiden naisten
      kanssa säätämistä? Miksi täytyisi ensin rakentaa suhdetta
      vaimon selän takana ja samaan aikaan esittää että kaikki on
      hyvin? Sitten vaan yllättäen lähdet suoraan uuden naisen syliin?

      Pelkäätkö sinä olla yksin?

    • vaan

      Kaikkea ei voi saada. Joko valitset sinkkuuden ja kaiken sen mitä se tuo mukanaa (kuten eron ja huoltajuudet, mutta myöski mahdollisuuden uuteen suhteeseen) tai sitten jäät siihen missä nyt olet. Pettäminen on julmaa ja itsekästä eikä varmastikaan tulevaisuudessa helpottaisi eroanne ja lastesi suhteutumista sinuun. Maailma tosiaan on kova paikka, pahoittelen jos asia on vasta nyt selvinnyt.

    • Little.-.Angel

      Siis olet naimisissa, ja etsit silti seurustelukumppania????

    • naiivi nihilisti

      Et ehkä ymmärrä mikä on kaikkein pahinta nykyiselle vaimollesi, jos nyt toteutat tämän itsekkään (ja pelkästään itsekkään) suunnitelmasi.

      Ei se ole se, että sinä jätät hänet, vaikka sekin varmasti sattuu jos nainen sinua "palvoo".

      Se on jälkeenpäin hänelle välittyvä tieto siitä, että olet säätänyt uuden suhteen valmiiksi samaan aikaan kun hän on kuvitellut viettävänsä mukavaa perhe-elämää sinun kanssasi.

      SE ON PAHEMMANLAATUINEN NÖYRYYTYS!

      Se herättää naisessasi todennäköisesti tunteen omasta tyhmyydestä ja sinisilmäisyydestä.

    • Rehellisyys maan perii

      Itseäni ei kiinnostaisi alkaa tapailemaan sinua, koska et seiso omilla jaloillasi, koska haluat lähteä suhteesta suoraan seuraavaan. Ei toimi.

      Uskoisin kyllä, että kukaan tervejärkinen ihminen ei edes romanttisessa mielessä halua "pelastaa" ketään omaan elämäänsä herran omasta elämästä. Toisaalta jos kaksi suhteessa riutuvaa löytävät toisensa - niin he voivat suostua salatapailuun. Kukaan itseaan arvostava vapaa nainen ei lähtisi tapailemaan varattua miestä. Maailmassa kuitenkin riittää sinkkuja ja vahvoja miehiä.

      Itse uskon, että Oikeaa et löydä olemalla ja antamalla itsestäsi vain pientä osaa ja valhetta - sillä ethän olisi oma itsesi nk. Oikeasi edessä. Eläisit valheellista elämää ja suhdetta.

      Minä arvostan enemmän miestä ja naista, joka on uskaltanut ottaa eron eikä elä valheellista suhdetta. Kysehän on kuitenkin omasta itsetunnosta, rehellisyydestä ja toisen kunnioittamisesta. Useat miehet ja naiset tarvitsevat sen "uuden ihmisen" ennen lopullista lähtöratkaisua. Omasta mielestä se on pelkuruutta, ettei uskalleta kohdata elämää omin jaloin.

      Noh, itse sinkkuna, uranaisena ilman lapsia - en kuitenkaan haluaisi elämääni miestä, jolla on lapsia. Eli mieluummin kyllä ilman suhdetta kuin parisuhde, johon änkeää mukaan muutama muukin hahmo. Itsekästä sekin tavallaan. Mutta maailmassa riittää ihmisiä, eikä minulla ole tarvetta sitoutua ihmiseen, joka ei lähde "puhtaalta pöydältä" kanssani. Oli sitten lapset tai ei ollut - tai oli vaimoke vielä kuvioissa tai ei ollut.

      Vakavasti harkittavista ihmissuhteista tulee hyviä ihmissuhteita, kun niihin lähdetään puhtaalta pöydältä. Edes rehellisin kasvoin niin menneisyyteen kuin tulevaisuuteenkin.

      Kyse on kuitenkin jokaisein ihmisen omasta elämästä, omasta elämisen rohkeudesta tehdä niinkuin oma sielu ja sydän sanoo. Ei voi miellyttää kaikkia, mutta rehellisyys maan perii.

      Sinun tilanteessani yrittäisin parantaa avioliittoni - ja jos ei onnistu - ei sitten. Sitten on aikuisempaa ja rehellisempää erota - ja kuitenkin olla hyvissä väleissä lasten tähden.

      • neito33

        Pari näkökulmaa asiaan lasten kannalta.

        Aikuiset tarvitsevat aikaa toipuakseen erosta, mutaa niin tarvitsevat lapsetkin!! Ja ehdottomasti on lasten kannalta parempi, jos he saavat surra ja käydä läpi vanhempien eron rauhassa, kuin tulla tilanteeseen, jossa "uusi äitipuoli" on jo odottamassa. Se herättää lapsissa todella ristiriitaisia ja hämmentäviä ajatuksia, joita on usein varsinkaan pienenä vaikea pukea sanoiksi. Vaikka en usko että jättäisit lapsia vähemmälle huomiolle, niin ihmisen eikä lapsen mieli toimi "järjellä". Vanhempien välinen suhde on lapsille luonnollinen, mutta uuden ihmisen tullessa kuvioon lapset monesti kokevat jonkinasteisen hylkäämiskokemuksen sisimmissään. Isälle joku muu ihminen onkin tärkeämpi kuin äiti ja minä lapsena, me perheenä. Ja syyllisyyden tunteet ovat tavallisia, "onko tämä minun vika?". Eron jälkeen laspet tarvitsevat paljon tukea ja aikaa vanhemmilta, ja erityisesti korostuu kahdenkeskeisesti (siis ilman isän/äidin uutta puolisoa)vietetty aika, ja tunne "minä olen vieläkin isälle/äidille tärkein ihminen maailmassa". Asista kannataa tietysti puhua lasten kanssa, mutta paljon on yleensä lapsen mielessä asioista, joihin tarvitaan aikaa ja vanhemman läsnäoloa ja turvallisuutta, kaikki haavat ei puhumalla parane.

        Toinen asia, mihin tässä jutussa on suuret riskit, on vaimosi ja sinun välien katkeaminen. Kuten aikaisemmissa viesteissä on kirjoitettu, vaimolle on todella suuri nöyryytys, jos ilmoitat eroavasi ja uusi tyttöystävä on etsitty valmiiksi. Vaikka vanhemmat haluavatkin aina lastensa parasta, niin kyllä joskus omat tunteet menevät edelle. Lasten kannalta olisi ehdottoman tärkeää, että eronne jälkeen tulisit toimeen hyvin lasten äidin kanssa. Jos teillä välit poikki, on sillä todella suuri vaikutus lasten elämään. Ja en yhtään ihmettelisi, jos vaimosi ei haluasi olla tekemisissä kanssasi, jos suunnitelmasi toteutuisi. Paljon olen nähnyt perheitä, jotka eron jälkeenkin viettävät aikaa perheenä esim. yhteiset kesälomareissut vaikkapa huvipuistoon, lasten synttärit ym. Ja nähnyt myös perheitä, joissa vanhemmat eivät pysty puhumaan mistään muusta, kuin pakolliset asiat lasten asioista ja niistäkin tulee sanomista. Arvaa vaan, kumpi on lapselle parempi vaihtoehto?? Ja vaikka nyt ajattelsit, että kyllä vaimosi pystyisi aina ajattelemaan lapsiesi parasta, toinen nainen on sen suuruinen loukkaus, että et voi todellakaan tuntea häntä niin hyvin ja tietää miten hän siihen reagoi.

        Ero itsessään on lapselle suuri asia, joissain tapauksisissa voi olla paras vaihtoehto. Mutta se, miten vanhemmat sen hoitaa, on sillä koko lapsen loppuelämälle todella suuri vaikutus. Itse työskentelen lasten ja vanhempien tukena vaikeissa elämäntilanteissa, joten olen paljon lastenkin kanssa aiheesta puhunut. Ja ne tunteet, miten ero on lapseen elämään vaikuttanut, on usein paljon voimakkaampia, kuin mitä lapset haluavat ja uskaltavat vanhemmille kertoa. Lapset sopeutuvat ulkoisesti uusiin tilanteisiin yleensä helposti, mutta pinnan alla yleensä pyörii paljon ajatuksia, joihin lapsi tarvitsee tukea. Erokokemukset vaikuttavat paljon esim. lapsen omiin ihmissuhteisiin aikuisena.

        Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ollut syyllistää ketään, vaan herättää ajatuksia lasten kannalta erotilanteessa. Suurin osa lapsista selviää hyvin vanhempien erosta ja vanhemmat osaavat hoitaa tilanteet hienosti. Mutta kun on kyse lapsista, niin asioiden ja vaihtoehtojen miettiminen on aina paikallaan.


      • hieno kirjoitus
        neito33 kirjoitti:

        Pari näkökulmaa asiaan lasten kannalta.

        Aikuiset tarvitsevat aikaa toipuakseen erosta, mutaa niin tarvitsevat lapsetkin!! Ja ehdottomasti on lasten kannalta parempi, jos he saavat surra ja käydä läpi vanhempien eron rauhassa, kuin tulla tilanteeseen, jossa "uusi äitipuoli" on jo odottamassa. Se herättää lapsissa todella ristiriitaisia ja hämmentäviä ajatuksia, joita on usein varsinkaan pienenä vaikea pukea sanoiksi. Vaikka en usko että jättäisit lapsia vähemmälle huomiolle, niin ihmisen eikä lapsen mieli toimi "järjellä". Vanhempien välinen suhde on lapsille luonnollinen, mutta uuden ihmisen tullessa kuvioon lapset monesti kokevat jonkinasteisen hylkäämiskokemuksen sisimmissään. Isälle joku muu ihminen onkin tärkeämpi kuin äiti ja minä lapsena, me perheenä. Ja syyllisyyden tunteet ovat tavallisia, "onko tämä minun vika?". Eron jälkeen laspet tarvitsevat paljon tukea ja aikaa vanhemmilta, ja erityisesti korostuu kahdenkeskeisesti (siis ilman isän/äidin uutta puolisoa)vietetty aika, ja tunne "minä olen vieläkin isälle/äidille tärkein ihminen maailmassa". Asista kannataa tietysti puhua lasten kanssa, mutta paljon on yleensä lapsen mielessä asioista, joihin tarvitaan aikaa ja vanhemman läsnäoloa ja turvallisuutta, kaikki haavat ei puhumalla parane.

        Toinen asia, mihin tässä jutussa on suuret riskit, on vaimosi ja sinun välien katkeaminen. Kuten aikaisemmissa viesteissä on kirjoitettu, vaimolle on todella suuri nöyryytys, jos ilmoitat eroavasi ja uusi tyttöystävä on etsitty valmiiksi. Vaikka vanhemmat haluavatkin aina lastensa parasta, niin kyllä joskus omat tunteet menevät edelle. Lasten kannalta olisi ehdottoman tärkeää, että eronne jälkeen tulisit toimeen hyvin lasten äidin kanssa. Jos teillä välit poikki, on sillä todella suuri vaikutus lasten elämään. Ja en yhtään ihmettelisi, jos vaimosi ei haluasi olla tekemisissä kanssasi, jos suunnitelmasi toteutuisi. Paljon olen nähnyt perheitä, jotka eron jälkeenkin viettävät aikaa perheenä esim. yhteiset kesälomareissut vaikkapa huvipuistoon, lasten synttärit ym. Ja nähnyt myös perheitä, joissa vanhemmat eivät pysty puhumaan mistään muusta, kuin pakolliset asiat lasten asioista ja niistäkin tulee sanomista. Arvaa vaan, kumpi on lapselle parempi vaihtoehto?? Ja vaikka nyt ajattelsit, että kyllä vaimosi pystyisi aina ajattelemaan lapsiesi parasta, toinen nainen on sen suuruinen loukkaus, että et voi todellakaan tuntea häntä niin hyvin ja tietää miten hän siihen reagoi.

        Ero itsessään on lapselle suuri asia, joissain tapauksisissa voi olla paras vaihtoehto. Mutta se, miten vanhemmat sen hoitaa, on sillä koko lapsen loppuelämälle todella suuri vaikutus. Itse työskentelen lasten ja vanhempien tukena vaikeissa elämäntilanteissa, joten olen paljon lastenkin kanssa aiheesta puhunut. Ja ne tunteet, miten ero on lapseen elämään vaikuttanut, on usein paljon voimakkaampia, kuin mitä lapset haluavat ja uskaltavat vanhemmille kertoa. Lapset sopeutuvat ulkoisesti uusiin tilanteisiin yleensä helposti, mutta pinnan alla yleensä pyörii paljon ajatuksia, joihin lapsi tarvitsee tukea. Erokokemukset vaikuttavat paljon esim. lapsen omiin ihmissuhteisiin aikuisena.

        Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ollut syyllistää ketään, vaan herättää ajatuksia lasten kannalta erotilanteessa. Suurin osa lapsista selviää hyvin vanhempien erosta ja vanhemmat osaavat hoitaa tilanteet hienosti. Mutta kun on kyse lapsista, niin asioiden ja vaihtoehtojen miettiminen on aina paikallaan.

        Todella harvoin täällä saa lukea niin fiksuja viestejä, kuin mitä on tähän ketjuun laitetut vastaukset.

        Hienosti muuten kirjoitettu Neito33. Toivottavasti moni muukin pettämään vasta aikova lukisi tämän ketjun ja näin pystyisi vielä toimimaan järkevästi.

        Ero on aina ikävä asia. Mutta itse sen osapuolilla on kaikki valta tehdä se joko sivistyneesti ja toisen huomioiden tai sitten ei. Varmaan ei jäänyt ap:lle epäselväksi, miten hänen kannattaisi toimia.

        Rinnakkaissuhde on hunajaisen houkutteleva vaihtoehto ja helposti luulee se olevan "kätevä" ratkaisu siirtyä uuteen suhteeseen. Usko minua, sitä se ei ole. Se on niin syvä helvetin kaivo, että sieltä nouseminen voi tappaa ihmisen sekä henkisesti että fyysisesti.


    • nainen1983

      Sinansa sanoisin suoraan etta ala katsele muita naisia jos sormus on sormessa; jos et suhteessa pysty elamaan niin pista suhde ensin poikki, hoida asiat kuntoon ja aloita sitten vasta uusi elama.

      Mutta kun asian pitkasti (ja sinansa hyvin) selitit niin jatan tuomitsemisen ja vastaan siihen mita halusitkin. Luulen etta ylipaataan etsimalla et loyda mitaan. Sinansa siis varmasti turha suunnitella mitaan "oikeaa tapaa" lahestya naista, oli sitten sormus sormessa tai ei. Jos se oikea osuu kohdalle, se osuu missa vain ja suunnittelematta.

      Sanotaan siis etta tapaisin sinut sattumalta. En usko etta aloittaisin mitaan miehen kanssa joka on naimisissa ja jolla on lapsia. Uskoisin etta olet vain kriisissa elamasi kanssa. Eri asia jos tutustuisimme hitaasti ja kaveripohjalta, esim tyopaikalla.

      Kuitenkin loppujen lopuksi, ymmarrathan sen etta jos et ole tyytyvainen nykyisessa avioliitossasi, ei se tarkoita etta sinun pitaa hypata suoraan uuteen suhteeseen. Tuolla ihmiset yleensa aina pilaavat kaiken. Jos et halua elaa enaa liitossa, eroa. Mutta ei yksinolossakaan mitaan pahaa ole. On hyva elaa jonkun aikaa yksin pitkan suhteen jalkeen ja katsella tilannetta ajan (JA JARJEN!!) kanssa.

    • _Katriina_

      Oletpa kyllä todella itsekäs tapaus. Jos oikeasti ajattelisit muitakin kuin itseäsi, tajuaisit, että pettäminen ja uusi suhde loukkaisivat vaimoasi paljon pahemmin kuin avoin ja rehellinen keskustelu ja eroaminen ilman mitään kolmansia osapuolia. On tosi raukkamaista pedata uutta suhdetta valmiiksi ennen kuin uskaltaa lähteä vanhasta suhteesta. Etkö todellakaan kestä ajatusta yksin olemisesta?

      Paitsi että olet valmis loukkaamaan vaimoasi pahimmalla mahdollisella tavalla, sälyttäisit myös surutta kaiken avioeroon liittyvän paskan uuden naisen harteille. Erot ovat harvoin helppoja: ihmiset riitelevät, masentuvat, soutavat ja huopaavat, tulevat toisiin ajatuksiin jne. Uuden suhteen rakentaminen on todella työlästä, jos toinen osapuoli käy samaan aikaan eroprosessia läpi. Uusi nainen pitäisi jotenkin pystyä vakuuttamaan siitä, että olet odottamisen arvoinen, mutta milläs vakuutat, kun hänkin tietää, että olet tiukan paikan tullen valehteleva petturi?

      Minusta sinulla on kaksi vaihtoehtoa: joko jatkat elämääsi nykyisessä suhteessa, jolloin kukaan ei joudu kärsimään tai sitten eroat, mutta olet avoin ja rehellinen ja otat sen riskin, että joudut elelemään sinkkuna jonkin aikaa. Jälkimmäisessä tapauksessa perheesi joutuu kärsimään, mutta kärsimyksen voi ainakin yrittää minimoida rehellisellä ja suoraselkäisellä käytöksellä.

      Vaihtoehto, jota itse harkitset, on mielestäni kaikkien kannalta huono. Luulet, että se on helpoin tie, mutta sitä se ei todellakaan ole.

    • Mies, 31v

      Luettuani näitä vastauksia niin pakko on myöntää etten ole ajatellut asioita loppuun saakka tai edes yrittänyt elää perimmäisten arvojeni mukaan.

      Tää tarkoittaa että palaan käsitteleen asiaa eri kantilta. Taitaa olla niin että syyni moiseen ajatukseen on pohjimmiltaan pelko yksinjäämisestä, tämän huomasin kun tutkiskelin sitä vaihtoehtoa että jäisin sinkuksi.

      Kiitos kipeistä osumista. Tällä kertaa ne olivat tarpeen.

    • minulla sama tilanne

      Hei, sinun kirjoituksesi oli täysin yhtenevä minun elämäntilanteeni kanssa. Olen miettinyt itse ihan samoja kysymyksiä kuin sinä. Haluaisin vaihtaa kanssasi ajatuksia enemmänkin. Olen 34 vuotias avoliitossa elävä kahden lapsen äiti Hämeestä. toivottavasti näet vielä tämän vastauksen!! Jos haluat ottaa yhteyttä niin s-postini: tuulentuiverrus@hotmail.com

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4218
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3446
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1796
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1663
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      297
      1430
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      928
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      858
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      835
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      804
    Aihe