Eli siis homman nimi on se, että sisäkissa katosi moneksi viikoksi. Tuli takaisin ja muutaman päivän sisällä olon jälkeen on alkanut järjetön mouruaminen. Ainoastaan yöksi rauhoittuu. Aina kun on ihminen näkyvillä tai kuuluu jostain vähänkin, että kissa huomaa ihmisen olevan kuuloetäisyydellä alkaa hirvittävä mouruaminen, niinkuin kiimaansa uliseva kolli. Kissamme on leikattu siis, joten kiimaa se ei ole.
Kissan käytös on vielä muuttunut tympeäksi. Kissa nimittäin oli ennen karkausreissua leikkisä, meille tuli uusi pentukin ja tykästyi pentuun kovasti ja leikkivät aina yökaudet täällä. Nyt tämä karannut kissa vain ärisee pennulle, jos pentu yrittää leikkiä sen kanssa. Ja muuten ei ota kontaktia ihmisiinkään, kuin maukumalla kovasti jos näkee.
Onko kellään kokemusta karanneesta kissasta, että olisi muuttunut pysyvästi pihalle kaipaavaksi vai onko mennyt ajan kanssa ohitse ja kissa muuttuu samanlaiseksi, kun on ennen ollut? Ja jos vielä osaisi sanoa suurin piirtein ajan, jonka tälläinen prosessi vie, että kissa ei enää kaipaile pihalle.
Kissan käytös on vielä muuttunut tympeäksi. Kissa nimittäin oli ennen karkausreissua leikkisä, meille tuli uusi pentukin ja tykästyi pentuun kovasti ja leikkivät aina yökaudet täällä. Nyt tämä karannut kissa vain ärisee pennulle, jos pentu yrittää leikkiä sen kanssa. Ja muuten ei ota kontaktia ihmisiinkään, kuin maukumalla kovasti jos näkee.
Onko kellään kokemusta karanneesta kissasta, että olisi muuttunut pysyvästi pihalle kaipaavaksi vai onko mennyt ajan kanssa ohitse ja kissa muuttuu samanlaiseksi, kun on ennen ollut? Ja jos vielä osaisi sanoa suurin piirtein ajan, jonka tälläinen prosessi vie, että kissa ei enää kaipaile pihalle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mistä kissan käyttäytyminen johtuu:
http://www.kissamaailma.net/kissamaailma/tietoa_kissoista/psykologia_ja_kayttaytyminen/kartteleva_vai_seurallinen.htm
sitä omistajan on joskus vaikea ymmärtää. Millainen sitä olisi omistaja oltuaan viikon metsässä?
juu meillä kävi samalla lailla ja kohta on jo aikaa ainakin 2kk siitä kun karkas...
meilläkin..
Mun kissa katosi reiluksi kahdeksi viikoksi metsään, vieraalla paikkakunnalla. Löydettiin hyvässä kunnossa, ja oli ilmeisesti jonkin verran nauttinut olostaan =)
Alkuun oli tosi onnellinen kotiin pääsystä, mutta ulos mourusi taukoamatta, etenkin kun oli aivan ihana metsä ihan vieressä. Olimme myös mökillä, jossa hän sai vapaana temmeltää yli kaksi viikkoa.
Sen jälkeen olikin pari painajaismaista viikkoa, taukoamatonta mouruamista, pissaili joka paikkaan, hyökkäili kimppuun yms. "kivaa" mielenosoitusta.
Nyt on kuitenkin jo rauhoittunut, ja tietty helpotti kun palattiin omaan kotiin. Nyt ei enää mourua kuin iltaisin ulos, ja valjaissa käytänkin. Kissa ei vain keskustassa viihdy ulkona, kun on enemmän liikennettä ja ihmisiä.
Eli meillä kyllä rauhoittui aikas hyvin kun arkirutiinit palasivat.
Nyt odottelen mielenkiinnolla miten tykkää tänä vuonna talvesta, viime vuonna ulkoilut loppuivat kuin seinään ensilumen myötä!!
Nyt siis kissa eilen vihdoin rauhottui. Vieläkin mouruaa, mutta huomattavasti vähemmän ja tänään alkoi pennunkin kanssa leikkimään ja hakee jo meidän seuraakin.
Ja varmasti ihastuu uuteen kerrostaloasuntoomme, jossa saa istuskella parvekkeella ja haistella ulkoilmaa.