Aion jälleen yrittää unohtaa sut. Toivottavasti ei nyt jäis yritykseksi.
Tähän asti pienikin vastaus on antanut takapakkia kaikelle minkä siihen asti olen saavuttanut.
Taidan vaan kaivata vastauksia sulta. Yksin kun en ole vastauksia tilanteeseen löytänyt. Kun et ole kunnolla keskustelemaan pystynyt, et edes selittämään mitä itse haet... On kaikki aivan turhaa.
Kun vaan nyt vihdoin pystyisin sut unohtamaan. Sillä olen antanut sun kohdella mua kuin kynnysmattoa. Sallinut sellaista käytöstä, mitä en keltään muulta sallisi.
Tämän vain halusin sanoa ja purkaa... kun se on sama kirjoittaa tänne tai laittaa sulle viestia, kun se kuitenki on vain monologia. :)
Tähän asti pienikin vastaus on antanut takapakkia kaikelle minkä siihen asti olen saavuttanut.
Taidan vaan kaivata vastauksia sulta. Yksin kun en ole vastauksia tilanteeseen löytänyt. Kun et ole kunnolla keskustelemaan pystynyt, et edes selittämään mitä itse haet... On kaikki aivan turhaa.
Kun vaan nyt vihdoin pystyisin sut unohtamaan. Sillä olen antanut sun kohdella mua kuin kynnysmattoa. Sallinut sellaista käytöstä, mitä en keltään muulta sallisi.
Tämän vain halusin sanoa ja purkaa... kun se on sama kirjoittaa tänne tai laittaa sulle viestia, kun se kuitenki on vain monologia. :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
erehtynyt moni muukin. Tuhlannut sanoja ihmiseen, joka ei olisi niitä ansainnut.
Tietää tämäkin. :)
vaan ihmiset uskaltais oikeesti sanoa päin naamaa sen mitä siel pään sisäl liikkuu... olis kaikki paljon helpompaa. Ei tarvitsis enään pohtia.
Enemmän loukkaa puhumattomuudella, vai sekö se tarkoitus onkin?
Höh, taisit kirjoittaa minun näppikseltäni tuon jutun. Juuri eilen vihdoin sain sanottua, etten enää halua olla edes kaveri, kun en kerran siihen pysty. Takana siis intohimoinen salasuhde, nyttemmin molemmat ollaan kyllä sinkkuja, muttei suhde enää ottanut tuulta purjeisiin. Kuitenkin minä edelleen voimakkaasti miestä kohtaan tuntevana annoin hänen kohdella itseäni kuin tiskirättiä.
Eilen sitten ilmoitin, että nyt oikeasti loppuu tapailut, ei pysty enää esittämään vaan kaveria.
Ensin mies ei ymmärtänyt, väänsin rautalangasta, eli kerrankin sanoin suoraan, että olen liian kiinni hänessä vielä, jotta voisin olla vain ystävä. Miehen vastareaktio: "Mitä ehdotat?"
Sanoin suoraan, että jos ei tunteet kohtaa, niin sitten loppu koko homma. Siis ihan oikeasti loppu (vähän ehkä inflaation kärsinyt termi, koska lopetettu on muutama kerta aiemminkin :)). Siihenpä ei sitten rohkeus enää riittänyt vastata mitään. Että se siitä.
Mies kyllä luulee vielä tapaavansa mua työn merkeissä, mutta totuus kyllä tulee ilmi, viimeistään parin viikon päästä.
Ilmoitin tänään, etten enää voi objektiivisesti hoitaa tämän asiakkaan vaatimia työtehtäviä.
Ihanaa, uusi elämä alkakoon! 3 vuotta kitumista ja riutumista saa riittää.
vain itse pystyisin olemaan noin vahva ja päästämään irti. Ennen kaikkea unohtamaan kaiken. Tuntuu vaan et ois kaikkein paras et ei oltais tän henkilön kanssa ikinä kohdattu. Niin paljon pahaa mieltä tästä on tullut.
Vaan helpommin sanottu kuin tehty. Taitaa mulla vaan olla huonoa karmaa niin kuin hän sanoi...
Tämä kaikki tekee vaan sen et tuntee ittensä paskaksi ja pönkittää hänen itsetuntoaan.
Onnea sinulle kun olet onnistunut olemaan vahva. Ei meinaan ole helppoa, vaikka eräät täällä näyttävät väittävän niin. :)
No paljon pahaa mieltä on tähänkin tarvittu, ja monta kumottua nyt se on loppu-päätöstä.
Mutta tuo, ettei enää vaivaudu enää vastaamaan minulle osoittaa kyllä osakseni saaman "arvostuksen". Tunnen itseni ihan luuseriksi ja nollaksi tällä hetkellä, enkä enää tunne tuota miestäkään, saati ymmärrä hänen käytöstään. Toivoin salaa, että hän olisi edes vastannut että ok, lopetetaan. Mutta pelkkää ei-mitään on jotenkin nöyryyttävää ja loukkaavaa.
Se ehkä auttaa tässä päätöksessä pysymään.
Toivon sydämeni pohjasta, että hän ei enää sotke elämääni ja päätäni. Tilanne nyt on se, että oikeasti haluan hänestä eroon, ja toteutustakin on jo harjoiteltu, joten uskon tällä kertaa vakaasti pysyväni päätöksessäni.
Tsemppiä sulle, tiedän todennäköisesti hyvinkin tarkkaan, mitä käyt läpi.
Helppoa se ei ole, ei ei ei. Mutta toivottavasti lopputuloksena on onnellinen elämä, tämä murehtiminen näkyy jo naamastakin :)
Veit sanat suustani. Kun toista näkee lähes päivittäin, niin miten siinä voi unohtaa vaikka kaikkensa yrittää.
en näe häntä päivittäin. Välillä puol vuottakin ollut välissä. Vaan hullu kun olen ei tää helpota. :)
Kaivataan..
Miehelle tietysti ja Etelä-Suomeen menee terveiset... ja laitetaan vielä, että ****lta(n) *****lle. :)
kirjottamatta hänelle? Vai kirjotteleeko hän sinulle?Siis että saisit kimmokkeen jatkaa ihastusta?Mitä vastauksia häneltä haluat? Tai mikset soita hänelle ja kysy voisitteko tavata ja puhua? Hän taitaa olla sun ex.? jolla on jo uusi suhde?
kyse siitä, etteikö tässä olis nähty ym. Haluaisin vain vastauksia, kun en ymmärrä hänen motiivejaan tässä.
Suhteita on puolin ja toisin.
Haluan vain hänet pois päästäni (ja sydämestäni.)
:)
Tunteillahan pitää olla motiivit, tai ainakin järkeä..voi olla että se järki on jäänyt alakynteen...
Päässä pysyy, ei lähde surffillakaan. Pitänee ottaa tehokkaammat aineet käyttöön.... :)
se täytyy olla. Ei tästä pääse yli eikä ympäri. Täysin vailla järkeä tää mun touhu on ainakin ollut. Jos sitä vaan koettas kattoa eteenpäin.
Minä selviän. Olen se vahvempi, joka taipuu muttei katkea. Toivottavasti hänenkin asiansa järjestyvät.
:)
Mulla on täysin sama juttu kun sulla. Musta tuntuu et mikään ei onnistu sen yhden ainoan ihmisen takia. Ja toi kynnysmatto juttu on kun mun suusta.