Kotiäidille ammatti

humanistinen ala, yhteisöpedagogi?

jennipennine kirjoitti:

humanistinen ala, yhteisöpedagogi?

ihan sama että mitä sitä opiskelis, kunhan olis jotain tekemistä ja sais vielä jonku ammatin. Se ei tuo ylioppilas näytä papereissa kovin nätiltä siinä ammatti- kohdassa... :/

jennipenninen kirjoitti:

ihan sama että mitä sitä opiskelis, kunhan olis jotain tekemistä ja sais vielä jonku ammatin. Se ei tuo ylioppilas näytä papereissa kovin nätiltä siinä ammatti- kohdassa... :/

Lue lisää

tai avoin amk, löytysikö niistä mitään? Nykyään on valtavasti tarjontaa myös erilaisista verkkokursseista. Noita kursseja voi (huom, voi!) saada sitten hyväksi opinnoissa myöhemmin.

ja vähän opiskelinkin ollessani kotiäitinä (kolme lasta neljässä vuodessa).
Tein töitä päiväunien aikaan, jos lapset sattuivat nukkumaan yhtä aikaa, silloin kun mies oli heidän kanssaan ulkona, ja etupäässä illalla ja yöllä lasten nukkuessa. Edelleenkin tehokkain työaikani on 23.00-02.00.
Lapset myös oppivat leikkimään keskenään toisessa huoneessa tai samassakin sillä välin kun lukaisin sivun pari tai tein muistiinpanoja. Oli minulla kirja mukana hiekkalaatikon reunallakin.
Tiskikone tiskasi ja pesukone pesi, siivoukset hoidin perjantaina tai lauantaina. Televisiota en katsonut koskaan enkä silloin roikkunut Internetissäkään kuten nyt ...

Kyllä kysyjä ehtii varsin hyvin lukea ja opiskella,eihän sitä tarvitsekkaan joka päivä tuntitolkulla roikkua kirjassa.Ja onhan hällä mies apuna.Niinettä ei ole 24h kiinni muksussa,kuten et kyllä olisi itsekkään.

Aikataulus ei ole ihan täydellinen,jos haluaisit lukea esim.oman kehitykses vuoksi.3vuota on hukkaan heitettyä aikaa,jollet yhtään tee mitään itses eteen.OK.kannatan lasten kotihoitoa,mutta siinä äiti usein laittaa myös aivot vapaalle ja sitä onkin kiva ihmetellä hoitovapaan jälkeen.

Itse kävin puolen vuoden kurssin neljänä iltana viikossa. Lapset olivat silloin 1,5 v ja 3v, joista kolmevuotias vaativa jatkuvaa valvontaa vaativa erityislapsi (lievästi autistinen)ja nuorempi kyllä rauhallinen ja neurologisesti terve, mutta sairasteli muuten vain jatkuvia korvatulehduksia yms. Isomman erityisominaisuuksiin kuului mm. jättää päiväunet tosiaikaisn pois ja nukkua muutenkin vähän.

Ehdin hyvin, kun asetin tavoitteet siten, että arvosanat eivät ole niin tärkeitä, vaan oppia jotain. Tein paljon tietokoneella hommia, kurssin luonne oli sellainen. 80% ajasta koneella oli joku lapsi sylissä, meillä oli yksi vanha näppis, jota lapsi sai näpytellä samalla. Hiekkalaatikon reunalla oli toinen silmä kirjassa ja toinen lapsissa. Mulla on kyllä yksi ominaisuus, että teen kaiken nopeasti, niin töissä kuin opiskelussa ja kotitöissäkin. Luen nopeasti, kirjoitan nopeasti ja jopa pystyn siivoamaan nopeasti ja tarkasti.

Mulla ei kyllä koskaan mene ruuan laittoon niin paljon aikaa kuin muilla, en tiedä miksi. En yleensä tuijota perunoita kun ne kiehuvat ja uuniruokakin kypsyy meillä itsestään. Kastikkeenkaan tekoon ei montaa minuuttia mene. Mitä ihmettä te teette ruuaksi, kuun saatte sihen menemään tuntitolkulla päivässä aikaa? Eikä meillä syödä eineksiä, vaan teen paljon itse! Jos teen jotain lihapullia, teen niin ison satsin kerralla ja käytän pakastinta. Sämpylätkin teen itse, vähintään litran taikina kerrallaan. Pullaa ja sellaista tyhjänpäiväistä emme syökään. Samoin koneet pesee pyykit ja tiskit, niiden täyttöön ja tyhjentämiseen mulla menee yleensä muutama minuutti.

Anopilla oli kahdeksan lasta ja maalaistalo, ihan tavallista. Eikä ollut koneita apuna kuten meillä, eikä lapsilla hoitajaa, mies vielä metsätöissä. Toki sitten isommat katsoneet pienimpiä, mutta on ollut aika, että heillä on ollut viisi alle kouluikäistä. Eikä muuten ollut videoita! Nykyajan naiset vaan eivät osaa olla oikein tehokkaita.

puoli vuotta.. kirjoitti:

Itse kävin puolen vuoden kurssin neljänä iltana viikossa. Lapset olivat silloin 1,5 v ja 3v, joista kolmevuotias vaativa jatkuvaa valvontaa vaativa erityislapsi (lievästi autistinen)ja nuorempi kyllä rauhallinen ja neurologisesti terve, mutta sairasteli muuten vain jatkuvia korvatulehduksia yms. Isomman erityisominaisuuksiin kuului mm. jättää päiväunet tosiaikaisn pois ja nukkua muutenkin vähän.

Ehdin hyvin, kun asetin tavoitteet siten, että arvosanat eivät ole niin tärkeitä, vaan oppia jotain. Tein paljon tietokoneella hommia, kurssin luonne oli sellainen. 80% ajasta koneella oli joku lapsi sylissä, meillä oli yksi vanha näppis, jota lapsi sai näpytellä samalla. Hiekkalaatikon reunalla oli toinen silmä kirjassa ja toinen lapsissa. Mulla on kyllä yksi ominaisuus, että teen kaiken nopeasti, niin töissä kuin opiskelussa ja kotitöissäkin. Luen nopeasti, kirjoitan nopeasti ja jopa pystyn siivoamaan nopeasti ja tarkasti.

Mulla ei kyllä koskaan mene ruuan laittoon niin paljon aikaa kuin muilla, en tiedä miksi. En yleensä tuijota perunoita kun ne kiehuvat ja uuniruokakin kypsyy meillä itsestään. Kastikkeenkaan tekoon ei montaa minuuttia mene. Mitä ihmettä te teette ruuaksi, kuun saatte sihen menemään tuntitolkulla päivässä aikaa? Eikä meillä syödä eineksiä, vaan teen paljon itse! Jos teen jotain lihapullia, teen niin ison satsin kerralla ja käytän pakastinta. Sämpylätkin teen itse, vähintään litran taikina kerrallaan. Pullaa ja sellaista tyhjänpäiväistä emme syökään. Samoin koneet pesee pyykit ja tiskit, niiden täyttöön ja tyhjentämiseen mulla menee yleensä muutama minuutti.

Anopilla oli kahdeksan lasta ja maalaistalo, ihan tavallista. Eikä ollut koneita apuna kuten meillä, eikä lapsilla hoitajaa, mies vielä metsätöissä. Toki sitten isommat katsoneet pienimpiä, mutta on ollut aika, että heillä on ollut viisi alle kouluikäistä. Eikä muuten ollut videoita! Nykyajan naiset vaan eivät osaa olla oikein tehokkaita.

Lue lisää

Minä olen myös sitä mieltä, että nykyään pääsee niin helpolla ettei oikeiden hankaluuksien tullen oikein osata toimia. Maalaisjärjellä ja hyvällä organisointikyvyllä pystyy tekemään asioita sukkelasti ja aikaa jää esim. opiskeluun jos _oikeasti_ haluaa. Aika usein olen kuullut selityksiä, että olishan se kiva opiskella, mutta kun on lapset ja työ ja jotain muuta vastaavaa. Jos on halua, on myös kykyä järjestää asioita.

Itselläni on 1,5-vuotias lapsi. Mies käy töisssä ja minä olen kotona, ainakin siihen saakka kunnes saan opiskelupaikan. (vielä ei ole tärpännyt). Olen opiskellut avoimessa psyk. perusopinnot, ja nyt aloitan kasv.tiet. perusopinnot. Pakko minun on vain jotenkin saada aikani kulumaan muutenkin kuin lasta hoitaessa. Itselläni on aina aamuisin n. 2 tuntia aikaa, jonka aijon käyttää tehokkaaseen opiskeluun. Olen kans miettinyt etätöitä tai etäopiskelua(ammattiin valmistavaa), mutta ei niitä tunnu olevan.(kiinnostaisi myös sosiaaliala) Tai sitten en osaa vain etsiä. Eräs vastanneista kirjoitti tehneensä etätöitä. Mitä oikein teit? Mutta joo. Kait se on lapsen kannalta parasta odottaa siihen 3:een ikään saakka.. Mutta aloittajalle suosittelen kyllä avointa yliopistoa, kasvatustieteitä, ainakaan ei mene hukkaan opiskelu. Suoriutuisit varmasti, jos olet lukion käynyt.. Tsemppiä meille ammatittomille kotiäideille!!

tilanteessa.. kirjoitti:

Itselläni on 1,5-vuotias lapsi. Mies käy töisssä ja minä olen kotona, ainakin siihen saakka kunnes saan opiskelupaikan. (vielä ei ole tärpännyt). Olen opiskellut avoimessa psyk. perusopinnot, ja nyt aloitan kasv.tiet. perusopinnot. Pakko minun on vain jotenkin saada aikani kulumaan muutenkin kuin lasta hoitaessa. Itselläni on aina aamuisin n. 2 tuntia aikaa, jonka aijon käyttää tehokkaaseen opiskeluun. Olen kans miettinyt etätöitä tai etäopiskelua(ammattiin valmistavaa), mutta ei niitä tunnu olevan.(kiinnostaisi myös sosiaaliala) Tai sitten en osaa vain etsiä. Eräs vastanneista kirjoitti tehneensä etätöitä. Mitä oikein teit? Mutta joo. Kait se on lapsen kannalta parasta odottaa siihen 3:een ikään saakka.. Mutta aloittajalle suosittelen kyllä avointa yliopistoa, kasvatustieteitä, ainakaan ei mene hukkaan opiskelu. Suoriutuisit varmasti, jos olet lukion käynyt.. Tsemppiä meille ammatittomille kotiäideille!!

Lue lisää

kotona.laita sille miehes ruokaa kun tulee väsyneennä töistä kotia.....

tilanteessa.. kirjoitti:

Itselläni on 1,5-vuotias lapsi. Mies käy töisssä ja minä olen kotona, ainakin siihen saakka kunnes saan opiskelupaikan. (vielä ei ole tärpännyt). Olen opiskellut avoimessa psyk. perusopinnot, ja nyt aloitan kasv.tiet. perusopinnot. Pakko minun on vain jotenkin saada aikani kulumaan muutenkin kuin lasta hoitaessa. Itselläni on aina aamuisin n. 2 tuntia aikaa, jonka aijon käyttää tehokkaaseen opiskeluun. Olen kans miettinyt etätöitä tai etäopiskelua(ammattiin valmistavaa), mutta ei niitä tunnu olevan.(kiinnostaisi myös sosiaaliala) Tai sitten en osaa vain etsiä. Eräs vastanneista kirjoitti tehneensä etätöitä. Mitä oikein teit? Mutta joo. Kait se on lapsen kannalta parasta odottaa siihen 3:een ikään saakka.. Mutta aloittajalle suosittelen kyllä avointa yliopistoa, kasvatustieteitä, ainakaan ei mene hukkaan opiskelu. Suoriutuisit varmasti, jos olet lukion käynyt.. Tsemppiä meille ammatittomille kotiäideille!!

Lue lisää

onnellisessa asemassa, että saatoin jatkaa kääntäjän ammattiani kotoa käsin.
Aika monet etätyöt ovat puhelinmyyntiä tms., jota en välttämättä suosittele. Voisin kuvitella, että myös tietojen syöttämistä, tekstin käsittelyä yms. voi tehdä kotoa käsin.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että tuossa elämäsi vaiheessa opiskelu on kannattavinta. Kunhan saat parin aineen perusopinnot suoritettua ja vielä jomman kumman aineopinnot, voit pyrkiä avoimen väylän kautta yliopistoon ja jatkaa siitä tavoitteisiisi.
Ammatin ja lasten hankkimisen yhteensovittaminen on haastavaa. Minusta se kuitenkin kannattaa, varsinkin, jos siihen on innostusta, kuten sinulla. Loppujen lopuksi lasten hoitaminen ei ole kokopäivätyötä, kuten esiäitimme tiesivät. Hehän hoitivat lapsilaumansa lisäksi vielä usein karjat ja pellot. Tällä mielipiteelläni en halua loukata ketään ylityöllistettyä kotiäitiä, mutta oma kokemukseni oli se, että lapset antoivat voimaa työhön ja työ ja opiskelu vaihtelua ja virkistystä kotona olemiseen.

menevät ja saavat mennä kaiken muun edelle.

Olen jo ennenkin sanonut, että lapsista saa voimaa. Uskon, että ihmisellä, jolla on lapsia, on usein paremmat valmiudet opiskella kuin jollakulla, joka vasta suunnittelee perheen perustamista, ja jolla kuluu runsaasti aikaa kumppanin etsimiseen.

Oli miten oli, jokaisen on edettävä omista lähtökohdistaan. Menneen tai tulevan haikailu voi olla joskus hauskaa, mutta ei siitä mitään käytännön hyötyä ole. On parempi asettaa itselleen tavoitteita ja sitten vähän kerrassaan saavuttaa ne.

Te kaikki tulevaisuuttanne suunnittelevat: miettikää, mitä todella haluatte ja ottakaa sitten selvää, miten voitte sen saada.

Äidit, te olette saaneet jo sen tärkeimmän, mitä ei kovin myöhäisessä elämänvaiheessa voi saadakaan. Opiskella kyllä ehtii vielä eläkeikäisenäkin, jos haluaa.

Minäkin jäin aikoinaan vakityöstä vakaasta ja tunnetusta rakennusalan firmasta äitiyslomalle, oli kaksi toisiaan täydentävää ammattiakin ja molemmista hyötyä töissä. Lapset syntyivät vajaan 1,5 vuoden ikäerolla. Mutta kuinkas kävikään? Kesken toisen äitiysloman soitti työkaveri, että tänään sitten meillä kaikilla viimeinen työpäivä, maanantaina ei firmaa enää ole. Eli jos aikoo ajatella, että lapset turvalliseen tuleivaisuuteen, on parempi jättää ne tekemättä kokonaan. Opiskelin sitten kolmannen ja uuden ammatin äitiysloman loputtua. Toinen oli koulussa opiskelun alkuvaiheessa ja toinen aloitti koulun sinä aikana. Ei ongelmia, sangen hyvin arvosanoin.

Ap, perhekeskeisillä foorumeilla löytyy paljonkin äitiopiskelijoita, etsipä niiltä jos löytyisi vertaistukea.

Mulla kyllä oli jo lukio ammattikoulu takana kun ensimmäisen lapseni sain joten en todellakaan sen takia ammattiin vasta nyt opiskele.

Vapaaehtoisesti ovat äitini ja anoppini lapsia hoitaneet jos miehellä on päivätuurin viikko yhtäaikaa minun lähiviikon kanssa.Asiasta sovittiin heidän kanssa jo ennen kuin aloitin nykyiset opiskeluni,ei siinä mitään ole tarvinnut miettiä eikä ihmetellä.