Mielenkiintoinen artikkeli

"Vanhemmat hakijat, joilla on käytännönkokemusta työstä, eivät pääse sisään "huonon" ylioppilastodistuksen takia."

niin, no tuo nyt ei enää päde nykyään, kaikki kun ovat samalla viivalla, ainakin jossain yliopistoissa (jyväskylä, helsinki) joissa yo-todistusta ei katsota ollenkaan. ainoastaan soveltuvuus ja kirjallinen koe merkkaavat.

mutta eikö tää pidä kaikilla aloilla paikkaansa? uusi ylioppilastyttö voi päästä sairaanhoitajakoulutukseen ja tajuta vasta valmistuttuaan ettei tämä ole hänen alaansa, hän inhoaa tätä.
joku kielinero voi mennä lukemaan englantia yliopistoon, mutta tajuta vasta valmistuttuaan, ettei hänestä ole opettajaksi ja muita töitä on hankala saada.

Tämä tarkoittaisi, että koulujen pitäisi ottaa töihin isoja määriä täysin epäpäteviä ihmisiä. Ei se ainakaan oppilaiden etu olisi.

On muuten täysin asiatonta ja ennakkoluuloista kuvitella, että ne koulussa pärjäämättömät opet olisivat nimenomaan niitä laudaturin ylioppilastyttöjä. Kuvitteletko todella, että huonommin koulussa menestynyt on jotenkin automaatisesti parempi opettaja? Aika erikoista ajattelua.

Olen itse entinen laudaturin ylioppilastyttö ja hyvin olen jo vuosia yläkoulussa pärjännyt, joten ehkäpä huolesi on turha.

Jospa edelleen otettaisiin hakijoista ne fiksuimmat sisään opettajakoulutukseen. Muinoin oli olemassa mieskiintiöt tuleville opettajille. Miehiltä riitti käytännössä se huonompikin todistus. Yleisesti nämä heikommin opinnoissaan pärjänneet miehet olivat huithapeleita myös työssään opettajina ja tämmöisen heikot miesopettajat tunnettiinkin ns. kiintiömiehinä.

Ennen koulutusta saatu käytännön kokemus ei tee hakijasta parempaa. Valinnat on edelleen tehtävä muilla perusteilla. Jos halutaan korostaa persoonaa, lisätään sitten haastatteluja tai ryhmäkeskusteluja tai psykologisia testejä. Ihan varmasti löytyy hakijoita, joilta löytyy sekä älyä, opiskelutaitoja että työn vaatimaa persoonallisuutta.

Pääsin itse suoraan lukiosta opiskelemaan äidinkielenopettajakoulutukseen, eli olen juuri näitä riskisyhmään kuuluvia tyttöjä, joita ei kai siis pitäisi päästää opettajakoulutukseenm ennen kokemusta ammatista. Mistä hitosta sitä sitten meille annettaisiin? Olen itse seurannut oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana kaikilla oppiasteilla opettajien työtä sivusta vähän eri vinkkelistä kuin normaalioppilas, mutta ei sitä voi kokemukseksi kutsua. Ohjasin myös toimintaryhmää ala-asteikäisille keskittymishäiriöisille pojille, mutta ei sillä taas ole aineenopettajan työn kanssa ole oikein mitään tekemistä. Olen ollut TETeissä yms. kouluissa ja tarhoissa, mutta eihän parin päivän harjoitteluja lasketa ikinä.

Voidaanhan vaatia, että ensin opiskelee ainetta/aineita ja koittaa saada niiden kautta kokemusta opettamisesta ja vasta sitten voisi saada oikeuden pedagogisiin opintoihin. Mutta mikä järki siinä olisi? Kyllä ne valitsijat nykyään ottavat sisään päteviä ihmisiä jopa yo-kokeista välittämättä, jokaisella alalla valmistuneet sijoittuvat muuhun kuin alkuperäiseen ammattiin. Pitää kysyä tosin miksi käytännössä opetustyö on niin sietämätöntä; ei ole tavatonta että lapset ovat niin kurittomia, ettei opettamisesta tule mitään ja vanhemmat vaan ahdistelevat miksei heidän Kaste-Helmensä saa tarpeeksi kuvaamataidon opetusta. Siinä menee akateeminen koulutus hukkaan, kun vanhemmat eivät ole tehneet peruskasvatustyötä.

Joo, lekureiksi vain sairaanhoitajia! Ekonomeiksi vain kaupankassoja! Juristeiksi vain lusineita!