Rakastutte johonkin henkilöön ja kuitenkin haluaisitte unohtaa hänet. Ajan mittaan tunne vain kasvaa, vaikka luulitte asian käyvän toisin..mut mitään ei tapahdu suhteen hyväks.
Mitä enemmän yritätte unohtaa, sitä enemmän rakastatte...onko tähän jokin ratkaisu?
Mitä enemmän yritätte unohtaa, sitä enemmän rakastatte...onko tähän jokin ratkaisu?
Vastaukset 18
Vanhimmat
on näin...siihen en ole keksinyt ratkaisua...juuri näin on käynyt...
mennä tunteiden virrassa, ajeteltia vain, toteuttaa haaveita, juuri sitä mitä haluaa, olla hyvä...toiselle ja itselleen.
Minä ainakin kun rakastun,niin ammun täydeltä laidalta aamorin nuolia rakkauttani kohti:))
Miksi pitäisi haluta unohtaa?Minä en ainakaan ole moista kokenut.
ja tähdetkin täsmää :).
Tiedäthän, asiat ei ole aina niin yksiselitteisiä..vai ovatko?
Jospa teenkin nistä liian mutkikkaita..omalla persoonallisella tyylilläni. Kilpi on vielä tähän asti kestänyt, vaan ugh..heikottaa. Miksi pitää olla aina niin vahva?
Onko se vahvuutta,jos ei anna rakkauden tulla ilmi;))?
Mielestäni se on vahvuutta,kun uskaltaa rakastaa.
pelkoa paremminkin..kun on sairaan rakastunut, tietää olevansa hyvin haavoittuva :/..mikä vain voi kaataa maailman silloin. Toinen voi vain käyttää hyväksi.
En tiedä, miksi oon niin varovainen..liekö äitee opettanut? Ylitunteellisuutta?
Kaiken takana on nainen, joka ihanasti rakastaa..niinhän se menee ;)
yhteydet taas pätkii..
Jotkut ovat,ikävä kyllä sellaisia että käyttävät toisten tunteita hyväksi:(
Itse en koskaan tekisi niin.Olen itsekkin niin tunteellinen mies,joku voisi ajatella että liikaakin.No,siinähän ajattelee,minä nyt olen sellainen.
Kaikesta huolimatta.Elämä on turhan lyhyt,liikaan varovaisuuteen.Ja kaikki täällä,valitettavasti tulee pettymään.
Rakasta rohkeasti,se on maailman ihanin tunne:))
tuo, että tulee pettymään jossain vaiheessa :/...enää ei uskota ikuiseen rakkauteen, kuten ennen, et ollaan 60 vuotta yhdessä, joustetaan puolin ja toisin.
Tiedän sen tosiasian, että vanhuus tulee nopeemmin kuin arvataankaan ja elämä on tässä ja nyt. Vaan kaikki on niin monimutkaista (kuulostaa oudolta? )...mun perusluonne on varman päälle ottaja, vaikka oon koittanut nyt relatakin. Kaikki on käden uloittuvilla, vaan silti niin kaukana..uskon nyt, että jos ihminen kaipaa riittävän kovasti läheisyyttä ja rakkautta, eikä saa sitä, voi tulla kipeeksi..
No joo, höpisen ihan outoja :)...oikeesti niitä kavereita olisi vaikka joka sormelle, mut taidan olla jonkun sortin pihtari..eli ihan oma vika. Voi niitä onnellisia, jotka kohtaa sen suuren rakkauden, täyttymyksen...suurin on rakkaus.
Et sinä mitään höpöjä puhu:)
Sanoit alussa,että rakastat jotakin,mutta haluat hänet unohtaa.Miksi?
Nyt sitten pidät itseäsi pihtarina??
Sinuna minä kyllä uskaltaisin mielummin rakastaa tuota kohdettasi,enkä ajattelisi ollenkaan,niitä joka sormelle riittäviä kavereita,joilta pihtaat.
Onko tämä rakkauden kohteesi itse ilmaissut kiinnostusta sinua kohtaan?
Rakastaako hän sinua?
Saatko häneltä.Puheluja,tekstiviestejä,sähköpostia,kukkia,jne...
asiat on toisin. Hän ei tule toden näköisesti koskaan olemaan mun kanssa. Hän sai käytöksellään mut ihastumaan, mut se siitä.
hep ja kertokoon, miten temppu tehdään!?
Vuosia sitten sain itseni vakuuttuneeksi, että kyllä se tästä... Kuvittelin unohtaneeni, kunnes toisin todistettiin! Kaikki nämä vuodet hän on seurannut minua, kuvana sydämessä... Tullakseen esille taas, kun vähiten sitä osasin odottaa.
Mietin joka päivä, mikä tähän auttaisi... Ei mikään. Päivien psyykkaus menee harakoille, kun hän on taas siinä omaan vetoavaan tapaansa. Damn...
yhes? Eiks toi jo siltä kuullosta, et ei ne temput auta
köh -olla kuin kavereita, niisk:(
Temput sentään!
Vai kavereita,
Kaveruussuhteesta voi joskus kasvaa rakkaussuhde!
Ei ole poissuljettua, ettei teistä koskaan tule mitään..
Voi olla, että sillä kaverillakin voi olla jotain tunteita sinua kohtaan (tai jopa suurempia tunteita). Oletko miettinyt sitä? Ehkä hän ei ole uskaltanut näyttää, tilanne /tilanteet ovat olleet vääriä, tai hän ei saa kontaktia sinuun etc.
Katsos, ihmiset ja tilanteet voivat muuttua!
Sellaista se elämä on!
Kannattaa selvittää tilanne,ettei sitten kaduta myöhemmin;)
Nim. merkki. kokemusta on.
Mutta vuosien saatossa se kyllä antaa viimein hengittää vapaammin. Kuitenkin kärvistelet tässä: Sulla olisi niin paljon annettavaa, mutta häntä ei anneta käsivarsillesi-
sen helpommin kuin kauan sittenkään...mut uskon, asioilla on tapana järjestyä.