Alkoholisti isä

Alkoholismi on vakava sairaus. Se on sairaus, joka näkyy pakonomaisena juomisena, vaikka juova tietää, että juominen vahingoittaa hänen omaa terveyttään, mainettaan, perhe-elämäänsä, rahatilannettaan, työtilannettaan jne. lista on pitkä. Alkoholisti juo myös huolimatta siitä, että se aiheuttaa surua, pelkoa, huolta ja tuskaa häntä rakastaville ihmisille. Alkoholisti itsekin kärsii (useimmiten) tästä rakkailleen aiheutamastaan tuskasta, mutta viinahimo on voimakkaampi. Alkoholismisairaus on kärsimystä sanan kaikissa merkityksissä. Myös läheisille.

Pystyttekö äidin kanssa keskustelemaan tilanteesta ja sitten jonain isän selvänä hetkenä, kun kodissa on leppoisa tunnelma (toivottavasti olisi joskus?) kertomaan isälle, että rakastatte häntä ja toivotte, että hän ottaisi apua vastaan. Isä varmaan tietää itsekin, mistä apua on saatavilla, mutta avun hakemisen kynnys on korkea.

Yhteiskunnan tarjoama vaihtoehto on A-klinikka ja oma terveyskeskus, yhteiskunnan tuella tai omalla rahalla voi lisäksi hakeutua moniin eri hoitopaikkoihin.

Alkoholistien keskinäiseen vertaistukeen ja 12-askeleen toipumisohjelmaan perustuva AA on myös auttanut miljoonia ihmisiä raittiuteen eri puolilla maailmaa. AA:n auttavat puhelimet antavat tietoa ryhmistä ja niihin hakeutumisesta, niihin saavat myös läheiset soittaa.
AA:n linkki tässä
http://www.aa.fi/

Alkoholistien läheisille antavat vertaistukea Al-anonryhmät, linkki tässä
http://www.al-anon.fi/

Al-Anonin heti ensimmäisellä klikkauksella aukeavalta sivulta löytyy myös Alateen Kolo:n linkki. Se on Internetissä kerran viikossa kokoontuva ryhhmä alkoholiperheiden nuorille.

En voi teitä tämän paremmin auttaa. Itseäni helpotti kaikkein eniten, kun aloin lopulta käsittää että alkoholismi on sairaus, jota minä en ole aiheuttanut ja jota minä en myöskään pysty parantamaan - halusinpa miten paljon tahansa. Kun myönsin voimattomuuteni alkoholismin suhteen, alkoi helpottaa. Suremisella, itkemisellä, riitelemisellä, kehumisella tai ylipäätään millään en voinut alkoholismia voittaa, en edes suurella rakkaudella.

Alkoholistia auttaa usein haluamaan raittiutta muutos perhetilanteessa ja se, että hänen annetaan kantaa täysi vastuu juomisensa seurauksista. Eli ei hoideta ja passata krapulassa, ei hyssytellä, ei tehdä juomista helpoksi salailemalla asiaa naapureilta, suvulta, työtoivereilta - toisaalta ei sitä tietysti pidä mennä toitottamaankaan. Tätä rakkaudella irrottautumista olen itse oppinut Al-anonryhmässä, ilman ryhmän tukea olisin luultavasti menettänyt hermoni jo kymmenen vuotta sitten.

Voimia koko perheelle.

Meillä myös isäni juo, on alkoholisti. Tosin hän on juonut "vasta" n.3v, välillä pitkiäkin aikoja selvin päin(7-8kk). Itse selittää niin selvin päin kuin humalassakin että täytyy lopettaa yms, mutta mitään ei tapahdu.
Avioerokin on jo tullut juomisen takia, mikä vaikeuttaa asioita entisestään.
Olen yrittänyt auttaa, mutta ei siitä mitään tule, itseltäni on voimat aivan loppu, kohta kärsii omakin parisuhde tästä.
Olen aivan neuvoton tilanteesta!Välillä ajattelen etten voi asialle mitään ja "kovistelen" isää, kerron/huudan tosiasiat. Pian minulle saattaa tulla huono omatunto tästä, vaikka tiedän ettei tarvitsisi.
On vain kovin vaikea asia!