Olemme kaikki

Olemme kaikki näillä sivuilla liikkujat avuttomia luusereita, kyvyttömiä solmimaan normaaleja ja kestäviä ihmissuhteita.

Eihän täällä normaaleja ihmissuhteita pysty löytämään eikä kehittämään.

Kaikki olemme tuntellisesti siipirikkoja, takanamme erilaisia pettymyksiä ja huonoja kokemuksia. Näistä haavoittuneena emme pysty antamaan luottamustamme toiseen ihmiseen, mikä on ehdoton edellytys jonkinlaisen suhteen pohjatekijäksi.

Epäluuloisuus, haavoittumisen pelko, petetyksi tulemisen pelko, jätetyksi/hyljätyksi tulemisen pelko, pelko puhua ja paljastaa omia tunteitaan tappavat tehokkaasti kaikki orastavat ihmissuhteiden alut.

Ja miksi minä sitten, pateettinen luuseri, puran katkeruuttani täällä? Tämä on minun tapani heittää hyvästit tälle samalla kertaa pateettiselle ja koomiselle toiveiden ja haaveiden kuvitusmaailmalle. Toivottakaa minulle onnea matkalleni sinne käsinkosketeltavaan, karuun maailmaan! Toivokaa kanssani että siipeni kantavat myrskyt ja tuulet. Että pystyn vielä voittamaan pelkoni ja antamaan luottamukseni jollekin joka pyytettömästi ja rehellisesti minulle omaa luottamustaan tarjoaa. Että vielä joskus uskallan antautua lämpöisten tunteiden, rakkauden, hellyyden pehmeään, ihanaan syleilyyn, ja antaa tunteiden johdatella minua onneen.

Matkani pää alkaa tässä ja nyt. Missä ja mihin se päättyy on suuri, tuntematon arvoitus, mutta kuljen polkua rohkeasti eteenpäin. Joskus kompastellen ja horjuen, mutta päättäväisesti ja rohkeasti.

Lämmin ajatus teille kaikille. Toivottavasti itsekukin löydämme onnemme. Ehkä joskus tulevaisuudessa palaan seuraanne, mutta toivon että osanottajat ovat vaihtuneet.