Silloin kun olin aviossa, jouduin jatkuvasti siivoamaan miehen jälkiä. Nyt kun elän yksin, joudun silti siivoamaan ja tiskiäkin tulee. Tosi kummallista...
Kummallista;)
Puidenhalaaja
211169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
tuntuu välillä siltä että, aina pitäis jotain nurkkaa siivota:)
Tiskata tykkään kovasti, sen tähden en ole hankkinut astianpesukonetta.
Kertyy sitä siivottavaa yksinäisellekkin:(
Varsinkin jos käy useasti tuttuja kylässä:)
Pitääkö odotella ainakin kaksi minuuttia ennenkuin ovi avautuu?
Uusavutonko?
No se "kahden minuutin mies" taisi olla uusavuton MIES.
Osaava Nainen :)))
oli muistaakseni lyhempi aika ,vai ylitinkö itseni?
se on tosiaan mystistä :))
Huomenta vaan..
kun minä olin aviossa, mies kulki jokapäivä harja, rikkalapio ja pesurätti kädessä siivoten motkottaen mun sotkuja.
Nyt ei kukaan motkota.
Eräs mies vaihtoi vaimoa kun ensimmäinen ei pitänyt kotia kunnossa. Toinen vaimo kulki koko ajan imurin ja rätin kanssa perässä. Hyvä ei ollut sekään. Ehkä kuitenkin mieluummin siivoaisin ja motkottaisin toiselle kuin kuuntelisin motkotusta omista tekemisistäni...
Kummallista todellakin. Nykyisin on vielä tuo siivousinto hukassa, kun ei ole kukaan patistamassakaan. Missä lie! Onkohan saamattomuutta, kun helposti tulee siirrettyä se huomiselle.
Ei kai siinä muu auta kuin ottaa itseään niskasta kiinni.
Onhan se sitten kiva, ainakin hetken aikaa, kun on nurkat nuohottu.
Silloin kun lapsetkin vielä asuivat kotona ja kotitöitä riitti, oli älyttömät tavoitteet siisteyden suhteen. Nyt kun asun yksin, tulee siirrettyä ja siirrettyä sitä siivoamista. Melkein kannattaa kutsua vieraita että tule siivottua kunnolla. Johtuukohan se siitä, että näkö on huonontunut (siis muukin kuin ulkonäkö), kun pystyy asumaan paljon boheemimmassa ympäristössä:O
tiskaaja kun yksin jäin, käytän aina kun mahdollista kertakäyttöastioita. hi hii. Muutin myös yksiöön, niin on vähemmän siivoamista, imuroin ja pyyhin pölyt kerran viikossa ja luuttuan lattian kerran kuukaudessa. Laiskuus on hyvä lahja kun sen osaa oikein käyttää, hih.
Siivosin jatkuvasti eikä milloinkaan näyttänyt olevan siistiä. Nyt ei ole sitä pulmaa.
Mutta, kummallista on se, että pyykkiä on yhtä paljon, kun ennenkin ja silittämistä tuplaten.
Vasta juhannukseks siivosin kämppää. Taas tää on kuin metsärosvon leiri.
Valitin tuossa päivällä kaikelle kansalle kuinka siivousinto on hukassa. Taitaapi olla hyvä konsti tämä julkinen keskustelu, potkimaan eteenpäin. Täytyy nyt julkisesti tunnustaa sekin, että sain kuin sainkin tehtyä noita tavallisia juttuja, tiski, pyykit, imurointi ja vähän muutakin kohennusta. Sainpa aikaiseksi sellaistakin, jota olen juhannuksesta asti tuumaillut, että pitäisi ja pitäisi.
Pitäisiköhän perustaa myös joku siivouskerho tai -poppoo, jolle kukin voisi tilittää tekemisiään ja saavutuksiaan. Olisi pakko tehdä, kun ei kehtaisi satujakaan kertoa.
Joo, sellainen ryhmä Painonvartijoiden tapaan erilaisista siivousongelmista kärsiville. Äkkiä tulee meleen sellaiset nimet kuin Pilkunviilaajat, Sotkunsietäjät ja Kotikiusatut eli ne, jotka joutuvat kärsimään jommastakummasta edellämainitusta ryhmästä.
nyt kun olen tässä toistaiseksi yksin asustellut, olen huomannut, että samalla siivoamisella on paljon siistimpää. Sukan pohjatkaan ei ole heti mustana.
Olen myös huomannut, että astioiden kuivauskaapilla on kaikki edellytykset kestää reippaasti enemmän kuin kaksi vuotta.
Olen myös huomannut, että jostain kumman syystä kukat ei oikein tahdo menestyä.
Olen myös huomannut, että jotain tästä elämästä puuttuu;)
viikonloppurakas!
mieluummin ja kohtahan se on taas arkea.
No, pitää itse hoitaa ne tiskit ja jättää kukat paremman huoleksi;)
ei voi ottaa vain rusinoita pullasta, pitää ottaa koko pitko. Olisihan se somaa jos elämä olisi kuin hampurilaisbaari: saisi valita kastikkeita myöden kaiken oman maun mukaan.
emme osaisi arvostaa hyviä puolia sitäkään vähää kun huonoja ei olisi.
vain huomata ne toisen tekemiset, ja virheet paremmin kuin omamme.
Sellaisiahan me, ihmiset..
Voi, voi mistähän sitä todellakin sitä siivousintoa repäseisi. Jospa taidan käydä terassilla ottamassa parit neuvoa antavat, niin jospa se sitten luistaa paremmin.
Joo, olihan minullakin tosiaan aina ennen siivousoluet ostettuna. Kun oli vienyt matot ulos ja imuroinut, sai juoda ensimmäisen oluen, jne. Lopetin sen käytännön kun ne oluet alkoivat kasaantua vyötärönseudulle. Siitähän se minun saamattomuuteni siis nykyään johtuukin. Jospa ottaisi tästä tietokoneelle tulosta uuden porkkanan...