Kuollut ja kuopattu

Vaellan pitkin asuntoa... Kuljen hänen huoneensa ohi ja näen hänen unissaan liikkuvan ja hetken ajan luulen häntä sinuksi..Sammalla mietin, mitä ihmettä hän tekee kodissani..mistä hän on sinne tullut ja mitä ihmettä hän siellä vielä tekee..
Erostamme on jo aikaa ja luulin tai uskoin, että jollain ihmeellä selviän siitä..En olisi voinut olla enempää väärässä..Kaikki loppui siihen hetkeen, kun näin sinut blondisi kanssa..Sinä hetkenä tiesin, mitä pitää tehdä...Tuhosin kaiken, mikä muistuttaa sinusta...Tajusin, että sinun täytyy kuolla minulle, jotta voit jatkaa elämistä...Näin olemuksestasi, että olit jo jatkanut...Kilahdin ja se viimeinen ruuvi tippui päästä... Tipuin johonkin mustaan ja tajusin, että jalkani eivät enää kanssa...En muista seuraavista tunneista kaikkea...Tuhosin kaikki puhelimet, meset, kuvat kaiken, mikä vähänkään muistuttaa sinusta...Sinä hetkenä kirjaimellisesti kuolit...Tiedän, että en pysty ikinä menemään kenenkään kanssa, en voi päästää ketään lähelleni...Minulle on ehdotettu, että pitäisi mennä puhumaan jonkun kanssa..Mutta ei ketään voi tietää, mitä tunnen sinua kohtaan, enkä osaa sitä selittää...Enää millään ei ole mitään väliä!!
4934
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

kun se mistä ennen pidit kiinni ettet hukkuisi katoaa, ne ensimmäiset haparoinnit vievät uskon selvitymiseen yksin.
Kun tyhjyys astuu minuun kuin kotiinsa, kaikki minussa täytyy kivulla siitä mitä minä joskus tunsin.
Itkuun ei tarvitse sanaa eikä laulua, siihen tarvii vain hegähdys. Kaikki on tässä kirvelevällä iholla, muistot kosketuksesta, muistot sanoista joiden luulin kestävän, ja ne kietovat minut vaippaansa jossa mikään ei riitä.
Mikset ota kädestä ja sano että se oli vain huono uni, mikset peru kaikkiea pahaa ja tee taas hyväksi tätä taloa missä minä asun.
Älä ole muualla, älä ole pois minusta.
Minä en saa sinusta enään kiinni, sinä olet jatkanut matkaa joka meidän piti yhdessä kulkea.
Miksi sinä et nähnyt minuun silloin kun seisoin alasti edessäsi.
Keltä minä pyydän anteeksi, keneltä minä pyydän uutta mahdollisuutta.
Rakastan vain hetkeä milloi sinä olit, hetkeä jolloin minä elin.
Loputtomasti minä sinua suren, äärettömästi minä sinua muistan.
Minuun sattuu, minuun sattuu ettei sinun silmäsi enään osu minuun.

Äänestä
  • Suru on niin valtava kun toisen menettää, sen kaikista rakkaimman.

    Toivon että ajan myötä pääset taas jatkamaan omaa taivaltasi - vielä joku toinen täyttää sydämesi ja kulkee vierelläsi, yhteistä matkaanne kohti iloa ja onnea. Suru jää taaksesi ja siitä jää vain kaunis muisto.

    Äänestä

Pitää tiputtaa itsensä maan pinnalle, todeta tosiasiat, antaa ajan kulua ja parantaa haavat.
Jatkaa siitä eteenpäin, etsiä uusi ystävä,synnyttää lapsi,niin silloin kaikki menneet jää toisarvoisiksi.

Äänestä

tappamisen sinä hetkenä kun ensi kerran tapasimme???Yritit kuolettaa tunteesi ja hitaasti mutta varmasti jätit minut kitumaan...Kerta toisensa jälkeen pistit katsomaan esityksiäsi, et halunnut puhua, et halunnut yhteistä elämää, halusit erilaisen ihmisen, koulutus ynm. tärkeämpää kuin RAKKAUS...Halusit sen vieraan ihmisen kotiisi mielummin kuin minut!!!Etkö ymmärtänyt että se oli viimeinen niitti millä tapoit minut henkisesti? Ei voi muuta sanoa...Pokkaa sulla ainakin on....

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Laura... kirjoitti:

Vaellan pitkin asuntoa... Kuljen hänen huoneensa ohi ja näen hänen unissaan liikkuvan ja hetken ajan luulen häntä sinuksi..Sammalla mietin, mitä ihmettä hän tekee kodissani..mistä hän on sinne tullut ja mitä ihmettä hän siellä vielä tekee..
Erostamme on jo aikaa ja luulin tai uskoin, että jollain ihmeellä selviän siitä..En olisi voinut olla enempää väärässä..Kaikki loppui siihen hetkeen, kun näin sinut blondisi kanssa..Sinä hetkenä tiesin, mitä pitää tehdä...Tuhosin kaiken, mikä muistuttaa sinusta...Tajusin, että sinun täytyy kuolla minulle, jotta voit jatkaa elämistä...Näin olemuksestasi, että olit jo jatkanut...Kilahdin ja se viimeinen ruuvi tippui päästä... Tipuin johonkin mustaan ja tajusin, että jalkani eivät enää kanssa...En muista seuraavista tunneista kaikkea...Tuhosin kaikki puhelimet, meset, kuvat kaiken, mikä vähänkään muistuttaa sinusta...Sinä hetkenä kirjaimellisesti kuolit...Tiedän, että en pysty ikinä menemään kenenkään kanssa, en voi päästää ketään lähelleni...Minulle on ehdotettu, että pitäisi mennä puhumaan jonkun kanssa..Mutta ei ketään voi tietää, mitä tunnen sinua kohtaan, enkä osaa sitä selittää...Enää millään ei ole mitään väliä!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu