Kohta 3-kympin ikä saavutettu, omakotitalossa asun ja naimisissa onnellisesti.
Se missä osa-alueessa en ole onnellinen on työelämä, olen kouluttautunut tradenomiksi, enkä ole päivääkään tehnyt vaativia töitä.Tienaan n. 2000 euroa/kk ja teen työtä, johon pääsee melkein kuka vaan suoraan lukion penkiltä. Se kaivertaa kun minua jopa 10 vuotta nuoremmat tulevat ja saavat saman palkan. Syy ei ole heissä vaan minussa ja asenteessani. Olen yrittänyt etsiä muita -tuloksetta. Täällä Itä-suomessa ei vaihtoehtoja ole niin paljoa. Toisaalta nykyinen työ elättää minut ja vaimoni, joten riski vaihtoon on suuri, jos uusikaan työpaikka ei miellytä.
Onko muilla vastaavia tuntemuksia?
Se missä osa-alueessa en ole onnellinen on työelämä, olen kouluttautunut tradenomiksi, enkä ole päivääkään tehnyt vaativia töitä.Tienaan n. 2000 euroa/kk ja teen työtä, johon pääsee melkein kuka vaan suoraan lukion penkiltä. Se kaivertaa kun minua jopa 10 vuotta nuoremmat tulevat ja saavat saman palkan. Syy ei ole heissä vaan minussa ja asenteessani. Olen yrittänyt etsiä muita -tuloksetta. Täällä Itä-suomessa ei vaihtoehtoja ole niin paljoa. Toisaalta nykyinen työ elättää minut ja vaimoni, joten riski vaihtoon on suuri, jos uusikaan työpaikka ei miellytä.
Onko muilla vastaavia tuntemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ole onnellinen. Ite olen samassa tehtaassa lähes 20 vuotta. Palkka 1500 euroa netto. Ja työ on raskasta, eikä palkitse juuri millään tavalla. Pystyyn kuollut olo....
Ikä 35, naimisissa, ei omaa asuntoa, ei lapsia, brutto 2600 "seksikkäästä" duunista johon moni tahtoo mutta joka on alkanut tympiä...
Tehdään vaihtokauppa:
Anna mulle se sun talo, niin sä saat mun duunin.
Ei taloa, ei miestä, ei vakituista työtä, palkkaa alle 1000e/kk, kolmen lapsen yksinhuoltaja, mutta onnellinen. :-)
taidan silti olla rikkaampi,kuin kukaan teistä. :-)