Minne menisin VL:seuroista?

sillä Sinulla, (Jeesus), on iankaikkisen elämän sanat.

Kaipaatko kuitenkin pelastusvarmuutta itsellesi?

On todella ikävää, että joukkonne on mustamaalannut itse Lestadiuksenkin ja sen alkuperäisen herätysliikkeen, joka sai hänen saarnoistaan alkunsa.

Tiedätkö, että se toimii maassamme vieläkin.

Tärkeintä on kuitenkin, että saat sellaisen iäisyyskaipuun, että et voi olla ilman uskoa ja kristillisyyttä. Kun Jumala on sen antanut, niin seurakuntakin löytyy.

Kun ihmisen omatunto herää, niin siinä ei omanvanhurakauden sianruoka kelpaa.

Kirjoitit:
"Minne menisin VL:seuroista?

kun täällä niin paljon haukutaan
kaikkea niin kysyn: Minne menisin VL:seuroista?

Teidän mielestänne missä olisi se paikka ?"

Haluaisin kysyä ensiksi sinulta iltseltäsi
miksi kysyt muilta ym. mainittua asiaa?

Jos itse olet tyytyväinen VL:ssa se on hyvä,
mutta jos sinua ahdistaa tuo saneleva määrävä
ilmapiiri se on sitten toinen juttu.

Onko sinulla kaikki elämäsi alueen kontaktit
ainoastaan vl:n siis ei muita ihmiskontakteja ja
kärsit paljon silloin sinun itsesi tulisi miettiä
löytäisitkö joukostanne ihmisiä joiden kanssa voisit avoimesti keskustella sinua askarruttavista jutuista.

Tästä pitäisi minun kirjoittaa laajemmin, mutta
olen pahoillani nyt en ehdi ja jaksa enempää.

Jumalan Siunaamaa Iloa Elämääsi!

Menepä vaikka terassille huurteiselle.

Hyvä kyselijä ja etsijä! Sinulla on hyvä asenne lähteä miettimään näitä kysymyksiä itsenäisesti. Jos/kun koet, että olet päässyt irti yhden mustavalkoisen opin mallista, oletkin tehnyt siihen mennessä jo valtavasi työtä. Psyykkistä työtä. Sillä joka on lapsesta saakka kasvatettu vl-ideologiaan, ei siitä helposti irti pääse, itsenäiseen, aitoon ja todelliseen minuuteen. VL-kasvatuksessa ehdollistetaan ihminen etsimään toisten ihmisten hyväksyntää jotta olisi hyväksytty Jumalan edessä. Se siinä on kauheinta ja eniten väärin. Sellainen kasvatus riistää ihmisen aidoimman minuuden.

Irrottautumisen ei suinkaan tarvitse merkitä että pitäisi alkaa tuntea vetoa toiseen ääripäähän, ateismiin. Toki on paljon muitakin tapoja ymmrtää ihmisen osa täällä maailmankaikkeudessa.

Ei pidä alistua niin lestadiolaisten kuin Suomessa monien muidenkin ryhmittymien suosimaan mustavalkoiseen, dikotomiseen ajatteluun. Joko-tai -ajattelu on kovin hedelmätöntä ja yksiulotteista. Maailmassa ja sen ymmärtämisen tavoissa on rikkaita värejä ja loputtomasti löydettävää, viisautta ja syvyyttä. Oman elämän merktyks avautuu elämää avoimin mielin ja uteliaana elämällä. Kuoleman hetkellä ei mikään ole niin suuri surun aihe kuin elämätön elämä. Jos on elänyt muiden ohjaamana... Onni tulee eläen - Elämällä sydämellä ja järjellä, lähimmäiset jokainen erikseen yksilöinä kohdaten, keskinäisessä vstuussa. Kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen ristinkuolmessa, ja sen evankeliumin ehdoksi ei ole kenelläkään ihmisellä oiekutta panna mitään ehtoja eikä sääntöjä! Jumala olkoon kanssasi!

Onnea ja iloa sinun matkallesi.

Mut erotettiin ja aluksi masennuin täysin ja yrittelin sit etsiä omaa hengellistä kotia muista seurakunnista. Ja nyt olen löytänyt sellaisen jossa ei ahdista ja olen ja saanut varmuuden, että Raamatun mukaan ei mitään välikättä tarvita että saa synnit anteeksi. "Ainoa välittäjä ihmisen ja jumalan välillä on Jeesus Kristus!" sanoo Raamattu ja monta vuotta meni selvitä jaloilleen, mutta nyt elän ja kiitän Jumalaa omasta elämästäni entistäkin ehompana ja nyt voin sanoa että olen todella henkilökohtaisesti uskomassa, armosta - yksin siitä, en vaan siks että peloissani noudatan sääntöjä, ettei tuomittais helvettiin. Elämässä on pahinta pelko, varsinkin aiheeton ja väärin perusteltu pelko ja sitä vl-porukassa oli ihan hillittömästi.

Klassisen musiikin konsertit voittaa vl-seurat kuus-nolla. Samoin ystävien kanssa oleminen kaikessa rauhassa, ei siinä saarnoja kaipaa...Tykkään myös taide-elokuvista, siis en tykkää niistä äksön-jutuista. Mutta sellaisista kuin Kuolleiden runoilijoiden seura ja Sofien valinta, katsoin dvd:ltä.