-----------------------------------------------
Kun kaikki on liian hyvin, sen pienen pienen hetken, ei suunta voi enää olla kuin syöksykierteellä mustaan samettiin. Sen koin kerran, kerran maistoin maan multaa vuoksi rakkaiden ystävien ja lähes siihen jäin..
Hetken jaksaa kannatella, kerran leikkiä suojaa, mutta kun oma kelluke alkaa jo upottaa - käy työ mahdottomaksi. Niin kauan kuin pinnalla pysyy, on suojaantulijoita - omien kellukkeidensa pois heittäneitä ja kiirii halki ilman rukous: Auta minua!
Ympärilläsi kytevä toivottomuus syö toivoasi surutta. Tuska kasvaa ja voimasi vähenevät, mutta periksi et voi antaa - et rakkaillesi tuottaa pettymystä, mutta kuinka rakas olet itse itsellesi? Kuinka voit auttaa muita menetettyäsi itsesi.
Kun aikasi juokset tulee viimein raja vastaan; Joko jatkat kuulemmatta sisimpäsi huutoa, tuskan tulessa sätkivää kehoa - tai sitten viimein kohtaat oman itsesi ja lopetat, suostut kerrankin antamaan periksi. Tie ei lopu juoksemalla, autettavat ei auttamalla. Mutta sisimpäsi loppuu kerran ja on sinusta kiinni milloin.
Kerran en periksi antanut. Oman henkeni kaupalla kellutin itseni lisäksi montaa muuta, samalla tietäen itsekin pian uppoavani. En uskonut sisimpäni varoitusta - upposin heidän mukanaan ja vielä nykyäänkin elän sen mullan maku suussani.
Mutta silloin kerralla opin kuuntelemaan itseäni - olemaan välillä terveen itsekäs ja niinpä toivon sen olevan opiksi, elämän tuomaksi kokemukseksi. Elämä aiheuttaa arpia kaikille meille, mutta jos niistä arvista koituu oppia, ovat ne täyttäneet tehtävänsä;
Etsi kokemuksista elämän viisautta.
------------------------------------------------
Kun kaikki on liian hyvin, sen pienen pienen hetken, ei suunta voi enää olla kuin syöksykierteellä mustaan samettiin. Sen koin kerran, kerran maistoin maan multaa vuoksi rakkaiden ystävien ja lähes siihen jäin..
Hetken jaksaa kannatella, kerran leikkiä suojaa, mutta kun oma kelluke alkaa jo upottaa - käy työ mahdottomaksi. Niin kauan kuin pinnalla pysyy, on suojaantulijoita - omien kellukkeidensa pois heittäneitä ja kiirii halki ilman rukous: Auta minua!
Ympärilläsi kytevä toivottomuus syö toivoasi surutta. Tuska kasvaa ja voimasi vähenevät, mutta periksi et voi antaa - et rakkaillesi tuottaa pettymystä, mutta kuinka rakas olet itse itsellesi? Kuinka voit auttaa muita menetettyäsi itsesi.
Kun aikasi juokset tulee viimein raja vastaan; Joko jatkat kuulemmatta sisimpäsi huutoa, tuskan tulessa sätkivää kehoa - tai sitten viimein kohtaat oman itsesi ja lopetat, suostut kerrankin antamaan periksi. Tie ei lopu juoksemalla, autettavat ei auttamalla. Mutta sisimpäsi loppuu kerran ja on sinusta kiinni milloin.
Kerran en periksi antanut. Oman henkeni kaupalla kellutin itseni lisäksi montaa muuta, samalla tietäen itsekin pian uppoavani. En uskonut sisimpäni varoitusta - upposin heidän mukanaan ja vielä nykyäänkin elän sen mullan maku suussani.
Mutta silloin kerralla opin kuuntelemaan itseäni - olemaan välillä terveen itsekäs ja niinpä toivon sen olevan opiksi, elämän tuomaksi kokemukseksi. Elämä aiheuttaa arpia kaikille meille, mutta jos niistä arvista koituu oppia, ovat ne täyttäneet tehtävänsä;
Etsi kokemuksista elämän viisautta.
------------------------------------------------
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.