Hyppään päälle kiven
toisen ja kolmannen
paljain jaloin astelen
näin puron ylittäen
Tunnen tutun tuoksun
joka mieleen tuo muistot
kauniin mesiangervon
ja ajan rakkauden
Toisella puolen rantaa
mua rakkaani odottaa
kokea saan uudelleen
kesän ja romantiikan
mesiangervon tuoksuineen
elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa:)
toisen ja kolmannen
paljain jaloin astelen
näin puron ylittäen
Tunnen tutun tuoksun
joka mieleen tuo muistot
kauniin mesiangervon
ja ajan rakkauden
Toisella puolen rantaa
mua rakkaani odottaa
kokea saan uudelleen
kesän ja romantiikan
mesiangervon tuoksuineen
elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa:)
Vastaukset 4
Vanhimmat
solinan..muistot..
Niinhän se on, runossa kaikki on mahdollista,
voi kuvitelle tuon kaiken kauneuden tuoksuineen
puron solinan, lämmön ja romantiikan hehkun muistoineen.
Mesiangervoinen, kuinka ollakaan
sinut kukasta muistanen?
Kerran kesällä taasen tapasimme
tuohon tuoksuun sut liittäen
kun tikusta asiaa tehden
tulin vielä sun portillesi
toki tapasin, kerran viimeisen
kunnes tulvi taas Vantaan vesi
Kerran luulin olleen viimeisen
vaan kerran seuraavan olitkin
kainaloinen kana jo toisen
vaan toisen olinhan itsekin
kahleisiini antautuen
ja sadetta yhteistä meille
jäimme yhdessä hiljaa kuuntelemaan
se morsetti harhautuneille
Ja Vantaa tulvi uudestaan
meitä erottaa koettaen
Lieneekö siltoja monta?
Niitä laskenut koskaan en
Ja kukahan niille astuu
vaiko luoksesi kahlaisin?
Vaikka kenkäni siinä kai kastuisi
sinut nähdä mä sentään saisin…
Tää pullo jo tyhjeni puolilleen
mutta aion sen loppuun juoda
ja riveillä näillä tunteeni
maailman turuille julkiseks tuoda
sen viestin kantakoon tuuloset
joissa henkeni, unelmani!
Tämän juon, sitten en enempää
heitän suuntaasi suudelmani!
Sen kantakoon tuulet luoksesi
edes yhden jos lähettää saisin
ennen kuin sitäkin katuisin
ja takaisin tavoittaisin…
Hei, jäässähän Vantaa välillämme!
Jänön kestävän kantensa nään!
Riennän, mesiangervoin, luoksesi
ennen kevättä, lähtöä jään!
Jos mesiangervona tuoksun
ja kukkaa muistuttaa tahdon
en Vantaan tahtoisi tulvivan
en siltoja takana poltettavan
vaan siltaa pitkin astelevan
sun tahtoisin luokseni tulevan
Sateen ropinaa kuunnellen
kahden kesken muistellen
vain kastua sateesta tahtoisin
pullon kostukkeen pois jättäisin
jos Vantaa välillämme jäätyykin
voi jää yhden miehen kantaakin
Mukavan tunnelmarunon kirjoitit
siitä kauniisti sua kiitän ja niiaan
ja näin vastausrunollani vastaan.
suudelmaasi odotellen :)