Päivällä juttelin ystäväni kanssa, joka on kuukausi sitten saanut vauvan, keskustelu meni jotakuinkin näin:
Ystäväni:
"Minun on ihan pakko mennä heti töihin, kun vaan voin. Eihän tästä tule mitään, että mieheni meidät elättää!"
Minä:
"Mutta.. Sinähän olet vasta saanut lapsen ja sinun pitäisi nyt onnellisena olla kotona. Hoidathan sinä lapsen ja kotityötkin suurimmaksi osaksi.."
Ystäväni:
"Juu-u.. Mutta minä en tahdo, että toinen ihminen minua ja lasta elättää!"
Minä:
"Niin siis onhan se lapsi miehesikin.. Ja ilman sinua se lapsi ei nyt selviäisi.. Imetät ja kaikki!"
Ystäväni:
"Niin, mutta me ollaan aina kaikki kulut jaettu. Kaikki on aina ollut puoliksi. Minun täytyy päästä pian töihin tai sitten vaikka makselen miehelleni tätä aikaa myöhemmin takaisin!"
Minä:
"Joo-o.. Mutta miehesi ei synnyttänyt eikä imetä. Varmaan hän mielellään teitä nyt ihan yksin elättää.."
Ystäväni mies:
"Minä en ymmärrä mistä se nyt tollasta on saanut päähänsä! Kyllähän minäkin lapsen eteen oman osani teen!"
Tämän jälkeen minä vaihdoin keskustelun aihetta.. Minua jäi kuitenkin mietityttämään, kun itse olen nyt kohta työelämään takaisin menossa, kun lapsikin on jo 2,5v.. Ajatteleeko monikin äiti noin? Siis että ei missään nimessä voi elää "toisen rahoilla".. Saahan tämä äiti vielä äitiyspäivärahaa, ettei hän nyt ihan siivellä eläjä ole.
Ja vielä: Pyysin ystävältäni luvan kertoa juttelustamme täällä ja hän aikoi itsekin aihetta seurailla, kun ehtii.
Ystäväni:
"Minun on ihan pakko mennä heti töihin, kun vaan voin. Eihän tästä tule mitään, että mieheni meidät elättää!"
Minä:
"Mutta.. Sinähän olet vasta saanut lapsen ja sinun pitäisi nyt onnellisena olla kotona. Hoidathan sinä lapsen ja kotityötkin suurimmaksi osaksi.."
Ystäväni:
"Juu-u.. Mutta minä en tahdo, että toinen ihminen minua ja lasta elättää!"
Minä:
"Niin siis onhan se lapsi miehesikin.. Ja ilman sinua se lapsi ei nyt selviäisi.. Imetät ja kaikki!"
Ystäväni:
"Niin, mutta me ollaan aina kaikki kulut jaettu. Kaikki on aina ollut puoliksi. Minun täytyy päästä pian töihin tai sitten vaikka makselen miehelleni tätä aikaa myöhemmin takaisin!"
Minä:
"Joo-o.. Mutta miehesi ei synnyttänyt eikä imetä. Varmaan hän mielellään teitä nyt ihan yksin elättää.."
Ystäväni mies:
"Minä en ymmärrä mistä se nyt tollasta on saanut päähänsä! Kyllähän minäkin lapsen eteen oman osani teen!"
Tämän jälkeen minä vaihdoin keskustelun aihetta.. Minua jäi kuitenkin mietityttämään, kun itse olen nyt kohta työelämään takaisin menossa, kun lapsikin on jo 2,5v.. Ajatteleeko monikin äiti noin? Siis että ei missään nimessä voi elää "toisen rahoilla".. Saahan tämä äiti vielä äitiyspäivärahaa, ettei hän nyt ihan siivellä eläjä ole.
Ja vielä: Pyysin ystävältäni luvan kertoa juttelustamme täällä ja hän aikoi itsekin aihetta seurailla, kun ehtii.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niinsanottu tasa-arvo-ajattelu tainnut iskostua liian syvälle joidenkin mieliin. Ei tämä ole mikään Maon ajan Kiina.
Nainen on nainen, ja lapsi on lapsi, ja rahasta viis. Kummankin tulee saada viettää onnellinen ja rauhallinen vauva-aika.
Tämä oli mun mielipide.
..vaihtoehdosta:
Hän pitää äitiysloman jolloin hänen miehensä elättää äitiä ja lasta. Ja vastavuoroisesti lapsen isä hoitaa lasta vanhempaivapaan, jolloin äiti elättää miestä ja lasta.
Hyvä ratkaisu myös lapsen kannalta.
linjoilla. Piti kyllä rauhassa äitiysloman ja oman osansa vanhempainvapaasta sentään;)
Mäyritin sille puihua,että kun kerta lapsi yhteinen toive ja vain nainen voi sen synnyttää ja imettää,niin tekee siinä oman osansa yhteisen asian eteen. Mies sitten vastaavasti tavallaan elättää enemmän perhettä sinä aikana kun nainen kotona.
Kun itsellä sitten tuli sama tilanne,niin oli tosiaan vähän outoa kun omat rahat ei riittäneetkään niin kuin ennen ja mies antoi "omistaan". Mutta niin se vaan menee ja sn kuuluukin mennä:)
Kai me naiset ollaan totuttu liian itsenäisiksi ja liian tasa-arvoisiksi;)
totuttu myös miesten ja naisten välisiin palkkaeroihin ihan liian kiltisti. Rahahan se pitkälti määrää kumpi vanhemmista himaan jää esim. kotihoidontuelle, ja mies yleensä on paremmin tienaava osapuoli tässä ihanne- yhteiskunnassamme.