Oon jo pitkän aikaa kerännyt rohkeutta kirjottaa tää juttu johonkin ja nyt sitten sain rohkeutta siihen. En tiedä kiinnostaako ketään, mutta ainakin saa sydäntä purettua..
Olen jo muutaman vuoden ajan seurustellut saman miehen kanssa ja alkuhuuman jälkeen huomasin jääväni aina yksin kotiin (asuimme siis yhdessä). Mies tuli viikollakin vasta aikaisintaan klo 9 jälkeen kotiin ja vkoloput meni ryypätessä kavereiden kanssa, joten käytännössä ainoastaan nukuttiin yhdessä (ja riideltiin). Tätä kesti aika kauan kunnes eräänä yönä kun olin itsekin ulkona tuulettumassa, lankesin toiseen mieheen ja oma mieheni sai tietää tästä. Erohan siitä tuli ja muutin pois yhteisestä asunnosta. Eroa ei kuitenkaan kestänyt pitkään, sillä mieheni halusi minut takaisin kaikesta huolimatta. Tästä on jo melkein vuosi aikaa ja tilanne on käynyt vain pahemmaksi koko ajan. Aikaisemmin mieheni ei käyttänyt väkivaltaa, mutta nyt olen parin vkolopun riidan jäljiltä ollut mustelmilla. Tästä on seurannut se, että olen tavannut tämän saman miehen, jonka kanssa omaa miestäni petin, pari kertaa, vaikka en todellakaan haluaisi olla hänen kanssaan tekemisissä.
Järki ja ystävät sanovat että kannattaisi jatkaa yksin, mutta monen eroyrityksen jälkeen palaamme aina vain yhteen, kun uskon hänen sanojaan kun hän vannoo rakastavansa mua. Itse haluaisin myös jatkaa, mutta en jos tilanne jatkuu samanlaisena (kaikki illat ja vkoloput yksin kotona ja toinen hilluu ties missä..).
Olen myös miettinyt sitä, että olenko vain niin läheisriippuvainen että kaipaan vaan jotakuta viereen, vaikka toinen kohtelis miten kaltoin tahansa..
Lopuksi vielä sanottakoon että majailen tällä hetkellä mieheni luona, vaikkakaan en kirjoilla, hoidan kaikki kotityöt, ostan kaikki ruuat ym. ym. koska miehellä ei koskaan ole "aikaa" hakea ruokarahaa tms., koska kaikki aika menee kavereiden kanssa "kahvitellen".
Olen aika umpikujassa, koska tiedän itse tehneeni todella väärin, mutta en siltikään haluaisi tällaista kohtelua.. Onko jollain muulla vastaavanlaista kokemusta tai edes sinnepäin? Olisi mukava tietää miten olette tilanteen selvittäneet..
Tällainen tapaus..
9
1246
Vastaukset
- ittes kidutus
elin ite aikoinaan nuorena peräti 8 hullua vuotta huonossa ja epätyydyttävässä suhteessa, joka aluksi meni aika ookoo mut lopulta oli yhtä parisuhdehelvettiä pahoinpitelyineen, uhkailuineen ja aseen kans heiluminiseen. Päätin vielä haluta elää ja katkaisin suhteen, vaikka joskus kuvittelinkin rakastavani häntä ja olevani huonon kohtelun arvoinen. EN OLE ENÄÄ! Tunne oma arvosi ja jätä moinen otus, ja ala elää itsellesi ja etsi vertaisesi suhde.
- sipuli.
"nyt olen parin vkolopun riidan jäljiltä ollut mustelmilla"
-> oman itsesi takia jätä hänet. Löydät kyllä jonkun paremman. Ei väkivaltaa voi hyväksyä parisuhteessa millään tekosyyllä. Pettäminen on väärin, mutta ei se oikeuta toista hakkaamaan sinua! Jos hän rakastaisi sinua oikeasti, hän ei löisi sinua.
Kerää rohkeutta ja jätä hänet ja uskalla sanoa EI, jos hän tulee kerjäämään sinua takaisin..
Tsemppiä sinulle todella paljon! - huttuska
Olen ollut 18 vuotta mieheni kanssa yhdessä. Meillä on kolme ihanaa poikaa ja kulissit hyvin pystyssä.
Mieheni on pettänyt minua monta kertaa ja minä olen painanut ne villasella. Hän on polkenut minut henkisesti ihan nolla tasolle ja nyt fyysinen väkivalta on astunut mukaan. Muutin lasteni kanssa kerran pois,mutta palasin takaisin.Elämä hymyili,mutta vain hetken.Hän juopottelee päivittäin,mutta niin että pystyy kuitenkin hoitamaan työnsä.En uskalla erota tai puhua asiasta kellekkään.Lapsien kuullen hän huorittelee ja äsken hän oli heittämässä minua ulos. Teen kaiken että miellyttäisin häntä.Tiedän että tämä on sairasta ja minun pitäisi lähteä tai ajaa mies ulos ennen kuin jotain vakavampaa sattuu.Mutta kun...Osaan itsekkin olla tosi inhottava,mutta jollakin minunkin on puolustauduttava.Lapset ovat myös katsoneet vieressä kun kerran nukkumaan mennessä hän hakkasi minua päähän.Kun saisin vain voimia ja uskallusta ratkaista tämän tilanteen- apuatarjolla
Ota kimpsus ja kampsus ja lapset kun mies on poissa. Soita pahoinpideltyjen naisten tukilinjaan!!! En tiedä, miten lapsien huoltajuusasiat hoituvat, mutta varmasti ajan kanssa asia paranee. Vaikka et omasta turvallisuudestasi välittäisi, ajattele lapsia! He ovat poikia ja saavat kodissaan huonon kuvan isän ja äidin suhteesta. Tämä voi oireilla vanhempana heidän omaksuessaan isän roolin, miten naisia saa kohdella!
TOIVON ETTÄ LÄHDET POIS!naiset ovat osaltaan jotenkin heikkoja! Ihailen itse naisia keillä on munaa elää omaa elämäänsä ilman läheisyysriippuvaisuutta! muutu sinä selaliseksi! MUNAAAAAA...
- Tristar
samantyyppinen kokemus. Väärin käyttäytyvä mies jonka luokse aina vain palasi koska uskoi ne samat laulut jotka aina osoittautuivat valheellisiksi. Itse pääsin irti miehen avulla, miehen joka näki minut, rakasti minua ja kiskoi minut puoliväkisin mukaansa kun sai tietää millaisessa helvetissä elin.
Tarvitsin vain syyn lähteä, kimmokkeen siihen. Entä sinä?
Jos olet nyt jo mustelmilla, millaisen tulevaisuuden suhteelle näet? Mahdollisesti avioliiton? Lapsia? uskotko ehkä että mies lakkaa hakkaamasta kun olet raskaana tms? Ei tule tapahtumaan.
"‹"
Tämä on se lause missä kohtaa sinä pakkaat välttämättömimmän tavarasi ja muutat turvakotiin heti. Älä odota seuraavaa riitaa, älä seuraava lupauksia, vaan hankkiudu ulos mahdollisimman pian, mieluummin jo eilen, ja pysy poissa. Vaarannat henkesi ja terveytesi jäämällä vaikka juuri nyt siltä ei tuntuisi.
Millainen ihminen ansaitsee hyväksikäyttösuhteen jossa itse kärsii? Ansaitsetko sinä?
"Olen myös miettinyt sitä, että olenko vain niin läheisriippuvainen että kaipaan vaan jotakuta viereen, vaikka toinen kohtelis miten kaltoin tahansa.. "
Voi olla, voi olla että et. Miehesi on voinut saada sinut uskomaan ettet voi elää ilman häntä :D oli siinä totuuden häivä tai ei. Voit selvittää sen vain elämällä omaa elämääsi hänen käskytyksensä sijaan.
"Olen aika umpikujassa, koska tiedän itse tehneeni todella väärin, mutta en siltikään haluaisi tällaista kohtelua.."
Indeed. Fyysiseen väkivaltaan ei oikeuta MIKÄÄN,, ei vaikka pettäisit häntä hänen nähtensä joka ikisen vastaantulijan kanssa. Ei MIKÄÄN. Paina se pieneen päähäsi ja ota jalat allesi.
***- isketty myös
pitää kuolla perheväkivallan takia, ennenkuin kukaan tekee sen asian eteen mitään.
Ensiksi, jokaisen naisen /miehen on mentävä näyttämään ne mustelmansa ja muut kolhunsa lääkärille ja HETI.
Pahoinpitelijä on saatettava vastuuseen teoistaan.
Niin, minä tiedän, monikaan ei uskalla, kun muka rakastaa tai pelkää niin helvetisti. Onko se rakkautta, jos toisen vallan alla joutuu elämään?? Pelätähhän saa lopun ikäänsä kuitenkin.
Perheväkivalta ei lopu koskaan, jos se pidetään tiukasti omien verhojen takana ja uhri vain nuolee haavansa ja kärsii hiljaa omat tuskansa...uskoo ja luottaa, että jospa tämä on viimeinen kerta ja seuraava kerta voi olla jo huomenna. Sehän on rikollisen suojelua, mutta samalla vanhan suomalaisen perinteen ylläpitoa...siinä kun lapset katsoo vierestä, niin perinne jatkuu!!! Elämisen mallithan saadaan kotoa.
Kuvittelin itse, että kaikki miehet on samalaisia, nyrkeillä puhuvia...mutta olen joutunut, onnekseni muuttamaan mielipidettäni!
- lapsen näkökulma
haluatko että tuleva lapsesi huostaanotetaan?niin siinä käy.
ekaksi alkoi lyömään äitiäni ja sitten siirtyi minuun.kesti muutaman vuoden ja paheni koko ajan.karattiin turvakotiin kun joutui vähäksi aikaa linnaan ja äiti lupasi jättää hänet.paskat.äiti löysi asunnon ja muutettiin ja arvaa kuka muutti vapauduttuaan myös.no sitten eräänä aamuna tuli poliiseja ja kaksi sosiaalityöntekijää ja sanoivat minulle, että ota tärkeimmät tavarat ja loput haetaan myöhemmin.kyllä poliiseja sen jälkeen tarvittiin kun äiti sekos!riehui ja itki.niin minut sitten vietiin lastenkotiin ja olin siellä ylimääräisellä paikalla.mahd äkkiä vaan ihan eri kaupunkiin sij.kotiin.pari vuotta näin painajaisia (olivat siis oikeasti käyneet toteen ne jutut mitä unessa näin) ja samalla tunsin kaiken fyysisesti vaikka mitään ei tapahtunut.pelkäsin nukkumaan menoa ja oli paikkoja, kuten sauna ja auto, joihin menin vain pakotettuna ja silloin vain itkin.olin tuolloin 8v. 12-vuotiaana kävin psykiatrilla kun olin yrittänyt itsemurhaa. minua kiusattiin koulussa, koska yllätys yllätys, olin arka. kärsin myös syömishäiriöstä jo tuolloin.
sitäkö haluat tuleville lapsille?jos kerran lyö, lyö aina ja voin luvata että se pahenee. äiti on kertonut siitä miten se alkoi jne. ja valitettavasti kaikki on vaikuttanut suhteeseeni äitiin. osittain pidän häntä syyllisenä. oli 5vuotta etten edes kuullut hänestä mitään, koska jatkoi edelleen isän kanssa ja häntähän kiellettiin enää näkemästä minua. ei saanut tulla sij.kotiin katsomaan.
että mietipä sitä.
nyt olen 21v ja onneksi päässyt kaiken yli.olen onnellinen!:)seurustelen 35v miehen kanssa, joka ei ikinä tekisi minulle pahaa.olen iloinen ja pirteä, syömishäiriöistä ei tietoakaan, saati itsetuhoisista ajatuksista.harrastan liikuntaa 3-5kertaa viikossa ja syön paljon.pizza menee ihan kevyesti kerralla:)etsin töitä ja omistan kaksi kissaa.mutta..välit sukulaisiin olemattomat.onneksi voin aina kääntyä sij.vanhempien puoleen, vaikka heidän ei tarvitsisi pitää minuun edes yhteyttä.- crima
Olen itse myös kokenut lapsena samanlaista toimintaa.. Isä hakkasi äitiäni ja muutaman kerran taisi tulla itsellekin "sivuosumia". Äitini kuitenkin pääsi eroon isästäni ja on nyt onnellisesti ollut naimisissa monta vuotta nykyisen miehensä kanssa. Minun ja äitini välille ei jäänyt mitään skismoja, pikemminkin ollaan todella läheisiä toisillemme. Äitini onkin erityisen huolissaan siitä, että teen saman virheen kuin hän teki..
- minä vaan...
Mieheni hakkasi minut kerran kännipäissään,kun en hakenut hänelle lisää viinaa! Sain suojeltua kasvoni, muualle tulleet jäljet sain peitettyä vaatteilla...
Haki itse lisäviinansa, joi ne ja sammui...
Aamulla oli kuin ei mitään, ihmetteli kun en vastannut halailuihin. (Mieheni on aina ollut melko kova halailemaan.)
Lapset tai kukaan muu ei nähnyt tätä tapausta.
Muutaman päivän päästä hän kysyi, että mikä minulla on. Näytin jäljet ja kerroin tapahtuneen. Hän ei ollut uskoa todeksi ja itki ja pyyteli anteeksi. Hullulta varmasti kuulostaa,mutta mun kävi melkeinpä sääliksi häntä siinä!!
Tapauksesta on noin puolitoista vuotta aikaa,mutta en saa sitä pois mielestäni...
Aina kun mieheni juo, pelkään, että mitä tapahtuu. Olen kuin kanaemo, yritän pitää kaikki tyytyväisinä, ettei vain tulisi mitään syytä, mistä hän voisi suuttua.
Toista kertaa ei ole tullut. Mutta eka kerta jätti kuitenkin pelonjäljet ja alkukesästä ilmoitin haluavani erota...
Ei oikein uskonut, olin saman sanonut jo muutaman kerran ennenkin.
No,molemmat muutimme omiin osoitteisiin yhteisestä asunnostamme noin kuukausi sitten...
Vähän ehkä kaduttaa, mutta uskoisin, että tein oikein.
Yhteyttä pidämme edelleen.
Mies alkanut taas juoda enemmän ja nolottaa myöntää, mutta minä olen häntä siinä sivussa "hoivaillut". Yhteisiä öitäkin on ollut...
Alkoholin käyttöä en suvaitse minun kodissani, eli ei häntä täällä ole paljoa näkynyt, minä olen hänen luonaan ollut...
Nyt kun hänellä alkoi lomalla, pelkään juomisen "riistäytyvän" käsistä!
Sanattoman sopimuksen olen tehnyt hänen kanssaan (edellispäivänä), etten minä kuulu enää kuvioihin kun viina on siinä mukana... nyt en ole hänestä kuullut, eli mikäköhän on tilanne...en viitsisi kauheasti soitella ettei tule sellainen olo hänelle, että olen aina "varalla". Silti jostain kummasta syystä "pelottaa", että hän löytää uuden...(hullu olen)
Tavallaan myös tunnen syyllisyyttä hänen runsaasta juomisestaan,olenhan minä tätä eroa halunnut!
Eli, tekee sitten niin tai näin, koskaan ei ole tyytyväinen!
Meillä oli yhteisiä vuosia monia takana, siksikin ehkä on vaikea "päästää" toista menemään...
Niin ja olenhan miettinyt sitäkin, että jospa kuitenkin tein sen elämäni suurimman virheen kun eroa halusin... ehkä joskus, muutaman vuoden päästä, olen viisaampi tästä asiasta.
Sinulle toivon tsemppiä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614206Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653435Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541792Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251657Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2971424Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132925Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235856en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115828Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe17797