Ensimmäinen tyttäremme aloittaa syksyllä koulun ja minua huolettaa, kun lapsi ei uskalla olla hetkeäkään yksinään. Vielä viime syksynä hän halusi ehdottomasti jäädä kotiin, kun esim. vein roskia, ulkoilutin koiran yms. eli olin poissa vain pienen hetken. Kertaakaan hän ei ollut itkenyt kun tulin takaisin tai muutenkaan antanut ymmärtää että olisi pelännyt. En ole pakottanut tai tehnyt yksinjäämisestä suurta numeroa, ajattelin että menee ohi, mutta tuntuu vain jatkuvan. Teen kolmivuorotyötä, joten yksinolemista tulee vähän väistämättä. Onneksi koulun jälkeen on iltapäiväkerho, mutta mikä neuvoksi aamuihin, jolloin lapsi joutuu olemaan yksin parikin tuntia?
yksinolemisen pelko
maija
3467
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siis sellaista, jonka luona lapsi voisi olla aamut. Meillä ei vastaavaa ongelmaa ollut, sillä pojan mielestä koira oli ihan riittävä turva hänelle niin yksinäisiin aamuihin kuin iltapäiviinkin.
Muistan että minulla oli sama ongelma pienenä. En pelännyt jäädä yksin koskaan aiemmin ja halusinkin sitä.mutta ensimmäisellä luokalla kun äiti oli jo mennyt aamuyöstä töihin ja isä lähti klo 8, sanoin reippaasti heippa,ja kun isä lähti pihasta,iski hirveä pelko,ja lähdin ulos kävelemään,pois koko pihasta! en muista mitä pelkäsin ja miksi muistan vain että jonkun takia en voinut yksin olla. en puhunut vanhemmilleni koko asiasta kunnes yhtenä aamuna isäni tulikin käymään kotona (oli siis jo lähtenyt töihin) ja huomasin että kuleskelin läheisellä pyörätiellä.Sovimme että hän ei lähde enää töihin ennen kuin minulle tuli linja-auto hakemaan kouluun.Se oli siinä mielessä helppoa että isälläni on oma firma eli voi "myöhästyä" vähän.Mutta eipä tämä sinua varman auttanut mitenkään,kerroin vaan oman tarinani. =)
Minulla on syksyllä tokaluokalle menevä tytär, joka on aina ollut tosi pelokas, ainakin yksinjäämisen suhteen.
Viime syksynä ei muu auttanut, kuin se, että aikaisina aamuina vein hänet kunnalliseen hoitopaikkaan puoleksitoista tunniksi aamuisin, jos minulla oli seitsemäksi meno. Muu ei auttanut. Kevättalvella hän jo jäi kotiin, mutta tuntui painaltavan heti lähdettyäni naapurin poikia hakemaan, vähän liian aikaisin! Vielä tokaluokkalaisenkin aion laittaa iltapäiväkerhoon, vaikka onkin hitsin kallista näin yksinhuoltajalle.
Mitä jos ottaisit lyhennettyä työaikaa, mihin koulun aloittavalla on oikeus, ja yrittäisit muutenkin neuvotella työnantajan kanssa, että voisit mennä töihin vähän myöhemmin.
Uskon, että meillä molemmilla tilanne helpottuu, kun ovat kolmasluokkalaisia. Älä rassaa naapureitasi tai tuttujasi, siitä tulee vain ongelmia. Tai ota joku koulutyttö, joka tartteis vähän taskurahaa, ja olis valmis tulemaan lapsesi seuraksi aamuisin.