Hei! Poikani täyttää pian 13- vuotta... hän oireilee jo... huutaa, sukat haisee jne... Kehon muutokset pystyn kyllä vielä ymmärtämään... mutta... käytös ja mieli... Olen vaativassa työssä... en millään jaksaisi illalla kotona sellaista äkäpussia... olisi niin paljon parempi, jos poikani voisi pitää murrosikänsä aivan omana tietonaan... olen yrittänyt puhua hänen kanssaan... olen aika epätoivoinen... onko mitään keinoja estää murrosikää?
Voiko murrosiän estää?
TarjaM.
61784
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onhan se parempi että sitä välillä vituttaa ja vällillä ei ja jne...
silloin ku olin 7luokalla nii terveyden hoitaja puhu jotain murrosiästä ja jos on aina hyvän tuulinen eikä oo murros ikää silleen ollenkaan, nii sitte pitäs jo huolestuu.
Silloin jos on nii nii terveyden hoitajalle vaa.
ei sen kummemmin sanonu että jos on aina hyvän tuulinen ja on murrosikä nii sitten on jotain vialla ja sitten se rupee jo huolestuun.
en tiiä mitä se vaikuttaa jos poistat pojaltas murrosiän!
voithan kokeilla sittepähän näkee.
Murrosikä kuuluu ihmisen kehitykseen eikä siihen ole lääkettä kuten vaihdevuosiin. Murrosikäinen koettelee ympäristöään, se on osa itsenäistymis- ja kasvuprosessia. Meidän vanhempien täytyy kestää ja kulkea siinä rinnalla tukena ja turvana. Murrosikä ei kestä ikuisesti, jonkun ajan kuluttua huomaat, että sinun lapsestasi on kasvanut tasapainoinen nuori aikuinen! Muistele latasi, kun hän oli pieni, suloinen ja viaton. Se haiseva murkkusi on sama lapsi! Sinun lapsesi. Katso nukkuvaa murkkuasi, eikö hänessä olekin paljon vielä sitä lasta, jota niin rakastit. Älä hukkaa rakkauttasi!
niin se vaan on, murrosikä kuuluu normaaliin kehitykseen, eikä sitä voi, eikä pidäkään estää.
Toivottavasti oma käytöksesi ei heijastu poikaasi, kuulostaa siltä että olet väsynyt ja saattaa olla, että poikasi kiukuttelu voi olla myös huomionhakua.
kastraatio.
Sitäkö haluat? Sinuna minä jäisin ennemmin pois siitä vaativasta työstä.
Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön!! Olisit sitten jättänyt lapset tekemättä - eihän se aina herkkua ja onnea ja auvoa ole.
Itselläni yksi on joo muutama vuosi sitten ohittanut murrosiän ja nytten kaksi on jo lupaavassa murrkkuvaiheessa...onhan se välillä raskasta kun järkipuhe ei tunnu menevän millään perille ja kantapäänkautta kaikki pitää oppia, mutta sehän kuuluu kyseiseen ikään ja meidän vanhempien tulee kaikesta huolimatta oikkuineen päivineen jaksaa tukea ja kannustaa murkkujamme.
Onhan se lapselle iso askel otettavaks kun tytöstä kasvaa hiljalleen nainen tai pojasta mies, mutta niin se elämänkaari kulkee...