elämä on potkinut päähän ja vienyt luottamuksen siitä, että joku oikeasti rakastaisi ja välittäisi...alan olla jo toivoni menettänyt, vaikka jossakin sisimmässä vielä kytee usko siitä, että minullekin joku jossakin olisi sielunkumppani, joka hyväksyisi tällaisena ja rakastaisi pyyteettömästi...kertokaa näkijät mitä näette, myöskin sen yksinäisen elämän otan vastauksena, jos se sitten on minun kohtaloni tässä elämässä.
en ole katkera, suhtauden asioihin peruspositiivisesti ja olen onnellinen siitä mitä minulla on, vaikka välillä hyvin vaikeaa onkin ollut, olen niistäkin kokemuksista oppinut.
liikun ihmisten parissa kyllä, en ole vetäytynyt yksinäisyyteen, ainakaan vielä. otan asiat sellaisena kuin ne elämääni tulevat.
en ole katkera, suhtauden asioihin peruspositiivisesti ja olen onnellinen siitä mitä minulla on, vaikka välillä hyvin vaikeaa onkin ollut, olen niistäkin kokemuksista oppinut.
liikun ihmisten parissa kyllä, en ole vetäytynyt yksinäisyyteen, ainakaan vielä. otan asiat sellaisena kuin ne elämääni tulevat.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.