työuupumuksen perusteella, ihmisiä ei saisi eristää pitkäksi aikaa työyhteisöstä vaan ihmisten pitäisi vähentää työtaakkaa sekä töissä että vapaa-ajalla. Mitäs mieltä olette tästä? Aamulehdessä oli ko. juttu tänään.
Ruotsissa ollaan lopettamassa
pitkät sairaslomat
5750
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
asiaa, ei ollut yhtäkään työuupumuksen sairastanutta, Ruotsin tv4;n mukaan, aika outoa...
Sieltä puolelta varmaan olisi tullut hyvää tietoa.
Kun uupunut pistetään takaisin töihin keveämmällä työtaakalla, mikä on se keveämpi työtaakka? Kuka sen määrittelee? Jos ei tätä "kevyempää työtaakkaa" jaksa, potkitaanko pihalle? Pistetäänkö nekin takaisin töihin, jotka tarvitsevat kunnon lepoa? Siinä taas ollut tosi ruudinkeksijät asialla. Se mua vihastuttaa näissä asioissa kaikista eniten, että päätöksiä tekee ne, joilla ei ole minkäänlaista tietoa tai kokemusta asiasta, jota päättävät. Jokaisella työpaikalla osaston pomon pitäisi olla sellainen, jolla on vuosien työkokemus juuri niistä työtehtävistä, joita hänen pitää johtaa.
Luulis, että eiköhän niitä jotka tosiaan on levon tarpeessa, laiteta saikulle vedoten masennukseen tmv, eikö se nyt kuitenkin ole työkykyä alentava sairaus.
Työuupumusta ei Suomessa tälläkaan hetkellä pidetä virallisesti sairautena. Esimerkiksi Kela ei maksa sairauspäivärahaa, jos ainoa diagnoosi on työuupumus. Monet työnantajatkaan eivät maksaa palkkaa ko. diagnoosilla.
Työuupumus usein johtaa masennukseen, jolloin masennusdiagnoosi on luonnollisesti täysin aiheellinen ja asiallinen. Ja masennus on todellakin työkykyä alentava sairaus. Moni lievästi masentunut pystyy työskentelemään ainakin kohtuullisesti, mutta vakavasti masentunut ei ole pelkästään työkyvytön, vaan jopa lähes toimintakyvytön. Kokemusta on.
Ehkä meilläkin otetaan työuupumukseen pysyvästi jyrkempi kanta. Jo keväällä Kela hylkäsi lähes kategorisesti sellaiset masennusdiagnoosin perusteella haetut päivärahat, jotka Kelan mielestä edes haiskahtivat työuupumuksen suuntaan. Jopa vakavan masennuksen diagnoosilla olevia lähes toimintakyvyttömiä ihmisiä kehotettiin vain palaamaan työpaikalle ratkomaan työuupumukseen liittyvät ongelmat, sillä kotona ongelmat eivät ratkea. Oikeassahan nämä päätöksen tehneet vakuutuslääkärit ovat siinä, että yleensä työpaikalle ei tapahdu mitään korjausta työuupumukseen johtaneissa olosuhteissa. Muistaakseni Kelakin on omissa tutkimuksissaan huomannut, että hyvin usein työuupumus ja sitä seurannut masennus johtuu työpaikan huonosta johtamisesta ja huonosta työilmapiiristä.
Toivon, että meillä säilyy jokin tolkku tämän asian suhteen. Pahoin kuitenkin pelkään, että meillä seurataan Ruotsin esimerkkiä - kun kummassakin maassa harjoitetaan samantyyppistä (kovaa) politiikkaa.
suurta vastustusta ja herättänyt keskustelua. Ongelmana taitaa olla, että mihin vedetään raja työuupumukselle.