Yläasteikäiset erityiskoululaiset?

on ns. heikkolahjaisia tai vakavista oppimisvaikeuksista kärsiviä nuoria. Toki on myös olemassa sopeutumis- ja käytöshäiriöisten luokkia. Luonnostaan yksikään näistä nuorista ei ole paha tai huonoa seuraa kellekään. Toki seurassa "tyhmyys tiivistyy", eli mikäli luokassa on ns. huonoa seuraa, niin sitten on ehkä niiden muidenkin helpompi lipsahtaa kaidalta polulta, mutta näin tapahtuu ihan yleisopetuksen ryhmissäkin.

Itsellä on kokemusta molemmista, kun on erityislapsi ja tavallinen lapsi. Täytyy sanoa, että vaikeimmat kaverit ovat tulleet normaalilapsen mukana, mutta helpoimmat myös. Oma lapsi on lievästi autistinen, eikä välitä muiden seurasta juuri lainkaan, mutta toiset ottavat kontaktia ja ovat käyneet synttäreilläkin, joissa sitten pikkuveli on hoitanut varsinaisen seuranpidon. Oman lapsen kaikki luokkatoverit ovat osanneet käyttäytyä, yksi on käyttäytynyt jopa ylikohteliaasti. Mutta toisaalta, tiedän valitettavasti samasta koulusta tytön, joka on todella huonoilla teillä. Ikävä kyllä taitaa olla useinkin niin päin, että jos erkkalapset joutuvat huonoon normaalilasten seuraan, he ovat helpommin vedätettävissä kaikkeen pahaan. Monesti on niin, että jos luokalle sattuu yksi huligaani, sitten helposti moni muukin menee mukaan - ihan niinkuin saattaa olla normaaliluokallakin.

Oman lapseni luokka oli harvinaisen kiltti, parilla oli pelkästään oppimisvaikeuksia. Luokan adhd (äitinsä kertoi diagnoosin) oli myös kovin rauhallinen, mielestäni vain ikäisekseen tosi lapsellinen ja ongelmat enemmän motorisia ja oppimispuolella kuin käytöksessä. Oman lapseni syys erityisopetukseen oli epäsosiaalisuus, aistiyliherkkyys, sekä avuntarve joissain motorisissa toiminnoissa. Hän ei olisi kestänyt normaalin luokan meteliä ja kaikenlaisia tällaisia arjen pikkuongelmia, jotka eivät näy päällepäin, kuten hän saattoi jäädä välitunnille mennessä seisomaan naulakon eteen tietämättä mitä pitää tehdä, jos ei joka vaattee laitosta sanota erikseen.