(liittyen aikaisempiin keskusteluihin palstalla. Toivon kuitenkin, että tällä kertaa keskityttäisiin tämän kirjoituksen osa-alueeseen aiheesta, eikä jatketa samaa akateemisuuskeskustelua kuin aiemmissa ketjuissa).
Kun puhutaan akateemisuudesta parisuhdevalinnoissa, niin tarkoitetaanko sillä kuitenkin ensisijaisesti älykkyyttä ja sivistystä?
Eli akateemisuus on samalla tavalla koodisana älykkyydelle ja sivistykselle, kuin päiväkahviseura on (maksulliselle) seksille?
Mutta jos näin on, eli akateemisuus tarkoittaa älykkyyttä ja sivistystä, niin minusta se on hivenen huono kriteeri. on olemassa monia ihmisiä, jotka ovat sivistäneet itseään koululaitoksen ulkopuolella, esim. harrastamalla lukemista ja/tai muuten altistanut itsensä sivistäville asioille.
Mutta sitäpä ei esim. deitissä suoraan kysytä, akateemisuutta sen sijaan saatetaan kysyä.
Jos siihen sitten vastaa rehellisesti että en ole akateemisesti koulutettu, niin johtopäätös on sitten (?) että on sivistymätön, eikä käytä älykkyytensä koko potentiaalia. Näinkö?
Itse katson olevani ihan tarpeeksi hyvin sivistynyt. Yleissivistyksessä olen luultavasti keskivertoa korkeammalla tasolla, koska luen yleensä ihan kaiken mitä käsiini saan. Erityisesti korkeatasoinen lehtijournalismi (siis muuta kuin keltaista lehdistöä ja julkkiksia yms. helposti sulatettavaa) on erityisen lähellä sydäntäni. Etsin myös aktiivisesti kirjallisuutta kirjastoista sen mukaan, mistä milloinkin satun kiinnostumaan.
Voittopuolisesti luen kuitenkin tietokirjallisuutta, ja yleensä sellaista, joka on jollain tapaa kriittistä tai tuo esiin jonkin yleisestä totuudesta poikkeavan näkökulman.
Olen muutenkin kiinnostunut esim. yhteiskunnallisista asioista ja siitä miksi asiat ovat kuten ovat.
Mutta koulutustaustani ei ole akateeminen, vaan keskiaste (kaupallinen) ja sittemmin AMK-opintoja, jotka joko saan tai en saa päätökseen. Töistäni johtuen voi olla että en kerkeä suorittaa kaikkia AMK-opintojani ennen kuin opiskeluaika menee umpeen. Mutta en itse siitä ole kovinkaan pahoillani, sekin on vain asia, jonka haluaisin hoitaa lähinnä muiden takia, koska koulutukselle annetaan maassamme ihan järjettömän kova arvo.
Tällaista tällä kertaa. Kirjoitukseni ydin, josta hieman harhauduin, on kuitenkin että onko akateemisuus synonyymi sivistykselle ja älykkyydelle?
Akateeminen keskustelu jatkuu
25
1697
Vastaukset
- FM vm 2000
Akateemisuus on monesti synonyymi tunnevammaisuudelle, empatiakyvyttömyydelle ja suoranaiselle hulluudelle.
En itse aio enää koskaan tehdä koulutustani vastaavaa työtä missään yliopistossa.
Leipäännyin nääs siihen, miten tietyt professorit kuvittelivat olevansa jumalankaltaisia olentoja, joilla on oikeus rähjätä kaikille vastaantulijoille ja haukkua kaikki suohon kun sattuu huvittamaan.
Leipäännyin myös kuppikuntaisuuteen ja akateemisiin hännystelijöihin, jotka näiden paskaprofessorien ympärillä kieli ruskeana häärivät.
Leipäännyin surkeaan palkkatasoon (siis yksityiseen puoleen verrattuna) ja siihen, miten epävarma on pätkätyöläisen tulevaisuus.
Ikinä enää en kättäni siihen paskaan työnnä.
Akateemisuus on kirosana.- Mutta ei kaikki
akateemiset alat ole höttöä..
- FM 1992
Saakos kysyä, mitä odotit työskentelyltä yliopistossa? Kilttejä, empaattisia työkavereita, eläkevirkaa ja isoa palkkaa?
Onneksi Suomessa on sinullekin tarjolla satojatuhansia työpaikkoja, joissa pomot ja konsultit eivät ikinä rähjää, kuppikuntia ei tunneta, kukaan ei hännystele ketään, kaikki ovat tervejärkisiä, palkkapussi on iso ja lihava ja työllisyys on taattu hamaan eläkeikään saakka. :D
Jos sinun työurasi alkupuoli on mennyt poskelleen, ei kannata syytellä siitä akateemisuutta eikä akateemisia. Etsi itsellesi sopiva työpaikka, polta tutkintotodistuksesi ja ala esiintyä ei-akateemisena - jos vaikka siitä kivempi ura urkenisi? - eroaa yleisesti
julkisen sektorin touhuista? ;)
Huh hus teollisuuteen töihin, sieltä ne parhaimmat akateemisetkin hommat löytyvät.
- King Mane
siis juuri älykkyydellä ja sivistyksellä. Mutta tuntuu siltä että tosiasiassa haetaan ns. samaa statusta. Sitä ei vaan kehdata sanoa suoraan. Koska akateemisuus korreloi voimakkaan positiivisesti akateemisten vanhempien kanssa, niin haetaan myös usein samaa yhteiskuntaluokkaa. Jälleen kerran kuitenkin siis älykkyyden ja sivistyksen varjolla ikäänkuin. Voisin kuvitella monen hakevan kyllä sivistystä ja älykkyyttä mutta myös yhtä paljon statusta ja yhteiskuntaluokkaa. Etenkin kun on niin että se sivistys ei aina välttämättä kulje käsi kädessä koulutuksen kanssa..
- koulutuksesta
Akateemisuus on synonyymi yliopistotasoiselle koulutukselle. Yliopistoon pääseminen edellyttää useimmiten aikamoista sitkeyttä, oppimiskykyä, ajattelukyvyn laajuutta ja erityislahjakkuuttakin, ja yliopistosta valmistuneella on melko varmasti kyky hallita pitkiä ja työläitä projekteja sekä tekemisen että ajattelun tasolla. Kyllä akateemisuutta voi siis jonkinlaisena älyn mittapuuna pitää.
Tämä ei TIETENKÄÄN merkitse sitä, että näitä ominaisuuksia ei olisi muilla. Tälle ominaisuusnipulle ei vain ole olemassa omaa sanaansa, joten ei-akateemiset joutuvat selittämään ja kuvailemaan pitkälti ja monin sanoin ennen kuin asia käy muille selväksi.
Luulen, että pariutumisasioissa akateemista etsivä akateeminen haluaa lähinnä löytää samansuuntaisia kokemuksia hankkineen, samankaltaisista asioista kiinnostuneen ihmisen. Yliopisto on aika omalaatuinen paikka, jossa vietetään vuosia ja jonka vaikutus tuntuu koko loppuelämän, joten on melko luonnollista toivoa asian omakohtaisesti kokenutta kumppania.
Tuo "sivistys" on hankala juttu, koska koko käsite pitäisi määritellä hyvin tarkasti, jotta keskustellaan samasta asiasta.
Minulle sivistys merkitsee laajoja tietoja, avointa ja uteliasta mieltä, inhimillisyyttä ja "ihmisiksi olemista", mutta jollekin se voi merkitä tiukasti vain oopperassa käyntiä ja viinintuntemusta. Kaikkea tätä voi olla ja tehdä ihan mielin määrin ilman yliopistokoulutusta, joten ei akateemisuus ainakaan sivistyksen synonyymi ole.- naiivi nihilisti
Minkä tahansa asian voi niin halutessaan määritellä kuoliaaksi.
Sivistyksellä tarkoitin nimenomaan noita asioita, jotka itse katsot sivistykseksi. Toki jotkut varmasti ajattelevat sivistyksen ulkokultaisiksi tavoiksi ja toimintamalleiksi, mutta kyllä sivistys on enemmän tapa hahmottaa maailmaa, ymmärtää sitä ja sen lainalaisuuksia.
Sivistykseen itse katson vielä kuuluvan ns. sydämen sivistyksen, joka ei ole vastakohta järjen sivistykselle kuten joskus vihjaillaan.
Kulttuuri on toinen järjestään väheksytty ja väärinymmärretty sana. Mutta se ei kuulu tähän.
Olemme siis samoilla linjoilla tämän asian suhteen.
- Kukkomies
Tossa 25v ikävuoden kieppeillä (akateemiset) naiset ainakin tuntuu alkavan kerjätä ei-akateemista munaa. Karua mutta totta varsin usein.
Sitten 30v tienoilla ne alkaa kaivata taas juttuseuraakin, ehkä jopa sellaisessa paketissa josta saa välillä jopa kolmisanaisia virkkeitä ulos ja jonka alapääkin toimii kohtuullisesti.
Elämä on välittömien puutteiden paikkaamista kunnes tajuaa että yhdestä sektorista - olkoon kuinka hieno ja toimiva tahansa - ei ole koko ympyräksi. - nyt.
tiedätkö,
nyt eletään 2007 lukua,
ei 1950 ei 1960 lukua.
olet jäänyt vanhanlaiseksi,
oliko vanhempasi jo yli 35 kun synnyit.- nainen vaan
Minulle ihmisen koulutustausta on yhdentekevä, mutta miehille ei.
En jaksa kuunnella ei-akateemisten miesten piikittelyä akateemisuudestani, joten sen vuoksi seurustelen sitten suosiolla akateemisten miesten kanssa.
Tämän olen useampaan kertaan kokenut, siis jos mies jo ensimmäisillä (ja viimeisillä) treffeillä alkaa sen akateemisuus-keskustelun.
Kyllästynyt siihen, että akateemisena naisena minun tulisi osata kaikki ja tietää kaikki.
Akateemiset miehet eivät tee numeroa koulutustaustasta, mutta ei-akateemiset tuntuvat tekevän. - naiivi nihilisti
En käsitä miksi moisen kommentin soit minulle?
Täällä on ollut paljonkin puhetta akateemisuudesta, joten ajattelin kysyä miksi se on yleensä puheenaihe; mitä ihmiset tarkoittavat akateemisuudella, mitä se heille edustaa?
Onhan sen jotain merkittävää edustettava, koska siitä niin kiivaasti täälläkin keskustellaan.
Kyse on omasta uteliaisuudestani. - naiivi nihilisti
nainen vaan kirjoitti:
Minulle ihmisen koulutustausta on yhdentekevä, mutta miehille ei.
En jaksa kuunnella ei-akateemisten miesten piikittelyä akateemisuudestani, joten sen vuoksi seurustelen sitten suosiolla akateemisten miesten kanssa.
Tämän olen useampaan kertaan kokenut, siis jos mies jo ensimmäisillä (ja viimeisillä) treffeillä alkaa sen akateemisuus-keskustelun.
Kyllästynyt siihen, että akateemisena naisena minun tulisi osata kaikki ja tietää kaikki.
Akateemiset miehet eivät tee numeroa koulutustaustasta, mutta ei-akateemiset tuntuvat tekevän.Olet ilmeisesti tavannut sellaisia miehiä, jotka eivät pysty käsittelemään sitä että naisella on korkeampi koulutus kuin heillä itsellään.
- -m76-
aateemisuus on vinkki älykkyydestä ja sivistyksestä. Toki tiedän sen, että ihminen voi olla älykäs ja sivistynyt myös ilman akateemista koulutusta (kuten myös sen, että akateemisten joukossa on sivistymättömiä moukkia.). Akateemisuus vain tekee samanhenkisyyden todennäköisemmäksi...ei varmaksi. Kun ihmisiä on paljon, jotain kriteerejä pitää laittaa tai sitten hakea hakuammuntana. Voi se ei-akateeminenkin nainen minua miellyttää, mutta varmemmen olen samalla aallonpituudella akateemisen kanssa (joka todennäköisesti on esim. joskus lukenut kirjan mielellään.)
- minämä
näin se menee.
- FiksuKomeaVarakas-M
haluaa koulutetun miehen, koska sillä on hyvä leveillä kaveripiirissä, sillä niinsanotusti on statusta. Sivistyksellä ja fiksuudella ei ole kun nimellisesti asian kanssa tekemistä.
Vähän sama kun miehet valitsee bemarin koska siinä olisi muka ylivoimaiset ajo-ominaisuudet ja erinomainen polttoainetaloudellisuus. Todellisuudessa bemari valitaan koska halutaan ja tarvitaan tyttöhaavi. - Pettttteri
Kyllä minä nämä tiedän. On kravaatit, on Bradd Pitt look on kampaukset ja on hienot koulutukset ja kaikki...
...mutta sitten kun tulee tosi paikka niillä on paskat housussa ja se keppi lentää minne sattuu(Pitkämäki). - omaa...
Keskimääräisen älykkyyden voi helposti väitellä tohtoriksi saakka monilla aloilla, kunhan vain on ahkera. Älykkyys helpottaa asioita paljonkin, mutta ei se mikään välttämättömyys ole.
- Mina~vaan
Itselläni on maisterin paperit yhdestä tdk:sta, kandi toisesta ja harkitsen parhaillaan jatko-opintoja. Olen myös toiminut yliopistolla tuntiopettajana. En silti todellakaan pidä akateemisuutta älykkyyden ja sivistyksen merkkinä - joukossa on paljon opiskelijoita, joita itse en pitäisi erityisen lahjakkaina enkä sivistyneitä. Toisinaan ihmettelen suuresti, että koulutetulla henkilöllä voikin olla niin surkeat tiedot jostain mielestäni yleissivistykseen kuuluvasta asiasta. Tai hyvin ahdasmielinen maailmankatsomus. Lukupäätä ja sitkeyttä maisterin tutkinto kyllä yleensä edellyttää.
Itselläni on siis takana 11 tiiviisti yliopistomaailmassa vietettyä vuotta ja näillä näkymin edessäkin päin. Arkipäivän puheenaiheeni siis väistämättä pyörivät paljon "akateemisessa" maailmassa. Lisäksi koulutus on saattanut vaikuttaa puhe- ja keskustelutyyliini jne.
Mielestäni tärkeintä parisuhteessa on toimiva keskusteluyhteys ja mm. se, että kumppani sietää pohdiskeleveista tyyliäni. Kumppanin tutkintopaperit eivät minua kiinnosta, jos
henkisellä tasolla muuten natsaa. En kuitenkaan voisi olla kumppanin kanssa, joka suuresti vierastaa yliopistomaailmaa. Oma kosketuspinta siihen on niin vahva.
Ed. seurustelukumppani oli koulutukseltaan merkonomi, mutta haasteellisessa tehtävässä kansainvälisessä firmassa (palkka 3500 e/kk)ja aktiivisesti kehittämässä itseään ja osaamistaan alallaan.
Olen myös aiemmin ollut suhteessa tutkijan kanssa, joka istui tutkijanhuoneessaan 7 pv:nä viikossa ja luki tieteellisiä artikkeleja sängyssäkin. Jatkossa mieluummin hieman enemmän elämään ja ihmisiin kuin tieteeseen keskittynyt kumppani.- Minä~vaan
Lisäys vielä tuohon äsken kirjoittamaani:
"...joukossa on paljon opiskelijoita, joita itse en pitäisi erityisen lahjakkaina enkä sivistyneitä. Toisinaan ihmettelen suuresti, että koulutetulla henkilöllä voikin olla niin surkeat tiedot jostain mielestäni yleissivistykseen kuuluvasta asiasta."
Epäilemättä joku toinen voi ihmetellä minun heikkoa tietämystäni jonkin toisen asian suhteen - itselläni on paljon nippelitietoa oman alani hyvin teoreettisista asioista, mutta paljon aukkoja erityisesti käytännönläheisessä arkitiedossa. Ja koen, että tutkintopaperini ovat enemmän ahkeruuden ja sitkeyden kuin älyn ansiota. - itseäsi
Minä~vaan kirjoitti:
Lisäys vielä tuohon äsken kirjoittamaani:
"...joukossa on paljon opiskelijoita, joita itse en pitäisi erityisen lahjakkaina enkä sivistyneitä. Toisinaan ihmettelen suuresti, että koulutetulla henkilöllä voikin olla niin surkeat tiedot jostain mielestäni yleissivistykseen kuuluvasta asiasta."
Epäilemättä joku toinen voi ihmetellä minun heikkoa tietämystäni jonkin toisen asian suhteen - itselläni on paljon nippelitietoa oman alani hyvin teoreettisista asioista, mutta paljon aukkoja erityisesti käytännönläheisessä arkitiedossa. Ja koen, että tutkintopaperini ovat enemmän ahkeruuden ja sitkeyden kuin älyn ansiota."Epäilemättä joku toinen voi ihmetellä minun heikkoa tietämystäni jonkin toisen asian suhteen - itselläni on paljon nippelitietoa oman alani hyvin teoreettisista asioista, mutta paljon aukkoja erityisesti käytännönläheisessä arkitiedossa. Ja koen, että tutkintopaperini ovat enemmän ahkeruuden ja sitkeyden kuin älyn ansiota."
Minusta jo lukiossa saa aika hyvän yleissivistyksen, mutta se vaatii tietysti päivittämistä. Nippelitietoviisaus on oma valinta, kyllä yliopisto tarjoaa mahdollisuuden opiskella monia tieteitä laaja-alaisesti. Kaikki on kiinni omista valinnoista.
Varmasti moni on yliopistossa ahkeruutensa ansiosta, mutta älykkäitäkin löytyy runsain mitoin. Omat seurustelukokemukseni puhuvat sen puolesta että yliopistokoulutus korreloi aika pitkälti älykkyyden kanssa. Älykkäimmät seurustelukumppanini ovat olleet akateemisesti koulutettuja. Huippuälykkyydestä tosin ei parisuhteen kannalta ole mitään suurempaa hyötyä. Silti älykkään ihmisen kanssa on aina ilo keskustella.
Eikä minusta ahkeruus ja sitkeyskään ole huonoja luonteenpiirteitä. Päinvastoin.
- Mies 38 v. - minämä
Itse oon päättötyötä vaille valmis "akateeminen". Tällä hetkellä työskentelen koulutusalaani kuuluvassa työpaikassa, tosin "duunariportaalla".
Olen viihtynyt hyvin työpaikassani, työkaverit on mukavia, erittäin huumorintajuisia ja tilannekomiikantajuisia-mikä on mielestäni osoitus älykkyydestä.
Monilla ei-akateemisilla tutuillani (erityisesti hieman vanhempaan ikään (40 v.) ehtineillä) on myös hyvä yleissivistys.
Kaveritasolla ei ole mitään merkitystä ihmisten koulutustasoilla, mutta elämänkumppanien on oltava samalla aaltopituudella.
Jos akateemisten ja ei-akateemisten välillä on jokin ero, niin se on juuri tuossa mainitsemassasi pohdiskelevuudessa. Olen huomannut useammin kuin kerran, että tietyt kaverit kyllästyvät täysin pohdiskeluihini-pitävät sitä vain jauhamisena. Itse kuitenkin koen, että pohdiskelevuus on osa persoonallisuuttani, enkä edes harkitse luopuvani tästä piirteestäni-jos pystyisinkään.
Mutta totta on tuokin, että osalla (itse asiassa yllättävän suurella osalla) akateemisista on hyvin ahdasmielinen maailmankatsomus.
Lopuksi vielä sanottakoon, että en koe itse olevani erityisen älykäs. Koulumenestykseni perustuu 60 % työntekoon ja 40 % sosiaalisiin suhteisiin (kaverit jeesaa tiukoissa paikoissa). Tosin sosiaalisten suhteiden hankkiminen kävi kolmena ekana opiskeluvuotena työstä.
Jos jotakin koulutus on opettanut, niin sitkeyttä ja periksi antamattomuutta. Olen harkinnut kymmeniä kertoja opintojeni keskeyttämistä, ennen kaikkea sosiaalisten ympyröiden takia.
On selvä, että 11 vuoden eletty elämä vaikuttaa ihmiseen. Jos henkilö olisi 11 vuotta koti-isänä/äitinä, yrittäjänä, merkonomina tms., niin eiköhän sekin jotakin jälkiä jättäisi ihmisen persoonaan.
Aika muuttaa ihmistä.
Tähän lauseeseen koulutustason merkitys tiivistyy: "Kumppanin tutkintopaperit eivät minua kiinnosta, jos
henkisellä tasolla muuten natsaa." - Perheen ainoa akateeminen
minämä kirjoitti:
Itse oon päättötyötä vaille valmis "akateeminen". Tällä hetkellä työskentelen koulutusalaani kuuluvassa työpaikassa, tosin "duunariportaalla".
Olen viihtynyt hyvin työpaikassani, työkaverit on mukavia, erittäin huumorintajuisia ja tilannekomiikantajuisia-mikä on mielestäni osoitus älykkyydestä.
Monilla ei-akateemisilla tutuillani (erityisesti hieman vanhempaan ikään (40 v.) ehtineillä) on myös hyvä yleissivistys.
Kaveritasolla ei ole mitään merkitystä ihmisten koulutustasoilla, mutta elämänkumppanien on oltava samalla aaltopituudella.
Jos akateemisten ja ei-akateemisten välillä on jokin ero, niin se on juuri tuossa mainitsemassasi pohdiskelevuudessa. Olen huomannut useammin kuin kerran, että tietyt kaverit kyllästyvät täysin pohdiskeluihini-pitävät sitä vain jauhamisena. Itse kuitenkin koen, että pohdiskelevuus on osa persoonallisuuttani, enkä edes harkitse luopuvani tästä piirteestäni-jos pystyisinkään.
Mutta totta on tuokin, että osalla (itse asiassa yllättävän suurella osalla) akateemisista on hyvin ahdasmielinen maailmankatsomus.
Lopuksi vielä sanottakoon, että en koe itse olevani erityisen älykäs. Koulumenestykseni perustuu 60 % työntekoon ja 40 % sosiaalisiin suhteisiin (kaverit jeesaa tiukoissa paikoissa). Tosin sosiaalisten suhteiden hankkiminen kävi kolmena ekana opiskeluvuotena työstä.
Jos jotakin koulutus on opettanut, niin sitkeyttä ja periksi antamattomuutta. Olen harkinnut kymmeniä kertoja opintojeni keskeyttämistä, ennen kaikkea sosiaalisten ympyröiden takia.
On selvä, että 11 vuoden eletty elämä vaikuttaa ihmiseen. Jos henkilö olisi 11 vuotta koti-isänä/äitinä, yrittäjänä, merkonomina tms., niin eiköhän sekin jotakin jälkiä jättäisi ihmisen persoonaan.
Aika muuttaa ihmistä.
Tähän lauseeseen koulutustason merkitys tiivistyy: "Kumppanin tutkintopaperit eivät minua kiinnosta, jos
henkisellä tasolla muuten natsaa."Minulla on akateeminen koulutus ja kiinnostava, akateemista koulutusta vaativa työ. Olen pääasiassa hyvin tyytyväinen työhöni ja työkavereihini. Minulla on runsaasti kokemusta myös ei-akateemisesta työstä opiskeluajoilta.
Duunarihommissakin oli paljon kivoja työkavereita sekä vähän kouluttautuneissa työntekijöissä että akateemisissa opiskelijoissa, mutta työ itsessään oli monotonista. Huumori kukki, myös tilannekomiikka. Työpaikkahuumori perustuu pitkälti työhön itseensä, joten kaikissa töissä ei voi nauraa aivan samanlaisille asioille.
Olen perheeni ainoa akateeminen. Suvussanikin akateemisia on aika vähän. Entisten kumppanieni koulutustausta: melkein minimistä tohtoriin. Yhteistä kaikille: jokainen on halunnut tehdä työnsä hyvin ja kehittää itseään siinä sekä ollut kiinnostunut maailman asioista. Ystävistäni suurin osa on akateemisia - opiskelu ja työ ovat tuoneet yhteen ja puheenaiheita riittää.
Minua kiinnostaa treffi-ilmoituksessa koulutusaste (muiden asioiden lisäksi) siksi, että siitä ilmenee helposti oppimishaluisuus ja uteliaisuus. Saman voi toki ilmaista muutenkin. Juttuun pääseminen ja siinä pysyminen voi olla helpompaa samantyyppisen koulutustaustan ansiosta. Nettideittailua kokeillessani en toivonut vastaajilta akateemisuutta. Suurin osa vastaajista oli kuitenkin akateemisia.
Ihmiset, jotka kirjoittavat olevansa älykkäitä ja/tai toivovansa älykästä kumppania, eivät herätä kiinnostustani. Minua ei sytytä teoreettinen älykkyys vaan tilannetaju, avoin mieli, kiinnostus uusiin asioihin ja halu oppia uutta. Älykkyyden alleviivaaminen herättää minussa epäilyksen, että kirjoittaja on joko hiukan ylimielinen tai epävarma siitä, pitävätkö muut häntä älykkäänä.
Akateemisissa on minusta paljonkin sellaisia, jotka eivät ole pohdiskelevaa tyyppiä. Jokaisella koulutusasteella on monenlaisia ihmisiä. Yhteistä on se, että samantyyppisen koulutuksen saaneiden kanssa on helpompaa puhua omasta koulutuksesta, jos mieli tekee. Akateemisessa maailmassa yleinen sanasto ja käsitteistö aukeaa akateemiselle juttukaverille helposti. Opiskelusta ei kuitenkaan ole pakko keskustella perinpohjaisesti juuri kumppanin kanssa.
Tutkintonimike ei ole minulle statussymboli vaan avain työhön. En pidä tutkintopaperia todisteena omista saavutuksista vaan asiakirjana, joka kiinnostaa työnantajia. Jos olisin halunnut päästä nopeasti työelämään, en olisi pakertanut vuosia yliopistossa. Sitten työn laadulla olisi ehkä vähemmän merkitystä: en hakisi työstäni haasteita eikä työ ei vaatisi aktiivista tietotaidon päivitystä. Opintovelkaa ei olisi kertynyt, koska olisin päässyt aktiiviseen työelämään nuorempana. Minulla olisi ollut enemmän vapaa-aikaa, joten olisin voinut käyttää sen esimerkiksi uusiin harrastuksiin ja omaksi iloksi lukemiseen.
Ahdasmielisyyttä esiintyy yhteiskunnan joka kolkassa. Se on jonkinlaista erilaisuudenpelkoa. Pidetään kiinni siitä, mitä itse pidetään hyvänä, eikä suostuta näkemään, että jokin muukin toimintatapa voi olla hyvä - ei ehkä itselle, mutta jollekulle muulle. Kieltäydytään avaamasta silmiä uusille ja vieraille asioille. Tämä näkyy mm. ylimielisyytenä, alemmuudentunteena, jyrkkyytenä ja ennakkoluuloisuutena. Tältäkin palstalta löytyy kaikenlaisia kommentteja ihmisistä pelkän koulutustaustan perusteella.
Jos kuitenkin joku on tyytyväinen omassa maailmassaan omiensa joukossa eikä tunne tarvetta laajentaa elinpiiriään, suotakoon se hänelle. - naiivi nihilisti
Perheen ainoa akateeminen kirjoitti:
Minulla on akateeminen koulutus ja kiinnostava, akateemista koulutusta vaativa työ. Olen pääasiassa hyvin tyytyväinen työhöni ja työkavereihini. Minulla on runsaasti kokemusta myös ei-akateemisesta työstä opiskeluajoilta.
Duunarihommissakin oli paljon kivoja työkavereita sekä vähän kouluttautuneissa työntekijöissä että akateemisissa opiskelijoissa, mutta työ itsessään oli monotonista. Huumori kukki, myös tilannekomiikka. Työpaikkahuumori perustuu pitkälti työhön itseensä, joten kaikissa töissä ei voi nauraa aivan samanlaisille asioille.
Olen perheeni ainoa akateeminen. Suvussanikin akateemisia on aika vähän. Entisten kumppanieni koulutustausta: melkein minimistä tohtoriin. Yhteistä kaikille: jokainen on halunnut tehdä työnsä hyvin ja kehittää itseään siinä sekä ollut kiinnostunut maailman asioista. Ystävistäni suurin osa on akateemisia - opiskelu ja työ ovat tuoneet yhteen ja puheenaiheita riittää.
Minua kiinnostaa treffi-ilmoituksessa koulutusaste (muiden asioiden lisäksi) siksi, että siitä ilmenee helposti oppimishaluisuus ja uteliaisuus. Saman voi toki ilmaista muutenkin. Juttuun pääseminen ja siinä pysyminen voi olla helpompaa samantyyppisen koulutustaustan ansiosta. Nettideittailua kokeillessani en toivonut vastaajilta akateemisuutta. Suurin osa vastaajista oli kuitenkin akateemisia.
Ihmiset, jotka kirjoittavat olevansa älykkäitä ja/tai toivovansa älykästä kumppania, eivät herätä kiinnostustani. Minua ei sytytä teoreettinen älykkyys vaan tilannetaju, avoin mieli, kiinnostus uusiin asioihin ja halu oppia uutta. Älykkyyden alleviivaaminen herättää minussa epäilyksen, että kirjoittaja on joko hiukan ylimielinen tai epävarma siitä, pitävätkö muut häntä älykkäänä.
Akateemisissa on minusta paljonkin sellaisia, jotka eivät ole pohdiskelevaa tyyppiä. Jokaisella koulutusasteella on monenlaisia ihmisiä. Yhteistä on se, että samantyyppisen koulutuksen saaneiden kanssa on helpompaa puhua omasta koulutuksesta, jos mieli tekee. Akateemisessa maailmassa yleinen sanasto ja käsitteistö aukeaa akateemiselle juttukaverille helposti. Opiskelusta ei kuitenkaan ole pakko keskustella perinpohjaisesti juuri kumppanin kanssa.
Tutkintonimike ei ole minulle statussymboli vaan avain työhön. En pidä tutkintopaperia todisteena omista saavutuksista vaan asiakirjana, joka kiinnostaa työnantajia. Jos olisin halunnut päästä nopeasti työelämään, en olisi pakertanut vuosia yliopistossa. Sitten työn laadulla olisi ehkä vähemmän merkitystä: en hakisi työstäni haasteita eikä työ ei vaatisi aktiivista tietotaidon päivitystä. Opintovelkaa ei olisi kertynyt, koska olisin päässyt aktiiviseen työelämään nuorempana. Minulla olisi ollut enemmän vapaa-aikaa, joten olisin voinut käyttää sen esimerkiksi uusiin harrastuksiin ja omaksi iloksi lukemiseen.
Ahdasmielisyyttä esiintyy yhteiskunnan joka kolkassa. Se on jonkinlaista erilaisuudenpelkoa. Pidetään kiinni siitä, mitä itse pidetään hyvänä, eikä suostuta näkemään, että jokin muukin toimintatapa voi olla hyvä - ei ehkä itselle, mutta jollekulle muulle. Kieltäydytään avaamasta silmiä uusille ja vieraille asioille. Tämä näkyy mm. ylimielisyytenä, alemmuudentunteena, jyrkkyytenä ja ennakkoluuloisuutena. Tältäkin palstalta löytyy kaikenlaisia kommentteja ihmisistä pelkän koulutustaustan perusteella.
Jos kuitenkin joku on tyytyväinen omassa maailmassaan omiensa joukossa eikä tunne tarvetta laajentaa elinpiiriään, suotakoon se hänelle.Hirvittävän hyvin kirjoitettu!
- .................
Siis mitä? Nyt menee ihan täysin OT aiheestasi ja anteeksi siitä, mutta onko päiväkahviseura tosiaan nimitys MAKSULLISELLE seksille? Itse aina ajatellut sitä tavallisena seksiseurana, jos jossain nähnyt jonkun seuranhakuilmoituksen, jossa tuota sanaa käytetään. Noh, kaikkea sitä oppii ku vanhaks elää. :)
- Uneton pk-seudulla
"Varakas mies etsii tasokasta päiväkahviseuraa." Mitäs muuta voi päätellä? Tasokas-sana on pahasti värittynyt näiden ilmoitusten myötä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614197Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653429Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541788Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251647Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2971422Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132924Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235855en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115824Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe17791