Mitä mieltä ovat tämän palstan lukija sossut ja asiakkaat seuraavassa linkissä olevasta tapauskuvauksesta. Kaikki lausunnot painottuvat psykiatrisiin häiriöihin. Miksi ei edes epäillä, että kyseessä saattaisi olla myös autistinen obsessio?
http://www.sosiaaliportti.fi/Page/f425469c-27be-4792-993b-b4e255abc41b.aspx
Psyykkinen vai neurologinen
19
826
Vastaukset
- PsM
On todellakin ihmeellistä, että ei pohdita neurologisten ongelmien mahdollisuutta. Ihmettelin myös sitä, miten pitkät ja yksityiskohtaiset vastaukset asiantuntijat olivat tehneet sossun varsin suppean kysymyksen perusteella. Minä ainakin olisin halunnut saada paljon lisätietoja mm. pojan elämän varhemmista vaiheista ja tehdyistä tutkimuksista ennenkuin olisin ryhtynyt vastaamaan kysymykseen. Olen koulutukseltani psykologi, mutta en tee töitä lasten parissa joten en ole asiantuntija tässä aiheessa.
- tapaus...
Saman kaltainen epäilys johti insestitutkimukseen ja lapsen huostaanottoon ja vanhemman syytteeseen panoon, kunnes lopulta selvisi, että lapsella on asperger ja erityinen kiinnostuksen kohde sattui olemaan sukupuoliasiat. Perheelle ei kuitenkaan kukaan tarjonnut korvausta väärästä kohtelusta, vaikka lapsi pantiin pariksi vuodeksi lastenkotiin, psykoanalyysiin ja kiellettiin tapaamasta vanhempaanasa.
Tapauksesta oli selostus Lääkärilehdessä pari vuotta sitten
- Psykoterapeutti
Olen itse hiljattain käynyt psykoterapeutin koulutuksen (psykodynaaminen suuntaus) ja olen hyvin skeptinen tämän koulukunnan, tai peremminkin seurakunnan, ideologian suhteen. Tulkinnan vapaus on huimaa, potilaan unia, "väärin sanomisia" ja kertomuksia tulkitaan erittäin vapaasti ja referenssiraami on hyvin pitkälle lähtöisin terapeutin omista lähtökohdista, ns. omasta ongelmakentästä. Näkee potilaassa sen mitä haluaa nähdä. Tulkitsee sen mukaan, mikä omassa elämässä saattaa sillä hetkellä olla ajankohtaista tai mikä ongelmakenttä sattuu kyseisen oppialan kohdalla olemaan pinnalla.
Työnohjaus tai se, että terapeutin on käytävä omassa terapiassa, ei kykene ehkäisemään sitä tosiasiaa, että terapeutin oma henkilö värittää vahvasti tulkintoja ja hoitotyötä. Kuten eräs oman koulutukseni opettajista kertoi: se että terapeutti tunsi negatiivisia, seksuaalisia tai muita tunteita potilasta kohtaan, oli asia josta puhuttiin vain "off the record" eli terapeutit eivät ottaneet sitä esille omassa työnohjauksessaan, jotteivat olisi joutuneet kritisoiduksi. Konsensushan oli, että terapeutti ei voi tuntea potilasta kohtaan henk.kohtaisia tuntemuksia, muuten oli "huono terapeutti" . Sittemmin alkoi ilmestyi kirjoja, jotka käsittelivät juuri tätäkin puolta terapia työssä jolloin siitä uskallettiin puhua myös työnohjauksessa.
Terapia käytännöt psykoanalyyttisessä kliinisessä työssä ovat metodologiansa puolesta erittäin kirjavia. "Kirjaoppien" mukaan psykoanalyytikon ei itseasiassa tulisi kommentoida potilaan kertomuksia juuri ollenkaan, vain potilas puhuu ja mielellään mahdollisimman estottomasti ja jopa "affektiivisesti" voidakseen nostaa esille lapsuuden "unohdettuja" traumoja, pettymyksiä jne. Analyytikon ei tulisi millään kommenteillaan eikä kasvojen ilmeilläänkään johtaa potilaan puheenvirtaa mihinkään suuntaan, ei myöskään olla katsekontaktissa potilaaseen. Potilaan tulee mielellään olla makuulla terpaituntien aikana, analyysissa tulisi käydä vähintään kerran viikossa (mielellään useammin) ja vuosien ajan.
Tämä suositus ei siis koske millään tapaa erityisen sairaita potilaita vaan potilas saattaa olla yhteiskunnallisesti täysin sopeutunut ja työkykyinen ns. normaali henkilö. Siitä huolimatta tämä intensiivinen ja pitkäaikainen terapian tarve katsotaan usein olevan välttämätön, koska (psykoanalyyttisen näkökulman mukaan) "lapsuuden traumat" eivät välttättä sairastuta potilasta eivätkä näy päällepäin vaan niiden esille nostamiseen, analyysiin, tarvitaan usein vuosia kestävää terapiaa. Lähtökohtaisesti terapeutin tulisi myös sanoa potilaalle jo alunperin, että ei tiedä tuleeko tämä "tervehtymään" psykoanalyysin avulla. Lisäksi terapia tuntien tulisi olla samaan kellon aikaan, samana viikonpäivänä ja ulkoisten raamien, puitteiden, mahdollisimman samat koko terapian ajan.
Silti tiedetään, että psykoanalyytikot sekä psykodynaamisesti suuntautuneet psykoterapeutit työskentelevät täysin erilailla, kuin itse teorian metodologia edellyttäisi. Ja ehkä hyvä niin, että terve järki tulee vastaan tahtoi tai ei, mutta toisaalta on pakko nostaa esiin kysymys: Eivätkö terapeutit usko itse oppi-isäänsä, Freudiin ja hänen työnsä jatkajiin ja kehittäjiin, koska eivät noudata oman tieteenalansa edellyttämiä työmetodeja ? Vai ovatko metodit sittenkin käytännön työssä mahdottomia noudattaa ? Ovatko nämä metodiraamit pelkkiä ajatuskonstruktioita, joille ei löydy tukea empiriassa; potilas paranee tai on paranematta aivan siitä riippumatta, miten terapeutti toimii? (Tiedetään, että ihmiset toipuvat niin mielenterveysonglmista kuin päihdeongelmista tietyssä määrin hoitomuodoista riippumatta eli spontaania parenemista tapahtuu siinä määrin, että eri hoitomuotojen tehokkuutta on vaikea mitatata. Toisaalta taas on huomattu, että terapeutin henkilö on usein tärkeämpi tekijä tervehtymisen kannalta kuin se, mitä suuntausta hän noudattaa).
Psykodynaamista / psykoanalyyttista tulkinnanvapautta potilastyössä on käytetty ahkerasti esim. somaattisten sairauksien psykologisoinnissa. Eräällä tuttavani (joka itse on psykologi) on autistinen lapsi. Lapsi on nyt aikuinen, mutta tuttavani kertoi, kuinka uskomattoman painostuksen ja syyllistämisen kohteeksi hän äitinä joutui lapsen oireiden takia. Neuvolapsykologit ym perheen ympärille vähän kerrassaan kertyneet asiantuntijat antoivat yksituumaisesti ymmärtää, että tuttavallani täytyi olla alitajuisia vihamielisiä tunteita lastaan kohtaan ja tämän vuosi lapsi ei voinut imeä äidin rintaa, vaan tämä kiertyi kaarelle aina sylissä pidettäessä, ei ottanut katsekontaktia, itki paljon jne.
Asiantuntuja pitivät itsestään selvänä, että lapsen oireet olivat jollain tavoin äidin aiheuttamia, eli mitä enemmän äiti haki lapselleen apua, sen useammine hän törmäsi psykodynaamisesti suuntautuneiden "ammattilaisten" ideologiamuuriin, jota vastaan oli turha sanoa mitään. Ja koska tulkinnat ovat tulkintoja, ei niitä voi todistaa vääriksi, ne jäävät elämään jonkinlaisina totuuksina, joiden todenperäisyyttä näiden tulkintojen tekijöiden ei koskaan tarvitse todistaa.
Sittemmmin saatiin selville, että kyseisen pojan käytöshäiriöt, johtuivat syntymässä saaduista aviovaurioista. Tieteellinen tukimus on vähitellen poistanut noitavainomaisen vanhempien syyllistämisen ainakin juuri näiden autististen lasten kohdalla, joiden ongelmat johtuvat synnytyksen yhteydessä tulleista aivovaurioista. Mutta, kuten tuttavani kertoi, kukaan näistä "ammattiauttajista" ei ole koskaan tullut pyytämään anteeksi sitä valtaisaa subtiilia, rivien välissä tapahtunutta syyllistämistä ja perusteetonta tulkinta hegemoniaa, joka oli viedä hänet nuorena äitinä itsemurhaan. Kuin ei sairaan lapsen hoito olisi ollut raskasta ja masentavaa sinällään, lisättiin hänen kivirekeensä aivan mielivaltaisin perustein kohtuuttomasti lisää kuormaa.
Eihän toki kukaan näistä ammattiauttajista ole niin sivistymätön, että suoraan töksäyttää, että "olet aiheuttanut lapsesi sairauden" vaan ammattiauttajien verkosta ikäänkuin valitsee konsensuksen itse tulkintojen suhteen ja sitten vaan ollaan samaa mieltä kautta linjan niin, että kaikki hoitotahot tietävät, mistä lähtökohdista ja olettamuksista esim hoitokokouksissa puhutaan.
KÄytyäni itse alan koulutuksen hämmästyin monella tapaa psykodynaamisen "seurakunnnan" omia sisäisiä lakeja. Opettaja sanoi mm. meille tuleville teapeuteille, että näitä tulkintoja, jotka "koemme" oikeiksi, ei pidä mennä kirjaamaan potilaan papereihin, koska siitä voi aiheutua hankaluuksia itsellemme. Potilasta tuli opettajan mielestä hoitaa juuri omien tulkintojemme pohjalta, ja keskustella tulkinnoistamme työtovereiden kesken (tietynlaista vapaata työnohjausta), mutta olla hyvin varovainen, ettemme virallisesti kirjaa näitä tulkintoja mihinkään.
Tämä oli hyvin pöyristyttävää kuultavaa, koska potilaskertomukset kirjoitetaan myös potilaan oikeusturvan näkökulmasta. Potilaan on tiedettävä, mikä on mahd. diagnoosi, miten hoitaja suunnittelee hoitotyön, mitkä ovat työhypoteeseja jne. Somatiikan puolella ei tulisi kuuloonkaan, ettei potilas tietoihin kirjattaisi ja potilaalle kerrottaisi, mikä tätä oletetaan vaivaavan (vaikka aina ei 100 % varmuutta saataisikaan) ja miksi hänelle jokin hoitomuoto määrätään. Mutta vastaava käytäntö on siis sallittu psykologian puolella. Luulo riittää tiedon väärtiksi eikä sinun terapeuttina tarvitse edes eritellä tai dokumentoida "luulemaasi" joka kuitenkin on itse hoitosuunnitleman perusta (jos jotin suunnitelmaa on ylipäänsä).
Kyseinen opettaja on itse psykologi, ja psykoterapeutti, pitkän työsaran tehnyt henkilö joka vastasi myös koulutuksen järjestämisestä. On kouluttanut kymmeniä suomalaisia psykodynaamisen suuntauksen terapeutteja. Kukaan opiskelijatovereistani ei ääneen kyseenalaistanut tätä "potilaskertomusten sensurointia" kuin ei muitakaan aika lailla pöyristyttäviä freudilaisia opinkappaleita ja niiden esittämistapaa. Kyseenalaistaminen tapahtui tosin jossain määrin opintojen ulkopuolella. Osa ilmaisi suoraan, etteivät usko mokomaan hölynpölyyn (esim Mahlerin vauvojen seksuaalisuuten ja peniskateuteen liittyvät "havainnot" ) mutta haluavat kuitenkin suorittaa opinnot loppuun voidakseen saada pätevyyden ja avatakseen oman vastaanoton.
Mutta nämäkin terveellä skeptisyydellä freudiaanisuuten suhtautuvat opiskelijat tuskin uhraisivat tulevia työtilaisuuksia ja "hyvää yhteistyöilmapiiriä" kyseenalaistamalla näitä vanhoja teorioita, joita on menesteyksellisesti vuosikymmenet lanseerattu varteenotettavana tieteenalana ja kliinisessä työssä sovellettu jotakuinkin totuuksina. Miten paljon psykodynamia on hyödyttänyt potilaita, voi vain arvailla. Meitä terapeutteja se ainakin on hyödyttänyt.- sisällään koko
autisminkirjon lasten väärän hoidon ja kohtelun, ihmisoikeusrikokset, sekä lakien rikkomukset niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla:
"Sittemmmin saatiin selville, että kyseisen pojan käytöshäiriöt, johtuivat syntymässä saaduista aviovaurioista. Tieteellinen tukimus on vähitellen poistanut noitavainomaisen vanhempien syyllistämisen ainakin juuri näiden autististen lasten kohdalla, joiden ongelmat johtuvat synnytyksen yhteydessä tulleista aivovaurioista. Mutta, kuten tuttavani kertoi, kukaan näistä "ammattiauttajista" ei ole koskaan tullut pyytämään anteeksi sitä valtaisaa subtiilia, rivien välissä tapahtunutta syyllistämistä ja perusteetonta tulkinta hegemoniaa, joka oli viedä hänet nuorena äitinä itsemurhaan. Kuin ei sairaan lapsen hoito olisi ollut raskasta ja masentavaa sinällään, lisättiin hänen kivirekeensä aivan mielivaltaisin perustein kohtuuttomasti lisää kuormaa. "
Aivan sama on geeniperinnöllisten neurologisten oireyhtymien kohdalla.
Ja tuo on totta 100-prosenttisesti, että psykologian tulkintoja ei välttämättä sanota vanhemmalle päin naamaa, eikä niitä kirjata mihinkään, mikä on pyöristyttävää, koska potilaskertomukset on kirjoitettava myös potilaan oikeusturvan näkökulmasta oikein.
"Mutta vastaava käytäntö on siis sallittu psykologian puolella. Luulo riittää tiedon väärtiksi eikä sinun terapeuttina tarvitse edes eritellä tai dokumentoida "luulemaasi" joka kuitenkin on itse hoitosuunnitleman perusta (jos jotain suunnitelmaa on ylipäänsä). "
Ja sossu on toiminut vuosia psykodynaamisen ajattelun sokaisemalla linjalla luulottelujen varassa.
Milloin nämä puoskarit psykodynaamisen koulukunnan puolelta saadaan vastuuseen perheiden rikkomisesta ja aiheettoman tuskan aiheuttamisesta niin lapsille kuin heidän vanhemmilleenkin?
- nettipalstalla on
väärä, ei noiden tietojen perusteella kukaan pysty antamaan vastausta.
Ei erikoislääkärikään pysty dg:a antamaan pelkästään lukemalla lapsen papereita. Hänen on ehdottomasti tavattava lapsi lukuisissa eri keskusteluissa ja tutkimustilanteissa, sekä niiden lisäksi hän voi määrätä vielä käsitystensä tueksi eri testejä ja tarkennuksia. Tutkimusaika kesti ainakin meillä useita kuukausia.
Eivät diagnoosit ole todellakaan apteekin hyllyltä otettavissa, eivätkä ne kasva puiden oksilla. Niiden täyttymiseen ainakin neurologisten diagnoosien kohdalla tarvitaan tiettyjen kriteereiden selkeä täyttyminen.
Eri juttu ovat sitten nuo "laaja-alaiset" psykiatriset diagnoosit, joita jaellaan silloin, kun psykiatria ei todellisuudessa kykene lasta auttamaan. Ja törkeyden huippu on se, että lasta ei silloinkaan kaikista yksiköistä lasketa neurologisiin tutkimuksiin, joissa näissä tapauksissa ongelmat yleensä alkavat selvitä ja lapsi saa apua.- nettitapauksessa
todella oudolta että kyselijä oli viranomainen joka oli sijoittamassa lasta huostaan!
Ja siellä palstalla pitkä lista asiantuntijoita heittelemässä kaiken maailman hyväksikäyttöepäilyjään
- tapaamatta henkilökohtaisesti koko kyseistä sijoitettavaa lasta ja hänen perhettään!
Tämä jos mikä kertoo sen
miten suomalaisessa lastensuojelussa toimitaan
ja kuinka näitä DIAGNOOSEJA terveydenhuoltoon ja mihin milloinkin suuntaan ja liittyen jaellaan!
NETISSÄ JA NÄKEMÄTTÄ YHTÄKÄÄN ASIANOSAISTA EDES HENKILÖKOHTAISESTI! - sosiaaliportti otettiin
nettitapauksessa kirjoitti:
todella oudolta että kyselijä oli viranomainen joka oli sijoittamassa lasta huostaan!
Ja siellä palstalla pitkä lista asiantuntijoita heittelemässä kaiken maailman hyväksikäyttöepäilyjään
- tapaamatta henkilökohtaisesti koko kyseistä sijoitettavaa lasta ja hänen perhettään!
Tämä jos mikä kertoo sen
miten suomalaisessa lastensuojelussa toimitaan
ja kuinka näitä DIAGNOOSEJA terveydenhuoltoon ja mihin milloinkin suuntaan ja liittyen jaellaan!
NETISSÄ JA NÄKEMÄTTÄ YHTÄKÄÄN ASIANOSAISTA EDES HENKILÖKOHTAISESTI!tänne palstalle. Itse luin sitä myös ja toivoin mielessä, että palstan lukijoista joku ottaa sen tänne, itse kun en sitä taitoa osaa.
Psykoterapeutti paljasti kirjoituksellaan sen minkä mukaan Suomessa hoidetaan ihmisiä psykiatrian saralla.
Nekin rahat, mitkä Kela antaa kalliisiin terapioihn, voisi paremminkin käyttää vaikkapa perheiden tukemiseen ja konkreettiseen apuun. Olisi paljon vähemmän sairautta ja jonoja. - vaikka ei koskaan ollut näh...
nettitapauksessa kirjoitti:
todella oudolta että kyselijä oli viranomainen joka oli sijoittamassa lasta huostaan!
Ja siellä palstalla pitkä lista asiantuntijoita heittelemässä kaiken maailman hyväksikäyttöepäilyjään
- tapaamatta henkilökohtaisesti koko kyseistä sijoitettavaa lasta ja hänen perhettään!
Tämä jos mikä kertoo sen
miten suomalaisessa lastensuojelussa toimitaan
ja kuinka näitä DIAGNOOSEJA terveydenhuoltoon ja mihin milloinkin suuntaan ja liittyen jaellaan!
NETISSÄ JA NÄKEMÄTTÄ YHTÄKÄÄN ASIANOSAISTA EDES HENKILÖKOHTAISESTI!Kun lapsen isä ei uskonut 8-vuotiaan lapsen psykoosidiagnoosia ja vaati aspergertutkimuksia
- mustaa valkoisella
vaikka ei koskaan ollut näh... kirjoitti:
Kun lapsen isä ei uskonut 8-vuotiaan lapsen psykoosidiagnoosia ja vaati aspergertutkimuksia
tästä hulluudestaan...
Eikös tälläiset "näkevät" lääkärit
kuulu TEO:n tutkittavaksi? - hijennettyä...
mustaa valkoisella kirjoitti:
tästä hulluudestaan...
Eikös tälläiset "näkevät" lääkärit
kuulu TEO:n tutkittavaksi?Eräs osastonhoitaja toimi samalla tavalla, kun lapsen omaiset kiinnittivät huomion lapsen osastohoidossa saamiin mustelmiin!
- käytäntä, että AINA
kun lapsella huoamataan ongelmia, perhe ohjataankin ENSIN neurologian puolelle, jos ei muuta niin sen puolen ongelmien pois sulkemiseksi.
Miksi ihmeessä aina pitää ensin olla psykiatriset tutkimukset, jotka ovat täyttä huu-haata pahimmillaan.
Olen olemassa myös hyviä lastenpsykiatrian yksikköjä, mutta mistäs vanhemmat sen etukäteen tietävät, mihin hiivatin koulukuntaan mikäkin yksikkö kuuluu.- pakolla
Kuulostaa uskomattomalta, että vielä tänään kekussairaalassa ei osata hoitaa Aspergeia. Kyllikki Kerola tietää, että psykoterapiaa todella vieläkin määrätään autismin hoitoon. Hänkin kyseenalaistaa hoidon. Minäkään en uskonut,että 2000-luvulla lasta hoidetaan Suomessa keskiaikaisin mentelmin, ennenkuin todella näin tapahtui. Olen keskustellut asiasta. Olen ollut mukana ja keskustellut analyytikon kanssa, mutta ikävä kyllä, vaikka hylkäsimme ensimmäisen terapeutin, meitä pakotetaan edelleen ottamaan uusi terapeutti lapselle. Vaikka lapsi asuu kotonaan, meille on kerrottu, että kyseinen yksikkö on vastuussa lapsesta, kunnes hän täyttää 13 ja siirtyy nuorisopuolelle ja voi määrätä hoidon ilman vanhempien tahtoa.
http://www.peda.net/veraja/vep/asiantuntijapalvelu?vp=singlemodule&m_id=766889&sp=view&q_id=461&q=&page=0 - terapiaistunto
pakolla kirjoitti:
Kuulostaa uskomattomalta, että vielä tänään kekussairaalassa ei osata hoitaa Aspergeia. Kyllikki Kerola tietää, että psykoterapiaa todella vieläkin määrätään autismin hoitoon. Hänkin kyseenalaistaa hoidon. Minäkään en uskonut,että 2000-luvulla lasta hoidetaan Suomessa keskiaikaisin mentelmin, ennenkuin todella näin tapahtui. Olen keskustellut asiasta. Olen ollut mukana ja keskustellut analyytikon kanssa, mutta ikävä kyllä, vaikka hylkäsimme ensimmäisen terapeutin, meitä pakotetaan edelleen ottamaan uusi terapeutti lapselle. Vaikka lapsi asuu kotonaan, meille on kerrottu, että kyseinen yksikkö on vastuussa lapsesta, kunnes hän täyttää 13 ja siirtyy nuorisopuolelle ja voi määrätä hoidon ilman vanhempien tahtoa.
http://www.peda.net/veraja/vep/asiantuntijapalvelu?vp=singlemodule&m_id=766889&sp=view&q_id=461&q=&page=0on niin tyypillistä psykoanalyyttista soopaa kuin olla voi! Onneksi terapeutti pitää suunsa kiinni, koska sellaisiakin koulukuntia on psykoanalyyttisissa terapioissa, että potilasta ohjataan ja painostetaan löytämään esim. sellaisia muistoja lapsuudestaan, mitä todellisuudessa ei ole ikinä tapahtunutkaan!
- pakolla
terapiaistunto kirjoitti:
on niin tyypillistä psykoanalyyttista soopaa kuin olla voi! Onneksi terapeutti pitää suunsa kiinni, koska sellaisiakin koulukuntia on psykoanalyyttisissa terapioissa, että potilasta ohjataan ja painostetaan löytämään esim. sellaisia muistoja lapsuudestaan, mitä todellisuudessa ei ole ikinä tapahtunutkaan!
Autismin kirjon oireita yritetään hoitaa mitä erilaisimmin poppakonstein kuten psykoterapialla. Ikävä kyllä keskussairaalat ja jopa Kela edelleenkin hyväksyy nämä jopa vahingolliset hoidot.
Itse olin vanhempain tukiryhmässä, jossa kaikilla lapsilla oli diagnoosinaan laaja-alainen kehityshäiriö ja hoitomenetelmänä psykoanalyysi. Kun minulle selvisi, että se on sopimaton hoitomenetelmä yritin puuttua asiaan. Kun sanoin hoitavalle lääkärille, että psykoanalyyi ei sovi autistiselle lapselle, hän vastasi, että vaikka lapsella on laaja-alainen kehityshäiriö, se ei ole autismia. Lopulta piti hankkia neurologin diagnoosi, jossa todettiin Asperger. Vieläkään hoitava lääkäri ei pitänyt autismin piirteitä psykoanalyysin esteenä päinvastoin määräsi lisää psykoanlyysiä jopa minulle ja piti kaikkea muuta tukea tarpeettomana. Perusteena oli, että lapsella on "tunne-elämän häiriö", johon muu hoito ei pure!
Vanhempain ryhmässä suhtauduttiin aluksi myönteisesti psykoanalyysiin, mutta vähitellen kaikki vanhemmat olivat hakeneet neurologisen diagnoosin ja halusivat vetää lapsena pois "hoidosta". Se onnistui vain rikkomalla hoitosuhde ja hoitavan lääkärin uhkauksilla lastensuojelutoimista. Osa näistä vanhemmista koki "vapaaehtoisen" pakkohuostaanoton lastensuojelulaitokseen. Emme kuitenkaan halunneet huostaanottoa. Siksi emme ole uskaltaneet katkaista lapsemme hoitosuhdetta. - keskustelleet
pakolla kirjoitti:
Autismin kirjon oireita yritetään hoitaa mitä erilaisimmin poppakonstein kuten psykoterapialla. Ikävä kyllä keskussairaalat ja jopa Kela edelleenkin hyväksyy nämä jopa vahingolliset hoidot.
Itse olin vanhempain tukiryhmässä, jossa kaikilla lapsilla oli diagnoosinaan laaja-alainen kehityshäiriö ja hoitomenetelmänä psykoanalyysi. Kun minulle selvisi, että se on sopimaton hoitomenetelmä yritin puuttua asiaan. Kun sanoin hoitavalle lääkärille, että psykoanalyyi ei sovi autistiselle lapselle, hän vastasi, että vaikka lapsella on laaja-alainen kehityshäiriö, se ei ole autismia. Lopulta piti hankkia neurologin diagnoosi, jossa todettiin Asperger. Vieläkään hoitava lääkäri ei pitänyt autismin piirteitä psykoanalyysin esteenä päinvastoin määräsi lisää psykoanlyysiä jopa minulle ja piti kaikkea muuta tukea tarpeettomana. Perusteena oli, että lapsella on "tunne-elämän häiriö", johon muu hoito ei pure!
Vanhempain ryhmässä suhtauduttiin aluksi myönteisesti psykoanalyysiin, mutta vähitellen kaikki vanhemmat olivat hakeneet neurologisen diagnoosin ja halusivat vetää lapsena pois "hoidosta". Se onnistui vain rikkomalla hoitosuhde ja hoitavan lääkärin uhkauksilla lastensuojelutoimista. Osa näistä vanhemmista koki "vapaaehtoisen" pakkohuostaanoton lastensuojelulaitokseen. Emme kuitenkaan halunneet huostaanottoa. Siksi emme ole uskaltaneet katkaista lapsemme hoitosuhdetta.asianajajan kanssa tilanteesta?
- rähinöinti
keskustelleet kirjoitti:
asianajajan kanssa tilanteesta?
Kyse on järjestelmästä, jota yksityishenkilön rähinöinti ei muuta.
- jos asianajajan
rähinöinti kirjoitti:
Kyse on järjestelmästä, jota yksityishenkilön rähinöinti ei muuta.
ottaa kun lapselle tehdään pahaa,
olivatpa kyseessä sitten viranomaiset tai yksityiset tahot (sijoituksessa jne)
niin ei se mitään rähisemistä ole.
Lapsen etu ei ole se että hiljaisesti hyväksytään
kun lapselle tehdään pahaa ja hänen oikeuksiaan esimerkiksi terveydenhuollossa poljetaan.
Tämä nykyinen kuntatason ja terveystoimienkin "köyhyys ja rahaton" -systeemi
on ajanut yksityiset ihmiset siihen
että kaikesta lain mukaan kuuluvasta palvelusta
on osattava vaatia erikseen ja monesti "suureen ääneen". Ja jos niin ei tehdä eikä toimita kunnissa,
terveydenhuollossa kuinka laki määrää
on otettava lakimies ajamaan esimerkiksi lapselle kuuluvia julkisia palveluita. - aivan niin
jos asianajajan kirjoitti:
ottaa kun lapselle tehdään pahaa,
olivatpa kyseessä sitten viranomaiset tai yksityiset tahot (sijoituksessa jne)
niin ei se mitään rähisemistä ole.
Lapsen etu ei ole se että hiljaisesti hyväksytään
kun lapselle tehdään pahaa ja hänen oikeuksiaan esimerkiksi terveydenhuollossa poljetaan.
Tämä nykyinen kuntatason ja terveystoimienkin "köyhyys ja rahaton" -systeemi
on ajanut yksityiset ihmiset siihen
että kaikesta lain mukaan kuuluvasta palvelusta
on osattava vaatia erikseen ja monesti "suureen ääneen". Ja jos niin ei tehdä eikä toimita kunnissa,
terveydenhuollossa kuinka laki määrää
on otettava lakimies ajamaan esimerkiksi lapselle kuuluvia julkisia palveluita.Mutta onko jotain mitä saman kohtalon kokeneet perheet voisivat tehdä yhdessä.
- kouluissa kun on
aivan niin kirjoitti:
Mutta onko jotain mitä saman kohtalon kokeneet perheet voisivat tehdä yhdessä.
vanhempain yhdistyksiä jne voisi laittaa tämän tahon selvittämään ja toimimaan perheen ja koulun välikätenä koululla olevan erityisopetuksen ja muunkin lisäopetuksen tilaa ja saatavuutta selvittämään.
Ja varsinkin jos käy niin että koulussa on useampikin perhe lapsineen, jotka tarvitsevat erityisopetusta ja sitä ei koulun taholta suostuta järjestämään niin vanhempain yhdistys voisi olla yhtenä "äänitorvena" koululaisten asiassa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2704388Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653557Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1591875Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251765Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2991466Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?1341001Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18919en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va119875Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235870