Ystävyydestä rakkaudeksi?

Kyllä voi.

Itselläni on kokemusta 5 vuoden ystävyyden muuttumisesta huumaavaksi rakkaudeksi ja vakavaksi ihmissuhteeksi yhteisen tulevaisuuden kanssa. Tässä tapauksessa molemminpuolinen ihastus syttyi ensisilmäyksellä, mutta olosuhteet olivat niin hankalat, että minun piti jos jollakin verukkeella hankkiutua edes ystäväksi/tuttavaksi hänen kanssaan. Tapasimme työn merkeissä. Ihastukseni kohde oli tuolloin varattu ja ihan onnellinen suhteessaan. Vasta noin 2 vuoden päästä hänen ja naisystävän tiet erosivat, eikä suhteemme suinkaan alkanut siitä, päinvastoin, meidänkin yhteydenpitoomme tuli pitkä tauko. Hän ei ollut tutustuessamme avoin millekään enemmälle, vaikka aistin, että hän minusta pitikin, oli ihastunutkin.

Oli mahdollista tehdä "tikusta asiaa", koska hän oli minuun nähden ns. asiantuntijan asemassa. Näin sitten jatkui. Välillä sähköposti kulki tiiviisti, välillä oli vuodenkin tauko. Kuitenkin tunteet minun puoleltani vain kuumenivat koko ajan ja hänkin kuumeisesti tahollaan oli pohtinut asiaa.

Tämä mies on läheisin ystäväni. Suhteemme on mitä syvintä ystävyyttä, sen perustana on ystävyys. Viihdymme toistemme seurassa. Mutta koko ajan alusta asti on ollut vahva eroottinen lataus välillämme, smaoin voimakkaan romanttisia tunteita, vaikka itse pidin itseäni ennen maailman epäromanttisimpana ihmisenä (toki tämä oli välillä pantava syrjään, mutta ei se mihinkään tietenkään kadonnut).

Tämä on minun kokemukseni. Sanoisin neuvoksi, että sydän tietää, ennemmin tai myöhemmin, onko hän se. Ei kannata tehdä kompromissia, mutta on aina hyvä edetä ystävänä, koska jos suhde ei kehity toivomaasi suuntaan, et ainakaan menetä hyvää ystävää. Jos hän ei halua olla ystäväsi jollakin muotoa, ei hän sinusta ollut kokonaisvaltaisen kiinnostunutkaan.

Kyllä voi.

Itselläni on kokemusta 5 vuoden ystävyyden muuttumisesta huumaavaksi rakkaudeksi ja vakavaksi ihmissuhteeksi yhteisen tulevaisuuden kanssa. Tässä tapauksessa molemminpuolinen ihastus syttyi ensisilmäyksellä, mutta olosuhteet olivat niin hankalat, että minun piti jos jollakin verukkeella hankkiutua edes ystäväksi/tuttavaksi hänen kanssaan. Tapasimme työn merkeissä. Ihastukseni kohde oli tuolloin varattu ja ihan onnellinen suhteessaan. Vasta noin 2 vuoden päästä hänen ja naisystävän tiet erosivat, eikä suhteemme suinkaan alkanut siitä, päinvastoin, meidänkin yhteydenpitoomme tuli pitkä tauko. Hän ei ollut tutustuessamme avoin millekään enemmälle, vaikka aistin, että hän minusta pitikin, oli ihastunutkin.

Oli mahdollista tehdä "tikusta asiaa", koska hän oli minuun nähden ns. asiantuntijan asemassa. Näin sitten jatkui. Välillä sähköposti kulki tiiviisti, välillä oli vuodenkin tauko. Kuitenkin tunteet minun puoleltani vain kuumenivat koko ajan ja hänkin kuumeisesti tahollaan oli pohtinut asiaa.

Tämä mies on läheisin ystäväni. Suhteemme on mitä syvintä ystävyyttä, sen perustana on ystävyys. Viihdymme toistemme seurassa. Mutta koko ajan alusta asti on ollut vahva eroottinen lataus välillämme, smaoin voimakkaan romanttisia tunteita, vaikka itse pidin itseäni ennen maailman epäromanttisimpana ihmisenä (toki tämä oli välillä pantava syrjään, mutta ei se mihinkään tietenkään kadonnut).

Tämä on minun kokemukseni. Sanoisin neuvoksi, että sydän tietää, ennemmin tai myöhemmin, onko hän se. Ei kannata tehdä kompromissia, mutta on aina hyvä edetä ystävänä, koska jos suhde ei kehity toivomaasi suuntaan, et ainakaan menetä hyvää ystävää. Jos hän ei halua olla ystäväsi jollakin muotoa, ei hän sinusta ollut kokonaisvaltaisen kiinnostunutkaan.

Kyllä voi.

Itselläni on kokemusta 5 vuoden ystävyyden muuttumisesta huumaavaksi rakkaudeksi ja vakavaksi ihmissuhteeksi yhteisen tulevaisuuden kanssa. Tässä tapauksessa molemminpuolinen ihastus syttyi ensisilmäyksellä, mutta olosuhteet olivat niin hankalat, että minun piti jos jollakin verukkeella hankkiutua edes ystäväksi/tuttavaksi hänen kanssaan. Tapasimme työn merkeissä. Ihastukseni kohde oli tuolloin varattu ja ihan onnellinen suhteessaan. Vasta noin 2 vuoden päästä hänen ja naisystävän tiet erosivat, eikä suhteemme suinkaan alkanut siitä, päinvastoin, meidänkin yhteydenpitoomme tuli pitkä tauko. Hän ei ollut tutustuessamme avoin millekään enemmälle, vaikka aistin, että hän minusta pitikin, oli ihastunutkin.

Oli mahdollista tehdä "tikusta asiaa", koska hän oli minuun nähden ns. asiantuntijan asemassa. Näin sitten jatkui. Välillä sähköposti kulki tiiviisti, välillä oli vuodenkin tauko. Kuitenkin tunteet minun puoleltani vain kuumenivat koko ajan ja hänkin kuumeisesti tahollaan oli pohtinut asiaa.

Tämä mies on läheisin ystäväni. Suhteemme on mitä syvintä ystävyyttä, sen perustana on ystävyys. Viihdymme toistemme seurassa. Mutta koko ajan alusta asti on ollut vahva eroottinen lataus välillämme, smaoin voimakkaan romanttisia tunteita, vaikka itse pidin itseäni ennen maailman epäromanttisimpana ihmisenä (toki tämä oli välillä pantava syrjään, mutta ei se mihinkään tietenkään kadonnut).

Tämä on minun kokemukseni. Sanoisin neuvoksi, että sydän tietää, ennemmin tai myöhemmin, onko hän se. Ei kannata tehdä kompromissia, mutta on aina hyvä edetä ystävänä, koska jos suhde ei kehity toivomaasi suuntaan, et ainakaan menetä hyvää ystävää. Jos hän ei halua olla ystäväsi jollakin muotoa, ei hän sinusta ollut kokonaisvaltaisen kiinnostunutkaan.