Mitä tekisin naisen kanssa?
Meillä on yksi ihana lapsi ja olemme molemmat töissä. Nainen tekee osaaikaista ja itse olen paljon poissa kotoa työni vuoksi.
Suhteessa tökkii arvostuksen puute jota en koe saavani. Tuon pääosan rahavaroistamme ja hoidan kodin kaiken puutarhanlaiton sekä talon ylläpidon,rakentamisen ja korjauksen. Lisäksi laitan erittäin paljon ruokaa ja lataan likaiset astiat myös koneeseen. Laulelen lapsen illalla uneen ja hoidan tarpeen vaatiessa.
Ostin eukolle uuden auton mutta sanaakaan ei sanonut. Seksi on jäänyt vähemmälle koska olen kyllästynyt olemaan se joka aina tekee aloitteen. Monet kerrat on tullut makuukamarissa tylyt pakit tyylillä "älä unta nää" syynä töihin meno seuraavana aamuna tai menkat. Sitä kun saa tarpeeksi usein pakit niin ei viitsi enään kokeilla joskos tällä kertaa arpa suosisi.
Eilen kun tulimme kotiin niin eukko söi rappusilla
lapsen kanssa jäätölöä ja kysyi: "söisimmekö siskoni kanssa jäätelöä ? Hän voisi hakea sisältä? ". Siskoni vastasi ettei hän välitä ja minä sanoin että voisin ottaakin niin vastaus oli että "sä voit hakea itse jäätelös"
Mitä naiset oikein haluavat? Eikö mikään riitä sillä vaikka mitä laittaisin tai tekisin niin se ei kelpaa. Olen ehdottanut että muutetaan vaikka ulkomaille ja itse saat valita maan eikä sinun tarvitse edes mennä töihin muuta ei sekään kelpaa.
Olenko vain valinnut väärin ja vihdoin sen huomaan ?
Naiselta odotan vain että joskus kun väsyneenä tulen pitkän päivän jälkeen kotiin niin olisi joskus vaikka voileipä tehty tai ruoka odottamassa
tai vaikkapa vain ystävällinen hymy hali ja suukko eikä naama norsunvitulla kaukosäädin kädessä.
Mikä naista riivaa? Pyykkejä hän kyllä pesee ja siivoilee sisällä ettei paskaan hukuta mutta siihen se sitten jääkin. Lapselle ja itselleen saa
ruokaa poissaollesani mutta kun tulen kotiin niin
saan aina hoitaa ruokapuolen ja miettimään mitä
tänään syödään.
Turhautunut.
Miksi nainen ei arvosta?
40
8770
Vastaukset
- Mellanee
Tuu mulle mieheks. Minä arvostan!
- jamassa..
tuntuu suhteenne olevan. vaikea sanoa mitään yhtä syytä, mutta olette KUMPIKIN selvästi tyytymättömiä tilanteeseen. silloin on parempi lähteä korjaamaan tilannetta.
mutta sinun pitäisikin keskustella tästä VAIMOSI kanssa, eikä täällä arvailla, että miksi hän käyttäytyy noin. vaikuttaa ettette kommunikoi juuri lainkaan? miksi? eikö vaimosi halua keskustella?
"Suhteessa tökkii arvostuksen puute jota en koe saavani. Tuon pääosan rahavaroistamme ja hoidan kodin kaiken puutarhanlaiton sekä talon ylläpidon,rakentamisen ja korjauksen. Lisäksi laitan erittäin paljon ruokaa ja lataan likaiset astiat myös koneeseen. Laulelen lapsen illalla uneen ja hoidan tarpeen vaatiessa."
tuo kuulosti vähän siltä, että vaikka teet paljon kaikkea, ja hoidat lastakin, niin se ei kuitenkaan sinua huvittaisi, on vähän pakkopullaa? eikö lapsen kanssa oleminen pitäisi olla mukavaa, ja ihan luonnollista...
käskeekö vaimosi sinua ruoanlaittoon? jos he ovat jo syöneet kun tulet töistä, niin tee vain itsellesi jotain. ei sinun tarvitse heitä enää ruokkia!
siis, koetan sanoa että muuta omaa käyttäytymistäsi, älä tee enää kaikkia kotitöitä. hoida vain itsesi, ja pakolliset asiat. sitten näet miten vaimosi reagoi... silloin väkisin tulee jotain muutosta tilanteeseen.
vaikka tulisi hirveä riita, niin sekin on parempi, koska eihän noin voi jatkua.- vielä...
"Naiselta odotan vain että joskus kun väsyneenä tulen pitkän päivän jälkeen kotiin niin olisi joskus vaikka voileipä tehty tai ruoka odottamassa
tai vaikkapa vain ystävällinen hymy hali ja suukko eikä naama norsunvitulla kaukosäädin kädessä."
tuo olisi varmaan kivaa, mutta vaimoasi ei selvästi huvita tehdä mitään noista (eikä sitä voi teeskentelemään alkaa)
eli siis, jotain on pahasti vialla, ja siihen ei auta muu kuin KESKUSTELU.
mutta vaikuttaa siltä, että et ole edes tullut ajatelleeksi, että vaimosi olisi mahdollisesti kyllästynyt sinuun, ei rakasta enää?
ja jos hän tajuaa, että sinulla ei ole tuommoisesta aavistustakaan, niin ei uskalla ottaa puheeksi!
ja kun kysyit, että oletko valinnut väärin.... niin sanoisin, että kukaan ei ole aina naama mutrulla, jos kaikki on hyvin, ja on onnellinen. vaimosi ei siis selvästikään ole onnellinen.
ajatteletko ollenkaan hänen tunteitaan? vai odotatko vain että hän käyttäytyy kuin "kunnon vaimo", viis siitä miltä oikeasti tuntuu.(semmoinen ei johda mihinkään)
keskustelkaa siis! - Nimetön
vielä... kirjoitti:
"Naiselta odotan vain että joskus kun väsyneenä tulen pitkän päivän jälkeen kotiin niin olisi joskus vaikka voileipä tehty tai ruoka odottamassa
tai vaikkapa vain ystävällinen hymy hali ja suukko eikä naama norsunvitulla kaukosäädin kädessä."
tuo olisi varmaan kivaa, mutta vaimoasi ei selvästi huvita tehdä mitään noista (eikä sitä voi teeskentelemään alkaa)
eli siis, jotain on pahasti vialla, ja siihen ei auta muu kuin KESKUSTELU.
mutta vaikuttaa siltä, että et ole edes tullut ajatelleeksi, että vaimosi olisi mahdollisesti kyllästynyt sinuun, ei rakasta enää?
ja jos hän tajuaa, että sinulla ei ole tuommoisesta aavistustakaan, niin ei uskalla ottaa puheeksi!
ja kun kysyit, että oletko valinnut väärin.... niin sanoisin, että kukaan ei ole aina naama mutrulla, jos kaikki on hyvin, ja on onnellinen. vaimosi ei siis selvästikään ole onnellinen.
ajatteletko ollenkaan hänen tunteitaan? vai odotatko vain että hän käyttäytyy kuin "kunnon vaimo", viis siitä miltä oikeasti tuntuu.(semmoinen ei johda mihinkään)
keskustelkaa siis!Ei suomalainen mies osaa keskustella tälläisista asioista silmätysten. Tiedämme todennäköisesti molemmat että rakkautta ei enään ole mutta kun on yhteinen lapsi ja yhteinen koti niin sitä vaan mennään päivä kerrallan.
Myönnän että olen siinä mielessä perinteisesti ajatteleva mies että naisen kuuluu hoitaa lapsi ja koti ja mies tekee miesten työt mutta kun auttelen keittiössäkin tosi paljon niin mistä kiikastaa.
Miten aloittaisin keskustelun? Mitä sanoisin? Tilanne saattaisi mennä totaalisesti jumiin jos sanoisin mikä pännii. Tiedän ettei hän ole tyytyväinen elämäänsä ja työhönsä mutta miksi peilata pahaolonsa toiseen? Jos elämä kanssani ei ole ruusuista niin lähtisi sitten nykimään.
Minusta parisuhde on kahden täysivertaisin aikuisen liitto jossa kaksi itsenäistä ihmistä jakaa arjen ilot ja surut. Talous jossa työt jaetaan potentiaalien perusteella.
Olen joskus miettinyt vaihtamista mutta vanha sananlaskukin sanoo että jos lähtee sutta karkuun tulee karhu vastaan.
Nykyisin lähden mielelläni työkomennuksille sillä
en tunne olevani kotona kotonani koska koirakin saa enemmän huomiota.
Miksi vierität syyn minun niskoilleni? Minunko on vika. Miksi se toinen ei sano että kaltaiseni tyypin kanssa ei ole kivaa.Paljonko minun pitäisi venyä ja voinko elää toisen elämää tehden hänet onnelliseksi? Voinko kouluttautua toisen puolesta ja hankkia paremman sekä kevyemmän työn?
Yleensä meillä alkaa mykkäkoulu siitä että ehdotan jotain tehtäväksi tietyllä tavalla jonka sitten hän tyrmää. Yleensä heitän vastakysymyksen että
jos emme tee näin niin miten se sitten pitäisi tehdä?Tilanne lukkiutuu siihen että toisellä
ei ole vaihtoehtoa tarjota tyyliin "En tiedä mutta ei sitä nyt noin voi tehdä. That´s it!
Itse haluaisin neuvotella ja punnita parasta vaihtoehtoa kuten neuvotteluissa on tapana mutta
toinen osapuoli lukittuu vastakysymykseen.
Onko olemassa naisia jotka kannattavat perinteisiä arvoja sillä eikö mies ole perheen pää ja tappi "Isäntä"
En ole tyranni vaan kannustava ja sallin toiselle virheensä ja puutteensa sillä kaikilla meillä on omat omituisuutemme joiden kanssa olisi pärjättävä. Jaetuilla korteilla pitäisi pelata sillä muutakaan emme voi.
Olisikohan vika alla olevin laulun sanoin
Milloin sanoin sulle, että sua rakastan? Liian kauan siitä taas vaikenin.
Milloin viimeksi mä kerroin, kuinka odotan kerta kerran jälkeen sua takaisin?
Milloin puhuin sulle siitä, miten tärkeää sinun kanssasi on elää elämää?
Yhden vuoden kokonaan sinun kanssasi jos saan, mitään muuta niin toivo mä en.
Sanat hellät kaikki nuo takaisin mä kutsun luo, sanat nuo, sanat rakkauden. - yx-mies
vielä... kirjoitti:
"Naiselta odotan vain että joskus kun väsyneenä tulen pitkän päivän jälkeen kotiin niin olisi joskus vaikka voileipä tehty tai ruoka odottamassa
tai vaikkapa vain ystävällinen hymy hali ja suukko eikä naama norsunvitulla kaukosäädin kädessä."
tuo olisi varmaan kivaa, mutta vaimoasi ei selvästi huvita tehdä mitään noista (eikä sitä voi teeskentelemään alkaa)
eli siis, jotain on pahasti vialla, ja siihen ei auta muu kuin KESKUSTELU.
mutta vaikuttaa siltä, että et ole edes tullut ajatelleeksi, että vaimosi olisi mahdollisesti kyllästynyt sinuun, ei rakasta enää?
ja jos hän tajuaa, että sinulla ei ole tuommoisesta aavistustakaan, niin ei uskalla ottaa puheeksi!
ja kun kysyit, että oletko valinnut väärin.... niin sanoisin, että kukaan ei ole aina naama mutrulla, jos kaikki on hyvin, ja on onnellinen. vaimosi ei siis selvästikään ole onnellinen.
ajatteletko ollenkaan hänen tunteitaan? vai odotatko vain että hän käyttäytyy kuin "kunnon vaimo", viis siitä miltä oikeasti tuntuu.(semmoinen ei johda mihinkään)
keskustelkaa siis!Olet valinnut väärin
Ei se tuosta parane, huonomaksi vain menee
Eikä vika ole sinun
Esim. jos keskustelet asiasta , niin muutama viikko voi mennä hyvin mutta senjälkeen unohtuu taas.
Miehiä haukutaan siitä että eivät kasva aikuisiksi , mutta aikuisuuta ei ole jatkuva tyytymättömyys.
Vaimolasi asiat on liijan hyvin , eikä hän osaa arvostaa sitä mitä hänellä on.
Lähetä elämän kouluun - vierittää
Nimetön kirjoitti:
Ei suomalainen mies osaa keskustella tälläisista asioista silmätysten. Tiedämme todennäköisesti molemmat että rakkautta ei enään ole mutta kun on yhteinen lapsi ja yhteinen koti niin sitä vaan mennään päivä kerrallan.
Myönnän että olen siinä mielessä perinteisesti ajatteleva mies että naisen kuuluu hoitaa lapsi ja koti ja mies tekee miesten työt mutta kun auttelen keittiössäkin tosi paljon niin mistä kiikastaa.
Miten aloittaisin keskustelun? Mitä sanoisin? Tilanne saattaisi mennä totaalisesti jumiin jos sanoisin mikä pännii. Tiedän ettei hän ole tyytyväinen elämäänsä ja työhönsä mutta miksi peilata pahaolonsa toiseen? Jos elämä kanssani ei ole ruusuista niin lähtisi sitten nykimään.
Minusta parisuhde on kahden täysivertaisin aikuisen liitto jossa kaksi itsenäistä ihmistä jakaa arjen ilot ja surut. Talous jossa työt jaetaan potentiaalien perusteella.
Olen joskus miettinyt vaihtamista mutta vanha sananlaskukin sanoo että jos lähtee sutta karkuun tulee karhu vastaan.
Nykyisin lähden mielelläni työkomennuksille sillä
en tunne olevani kotona kotonani koska koirakin saa enemmän huomiota.
Miksi vierität syyn minun niskoilleni? Minunko on vika. Miksi se toinen ei sano että kaltaiseni tyypin kanssa ei ole kivaa.Paljonko minun pitäisi venyä ja voinko elää toisen elämää tehden hänet onnelliseksi? Voinko kouluttautua toisen puolesta ja hankkia paremman sekä kevyemmän työn?
Yleensä meillä alkaa mykkäkoulu siitä että ehdotan jotain tehtäväksi tietyllä tavalla jonka sitten hän tyrmää. Yleensä heitän vastakysymyksen että
jos emme tee näin niin miten se sitten pitäisi tehdä?Tilanne lukkiutuu siihen että toisellä
ei ole vaihtoehtoa tarjota tyyliin "En tiedä mutta ei sitä nyt noin voi tehdä. That´s it!
Itse haluaisin neuvotella ja punnita parasta vaihtoehtoa kuten neuvotteluissa on tapana mutta
toinen osapuoli lukittuu vastakysymykseen.
Onko olemassa naisia jotka kannattavat perinteisiä arvoja sillä eikö mies ole perheen pää ja tappi "Isäntä"
En ole tyranni vaan kannustava ja sallin toiselle virheensä ja puutteensa sillä kaikilla meillä on omat omituisuutemme joiden kanssa olisi pärjättävä. Jaetuilla korteilla pitäisi pelata sillä muutakaan emme voi.
Olisikohan vika alla olevin laulun sanoin
Milloin sanoin sulle, että sua rakastan? Liian kauan siitä taas vaikenin.
Milloin viimeksi mä kerroin, kuinka odotan kerta kerran jälkeen sua takaisin?
Milloin puhuin sulle siitä, miten tärkeää sinun kanssasi on elää elämää?
Yhden vuoden kokonaan sinun kanssasi jos saan, mitään muuta niin toivo mä en.
Sanat hellät kaikki nuo takaisin mä kutsun luo, sanat nuo, sanat rakkauden.syytä sinun niskoillesi, en tosiaan. lähinnä yritin saada teitä keskustelemaan (mutta olet kuulemma yrittänytkin...)
mutta huomaan, että sinä olet aivan yhtä tyytymätön tilanteeseen, kuin vaimosi. sanot, että "lähtisi kävelemään, jos ei kiinnosta olla".
tuon voit tehdä yhtä hyvin myös sinä! (siis lähteä kävelemään), jos vaimosi ei tuota päätöstä pysty tekemään.
vaikuttaa vain siltä, että molemmat olette todella tyytymättömiä, ja valitatte tahoillanne.
"Ei suomalainen mies osaa keskustella tälläisista asioista silmätysten. Tiedämme todennäköisesti molemmat että rakkautta ei enään ole mutta kun on yhteinen lapsi ja yhteinen koti niin sitä vaan mennään päivä kerrallan"
miten elämän ylipäätään voi kuvitella sujuvan hyvin, jos tilanne on tuo edellä kuvaamasi? ettei rakkautta ole.
vai tarkoitatko että haluat jatkaa yhteiseloanne siitä huolimatta? (sitten on mietittävä kokonaan uudelta pohjalta koko suhde. miten esim. järjestätte seksielämänne, koska en ainakaan näin naisena voi kuvitella että seksi jatkuisi normaalisti, jos ei kumpikaan enää rakasta toisiaan.)
ja pikkuisen pistää korvaan tuo, että "olen ajatellut vaihtaa", olen "valinnut väärin".. aivan kuin naiset olisi jotain käyttöesineitä. ja aivan kuin olisit varma, että voit vain "ottaa" uuden naisen erottuanne.
en ole varma, mutta jotenkin tuntuu, että oletko koskaan ollut todella rakastunut? edes vaimoosi?
jos et, niin ei suhteella oikein ole tulevaisuutta. rakkautta on myös oltava, ei suhteesta voi tulla onnellista, jos ollaan yhdessä vain järkisyistä.
ihmisellä kun on kuitenkin tämä tunnepuolikin olemassa. - lakaisu maton alle
Nimetön kirjoitti:
Ei suomalainen mies osaa keskustella tälläisista asioista silmätysten. Tiedämme todennäköisesti molemmat että rakkautta ei enään ole mutta kun on yhteinen lapsi ja yhteinen koti niin sitä vaan mennään päivä kerrallan.
Myönnän että olen siinä mielessä perinteisesti ajatteleva mies että naisen kuuluu hoitaa lapsi ja koti ja mies tekee miesten työt mutta kun auttelen keittiössäkin tosi paljon niin mistä kiikastaa.
Miten aloittaisin keskustelun? Mitä sanoisin? Tilanne saattaisi mennä totaalisesti jumiin jos sanoisin mikä pännii. Tiedän ettei hän ole tyytyväinen elämäänsä ja työhönsä mutta miksi peilata pahaolonsa toiseen? Jos elämä kanssani ei ole ruusuista niin lähtisi sitten nykimään.
Minusta parisuhde on kahden täysivertaisin aikuisen liitto jossa kaksi itsenäistä ihmistä jakaa arjen ilot ja surut. Talous jossa työt jaetaan potentiaalien perusteella.
Olen joskus miettinyt vaihtamista mutta vanha sananlaskukin sanoo että jos lähtee sutta karkuun tulee karhu vastaan.
Nykyisin lähden mielelläni työkomennuksille sillä
en tunne olevani kotona kotonani koska koirakin saa enemmän huomiota.
Miksi vierität syyn minun niskoilleni? Minunko on vika. Miksi se toinen ei sano että kaltaiseni tyypin kanssa ei ole kivaa.Paljonko minun pitäisi venyä ja voinko elää toisen elämää tehden hänet onnelliseksi? Voinko kouluttautua toisen puolesta ja hankkia paremman sekä kevyemmän työn?
Yleensä meillä alkaa mykkäkoulu siitä että ehdotan jotain tehtäväksi tietyllä tavalla jonka sitten hän tyrmää. Yleensä heitän vastakysymyksen että
jos emme tee näin niin miten se sitten pitäisi tehdä?Tilanne lukkiutuu siihen että toisellä
ei ole vaihtoehtoa tarjota tyyliin "En tiedä mutta ei sitä nyt noin voi tehdä. That´s it!
Itse haluaisin neuvotella ja punnita parasta vaihtoehtoa kuten neuvotteluissa on tapana mutta
toinen osapuoli lukittuu vastakysymykseen.
Onko olemassa naisia jotka kannattavat perinteisiä arvoja sillä eikö mies ole perheen pää ja tappi "Isäntä"
En ole tyranni vaan kannustava ja sallin toiselle virheensä ja puutteensa sillä kaikilla meillä on omat omituisuutemme joiden kanssa olisi pärjättävä. Jaetuilla korteilla pitäisi pelata sillä muutakaan emme voi.
Olisikohan vika alla olevin laulun sanoin
Milloin sanoin sulle, että sua rakastan? Liian kauan siitä taas vaikenin.
Milloin viimeksi mä kerroin, kuinka odotan kerta kerran jälkeen sua takaisin?
Milloin puhuin sulle siitä, miten tärkeää sinun kanssasi on elää elämää?
Yhden vuoden kokonaan sinun kanssasi jos saan, mitään muuta niin toivo mä en.
Sanat hellät kaikki nuo takaisin mä kutsun luo, sanat nuo, sanat rakkauden."Tiedän ettei hän ole tyytyväinen elämäänsä ja työhönsä mutta miksi peilata pahaolonsa toiseen? Jos elämä kanssani ei ole ruusuista niin lähtisi sitten nykimään."
"Minusta parisuhde on kahden täysivertaisin aikuisen liitto jossa kaksi itsenäistä ihmistä jakaa arjen ilot ja surut."
Naisellasi on paha olla, mutta sinä et kysy mikä hänellä on ongelmana? Touhotat koko ajan, esität niin kuin et huomaisi mitään ja mikään ei olisi vialla ja odotat vielä että naisesi jaksaisi osoittaa kiitollisuutta sinulle? Ei tuollaisessa ole puhettakaan kahden aikuisen ihmisen kypsästä suhteesta! Totta kai se olisi hienoa, että naisesi osaisi/uskaltaisi kertoa mikä on vialla, mutta jos näin ei ole, niin miksi sinä et ota vastuuta siitä hommasta? Vaikka seurauksena olisi ero, niin se kannattaisi silti, usko pois! Ei tuollainen elämä ole mistään kotoisin.
Sinulla taitaa olla taipumus unohtaa tunnejutut ja mittailla elämän onnistumista ulkoisten toimintojen mukaan? Epäilen että naisesta tuntuu tosi pahalta juuri se, että hänen tunteitaan ei huomioida ollenkaan eli sinä olet niin kuin mikään ei olisi vialla (paitsi se ettei pata porise hellalla). Ei ole ihme jos seksikin on tyrehtynyt, naisen on miestä vaikeampi innostua seksistä, jos suhteessa menee muuten huonosti. Tarkoitus ei ole varsinaisesti syytellä, ihmettelen vain sinun(kin) käytöstä ja kohdistan sanani sinulle, kun tänne kerran kirjoitit. Ei naisesikaan kovin aikuiselta tunnu, kun ei saa suutaan auki ja kakistettua ulos mikä painaa... - Nimetön
lakaisu maton alle kirjoitti:
"Tiedän ettei hän ole tyytyväinen elämäänsä ja työhönsä mutta miksi peilata pahaolonsa toiseen? Jos elämä kanssani ei ole ruusuista niin lähtisi sitten nykimään."
"Minusta parisuhde on kahden täysivertaisin aikuisen liitto jossa kaksi itsenäistä ihmistä jakaa arjen ilot ja surut."
Naisellasi on paha olla, mutta sinä et kysy mikä hänellä on ongelmana? Touhotat koko ajan, esität niin kuin et huomaisi mitään ja mikään ei olisi vialla ja odotat vielä että naisesi jaksaisi osoittaa kiitollisuutta sinulle? Ei tuollaisessa ole puhettakaan kahden aikuisen ihmisen kypsästä suhteesta! Totta kai se olisi hienoa, että naisesi osaisi/uskaltaisi kertoa mikä on vialla, mutta jos näin ei ole, niin miksi sinä et ota vastuuta siitä hommasta? Vaikka seurauksena olisi ero, niin se kannattaisi silti, usko pois! Ei tuollainen elämä ole mistään kotoisin.
Sinulla taitaa olla taipumus unohtaa tunnejutut ja mittailla elämän onnistumista ulkoisten toimintojen mukaan? Epäilen että naisesta tuntuu tosi pahalta juuri se, että hänen tunteitaan ei huomioida ollenkaan eli sinä olet niin kuin mikään ei olisi vialla (paitsi se ettei pata porise hellalla). Ei ole ihme jos seksikin on tyrehtynyt, naisen on miestä vaikeampi innostua seksistä, jos suhteessa menee muuten huonosti. Tarkoitus ei ole varsinaisesti syytellä, ihmettelen vain sinun(kin) käytöstä ja kohdistan sanani sinulle, kun tänne kerran kirjoitit. Ei naisesikaan kovin aikuiselta tunnu, kun ei saa suutaan auki ja kakistettua ulos mikä painaa...Jos mies hoitaa oman osuutensa niin hänessä on vika kun hän ei aina viitsi kysyä että onko kaikki hyvin!
Miehessä on aina vika kun emme tiedä tunneasioista. Raha ei merkitse elämässä vaikka talo alta lähtisi niin naista täytyisi paijailla!
Naiset on kummia otuksia joiden järjenjuoksua en voi ymmärtää.
Onko nainen yksinkertaisimmillaan kuten kanarialintu? Sirkuttaa taas iloisesti kun saa jyviä ja toisaalta vaikka kantaisit säkkikaupalla niin se ei sirkuta koska hoitaja unohti sanoa bon apetit! - olet sinä
Nimetön kirjoitti:
Jos mies hoitaa oman osuutensa niin hänessä on vika kun hän ei aina viitsi kysyä että onko kaikki hyvin!
Miehessä on aina vika kun emme tiedä tunneasioista. Raha ei merkitse elämässä vaikka talo alta lähtisi niin naista täytyisi paijailla!
Naiset on kummia otuksia joiden järjenjuoksua en voi ymmärtää.
Onko nainen yksinkertaisimmillaan kuten kanarialintu? Sirkuttaa taas iloisesti kun saa jyviä ja toisaalta vaikka kantaisit säkkikaupalla niin se ei sirkuta koska hoitaja unohti sanoa bon apetit!No jos totta puhutaan, niin kumpikin teistä on idioottimaisia ihmisiä kun mökötätte ettekä selvitä asioita, mutta koska sinä olet se joka kirjoitit tänne, niin ajattelin että sinä voisit yrittää tehdä tilanteelle jotain. Vaimollesi kun on vähän vaikea lähettää viestejä kun hän ei kirjoita tänne tai en tiedä kuka hän noista tänne kirjoittavista ja valittavista naisista on...
Eikö sinun logiikkasi sano, että jos se että sinä touhuat ja tee naisen puolesta kotityöt ei auta yhtään, niin eihän se kannata? Vaimosi alkaa vain kohta pitämään itsestään selvänä, että sinä teet kaiken. Parempi olisi lopettaa henkisen puolen asioiden paikkaaminen kotitöitä tekemällä ja nostaa kissa pöydälle, ettei tarvitse turhaan vaivautua. Tuota voi jatkua vaikka seuraavat 20 vuotta. Minä en suostuisi elämään ihmisen kanssa, jolla on naama koko ajan väärin päin, mutta oma on valintasi... - rakkauspaskaa
Täällä on tätä rakkauslänkytystä, vaikka JOKAINEN tietää, et se ei mihinkään parisuhteessa kanna. On tärkeä ymrtää tahtotila tehdä parisuhteesta toimiva, itselle ja lapsille hyvä perhe.
Kun kunpikin on tyytymätön, ei tarkoita että nyt on syytä erota, nyyh ja itkupotkuraivarit ja jyrkän ehdoton kanta asiasta, koska uusi suhde heikkoluontoisilla vastuunpakoilijoilla on sallittu itselle, kuten muistaakseni Omppeliini teki.Se on paskinta, mitä tehdään ihmisille.
Mutta, ei tuohon kohteluusi ole neuvoja, millä siihen vaikuttaisit. Teidän parisuhdedynamiikkaa pitäisi olla joku tutkimassa ja laittamassa kuntoon, ja tsemppaamassa teitä molempia, mut kun sellaista palvelua ja ymmärrystä ei ole. Pitäisi olla joku adult-super-nänny, joka näkee onko luonnehäiriö, käyttäytymistapa vai huono itsetunto, joka estää kehittymisen.
- neuvokaskas
Heivaa kiireesti moinen rutku pellolle. Uusia SINUA arvostavoia Naisia on nelijonossa ovellasi tulossa tilalle.
- A****
Tulisi mieleen, että hänelle on jäänyt jotain vanhaa kaunaa sinua kohtaan... Oletko pettänyt tai tehnyt jotain vastaavaa, jonka olet virallisesti saanut anteeksi, mutta jota puolisosi ei ole oikeasti pystynyt anteeksi antamaan?
Jotenkin tuo mies on numero yksi- ajattelu myös ainakin minulla tökkii. Vaikka tekisit kaikki mainitsemasi asiat, mutta silti ajattelet, että vaimosi on alempiarvoinen ja hänen kuuluisi palvella sinua, niin se olisi ainakin minulle suuri ongelma. Arvostatko sinä häntä? On vaikeaa arvostaa toista, jos ei itsekään saa yhtään arvostusta...
Tai sitten teidän juttu vain yksinkertaisesti on ohi... Yrittäkää nyt kuitenkin vielä lapsen takia... Vaikea neuvoa muuta, kuin että puhukaa asioista!- mietipä näitäkin
Olisin mielelläni kuullut, minkä ikäinen olet ja vanhako on lapsenne. Nimittäin: jos olet nuorehko mies, vaikutat kyllä asenteiltasi ikivanhalta.
Luultavasti olet vanhanajan arvostama kunnon mies, jolla on selkeä käsitys miehen ja naisen rooleista ja avioliitosta instituutiona. Olet luultavasti tunnollinen ja arvostettu työntekijä.
Miksihän olet valinnut aikoinaan vaimosi aviokumppaniksi? Oliko alusta asti selvää, että Sinä olet Isäntä talossa ja naisen paikka on toteuttaa perinteistä pullantuoksuista pikkurouvan roolia?
Suomessa on edelleen paljon naisia, joille Sinun määrittelemäsi asema sopii. Miksi oletkin osunut juuri tähän naiseen, jonka kanssa avioiduit?
Kumpi teistä on korkeammin koulutettu? Käännän pohdintaani nurinkurin. Ehkä Sinä tunnet jollain tasolla alemmuutta vaimosi rinnalla, vaikka mm. sanot, että voisitte Sinun työsi takia muuttaa ulkomaille. Siis Sinun työsi!
Minuakin jäi heti avauksesi jälkeen mietityttämään, kumpaan vaimosi on tyytymättömämpi - sovinistiseen auritäärisuuteesi vai johonkin asiaan, jota ei voi antaa anteeksi. Oletko jäänyt kiinni uskottomuudesta? - analyytikko (sama kuin edellä)
mietipä näitäkin kirjoitti:
Olisin mielelläni kuullut, minkä ikäinen olet ja vanhako on lapsenne. Nimittäin: jos olet nuorehko mies, vaikutat kyllä asenteiltasi ikivanhalta.
Luultavasti olet vanhanajan arvostama kunnon mies, jolla on selkeä käsitys miehen ja naisen rooleista ja avioliitosta instituutiona. Olet luultavasti tunnollinen ja arvostettu työntekijä.
Miksihän olet valinnut aikoinaan vaimosi aviokumppaniksi? Oliko alusta asti selvää, että Sinä olet Isäntä talossa ja naisen paikka on toteuttaa perinteistä pullantuoksuista pikkurouvan roolia?
Suomessa on edelleen paljon naisia, joille Sinun määrittelemäsi asema sopii. Miksi oletkin osunut juuri tähän naiseen, jonka kanssa avioiduit?
Kumpi teistä on korkeammin koulutettu? Käännän pohdintaani nurinkurin. Ehkä Sinä tunnet jollain tasolla alemmuutta vaimosi rinnalla, vaikka mm. sanot, että voisitte Sinun työsi takia muuttaa ulkomaille. Siis Sinun työsi!
Minuakin jäi heti avauksesi jälkeen mietityttämään, kumpaan vaimosi on tyytymättömämpi - sovinistiseen auritäärisuuteesi vai johonkin asiaan, jota ei voi antaa anteeksi. Oletko jäänyt kiinni uskottomuudesta?Viestisi avaus on tyrmäävä.
Jäi tämä vielä sanomatta. - Nimetön
mietipä näitäkin kirjoitti:
Olisin mielelläni kuullut, minkä ikäinen olet ja vanhako on lapsenne. Nimittäin: jos olet nuorehko mies, vaikutat kyllä asenteiltasi ikivanhalta.
Luultavasti olet vanhanajan arvostama kunnon mies, jolla on selkeä käsitys miehen ja naisen rooleista ja avioliitosta instituutiona. Olet luultavasti tunnollinen ja arvostettu työntekijä.
Miksihän olet valinnut aikoinaan vaimosi aviokumppaniksi? Oliko alusta asti selvää, että Sinä olet Isäntä talossa ja naisen paikka on toteuttaa perinteistä pullantuoksuista pikkurouvan roolia?
Suomessa on edelleen paljon naisia, joille Sinun määrittelemäsi asema sopii. Miksi oletkin osunut juuri tähän naiseen, jonka kanssa avioiduit?
Kumpi teistä on korkeammin koulutettu? Käännän pohdintaani nurinkurin. Ehkä Sinä tunnet jollain tasolla alemmuutta vaimosi rinnalla, vaikka mm. sanot, että voisitte Sinun työsi takia muuttaa ulkomaille. Siis Sinun työsi!
Minuakin jäi heti avauksesi jälkeen mietityttämään, kumpaan vaimosi on tyytymättömämpi - sovinistiseen auritäärisuuteesi vai johonkin asiaan, jota ei voi antaa anteeksi. Oletko jäänyt kiinni uskottomuudesta?Ei en ole jäänyt kiinni uskottomuudesta.
Minä olen korkeammin koulutettu.
Ikää 40 nurkilla ja lapsi alle 5v.
Enkä todella tiedä itsekkään mihin hän on tyytymätön. - minnajaville
mietipä näitäkin kirjoitti:
Olisin mielelläni kuullut, minkä ikäinen olet ja vanhako on lapsenne. Nimittäin: jos olet nuorehko mies, vaikutat kyllä asenteiltasi ikivanhalta.
Luultavasti olet vanhanajan arvostama kunnon mies, jolla on selkeä käsitys miehen ja naisen rooleista ja avioliitosta instituutiona. Olet luultavasti tunnollinen ja arvostettu työntekijä.
Miksihän olet valinnut aikoinaan vaimosi aviokumppaniksi? Oliko alusta asti selvää, että Sinä olet Isäntä talossa ja naisen paikka on toteuttaa perinteistä pullantuoksuista pikkurouvan roolia?
Suomessa on edelleen paljon naisia, joille Sinun määrittelemäsi asema sopii. Miksi oletkin osunut juuri tähän naiseen, jonka kanssa avioiduit?
Kumpi teistä on korkeammin koulutettu? Käännän pohdintaani nurinkurin. Ehkä Sinä tunnet jollain tasolla alemmuutta vaimosi rinnalla, vaikka mm. sanot, että voisitte Sinun työsi takia muuttaa ulkomaille. Siis Sinun työsi!
Minuakin jäi heti avauksesi jälkeen mietityttämään, kumpaan vaimosi on tyytymättömämpi - sovinistiseen auritäärisuuteesi vai johonkin asiaan, jota ei voi antaa anteeksi. Oletko jäänyt kiinni uskottomuudesta?Kertoisitko,että mitä analyysejä,ja missä?
Että osataan välttää sinua.
Karseeta värittynyttä tekstiä.
Tollasta kirjottaa vanhat kitkerät nutturapäät..siis silloin,kun miehistä kysymys.
Et ole ainakaan kovin nuori,siis alle 40,tai sitten miesten maailma on kohdellut sinua huonosti.
Mene muualle provosoimaan keskusteluja.
Vie paha olosi pois. - provot muualle ;(
minnajaville kirjoitti:
Kertoisitko,että mitä analyysejä,ja missä?
Että osataan välttää sinua.
Karseeta värittynyttä tekstiä.
Tollasta kirjottaa vanhat kitkerät nutturapäät..siis silloin,kun miehistä kysymys.
Et ole ainakaan kovin nuori,siis alle 40,tai sitten miesten maailma on kohdellut sinua huonosti.
Mene muualle provosoimaan keskusteluja.
Vie paha olosi pois.Opetan ammattikorkeassa Helsingin seudulla, tutkijana olen maan suurimmassa yliopistossa, väittärini aiheena oli henkilöstöpolititiikka suhteutettuna jne., toimin kahden ison yrityksen konsulttina määräaikaisesti.
Ja mitäs vielä kysyitkään? Joo, olen 40 täyttänyt, minulla on aviomies (sama ollut kauan), neljä poikaa.
En ole nutturapää, pikemminkin kuontaloani voisi luonnehtia sanalla porkkananpunainen. Ja juu, on maailma kohdellut joskus kovin kourin, nimenomaan työhönotossa, koska toimin naisena ns. miesten alalla.
En provosoi keskusteluja. Olen samoista syistä suomi24-palstalla kuin nähdäkseni moni muukin.
Pari kertaa olen avannut uuden topicin ihmissuhteisiin liittyvistä asioista.
Mitä muuta halusit kysyä?
Muualle tästä on pakko lähteäkin, koska loppupäivä on taas työhommia.
Mutta palaillaan!
ap:lle: Asetin kokemukseni ja tutkimukseni käyttöön. Uuden näkökulman miettiminen vie usein ongelmanratkaisussa eteenpäin. - samaa mieltä
provot muualle ;( kirjoitti:
Opetan ammattikorkeassa Helsingin seudulla, tutkijana olen maan suurimmassa yliopistossa, väittärini aiheena oli henkilöstöpolititiikka suhteutettuna jne., toimin kahden ison yrityksen konsulttina määräaikaisesti.
Ja mitäs vielä kysyitkään? Joo, olen 40 täyttänyt, minulla on aviomies (sama ollut kauan), neljä poikaa.
En ole nutturapää, pikemminkin kuontaloani voisi luonnehtia sanalla porkkananpunainen. Ja juu, on maailma kohdellut joskus kovin kourin, nimenomaan työhönotossa, koska toimin naisena ns. miesten alalla.
En provosoi keskusteluja. Olen samoista syistä suomi24-palstalla kuin nähdäkseni moni muukin.
Pari kertaa olen avannut uuden topicin ihmissuhteisiin liittyvistä asioista.
Mitä muuta halusit kysyä?
Muualle tästä on pakko lähteäkin, koska loppupäivä on taas työhommia.
Mutta palaillaan!
ap:lle: Asetin kokemukseni ja tutkimukseni käyttöön. Uuden näkökulman miettiminen vie usein ongelmanratkaisussa eteenpäin.Jos tuo olisi totta,niin ei kirjoittamasi teksti olisi sellaista mitä kirjoitit.
On aivan sama mikä olet koulutukseltasi,tai että missä olet tutkijana jne.
Kommenttisi oli silti,tai ehkä juuri siksi, hyökkäävä,syyllistävä ja epäkunnioittava ahtaalla olevaa ihmistä kohtaan.
Tuon ymmärrät itsekkin,jos vaivaudut norsunluutornissasi hieman itseäsi tutkimaan.
- N 43
Olin varmaan vaimosi kaltainen nainen muutama vuosi sitten sillä erotuksella, että teen aika vaativaa työtä. Mieheni ajatteli omasta elämästään aika tavalla samoin kuin sinä nyt. Tiedän sen siitä, että mieheni päätyi hakemaan lohtua toisen naisen sylistä ja sen jälkeen kävimme pariterapiassa puimassa suhdettamme.
Miksi sitten olin naama rutulla, vaikka mies periaatteessa yritti kaikkensa? Me molemmat itse asiassa yritimme tehdä kaikkemme, mutta toisaalta emme tienneet, mitä toinen parisuhteelta halusi. Ainakin oma mieheni koki, että minun olisi pitänyt osoittaa kiitollisuutta ja arvostusta siitä, että teki oman osansa kotitöistä. Minä taas odotin enemmän yhdessä olemista miehenä ja naisena esimerkiksi yhteisen harrastuksen puitteissa kuin mieheni puurtamista remontin kimpussa. Luultavasti aika moni mies pitää kotiaan kunnossa remontoimalla osoittaakseen rakkautta perhettään kohtaan. Nainen saattaa kuitenkin kokea, että kyseinen remontti vie aikaa yhdessäololta ja on negatiivista.
Enpä usko, että elämäsi paranee naista vaihtamalla. Sen jälkeen olet viikonloppuisä ja pian uusperheen helvetissä. Vaikka päätyisitte eroon, sinun pitäisi puhua vaimokkeesi kanssa. Kaikki parisuhteet ovat kahden kauppa ja molempien pitäisi ottaa opikseen ennen seuraavaa suhdetta.
Et muuten vaikuta itsekään kunnioittavan vaimoasi, koska puhut koko ajan eukosta. Onko se jotain machoilua ja vitsailua? Tuollaisista pienistä asioista voi vaimon vitutus alkaa. Ainakin itseäni on erittäin helppo pitää tyytyväisenä. Suukko aamulla keittiössä, arvostava puhuminen vieraiden kuullen (ja tietysti muulloinkin), merkkipäivien muistaminen, kahdenkeskiset hetket edes joskus jne. Toisaalta myös suora palaute sai minut heräämään arvostamaan miestäni. Uskottomuuden yli on sinänsä erittäin vaikea päästä, mutta siihen liittyvä asioiden läpikäynti sai ymmärtämään, miten vaikeaa ymmärretyksi tuleminen on pitkässä parisuhteessa ja kuinka vääriä oletuksia esimerkiksi itselläni oli mieheni odotuksista. - amelee###
Hei!
Olin aika samanlainen entistä poikaystävääni kohtaan. En arvostanut häntä, koska hän oli liian kiltti. Itsekin vaikutat aika kiltiltä kertomasi perusteella..ei millään pahalla. Parhaiten asia selviäisi, jos jotenkin onnistuisit saamaan vaimosi keskustelemaan kanssasi asiasta. Oma silloinen suhteeni päätyi eroon, mutta toivon teille parempaa tulevaisuutta. - liian kiltti mies
Tarinasi ei ollut kovin kaukana minun elämästä. Olen keskustellut vaimoni kanssa paljonkin ja käymme perheneuvolassa.
Suosittelen, että puhutte asioista hyvin suoraan. Riita siitä tulee, mutta on hyvä, kun asiat selkenevät.
Minä esim. ilmoitin vaimolleni, että olen kyllästynyt siihen, että en saa pillua. Hän ilmoitti, että hänellä ei ole enää rakkautta minua kohtaan.
Kuitenkin elettyämme silti yhdessä (velkainen omistusasunto ja pieniä lapsia) tilanne muuttui ja nyt vaimo rakastaakin minua ja seksikin toimii. Myös kotityöt jaetaan tasaisemmin nykyään ja vaimo tajuaa arvostaa sitä kaikkea mitä minä teen.
Minä olin tiukkana ja joskus heittäydyin hankalaksi. Kävin myös tansseissa ja kehuin, kuinka oli kiva tanssia toisen naisen kanssa.
Naiset ovat tosi kummia tyyppejä. Miehen pitää olla "kova jätkä" mutta silti hyvä perheenisä ja vaikka mitä. Minä olen löytänyt sen oikean tavan. Olen enemmän itsekäs kuin ennen ja pidän meteliä siitä, kun teen asioita perheeni eteen. En myöskään aina tee asioita niin kuin vaimo haluaa. Viestitän, että minunkin näkemyksellä on väliä
Uskon, että minun ja sinun vaimossa on yksi yhteinen piirre. He ovat melko yksinkertaisia ihmisiä ja eivät näe asioita laaja-alaisesti. Tuollaisille naisille kaikki on väännettävä rautalangasta - myös se, että miehen on saatava pillua. - ettet
osaa yhtään asettua vaimosi asemaan(ja hänkään ei ehkä sinun).
kerrot, että olet paljon poissa kotoa. on tosiasia, että moni liitto kaatuu jo siihen.
ei monikaan jaksa sellaista, että näkee toista vain harvoin:
tapahtuu erkaantumista, kohta ei enää tiedetä mitä toisen päässä liikkuu, kun ei enää jutella. ja sitten kuitenkin pitäisi seksiä saada. nainen ei vain toimi sillä tavalla.
(tiedän kokemuksesta, koska mieheni tekee paljon ylitöitä, on aikoja ettemme näe kuin ohimennen päivän aikana. ja sitten pitäisi olla seksiin valmis, vaikka tuntuu etten enää tunne koko miestä, koska ei vietetä koskaan yhdessä aikaa!)
työssäkäynti on tärkeää, mutta luulen että monikaan nainen ei vaadi että on paljon rahaa (en usko että olen kovin väärässä? tähän voi joku nainen vastata:-))
minulle ainakin riittää, että mies saa norm. 8 tunnin palkan (riittäisi jopa vähempikin)
enkä kertakaikkiaan pysty arvostamaan sitä, että mies on töissä kellon ympäri! (mies varmaan tätä odottaa, mutta kai mieskin tajuaa että se on yhteisestä ajasta, ja samalla perheen onnesta pois)
sinkkumies tehköön ylitöitä ja matkatöitä, mutta perheelliselle ei se sovi.
ja naisesi ei varmaankaan odota, että sinun olisi kokoajan jotain TEHTÄVÄ. hän saattaa vain odottaa, että olisit edes joskus LÄSNÄ. tilatkaa vaikka pizzat (ei tarvitse miettiä mitä söisitte), ja olkaa vain! ja jutelkaa, tai olkaa juttelematta jos siltä tuntuu:-) - Janina
Minulla on varmasti ihan samalla lailla tunteva mies itsellännikin.
Me emme myöskään keskustele.
Ja jos yritämme niin toinen lähtee paikalta pois.
Vuonna 2002 meillekkin syntyi ihana tyttölapsi.
Odotusaikani meni mukavasti yksikseni mieheni keskusteltua väkevämmän kanssa(viinan).
Lupasi parantaa tapansa kun lapsi syntyi.
Odottelen vieläkin tässä sitä lopettelua.
Kaikki aika minkä hän on kotona hän juo.
Tosin hänestä on nyt tullut jo piilotteleva..elikä pullot ovat piilossa.
Mutta kyllä sen huomaa kun hän alkaa päivän mittaan humaltumaan.
Hänkin tekee pitkiäpäiviä ihmettelenkin miten ihminen jaksaa sillä juomisella vielä tehdä töitäkin.
Meillä sama asia mieheni laittaa paljon ruokaa...hoitaa tiskit pesee pyykit elikä tekee kaikkea kotiaskareita.
Mutta hän on jättänyt lapsemme kanssa oleilen..hän ei enää laita lastamme nukkumaan..eikä lue iltasatua.
Ei meilläkään seksi enää kulje...huomasin että minulta meni halut....koska mieheni on aina humalassa ja sitten kun hän on selvinpäin vehje ei enää toimikkaan.
Ja kun huomautit siitä ruokapuolesta että olis joskus mukava saada edes voileipä kun tulee kotiin.Kun teet pitkiäpäiviä niin oletko ilmoittanut moneltako mahdollisesti olet kotona?
Minä haluaisin tiedon itse ainakin mutta meillä mieheni ei vastaa puhelimeen kun soitan eikä edes tekstiviesteihin tule vastausta.
Minulle ainakin tulee välillä tunne että minut on vangittu tänne ja en pääse täältä pois että yksi ihminen perheessämme saa tehdä kaiken.
Minäkin tekisin mielelläni pitkiäpäiviä töissä..ehkä sinunkin naisesi kokee asioita samalla tavalla.
Meillä ainakin jos teen pitkää päivää töissä...olen heti huoraamassa.
Paljon tulee asioita mieleeni mutta tämä kirjoittelu ei päättyisi koskaan.
Jotenka katson aiheellisesksi päättää sen vaikka tähän. - valinnut
väärin, etkä sinä. tunnut olevan aika moukkamainen.
milloin olet viimeksi halannut naistasi, ja kysynyt että mikä mieltä painaa?? tai ylipäätään ollut aidosti kiinnostunut hänen ajatuksistaan. (veikkaan ettet ihan viime aikoina) - minusta ainakin
meillä on taas ihan toisin päin, minä teen kaikki kotityöt. vaikka molemmat käymme kokopäiväisesti töissä, minä usein maksan kauppareissut. nyt ukko valittaa että pitäisi tehdä ruokaa hänelle! minä imuroin, pesen lattiat, pesen pyykit, tiskaan, hoidan kissan, vaihdan lakanat ja useimmiten maksan ruoat.
silti mies vielä joskus pyytää bensarahaa kun joutuu takiani ajamaan jonnekin! minä maksoin hänen äitinsä synttärilahjan (ostettiin puoliksi se lahja) eikä mies ole vieläkään maksanut takaisin (juhlista aikaa n. 2kk).
rasittaa olla kotiorja ja melkein kaiken maksaja. joskus mies vetoaa siihen, että hän on niin loppu työnsä takia, ettei jaksa. ok, hän tekee 2 tuntia pidempää päivää kuin minä, mutta ihmettelen vaan kuinka se jaksaa juoda kaljaa ja valvoa viikonloput? koti tuntuu välillä ihan kaatopaikalta kun en itse ole ehtinyt siivoamaan.
ja vielä seksistä tuli mieleeni, että itse joudun aika usein tekemään aloitteen, nykyään kysyn vaan että panettaako jos vastaus on ei, toivotan hyvät yöt ja jos vastaus on joo, niin sitten seksiä harrastetaan.
jos saisin sellaisen miehen kuin sinä, olisin varmaan ikuisesti kiitollinen.
mutta kaikilla ongelmansa, oletko yrittänyt puhua hänen kanssaan, että missä mättää?- juuri näin!
Hah! Meillä on tismalleen samanlaista. Minä maksan kaiken yhteisen, teen ruuan, pesen pyykit ja siivoan. Viime vkloppunakin siivosin koko vklopun. Mieheni sitten tuli vain iltapäivällä ilmoittamaan että hänpä lähtee kaverin kanssa veneilemään, sanoin sitten että onhan se kiva että jollakin on aikaa pitää hauskaa, että ei tullut netissä istuskelun sijaan mieleen auttaa minua siivouksessa tai laittaa katoon pari lamppua, joita olen pyytänyt laittamaan jo 2kk. Vastaus tähän oli "eipä käsky käynty". Voi apua!! Mies täyttää 32 vuotta ja viisi vuotta yhdessä ollaan olut, kokoajan olen pyytänyt, anellut, kinunnut, suuttunut ja kaikkia keinoja kokoillut että miehessä näkyisi jotain auttamisen halua. Miehellä tuntuu olevan ajatus, että vain raha tekee minut onnelliseksi,lahjat ja muut, enkä ole koskaan sellaisia pyytänyt tai vaatinut. Monta kertaa olen hänelle sanonut että minut tekisi onnelliseksi jos hän osallistuisi yhteisiin kodin asioihin, auttaisi. Se että hän vaikka kokkailisi minulle jotain hyvää sapuskaa pitkän päivän jälkeen ylläriksi, kiihottaa haluamaan seksiä enemmän kuin timanttisormukset. Seksi jo näin monen vuoden yhdessä olon jälkeen on vaikeammin saatavilla, varsinkin kun olen monesti todella väsynyt kaikista koriaskareista. HUOH.
- äsköiseen
juuri näin! kirjoitti:
Hah! Meillä on tismalleen samanlaista. Minä maksan kaiken yhteisen, teen ruuan, pesen pyykit ja siivoan. Viime vkloppunakin siivosin koko vklopun. Mieheni sitten tuli vain iltapäivällä ilmoittamaan että hänpä lähtee kaverin kanssa veneilemään, sanoin sitten että onhan se kiva että jollakin on aikaa pitää hauskaa, että ei tullut netissä istuskelun sijaan mieleen auttaa minua siivouksessa tai laittaa katoon pari lamppua, joita olen pyytänyt laittamaan jo 2kk. Vastaus tähän oli "eipä käsky käynty". Voi apua!! Mies täyttää 32 vuotta ja viisi vuotta yhdessä ollaan olut, kokoajan olen pyytänyt, anellut, kinunnut, suuttunut ja kaikkia keinoja kokoillut että miehessä näkyisi jotain auttamisen halua. Miehellä tuntuu olevan ajatus, että vain raha tekee minut onnelliseksi,lahjat ja muut, enkä ole koskaan sellaisia pyytänyt tai vaatinut. Monta kertaa olen hänelle sanonut että minut tekisi onnelliseksi jos hän osallistuisi yhteisiin kodin asioihin, auttaisi. Se että hän vaikka kokkailisi minulle jotain hyvää sapuskaa pitkän päivän jälkeen ylläriksi, kiihottaa haluamaan seksiä enemmän kuin timanttisormukset. Seksi jo näin monen vuoden yhdessä olon jälkeen on vaikeammin saatavilla, varsinkin kun olen monesti todella väsynyt kaikista koriaskareista. HUOH.
siis, mitään lahjoja tai sormuksiakaan en saa, mieheni tienaa jonkin verran vähemmän kuin minä ja hänen rahansahan menevät kaljaan.
- miten___________
juuri näin! kirjoitti:
Hah! Meillä on tismalleen samanlaista. Minä maksan kaiken yhteisen, teen ruuan, pesen pyykit ja siivoan. Viime vkloppunakin siivosin koko vklopun. Mieheni sitten tuli vain iltapäivällä ilmoittamaan että hänpä lähtee kaverin kanssa veneilemään, sanoin sitten että onhan se kiva että jollakin on aikaa pitää hauskaa, että ei tullut netissä istuskelun sijaan mieleen auttaa minua siivouksessa tai laittaa katoon pari lamppua, joita olen pyytänyt laittamaan jo 2kk. Vastaus tähän oli "eipä käsky käynty". Voi apua!! Mies täyttää 32 vuotta ja viisi vuotta yhdessä ollaan olut, kokoajan olen pyytänyt, anellut, kinunnut, suuttunut ja kaikkia keinoja kokoillut että miehessä näkyisi jotain auttamisen halua. Miehellä tuntuu olevan ajatus, että vain raha tekee minut onnelliseksi,lahjat ja muut, enkä ole koskaan sellaisia pyytänyt tai vaatinut. Monta kertaa olen hänelle sanonut että minut tekisi onnelliseksi jos hän osallistuisi yhteisiin kodin asioihin, auttaisi. Se että hän vaikka kokkailisi minulle jotain hyvää sapuskaa pitkän päivän jälkeen ylläriksi, kiihottaa haluamaan seksiä enemmän kuin timanttisormukset. Seksi jo näin monen vuoden yhdessä olon jälkeen on vaikeammin saatavilla, varsinkin kun olen monesti todella väsynyt kaikista koriaskareista. HUOH.
tutulta kuulostaa! minulla on ihan samanlainen mies:-( ei laita kotona tikkua ristiin.
mutta tänään tapahtui pienoinen ihme: hän täytti
tiskikoneen! tosin minun pyynnöstäni, ja jouduin siinäkin häntä neuvomaan, koska ei ole ennen sitä tehnyt...!
niin että, ihmeiden aika ei ole ohi;-) - Nimetön
Vaihdetaan! Mäkin haluaisin tuollaisen eukon. Varsinkin sellaisen joka illalla sanoisi että panettaako :D
- tehdään vään
Nimetön kirjoitti:
Vaihdetaan! Mäkin haluaisin tuollaisen eukon. Varsinkin sellaisen joka illalla sanoisi että panettaako :D
naiset syyttää siitä että miehet on liian kilttejä ja huomaan nyt, että kyllä naisetkin osaa olla liian kilttejä.
ja sitäpaitsi, jos naista panettaa niin kyllä se pitää sanoa. ja mua panettaa hyvin usein.
- ...on vaan tottunut...
...liian hyvälle. Olet ollut hänelle hyvin kiltti, jonka hän nyt ottaa itsestäänselvyytenä.
Oli ihana lukea tekstiäsi, miehistä tehdään täällä vaan niin helposti syntipukkeja kaikkeen.
Kun itse olen elänyt parisuhteessa, jossa ei toista paljon panoksesta yhteisen elämän eteen kiitellä vaan kylmyyttä ja ilkeyttä vaan tarjoillaan piikittelyllä höystettynä, niin sinunkaltaisesi mies kuulostaa liiankin hyvälle ollakseen ihan todellista.
Luulen, että olisit onnellinen, jos vaimosi kunnioittaisi ja arvostaisi sinua. Kuuntelisi mielipiteitäsi ja ottaisi ne todesta. Halaisi ja sanoisi, että olet parhain maailmassa. Tulisi iltaisin syliin nukkumaan ja aamulla silittäisi hiuksia. Saisit jakaa huolet ja surut, niin kuin vaimosikin.
Nämä ovat asioita, joita itsekin suhteeseeni toivoisin.
-Haaveilija- - JAZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZ
En halua loukata mut mun mielestä toi kuulosti siltä, että vaimosi tunteet ovat hiipuneet.. joko toiseen mieheen tai toivottuun toiseen mieheen. Ehkä vaimosi on tilanteessa vain pakosta (?) lapsen takia??? Vaikutat minusta unelmalta, mutta jos vaimosi kaipaakin jotain muuta? jännitystä? ei niin helppoa elämää? Taidat vaikuttaa itsestäänselvyydeltä .. Pysyt paikalla vaikka mitä tapahtuis. ÄLÄ ole enää itsestään selvyys... tee vaikka vaimoasi mustasukkaseks. Jos ei oonistu... ei kyllä taida välittäkään..tai sitten se kaipaa vaan muistuttusta kuinka ihana olet ja kuinka onnekas hän on... kun joskus sitä ei aina muista. Ku kaikki on tosiaan itsestäänselvyys..
- jaskajoulunen
turpaa vaa tollaselle niie ttä lätty lätisee ja turnipsia puskee berberist ku mullan alla lojunu vuuen.
- Rasvajarmo
Ei miestä pidetä enää minään. Iltapäivälehtien parisuhde hömppä lietsoo naisia vihaamaan miehiään, ja kannustaa irtosuhteisiin, irti miehen "kahleista". Perheenisän tehtävä on olla vain kulissia pystyssä pitävä narri, joka hoitaa kaikki kotityöt kotona ollessaan, ikään kuin naisen ja lasten nöyrimpänä alamaisena. Auta armias jos erehdyt osoittamaan joskus väsyneenä tai sairaana heikkouden merkkejä, saat samantien kuulla kuinka laiska ja turha ukko olet. Aivan kuin mies olisi vain kulutustavaraa, jonka voi tarvittaessa viskata menemään, esim. sairauden vuoksi tai vaan siksi että on kyllästynyt mieheen, joka vaan alkoi tuntua kämppikseltä. Jotenkin keljuttaa tämä ns. "kertakäyttökulttuuri", naisilla jotka seurustelevat ja lisääntyvät mahdollisimman monen eri kumppanin kanssa, se on jotenkin vastenmielistä, ja sellaisesta naisesta tulee mieleen yleinen vessa, johon kaikki kylän miehet käyvät vain tekemässä tarpeensa. En tiedä käytetäänkö sellaista nimitystä vielä kuin"yleinen nainen".
- Yksiyhäiti
Minä olen etsinyt kaltaistasi miestä. Olet valinnut väärän eukon yksinkertaisesti. Hän ei arvosta sinua pätkääkään. Älä väsytä itseäsi loppuun tuollaisen takia! Toista olisi jos olisit kanssani.
- Fantastista
Olet poissa paljon ja saavut kotiin tekemään kaiken. Haluat kiitoksen kaiken tekemästäsi. Teetkö ennemmin kaiken muun kuin nautit perheestäsi?
Voi asua yhdessä mutta arjen paineiden keskellä eriytyä. Onkohan teille käynyt niin.
Hieman sellainen fiba tuli aloituksestasi että olet unohtanut vaimosi mutta huollat ja hoivaat lattiasta kattoon muut asiat. Tuskin nainen haluaa lisää uutta ja hienoa, tunnetta että on pelkkä seinäkoriste elämässäsi. - mälligylden
Syö ulkona
- Anonyymi
YMMÄRRÄN sinuu samanlohtalon miehenä,uskon pitkään 20v pohdittuani asiaa ,naisen käytös jotenkin liittyy hänen koti malliin
- Anonyymi
Minäkin olen avopuolisolleni kuin itsestäänselvyys, ajattelee et no mies on ei siinä muuta kai tarvii.
- Anonyymi
Lisätään vähän, seksi pelaa hyvin mut henkisellä tasolla on erot tulleet.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031555
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781194- 881117
- 1391026
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt580985Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1947Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8882- 20870
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9704Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8660