Kesäloma oli ihanaa aikaa. Sai viettää kaikki päivät ystäviensä luona kaukana kotikaupungistani, jossa mulla ei ole yhtään kavereita. Kaikki yksinäisyys ja itsesääli unohtuivat. Olin taas kerran pirteä ja iloinen.
Nyt alkaa taas koulut ja joudun taas sinne yksinäisyyteen. Aina hyvä asia kouluun menossa on se, että pääsee näkemään ketä uusia opiskelijoita sinne tulee. Ehkä voisin ystävystyä jonkun uuden tyypin kanssa? ... Tai sitten koko vuosi tulee olemaan taas sitä samaa vanhaa p*skaa, yknin käytävillä notkuen.
Nyt alkaa taas koulut ja joudun taas sinne yksinäisyyteen. Aina hyvä asia kouluun menossa on se, että pääsee näkemään ketä uusia opiskelijoita sinne tulee. Ehkä voisin ystävystyä jonkun uuden tyypin kanssa? ... Tai sitten koko vuosi tulee olemaan taas sitä samaa vanhaa p*skaa, yknin käytävillä notkuen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedän mitä tarkoitat. Itselläni on ollut samanlaista.. eikä se todellakaan tunnu kivalta.
Onneksi peruskoulun olen käynyt jo vuosi sitten, sillä siellä todella tunsin itseni yksinäiseksi. Nytten asiat eivät ole ehkä enää niin huonosti.. mutta olo on siltikin vielä yksinäinen. :'(
Ottakaa itseänne niskasta kiinni ja ryhtykää sosiaalisiksi. Sellainen on ihmisluonne, että ei kukaan halua olla sellaisen tyypin kanssa joka vain kyhjöttää nurkassa ja harhailee käytävillä kuin zombie. Täytyy antaa muille mahdollisuus oppia tuntemaan sinut.
Jos teillä ei ole kavereita niin hankkikaa niitä, ei voi olla niin vaikeaa.
ihanku asiasta jtn tietäisit
Se on yllättävän vaikeata saada ystäviä, kun on 100% ujo. Oon monesti yrittänyt koota rohkeutta, mutta se tuntuisi oudolta vaan mennä puhumaan vieraille tyypeille, alkaisin kumminkin punastua ja sotkeutumaan sanoissa. En voi koulunkäytävä-zompiudelleni mitään :D
Muut oppilaat kyl voisivat! Ne tietää, että mä oon yksinäinen, ujo ja "surullinen", mutta kukaan ei tuu koskaan edes säälistä puhumaan mitään. Se auttais todella paljon, jos edes joku tulisi joskus viereen istumaan. ..