Aasian karhutarhat

Kävin eilen illalla lukemassa tuon animalian sivujen kautta. En paljoa nukkunut ja olen vieläkin aivan poissa tolaltani. Miten voi mitään ja ketään kiduttaa kaksikymmentä vuotta. Ja minkä takia. Ei oikein minkään. Tuleeko ihminen terveemmäksi ja onnellisemmaksi tuosta kaikesta, ainakin minun käsityskykyni, ylittävästä toiminnasta. Täytyyhän sen jollekulle tuoda onnen ja tyytyväisyyden, kun se kerran jatkuu, ja sitä kannatetaan ilmeisesti täällä Suomessakin.
Mulla ei taida olla ihmisyydestä enään mitään jäljellä, kun en pysty muuta kuin tuntemaan tuskaa, en pysty iloitsemaan ja hurraamaan sille onnelle, jonka nämä kidutuskammiot ihmisille tuovat.
Tuleekohan minusta vielä joku päivä sellainen oikea kunnon suomalainen ihminen, luonnollinen ja järkevä, epäitsekäs, hyvä ja rehellinen, joka ymmärtää ihmisen arvon, ihmisen elämän arvon.