Uusi ihminen elämään?

äippä79

Hei!
Voiskohan juuri tällä palstalla purkaa aiheesta, joka vaivaa niin suunnattomasti.. Jos jollakulla kokemuksia? Ja neuvoja? :)

Eli olen eronnut lapseni isästä lähes 4v. sitten. Suhde oli erittäin vaikea, mies ei ollut valmis sitoutumaan kunnolla, ja minä menetin täysin itseni sen kaiken "helvetin" keskellä... Eli masennuin, ja käyttäydyin jokseenkin karmeasti... Huutoa, jne...
Ero oli helpotus, paras päätös koskaan, ja ajan kanssa olen palautunut ennalleni, elämän myönteiseksi rakastavaksi ihmiseksi. Vaikkakin uskon ikuiseen rakkauteen, ja ehjään perheeseen (siksi oli niin vaikea lähteä suhteesta), enkä olisi koskaan halunnut lapseltani sitä ehjää perhettä, isää, evätä. Lapseni kanssa meillä menee erittäin hyvin, siitä huolimatta, että isä ei ole enää ollenkaan kuvioissa. Lähes vuoteen. Paljon on ystäviä, joista olen ikuisesti kiitollinen, ja uusiakin saapuu elämääni usein :) Ainut mikä on tietenkin ikuinen on rahaongelmat, monesti tuttua yleensäkkin lapsiperheissä, etenkin yksinhuoltajilla :)
MUTTA. Haluan ja haluan ja toivon uutta parisuhdetta... Muutaman kerran sitä kokeillutkin.. Mutta on niin vaikea päästää ketään lähelle! Jatkuvasti pieni pelko päällä, ettei miehestä ole kuin harmia, uus ei tulisi koskaan hyväksymään täydellisesti lastani elämäänsä, jne... Ja kaiken tän pelon kruunaa ympärillä parisuhteissa olevat ystävät, jotka pohtivat omaa surkeaa miestään... Joillakin on onni ollut myötä, ja ovat hyvät puolisot löytäneet...
On hirmu vaikeaa paljastaa kellekkään omia virheitään, konkurssipesäänsä, edes ottaa sitä riskiä, että toinen ei niitä hyvksyisikään... Samalla kuitenkin haaveilen talosta, onnellisesta parisuhteesta, yhteisistä hetkistä toisen kanssa, perheenä... Ja että joku olisi lapselleni "isähahmo", mies jonka se tarvitsisi elämäänsä kipeesti...
Ehkä koen, etten voi vaatia sitä kaikkea mieheltä, mitä toivon, ja etten sitä saisikkaan, tai ehkä olen vaan liian itsenäinen... Viihdyn hyvin, erittäin hyvin myös itsekseni! Hiljaiset yksinäiset illat ovat suosikkejani.. :)
Ja mikä on niin ihanaa, on olla vapaa menemään itsekseen, omaan tahtiin! Ja jatkaa haaveilua siit unelmien miehestäkin, joka tulis ja olis se prinssi valkealla ratsullaan... :) Ehkä se sit on niin, että sitä oikeeta, vaikkakin monia hyviä ehdokkaita kohdannut, ole tullut vastaan, johon rakastun niinkin paljon, etten välitä enää näistä asioista, jotka tuntuvat olevan esteenä parisuhteelle? :)
Miltä tää kuulostaa muiden korviin? Omat ystävät sanovat, että se joku tulee ja kolahtaa, mutta tiiä sit siitä.. :) Ehkä he ovat oikeassa :)

2

528

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ja kuuluukin kolista

      Kunhan seuraava kumppanisi on tarpeeksi aikuinen, ei hän koe pientä lasta kilpailijakseen, vaan hyväksyy lapsen sellaisena kuin hän on. Ja osaa huomioida tätäkin.

      Itse esim. olin lapseton kun menin kumppanini kanssa yhteen, hänellä lapsi ennastaan. Rakastuin häneen syvästi ja se todella kolisi, ja tein päätöksen toimia hyvin myös hänen lapsensa kohdalla. Kappas vaan, näin muutamia vuosia myöhemmin olen huomannut, että hänestä on tullut myös minulle rakas, vaikka en vanhempi hänelle olekkaan. Lapsien kohdalla usein käy niin kuin sananlaskut sanovat -niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Aitoa välittämistä jaamme tämän lapsen kanssa, vaikka meillä ei verisiteitä olekkaan.

      Kun kohtaat sen ihmisen jonka kanssa todella kolisee, voit helpottaa hänen asennoitumista lapseesi vaikkapa vertaamalla hänen rooliaan niihin ihmisiin, jotka kodin ulkopuolella huolehtivat toisten lapsista (päiväkodeissa, kouluissa). Tee selväksi että hänen ei tarvitse yrittää olla isä, riittää, että hän kohtelee lastasi kuten vaikkapa kohtelisi veljensä lasta. Kyllähän monet ihmiset pitävät lapsista, uusperheissä ongelmia voi tuottaa, jos odotukset ja oma rooli ovat epäselviä. Perheen toisena aikuisena kumppanisi on myös vastuullinen, kuten vaikkapa koululuokassa opettaja pitää järjestystä yllä. Ja taas lämpöä ja välittämistä saa osoittaa myös, kuten vaikkapa tarhoissa hoitajat (toivottavasti) lapsille osoittavat.

      Onnea elämällenne, toivotaan että se oikea ja koliseva vaihtoehto löytää luoksenne! :)

      • tilanteessa

        olen minäkin:( Luin sun tarinan ja ihan kun itse olisin kirjoittanut sen. Mulla on erosta n. 2 vuotta ja takana 9 vuotta yhteistä elämää, vaikeata oli päästä mutta pikkuhilja elämää alkoi hymyilemään, ostin talon, auton käyn töissä on ystäviä, MUTTA viihdyn parhaiten yksin ja silti jaksan toivoa että prinssi tulee joskus vastaan, heh heh, pari ihmistä on ollut elämäässä ja he hyväksyivät täysin lapseni mutta itse olin jotenkin *kylmä* ko. ihmiselle enkä päästänyt lähelle, pelko siitä miten he kohtelevat lapseni kun suhde syventyy on liianki suuri, mielessä vaan istuu ajatus kukaan ei voi paremmin rakasta oma lasta kun hänen biologiset vanhemmat valitettavasti meilläkin isä ei ollut lapsensa kanssa yhteydessä yli vuoden mutta nyt sain hänet suosteltua tapaamisen minun kanssa että voisimme keskustella aikuismaisesti lapsen parasta, ei elareistä mitä hän taas epäile, koskaan se ei niitä maksannut enkä aio pyytä, haluan lapselleni että näkis edes joskus isänsä koska kaipaa tätä vaikka ei näytä sitä eikä osaa pukea sanoiksi. OOn mietinnyt tosi paljon miten tämän suuren pelkon saisi pois vai onko tosi asia on se ettei se *oikea* ei vieläkään kolahtanut kohdalle!!???


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Räppäri kuoli vankilassa

      Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "
      Maailman menoa
      87
      4138
    2. Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä

      Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella
      Ikävä
      28
      3067
    3. No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen

      Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol
      Ikävä
      45
      2330
    4. Missä näitte viimeksi?

      Missä näit kaivattua viimeksi ja oliko sähköä ilmassa?
      Ikävä
      35
      1338
    5. Puukotus yöllä

      Oli kaveri hermostunut ja antanut puukosta.
      Sotkamo
      10
      919
    6. 133
      901
    7. rakas J siellä jossain

      Niin ikävä sua. -P. Nainen
      Ikävä
      6
      894
    8. Masan touhut etenee

      Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa
      Äänekoski
      12
      832
    9. Naisten ja miesten tasoeroista

      Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris
      Ikävä
      124
      776
    10. You've been running and

      so has your mind, I'm thinking of you all the time... 💘
      Ikävä
      11
      760
    Aihe