Ihmiset

kannanotosta, siitä ymmärrän että en ole yksin : )

kiitän : )

Perustuen myös omiin kokemuksiin.

Mitä nettiin tulee ja netti-treffeihin, niin ne eivät todellakaan ole mikään automaatti, jolla rakkautta tai kumppanin löytää kun vaan nappia painaisi. Itse asiassa tuntuu monesti, että oikeassa elämässä tutustuu jollainlailla paljon mutkattomammin ihmisiin kuin esim. treffi-palstan kautta.

Joskus on tullut mieleen sekin, kuinka vääränlaisen kuvan itse antaa tahtomattaan itsestään, vaikka vilpittä kertoo jotain itsestänsä. Koskaanhan teksti ei ole sama kuin ihminen tekstin takana, tai ihminen profiilin takana.

Kun vertaa kommentteja, joita on saanut netin kautta ( esim. ulkonäöstään ) ja vertaa niitä livenä tulleisiin kommentteihin, ne ovat keskenään liki täysin erilaisia. Ihan normaalia on elämässäni, että lähes päivittäin joku sanoo hiuksistani jotain, tai sanoo mun muistuttavan jotain näyttelijää. Sama on luonteen osalta, liki päivittäin kuulee sanottavan, kuinka jaksat aina olla noin hyväntuulinen ja aina sulla on aikaa jäädä juttelemaan.

Netissä ei ole koskaan vastaavaa kommentointia ollut, koska syystä tai toisesta luonteen valoisuus ei paista profiilissa eikä käyne ilmi, kun taas harvempi elämässä sanoo mun olevan syvällisyyksiä pohtiva, jollaista taasen netin kautta tulleessa palautteessa useinkin on.

Millainen kuva minusta onkaan, jos treffeille menee ihmisen kanssa, jota pidetään syvällisenä, joka onkin syvällinen mutta luonnossa onkin jonkinlainen hulivili, tavallaan kuin olisi eri ihminen kokonaan kuin se johon tutustui " kirjeenvaihdon " kautta. Siitäkin huolimatta, että ei ole antanutkaan väärää kuvaa itsestään, ei tahallaan eikä tahtomattaan.
Olen huomannut ihmisten menevän hämilleen, osa pitää, osa ei, jotkut tapaamiset ovat johtaneet ystävystymiseen, osa ei yhtään mihinkään.

Mitä yritän kertoa? Sitä että kuinka erilaisen käsityksen ihmisestä saa viestien perusteella kuin oikeassa elämässä. kai se on jotain samaa kuin jos kuulee monta vuotta radio-toimittajan äänen, näkemättä hänen kasvojaan, mielikuva muodostuu äänen ja puhetavan kautta... ja siten kun näkee henkilön kuvan, ällistyy että tuoltako tuo ihminen näyttää? Vaikka oli mieleen rakentunut aivan toisenlainen kuva, mielikuva, kirjaimellisesti.

Samaten olen huomannut toisin päin. kun olen tavannut treffeillä netin kautta tutustumiini ihmisiin ja nähnyt sen toisen todellisuuden, olen miettinyt, olisinko koskaan saattanut kiinnostua kyseisestä ihmisestä, jos olisi tavattu vaikkapa kauppajonossa tai muuten ns. normaalissa elämässä. monesti olen huomannut, että enpä olisi varmaan lähtenyt treffeille jos olisin tavannut ihmisen jokapäiväisen elämän kautta.

Vaikka hitaasti tutustuminen johtaa tutustumiseen syvällisemmin, moni karsastaa sellaista, koska ellei se johda muuhun kuin kirjoittamiseen, se tunnutaan otettavan ajanhukkana jollaiseen ei ole varaa. Moni ilmoittikin suoraan, en hae kirjeenvaihtokaveria vaan miestä. Itse taas en hakenut vain naista, vaan naista joka on myös ystävä, reissukaveri, kumppani. Se taas oli ihan liikaa monelle, vaikka niin usein naiset kuuluvat toivovan miehestä myös muutakin kuin miestä sänkyynsä.

Millainen tuleekaan miehen olla, tai millainen tulee naisen olla... se ei ole vieläkään tullut selväksi, ei lyhyiden eikä pitkien viestien kautta, ei edes tapaamisen kautta. Jollainlailla toiveet ja halut ovat menneet ristiin, vaikka kumpikin olisi kirjoittanut avoimesti toiveensa ja huomannut löytävänsä toisestaan juuri ne mitä ihmisestä hakee.

Olen samaa mieltä tuosta pidempi aikaisesta tutustumisesta ja syvällisemmästä tuntemisesta, tuttaviksi voi tulla vain jos kirjoitetaan paljon tai koetaan paljon, silloin arvailuille ja väärinkäsityksille jää vähemmän sijaa.

Hyvin usein tavattaessa mennään kahville jutustelemaan lisää, tai joskus ravintolaan... se paljastaa jo jotain mieltymyksistä, vaikka eihän avoimilla korteilla pelaaminen synti ja häpeä tulisikaan olla. Viimeksi treffeillä nainen piti itsestään selvyytenä, että ravintolaan mennään tutustumaan ja näyttihän tuo alkoholi maistuvan, joka oli kyllä tavallaan pettymys. Se kuitenkin osoitti, jotta missä aikaa vietettäisiin jatkossa, jos suhde syntyisi, eikä syntynyt. Se kuitenkin oli juuri sellainen tapaus: Alkoholin käyttö... joskus, tupakointi: toisinaan... Joskus ja Toisinaan voi siis olla ihan muuta kuin joskus ja toisinaan, ja jollei olisi netin kautta tavattu, en olisi varmaan huomannut koko ihmistä jos olisimme ensikertaa kohdanneet ravintolassa.

Kuinka vaikea on toisaalta saada oikeaa kuvaa toisesta ihmisestä kirjoituksen kautta, tai kuinka vaikea on osata tulla itse oikein ymmärretyksi kirjoituksen kautta. Todellisuus kun aina on jollain tapaa toinen kuin todellisuus jonka näkee ja kokee oikeasti elämässä, sama koskee ihmissuhteiden solmimisessa ja syntymisessä olevaa tapahtuvaa.

Itsestäni huomaan aina saman selittämättömän varauksellisuuden. Normaalisti olen puhelias, avoin, melko vilkaskin, joita kaikkia piirteitä ei varmasti näe tekstien kautta.

Suhtaudun ihmisiin varauksetta, olematta sinisilmäinen, silti sosiaalinen ihminen. Helposti tutustun ihmisiin ja koska saan helposti suuni auki, tuttuja ja ystäviä on, joskus oikein ihmettelen itsekin, minne katosi se ujo minä, joka olen kuitenkin ollut aina.

Se ujo minä näyttäytyy heti kun todella ihastuu johonkin mukavaan naiseen ja jonka kanssa toivoo pysyvän parisuhteen syntyvän. Ujo taas ei ole ujoutta, vaan varovaisuutta, pidättäytyväisyyttä, aivan kuin varoisi etenemästä liian nopeaan, ettei vain siten pilaisi mitään.

Sikäli ihmeellinen piirre, että jos on vain hyvänpäivän tuttu, tuollaista varovaisuutta ei ole, vaikka toinen olisi kuinka kaunis ja viehättävä, mutta kun tulee eteen mahdollinen tunnustelu vaihe, käykin juuri kuten ravuista sanotaan... utelias ja kun tulee ensikosketus, äkkiä vetäytyminen oman kuoren suojaan josta voi turvallisesti kurkistella, kunnes uskaltaa pikku hiljaa varovaisesti avautua ja tulla esiin, joskus jopa näyttää avoimen sydämensä.

No, sellaista ei ole juuri päässyt käymään, koska pääkaupungin ihmisillä on niin kova kiire ja toiseen ihmiseen tutustumiseen ei ole aikaa, ellei toinen heti ja välittömästi osoita jotain joka viehättää, joka olisi syy, miksi ujompi ihminen ajan kanssa haluttaisiin oppia tuntemaan. Toisin sanoen, ihmisillä ei ole aikaa, ei kirjoittaa, ei lukea pitkiä tekstejä, ei istua juttelemassa mietteitä tai rakentaa yhteisiä pilvilinnoja. Johtuuko tuo ajan puute iästämme, vai ympäristöstämme?

Lapissa monet tuttuni nimenomaan ehtivät jäädä juttelemaan, vaikka aina asiaakaan ei olisi, jutun juurta kyllä löytyy aina, olipa se sitten syvällisempää tai höpöttelyä. Vai johtuuko tuo kaikki ihmisten iästä, sillä nuorena koltiaisena oli sen aikaisten tyttöystävien kanssa aina aikaa tehdä suunnitelmia ja rakentaa pilvilinnoja, mutta enää sellaisiin ihmisiin ei syystä tai toisesta vain törmää, vaan puheet ovat vähissä, aikaa ei ole, asiat ovat asiallisia keskusteluja, pohtimista pidetään vanhojen ukkojen ajan hukkaamisena.

Jos Havukka-ahon ajattelija syntyisi vasta tänään, saattaisi se joutua pohtimaan ajatuksiaan ihan yksinään, ainakin ihan ilman mielitiettyä, koska naisilla tuntuu olevan kiire ja ihan toisenlaiset mies ihanteet mielessään.

Joskus vain huomaa tuumaavansa, oikeastaan olen aika onnellinen ihminen, siitäkin hyvästä, ettei mikään ole oikeastaan pielessä, ei edes vaikka profiilin poistin, kun vain kohtaan vääriä naisia tai oikeat naiset löysivät minussa väärän miehen, pääasia on että edes itse on itsensä oppinut hyväksymään, vaikka ei mikään ihannemittoihin sopiva olekaan.

Hups, tästähän tuli melkein kuin kirja tai pakina! No, eihän tuota kenenkään pakko ole lukea, mutta saa lukea jos tahtoo : )

teidän kanssanne, pikkujiii ja järjen valoa! Minusta olisi myös mukava aloittaa tutustuminen pikku hiljaa, niin täällä netissä kuin muuallakin. Onkohan se niin että nykyelämän kiire on kulkeutunut nettiinkin ja se kumppani pitäisi saada just nyt ja mieluummin heti. Hienovaraisempi toiseen ihmiseen tutustuminen on vaan paljon kiinnostavampaa, sanon näin minä nainen ja huomaan ilokseni että on myös sellaisia miehiä, jotka myös ajattelevat samalla tavalla! Minulla oli tänä kesänä kokeeksi profiili tuolla treffeissä mutta poistin sen juuri siksi kun saamani viestit olivat niin aivan liian suoraviivaisia. Pahaa mieltä tuottavia... Ajattelin että voi, minulla ei vain ole kokemusta tästä nettitreffailusta ja pitäisi ehkä oppia pelisäännöt mutta sitten kuitenkaan se ei tuntunut oikein omalta ja poistin profiilini. Mutta nyt kun luin teidän kirjoituksenne, niin sainkin vahvistusta tuntemuksilleni. Taidanpa jäädä tänne keskusteluihin!

niin samaa mieltä kirjoitti:

teidän kanssanne, pikkujiii ja järjen valoa! Minusta olisi myös mukava aloittaa tutustuminen pikku hiljaa, niin täällä netissä kuin muuallakin. Onkohan se niin että nykyelämän kiire on kulkeutunut nettiinkin ja se kumppani pitäisi saada just nyt ja mieluummin heti. Hienovaraisempi toiseen ihmiseen tutustuminen on vaan paljon kiinnostavampaa, sanon näin minä nainen ja huomaan ilokseni että on myös sellaisia miehiä, jotka myös ajattelevat samalla tavalla! Minulla oli tänä kesänä kokeeksi profiili tuolla treffeissä mutta poistin sen juuri siksi kun saamani viestit olivat niin aivan liian suoraviivaisia. Pahaa mieltä tuottavia... Ajattelin että voi, minulla ei vain ole kokemusta tästä nettitreffailusta ja pitäisi ehkä oppia pelisäännöt mutta sitten kuitenkaan se ei tuntunut oikein omalta ja poistin profiilini. Mutta nyt kun luin teidän kirjoituksenne, niin sainkin vahvistusta tuntemuksilleni. Taidanpa jäädä tänne keskusteluihin!

Lue lisää

että kaavamaisten mennään kahville tai mennään ravintolaan sijasta kesäisin voi ehdottaa tutustumista sanomalla mennään Linnanmäelle tai Korkeasaareen tai vaikka päiväristeilylle, koska yhdessä kokeminen on kuitenkin hyvä tapa tutustua toiseen ja yhdessä kokeminen myös kasvattaa yhteen jos se molemmin puoleisesti kiinnostaa.

Joskus voi ehdottaa kävelyä, varsinkin koirat innostuu sellaisesta, vaikka ne vaativatkin oman huomionsa, kaikki eivät sellaisesta pidä.

Liikunnalliset ihmiset tuntuvat menevän pyöräilyretkille, rullaluistelemaan tai jopa juoksulenkille, jollaiset treffit varmaan antavat jotain jollekin, vaan kyllä se ensitapaamis paikkana on jo erikoinen, jos hiki päässä pitää punnertaa mäkiä ylös ja alas.

Hauskin ensitapaaminen sattui vuosia sitten, kun neito ehdotti mennään maalaamaan tauluja. No, maalasimme toistemme muotokuvat siinä jutellen kaikenlaista, ihan erilainen tapa tutustua ja hymy nousee mieleen taas kun tuon kohtaamisen muistin. : )

pikkujiiii kirjoitti:

että kaavamaisten mennään kahville tai mennään ravintolaan sijasta kesäisin voi ehdottaa tutustumista sanomalla mennään Linnanmäelle tai Korkeasaareen tai vaikka päiväristeilylle, koska yhdessä kokeminen on kuitenkin hyvä tapa tutustua toiseen ja yhdessä kokeminen myös kasvattaa yhteen jos se molemmin puoleisesti kiinnostaa.

Joskus voi ehdottaa kävelyä, varsinkin koirat innostuu sellaisesta, vaikka ne vaativatkin oman huomionsa, kaikki eivät sellaisesta pidä.

Liikunnalliset ihmiset tuntuvat menevän pyöräilyretkille, rullaluistelemaan tai jopa juoksulenkille, jollaiset treffit varmaan antavat jotain jollekin, vaan kyllä se ensitapaamis paikkana on jo erikoinen, jos hiki päässä pitää punnertaa mäkiä ylös ja alas.

Hauskin ensitapaaminen sattui vuosia sitten, kun neito ehdotti mennään maalaamaan tauluja. No, maalasimme toistemme muotokuvat siinä jutellen kaikenlaista, ihan erilainen tapa tutustua ja hymy nousee mieleen taas kun tuon kohtaamisen muistin. : )

Lue lisää

oudoin juttu on mielestäni sellaiset pikatreffit! Muutaman minuutin juttelun perusteella arvioidaan toisen kiinnostavuutta...

Ajatukseen että ihminen olisi paperilla ja tavattaessa ihan erilainen, ajattelen että meissähän on kaikissa aika paljon eri piirteitä ja ominaisuuksia.Eri piirteet tulevat esille eri tilanteissa. Minä esimerkiksi olen työssäni hyvinkin sosiaalinen mutta kotioloissa voin olla ihan erilainen, välillä hyvinkin ihmisarka. Sitten jokaisessa on varmasti paljon sellaisiakin piirteitä mistä ei edes mitään tiedä, ovat piilossa ja tulevat esille ehkä joskus tulevaisuudessa tai pysyvät piilossa koko elämän ajan. Kiinnostavimpia ihmisiä ovat minusta sellaiset, jotka pohdiskelevat itseään, kyseenalaistavat myös itseään ja suhtautuvat itseensä sopivan muttei liian vakavasti! Se että kohtaisi sellaisen, jonka hulluudet sopisivat omiin hulluuksiin tuntuu hauskalta näkökulmalta!

Sattumastahan se varmaan on aika paljon kiinni, asui sitten missä päin tahansa.

pikkujiiii kirjoitti:

että kaavamaisten mennään kahville tai mennään ravintolaan sijasta kesäisin voi ehdottaa tutustumista sanomalla mennään Linnanmäelle tai Korkeasaareen tai vaikka päiväristeilylle, koska yhdessä kokeminen on kuitenkin hyvä tapa tutustua toiseen ja yhdessä kokeminen myös kasvattaa yhteen jos se molemmin puoleisesti kiinnostaa.

Joskus voi ehdottaa kävelyä, varsinkin koirat innostuu sellaisesta, vaikka ne vaativatkin oman huomionsa, kaikki eivät sellaisesta pidä.

Liikunnalliset ihmiset tuntuvat menevän pyöräilyretkille, rullaluistelemaan tai jopa juoksulenkille, jollaiset treffit varmaan antavat jotain jollekin, vaan kyllä se ensitapaamis paikkana on jo erikoinen, jos hiki päässä pitää punnertaa mäkiä ylös ja alas.

Hauskin ensitapaaminen sattui vuosia sitten, kun neito ehdotti mennään maalaamaan tauluja. No, maalasimme toistemme muotokuvat siinä jutellen kaikenlaista, ihan erilainen tapa tutustua ja hymy nousee mieleen taas kun tuon kohtaamisen muistin. : )

Lue lisää

Ulkoillen tapaaminen on hyvä vaihtoehto. Olen itse sitä suosinut erittäin paljon, osaksi toki koirani takia. Olen kysynyt, että voidaanko tavata ulkoillen ja voinko ottaa koiran mukaan? Joka kerta tuo on onnistunut.

Kerran, nyt tämän viimeisen ensitreffikerran tapasin ihan lounaan merkeissä koska se sattui sopimaan molemmille kaikista parhaiten. Sen jälkeen on tosin vietetty paljon aikaa ulkoillen, joko koira mukana tai ilman sitä.